Perjantain tapaan lauantaina oli mukava ulkoilukeli, joten päätin lähteä pyörällä ajamaan Tour de Paarlahden, vaikka edellisenä päivänä oli alla kolmen tunnin soutulenkki. Tour de Paarlahti on tullut kierrettyä kertaalleen joka kesä, joten pitihän se tänäkin kesänä kiertää. Taisi olla vielä viimeinen kunnon kesäpäivä tälle kesälle, vaikka voihan niitä lämpöisiä päiviä vielä tulla.
Muutama aiempi juttu kuvineen Tour de Paarlahdesta löytyy blogista. Paarlahtihan on Näsijärven pitkä lahti, sitä sanotaan Pohjolan pisimmäksi sisävesivuonoksi. Se on 10 km pitkä, Aunessalmesta Viitapohjaan, ja 60 metriä syvä. Sen ympäri pääsee kiertämään suurelta osin sorateitä pitkin ja mäkeä riittää, tasaisia pätkiä ei juuri ole. Nousua tulee koko 50 km lenkillä yli 500 metriä. Hienoja paikkoja ja maisemia riittää, joskin myös tavallista pirkanmaalaista talousmetsää löytyy.
Tällä kertaa retken ensimmäinen tauko tuli jo 7,5 km kohdalle, vieläpä munkkikahvitauko. Kämmenniemen kesätori oli lauantaina auki kesän viimeistä kertaa ja tiesin, etten enää ehdi sinne paluumatkalla. Niinpä poikkesin munkkikahville heti alkumatkasta ja ostin samalla lisäpainoksi pyörälaukkuun paikallisen Päiväniemen leipomon kaksikiloisen ruislimpun, joka tehdään itse jauhetuista ruisjauhoista.
Viime vuoden tapaan ajoin lenkin vastapäivään, kun sitä ennen olen aina ajanut myötäpäivään. Vastapäivään ajettaessa ensimmäinen hieno pätkä on pieni soratie Vattulasta Sisaruspohjan kautta Pohtolaan. Matkalla on hienoja järvi- ja laidunmaisemia, hevosia ja vähän lehmiäkin. Nyt en tosin nähnyt lehmiä, mutta aiemmin kesällä niitä oli laiduntamassa.
Pohtolassa kun ajaa 100 metriä Viitapohjantietä takaisin Kämmenniemen suuntaan, pääsee Pitkälahdentielle, joka vie Pulesjärvelle. Alkumatkasta on aika pitkä nousu. Matkalle osuu Pohtolan vanhan myllyn ja sahan paikka. Ne ovat olleet käytössä 1891-1966. Paikasta löytyy kuva viime vuoden jutusta. Samaisesta jutusta löytyy kuva myös Pulesjärvestä, jonka rannan tuntumassa tie kulkee ennen Pulesjärventietä. Pulesjärventietä ajetaan asfalttia alamäkivoittoinen osuus Viitapohjaan.
Viitapohjan linja-autoasemalta (kuva löytyy myös viime vuoden jutusta) ajetaan jonkin matkaa Oriveden suuntaan ja käännytään Hankajärventielle reitin suurimpaan nousuun (56 metriä). Hankajärvi on 38 metriä korkeammalla kuin Näsijärvi ja se on 37 metriä syvä. Hankajärveä ei monesta kohdasta näy, mutta sen sijaan reitti ohittaa sen kapean ja matalan lahden Myllyvuolteen. Se on sen verran hieno paikka, että siitä tulee näköjään otettua kuva melkein joka vuosi. Myllyvuolteelta laskee kapea joki, jonka varrella on ollut mylly, siitä nimi.
Myllyvuolteelta jatketaan metsätietä Myllymaantielle, Siltasavontielle ja edelleen Paarlahdentielle kohti Majaniemeä. Paarlahdentieltäkin löytyy kuva viime vuoden jutusta. Kun Paarlahdentie loppuu, seuraa pätkä aika huonokuntoista metsätietä, jossa ei varsinkaan kapearenkaisella (37 mm) pyörällä ollut ihan helppo ajaa. Vähitellen tie kuitenkin taas parani lähempänä Kulkkilaa. Ihan samalla tavalla näköjään olen kirjoittanut viime vuonnakin ja samoin nytkin pidin evästauon Kulkkilassa. Silloin oli sade tulossa, nyt ei. Ja nyt on kuva Kulkkilasta, viime vuonna ei.
Kulkkilasta reitti jatkuu Soukontietä Padustaipaleentielle. Olen aina ihmetellyt, missä on Padustaipale, kun kerran on Padustaipaleentie. Tänä kesänä se selvisi Teiskon historiasta kertovaa kirjaa lueskellessa. Padustaipaleen kylä tunnetaan nykyään Taulaniemenä. Se oli aikanaan Teiskon merkittävimpiä kyliä ja siellä oli mm. kunnan ensimmäinen ja pitkään ainoa koulu. Jos jotakuta kiinnostaa, Padustaipaleen historiasta kirjoitin vähän enemmänkin tämän kesän aiemmassa jutussa. Niin, Soukontie ja Padustaipaleentie ovat hyvin samanlaista maastoa kuin koko Tour de Paarlahti, teräviä nousuja ja laskuja yksi toisensa perään. Tällä välillä löytyy välillä varsin komeaa korpikuusikkoa, välillä taas sitä ihteään, pirkanmaalaista talousmetsää. Pirkanmaalainen talousmetsähän on suunnistajille tuttu termi, eikä sillä tarkoiteta mitään kovin hyväkulkuista maastoa.
Padustaipaleentieltä pääsee ”oikaisemaan” Kuuspohjan kautta Terälahdentielle. Siihen osuu varsin isoja mäkiä. Jos haluaa helpomman version, voi jatkaa Padustaipaleentietä suoraan Terälahdentielle ja jatkaa sitä takaisin Kämmenniemeen. Reitin viimeinen hieno paikka on Aunessalmen ylittävä, yli sata vuotta vanha kivisilta Aunessilta. Kämmeniemessä on myös kuuluisa Kessan baari, joka on paitsi baari, myös ruokapaikka, joka on pyöräilijöiden suosiossa. Kuuluu olevan ainakin hyvät pizzat. Itse en ole käynyt, kun on jo niin lähellä mökkiä. Tällä(kin) kertaa kävin ostamassa jäätelön Salesta ja söin sen Aunessillalla. Siinä on hyvällä kelillä mukava katsella veneitä ja järvimaisemaa kumpaankin suuntaan.
Tour de Paarlahti on Kämmennimestä lähtien 40 km, mökiltä käsin 50 km. Joissain kohdissa on vaihtoehtoisia reittejä, joilla reittiä saa halutessaan lyhennettyä ainakin viidellä kilometrillä.
Vaikka päivä oli hieno, illalla tuli sade ja ukkonen. Se ei tuntunut silti häiritsevän venetsialaisten viettoa Näsijärven rannoilla, paljon näkyi tulia (vanha nimi näsintuli tai näsituli, joita ei oikein googlekaan tunne). Ilotulitustakin nykyään harrastetaan jonkin verran.
TJELDNET 