Grano Gamesin sprintti 2018

Kilpailukeskus Juhannuskylän koululla

Eilen suunnistettiin Grano Gamesin sprintti Juhannuskylän koululta Tampereelta. Samassa paikassa oli muutama vuosi sitten samainen kisa, silloin koulu taisi olla nimeltään vielä Tammerkosken koulu. Kilpailukeskus oli varsin tiivis 700 kilpailijalle, mutta kyllä sinne sentään mahtui tuolireppunsa maahan laittamaan.

Rata oli varsin mukana. Juosta sai, mutta suunnistaakin piti. Välillä suunnistus sujui, välillä taas ei oikein.

Kolmonen oli aitauksen sisällä ja siellä oli toinenkin rasti. Sinne piti mennä matalan katoksen alta ja siitä menin vähän ohi. Keskellä aitausta piti hetki ihmetellä, kumpi rasti mahtaa olla oma.

Neloselle juoksin ihan oman rastin vierestä talon kauimmaisen nurkan taakse, mutta eihän siellä ollut sen enempää oikeaa kuin väärääkään rastia. Viitosen näin kolmen metrin päästä, mutta piti pysähtyä katsomaan kartasta, saako pienen nurmikon yli mennä. Sama piti tarkistaa toisessa kohdassa rastilta lähtiessä.

Rastille 13 menin ensin ohi risteyksestä, josta käännyttiin talon alittavalle väylälle. Mutta eihän se rasti siellä ollutkaan, vaan aidan toisella puolella, ison kierroksen päässä. Ei siinä lopulta mahdottomasti tullut lisää matkaa, mutta jonkin verran kumminkin ja lisäksi pari aika monen sekunnin pysähdystä.

Viimeiselle rastille lyhyin reitti meni kilpailukeskuksen läpi. Minäkin sen kyllä huomasin, mutta ajattelin, että siitä ei ollut tarkoitettu mentäväksi. Jätin menemättä. Mutta olisihan siitä voinut mennä, olisi varmasti vaan ollut yleisömuuri edessä. Pitäisi vaan mennä, kun kerran saa ja reitti on paras.

Muuten meni hyvin. Jos jättää ihan pienen pysähtelyt laskematta, nelosella meni 15 sek, viitoselle 10 sek, kuutoselle lähtiessä 5 sek, 13:lle 25 sek. Yhteensä siis vajaa minuutti. Kun eroa kärkeen oli 2.28, aika paljon sitä tuli muutenkin. Kuitenkin kun vertaa omia kärkipään väliaikoihin, monilla onnistuneilla väleillä pääsee jo aika lähelle. Jos saisi suunnistuksen hiukan sujuvammaksi ja jos saisi hiukan lisää juoksuvauhtia… Jos, jos… Mutta sellaista se suunnistus on…

H/D45-sarjoista alkaen oli taas käytössä 1:3000 kartta 1:4000 sijasta. Kyllä se paljon näkemisen suhteen auttaa. Lammikon idea tuosta mittakaavasta on kyllä hyvin kannatettava. Oikeastaan vain nelosella tonttivihreän muuttumista hyvin kapeaksi kaistaleeksi keltaista eli nurmikkoa piti katsoa luupilla. Paikalla hämäsi vielä se, että tuo keltainen (tasainen alusta, nurmikko) oli osaksi kivikkoa. Mahtaako sen kaistaleen väriä nähdä 1:4000 kartasta edes nuoremmilla silmillä… Tonttivihreän reunassa oli kyllä kielletyn alueen nauha eli kyllä se hyvin oli merkitty.

Granon-Gamesin sprintti H45 / Osmonpuisto, Tampere / Tampereen Pyrintö

Mainokset
Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: ,

Hiihtotalvi 2017-2018

Hiihtokausi alkoi Saariselällä 28.10.2017. Kuva 1.11.2017 tykkiladulta.

