Tour de Paarlahti 2021

Tour de Paarlahti

Eilen oli vuorossa perinteinen, melkein kerran kesässä ajettu pyörälenkki Tour de Paarlahti. Kyseessä on Paarlahden ympäri pääasiassa sorateitä kiertävä reitti, Kämmenniemestä lähtien vajaa 40 km, mökiltä käsin noin 50 km. Tasaista reitillä ei juuri ole, jyrkkiä nousuja ja laskuja on riittämiin, kokonaisnousua tulee reilusti yli puoli kilometriä. Maisemat ovat hienot, reitille osuu Paarlahden lisäksi aika monta muutakin järveä. Paarlahtihan on Näsijärven lahti ja sitä sanotaan Suomen pisimmäksi sisävesivuonoksi. Tänä vuonna ajoin lenkin vastapäivään, kun useimmiten olen kiertänyt sen myötäpäivään. Olikin paljon ”uusia” maisemia, toki vanhoja tuttujakin.

Maanantai-illan ukkosten jälkeen eilen oli aamupäivällä mukava poutapäivä, mutta loppumatkasta sain kyllä sateessakin ajaa. Ukkonen ei onneksi osunut kohdalla. Lämmintä oli noin +20 astetta.

Ensimmäinen hieno paikka on Vattulantie, joka kulkee Paarlahden ja Sisaruspohjan välistä. Tällä kertaa siltä osuudelta ei ole kuvia, mutta kuvia voi katsella aikaisempien vuosien Tour de Paarlahti -jutuista. Ainakin vuoden 2014 jutusta löytyy kuva Vattulantieltä Sisaruspohjasta.

Pohtolan vanhan myllyn paikka

Sisaruspohjan jälkeen alkaa pitkä nousuosuus Pulesjärvelle. Pulesjärvi on noin 30 metriä Näsijärveä korkeammalla ja tie nousee vielä parisenkymmentä metriä sitä korkeammalle. Alkumatkasta ohitetaan Pohtolan vanhan myllyn paikka. Mylly ja saha ovat olleet käytössä 1891-1966. Mylly on purettu vuonna 2006.

Pulesjärvi

Pulesjärven lähellä Pitkälahdentien korkeimmalta kohdalta alkaa neljän kilometrin laskuosuus Viitapohjaan, 15 km pitkän Paarlahden pohjukkaan.

Paarlahti Viitapohjassa

Viitapohja ei ole isokaan kylä, mutta on siellä hienon luonnon lisäksi ainakin yksi hauska nähtävyys: linja-autoasema.

Viitapohjan linja-autoasema

Viitapohjasta alkaa reitin suurin nousu vastapäivään ajettaessa. Nousua tulee 41 metriä 500 metrin matkalla, keskimäärin 8 % nousu. Pienen laskun jälkeen mäki vielä jatkuu reilun kymmenen metrin verran. Vähän mäen jälkeen tulee Myllyvuolle, Hankajärven lahti, josta lähtee lasku-uoma vanhalle myllylle. Myllyvuolteesta löytyy monelta vuodelta aika samanlaisia kuvia ja niin löytyy taas. Hieno paikka.

Myllyvuolle

Muutama kilometri Myllyvuolteen jälkeen Paarlahdentiellä on hienoja peltomaisemia ja itse Paarlahtikin monesta kohdasta pilkottaa.

Paarlahdentie, itse Paarlahtikin pilkottaa vasemmalla

Majaniemen jälkeen alkaa yksi reitin raskaimmista osuuksista. Neljän kilometrin matkalla on lukusia teräviä nousuja ja tie on aika hankalaa ajaa ainakin vähän kapeampirenkaisella (37 mm) pyörällä. Ennen Kulkkilaa tie taas paranee ja ajaminen helpottuu. Kulkkilassa pidin evästauon ja katselin edessä näkyviä sadepilviä. Eipä tarvinnut ajaa kuin puoli kilometriä ennen kuin sade alkoi. Kaivoin sadetakin päälle, vaikka aika lämmin olikin. Sadetta riitti suunnilleen Kuuslahden kohdalle saakka. Ennen Kuuslahtea ja sen jälkeen mennään aika jyrkästi ylös ja alas moneen kertaan. Vähän alkoi jo jaloissa tiukat nousut tuntua. Kuuslahden pohjukka on hieno paikka, mutta valitettavasti ranta on nykyään yksityisaluetta. Vuoden 2018 jutusta siitä löytyy kuva.

Loppumatkasta taas paistoi aurinko ja Kämmenniemen kaupan edessä jäätelöä syödessä oli jopa kuuma. Aivan loppumatkasta taas sadekuuro uhkasi, mutta ei se sitten lopulta osunutkaan kohdalle.

Alla olevaa profiilia katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, että teräviä mäkiä tosiaan riittää. Isoimmat ovat aika isojakin, mutta pääosa lyhyitä ja jyrkkiä.

Tour de Paarlahti 2021 profiili

Tänä kesänä on melkein jokaisella lenkillä täällä Teiskossa näkynyt vähintään yksi tuulihaukka. Eilen niitä näkyi kaikkiaan peräti neljä. Silti ainakin yksi vakiohaukka Uskalin pelloilla jäi näkemättä.

Kategoria(t): Pyöräily Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.