Hiihtotalvi 2017-2018 oli alusta loppuun laskettuna pitkä, 28.10.2017-6.5.2018. Kelit olivat kuitenkin hyvin vaihtelevia, marras-tammikuussa oli pitkiä lumettomia jaksoja eli kaikkiaan hiihtopäivä ei tullut tavallista enempää. Ominaista menneelle talvelle oli myös se, että erityisen liukkaita kelejä ei juurikaan ollut eli kilometrit eivät kertyneet helpolla. Oli poikkeuksellisen paljon kuivan pakkaslumen kelejä.

Talven aikana käytiin poikkeuksellisen monta kertaa Lapissa ja toisaalta erityisen vähän pääkaupunkiseudun tykkiladuilla. Suuri osa kilometreistä hiihdettiin siis kotona Ilolan laduilla. Suksilla oltiin kauden aikana Ilolan latujen lisäksi Hakunilassa, Oittaalla, Keinukalliossa, Hyrylässä, Ahvenistolla Hämeenlinnassa, Suolijärvellä Tampereella, Perttelissä, Kiilopäällä, Saariselällä, Levillä, Ylläkseltä Leville ja Kilpisjärvellä.

Kausi avattiin muutaman viime vuoden tapaan Saariselän säilölumiladulla 28.10. Hiihtoviikolla 28.10.-5.11. hiihdettiin alkuun 1,3 km säilölumiladulla, mutta pidempi tykkilatu Laanilaan avattiin jo 2.11. Kun Saariselältä oli palattu, kotona saatiinkiin pitää sukset varastossa aina 14.12. saakka. Siitä alkoi 20.12. saakka kestänyt viikon jakso, jolloin Ilolan laduilla pääsi hiihtämään.

Joulusta alkaen etelässä pääsi hiihtämään tykkiladuilla, mutta niitä ei ehditty monenkaan lenkin edestä hyödyntää, ennen kuin lähdettiin kauden toiselle Lapin reissulle Kiilopäälle ja Saariselälle, missä hiihdettiin 8.-14.1. Kotiladuille osui talven toinen lumijakso 18.-24.1., jonka jälkeen lumi taas suli pois.

Tammikuun lopussa käytiin kolmen lenkin verran tykkiladuilla Hakunilassa ja Hyrylässä, kunnes alkoi hyvä lumitalvi kotiladuilla. Hiihtokelejä kesti 2.2.-8.4. Maaliskuu oli poikkeuksellisen kylmä ja kelit aika nihkeitä. Maaliskuun puoliväliin osui yksi kunnon suoja ja sen jälkeen reilu pakkanen. Erityisesti mökillä Perttelissä oli hyvä hiihtää hangella.

Kolmas reissu Lappiin oli perinteinen pääsiäisviikon reissu 24.3.-4.4. parin vuoden tauon jälkeen taas Saariselälle, missä Jari osallistui myös Vaskoolihiihtoon. Saariselällä lumi oli kuivaa ja kylmää, keli oli erittäin nihkeä koko viikon. Kotiladuilla tuo viikko oli ollut talven paras, liukkaat kelit.

Saariselältä paluun jälkeen hiihdettiin vielä kolme lenkkiä Ilolan laduilla, viimeinen 8.4. Siitä viikon päästä ohjelmassa oli Ylläs-Levi-hiihto. Levi-viikonlopusta talven viimeiselle reissulle Kilpisjärvelle oli aikaa pari viikkoa. Tuo aika käytettiin lähinnä palautumiseen, vaikka varsinkin Oittaalla olisi päässyt vielä hiihtämään.

Kausi huipentui reissuun Kilpisjärvelle 29.4.-4.5. ja paluumatkalla hiihdettiin vielä kahtena päivänä Levillä. Hiihto Kilpisjärvellä oli ihan erilaista kuin Lapin varsinaisissa hiihtokeskuksissa. Kolmena päivänä olosuhteet hangella hiihtämiseen tunturissa olivat todella hienot, muina päivinä kyse oli enemmänkin retkihiihdosta. Mutta hieno reissu se oli. Kausi päättyi lenkkiin Levin ympäri 6.5.

Kilometrejä talven aikana kertyi Jarilla 2157 km (vuosi sitten 2356 km) ja Tiinalla 1630 km (1598 km).

Alla kuvakooste talvesta, kuvat poimittu talven blogijutuista ja muutama Twitteristä.

Saariselällä oli loka-marraskuun vaihteessa paremmat olosuhteet kuin monena aikaisempana syksynä. Kuva 3.11.2017 Kaunispään noususta.

Hieno talvinen maisema Suolijärven ladulla Tampereella tapaninpäivänä 26.12.2017.

Tammikuussa Kiilopäällä ja Saariselällä saatiin ihailla maisemia kaamoksen juuri päätyttyä. Kuva Ahopäältä 8.1.2018.

Monen päivänä tammikuussa oli uskomattoman hieno valaistus. Kuva 13.1.2018 Sivakkaojan ladulla Kiilopään läheltä.

Saariselkä-Kiilopää valolatua poroaidan portilta Kiilopään suuntaan kolmen jälkeen iltapäivällä 8.1.2018.

Lumisia puita Pirunkorven lenkin varrella 21.1.2018

Helmi-maaliskuussa hiihtokelit kotona Ilolan laduilla olivat hienot. Kuva 21.2.2018.

Simonkylän pelloilla latu oli niin hyvä kuin latu vaan voi olla 4.3.2018

Maaliskuun puoliväliin osui hieno hankikeli. Perttelissä sai hiihtää pitkiä hankilenkkejä. Kuva 17.3.2018.

Kulmakurun nousun yläosaa Saariselällä 26.3.2018.

Pääsiäisviikon kelit olivat hyvin talviset ja vaihtelevat. Ei tarvittu liisteriä. Lumipyryssä Ahopäällä 1.4.2018.

Ilolan laduilla 4.4.2018 olosuhteet olivat vielä varsin hyvät.

Hiihtokausi kotona Ilolan laduilla päättyi 20 km lenkkiin 8.4.2018

14.4.2018 hiihdettiin Ylläs-Levi-hiihto 70 km. Keli oli todella komea. Kuva Kukastunturin noususta.

Hiihtokausi päätettiin Kilpisjärvellä ja Levillä. Näkymä Kilpisjärven yli Norjan ja Ruotsin tuntureille Vapunpäivänä 2018.

Kilpisjärvellä kokeiltiin nousukarvoja telemark-suksissa ja yritettiin Saanalle 3.5.2018. Keli oli kuitenkin ylhäällä turhan huono.

Vapunpäivänä 2018 luisteltiin hankea pitkin Termisjärvelle. Maiaemat olivat hienot.

Kauden viimeiset lenkit hiihdettiin paluumatkalla Kilpisjärveltä Levillä. Kuva Aittasenlaelta 5.5.2018.

Kauden 2017-2018 viimeisellä hiihtokilometrillä Levillä 6.5.2018.

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: ,

Levillä pääsee vielä hiihtämään

Kätkän kurussa oli vielä täysi talvi

Täällä Levillä taitaa olla enemmän lunta kuin Kilpisjärvellä. Latuja on auki Pyhän, Kätkän ja Levin lenkit ja myös valoladut. Kuulemma tykkilatua on tarkoitus pitää kunnossa ainakin vielä ensi viikon. Tuo tieto on peräisin Lapin Kansasta, Levin nettisivuilta ei sitä ole löytynyt.

Lähdimme Pyhän puolelle hiihtämään, siellä on aina puhtaampaa lunta näin keväisin. Yöllä satoi lunta ja oli hiukan pakkasta, mutta aika märkä ja pehmeä latu oli. Hiihdimme lähelle Merkkisen laavua, siitä Kätkän kurun läpi ja sitten Pyhän lenkki myötäpäivään.

Tasan kolme viikkoa sitten hiihdettiin Ylläs-Levi. Monessa paikassa tuntui, että lunta oli melkein yhtä paljon kuin silloin. Suopaikat alkoivat olla aika märkiä, pahin kohta oli myös Ylläs-Levi-reitillä juuri ennen Pyhän nousua. Latukone oli uponnut suohon, onneksi siitä kohdasta pääsi kuivin jaloin ohi.

Tästä meni Ylläs-Levi kolme viikkoa sitten, nyt oli latukone uponnut suohon

Merkkisen laavulla pidettiin paluumatkalla evästaukoa. Paikalle lennähti västäräkki. Se olikin ensimmäinen täällä nähty västäräkki tänä keväänä. Etelässä kuulemma jo ensimmäiset satakielet laulavat, joten on kyllä keleissä eroa. Tänään kuultiin myös peippo ja nähtiin joutsenia ja telkkiä.

Aittasenlaelle osui lenkin harvoja hetkiä, kun aurinko paistoi

Kun asutaan Levi Panoraamassa, hiihtämään mennään gondoolilla. Rinteessä oli eilen ja tänään käynnissä snowcrossin MM-kisat. Laji muistuttaa motocrossia moottorikelkoilla.

Kun majoittuu Levi Panoraamassa, alas hiihtämään mennään gondoolilla. Rinteessä oli käynnissä snowcrossin MM-kisat

Levi Panoraamassa on sauna ylimmässä kerroksessa. Sieltä on hienot näkymät Pallaksen ja Aakenuksen suuntaan. Itse saunasta näkee eturinteeseen.

Pallastunturit nähtynä Levi Panoraaman saunaosastolta

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat:

Reissun viimeinen lenkki Kilpisjärvellä

Reissun viimeinen lenkki Kilpisjärvellä

6 vrk Kilpisjärvellä päättyi tänään. Kotimatka on edessä vasta sunnuntaina, mutta pilkkikisojen takia lähdimme pois Kilpisjärveltä jo tänään. Paikka on viikonlopun täynnä ihmisiä ja jos vielä olisi huoneen saanutkin, hinta olisi ollut kolminkertainen.

Aamulla ehdimme käydä vielä vähän hiihtämässä. Keli oli todella raskas, kun kylällä ei ollut yhtään pakkasta. Jopa kelkkaurakin upotti ja niinpä tarvoimmekin luistelusuksilla ensimmäistä kahta kilometriä 25 minuuttia. Oli siinä toki nousuakin toista sataa metriä. Ylempänä hanki jo kantoi. Emme viitsineet nousta ihan Saanajärvelle saakka, vaan hiihdimme jonkin matkaa Saanan rinteessä järven puolella kohti Retkeilykeskuksessa kulkevaa uraa.

Päivän kohokohta oli kahden piekanan näkeminen ja kuuleminen Saana pahdan juurella. Ensin kuulimme äänen ja sitten näimme, kun piekanapariskunta liiteli rinteen yläpuolella. Olivat palanneet kotiinsa. Eipä piekana tuon hienompaa kotia voi löytääkään.

Puolen päivän aikaan lähdettiin ajamaan kohti Leviä, jossa on tarkoitus viettää vielä pari päivää ennen kotimatkaa. Matkalla syötiin lounas menomatkan tapaan Karesuvannon Rajabaarissa. Taitaa olla Muonion ja Kilpisjärven välillä ainoa lounaspaikka, mutta on siellä hyvä ruokakin.

Levillä on myös harmaa keli, räntää sataa. Huomenna pitäisi olla aurinkoista, josko silloin maisema hotellin ikkunasta Kätkän suuntaan olisi vielä hienompi.

Maisema hotellin ikkunasta Kätkätunturille. Räntää sataa.

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: ,

Saanan rinteellä

Jyrkkää oli rinne, mutta nousukarvoissa riitti pito

Tänään oli paljon huonompi hiihtosää kuin edeltävät päivät. Satoi hiukan lunta tai räntää, eikä lämpötila käynyt alhaalla ollenkaan pakkasella. Tunturissa kyllä oli ollut taas pakkasta. Pilvet olivat aika alhaalla ja tuuli oli kova. Päätettiin lähteä kokeilemaan, miten uusilla nousukarvoilla pääsee kiipeämään mäkeä ylös eli laitettiin karvat kiinni telemark-suksiin.

Ajattiin autolla reilu 5 km Saanan toiselle puolelle Norjan suuntaan ja jätettiin auto parkkiin Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle. Alkunousu oli kumpuilevaa tunturikoivikkoa, jossa ei lumi oikein kantanut. Meno oli siis hidasta. Sauvat upposivat pohjia myöten, mutta onneksi lunta ei ole enää puolta metriä enempää. Lähempänä puurajaa homma muuttui helpommaksi, kun hanki alkoi kantaa. Puurajan yläpuolella hanki kantoi hyvin, mutta kova vastatuuli hidasti menoa.

Siitä missä tuossa yllä olevassa videossa näkyy oikealla Saanan pahdan alku, siitä kohtaa alkoi oikein jyrkkä nousu. Nousukarvoilla kyllä pääsi pidon puolesta hyvinkin jyrkkää mäkeä, mutta ainakin itselläni ongelmaksi muodostui tuollaiseen touhuun sopimattomat monot. Rinne-telemarkkiin tehdyt korkeat ja jäykät monot alkoivat painamaan sääriä sietämättömän paljon rinteen jyrkentyessä. Ja kuten tuosta jutun alusta olevasta kuvasta näkee, rinne ei ollut ihan loiva.

Noin 750 metrissä päätimme kääntyä takaisin. Tuuli oli kova ja yhtään ylempää ei olisi nähnyt enää alas. Mutta tuli testattua, että nousukarvat toimivat. Jos jotakuta kiinnostaa, alla oli Colltexin täyspitkät 45 mm leveät nylon-skinit.

Huonosti näkyivät maisemat tänään Siilasjärven suuntaan

Eipä se alastulokaan ihan helppoa ollut, vaikka ei tuon ylemmäksi noustu. Mäkeähän olisi riittänyt vielä aika lailla, kun Saanalla on korkeutta 1029 m. Jonkin matkaa olisi vielä ollut jyrkkää nousua, sitten pitkä matka loivempaa. Alas laskettiin viistosti moottorikelkkauralle ja sitä pitkin sitten takaisin maantien varteen. Hienot telemark-käännökset jäivät tänään suurelta osin tekemättä, kun lumen pintaa ei nähnyt ja välillä oli kovaa hankea, välillä pehmeämpää. Eikä se mutkainen ja kapea kelkkaura sen tunturikoivikon läpikään mikään helppo ollut, toki helpompi kuin se reitti, mitä menimme ylös.

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: , ,

Hankihiihto Kilpisjärvellä jatkuu

Ailakkavaaran rinnettä

Säähavaintojen perusteella viime yö oli samanlainen kuin edellinen yö lämpötilan ja kosteuden puolesta. Aamupäiväkin oli samanlainen kuin eilen sillä erotuksella, että tänään oli selvästi pilvisempää. Jostain kumman syystä tänään lumi oli heti alussa kosteampaa kuin eilen ja kostui aamupäivän aikana selvästi nopeammin lisää eiliseen verrattuna. Kun lämpötila ja kosteus ei eroa selitä, täytyy etsiä muita muuttujia. Ja löytyyhän se ero. Toissa yö oli tyyni, viime yö tuulinen. Päivällä tuuli on samanlaista.

Lähdettiin taas liikkeelle luistelusuksilla. Ensimmäinen nousu Tsahkaljärvelle tunturikoivikossa tuntui vielä raskaammalta kuin eilen, Tiina kävelikin osan matkaa, hanki kantoi jalan alla. Meillä oli tarkoituksena hiihtää suunnilleen eilistä reittiä kohti Termisjärveä, mutta kääntyä ennen Paihkasjärveä pohjoiseen Muurivaaran ja Salmivaaran välisen kurun läpi.

Päivän retken reittikartta

Huomasimme Tsahkaljärveltä lähteviä suksenjälkiä, jotka menivät jokiuomaa enemmän oikealta meidän eiliseen reittiin verrattuna. Päätimme mennä sieltä. Reitti olikin oikein hieno, loivaa nousua jokiuomaa pitkin, erilaista maisemaa kuin eilen ylempänä.

Kun jokiuoma loppui ennen Marjajärviä, otimme suunnan kohti Muurivaaran ja Salmivaaran välistä kurua. Siinä olikin 100 metriä nousua vastatuuleen ja lumi oli aika nihkeää. Päivän reittiprofiili oli aika mielenkiintoinen, kun 9 km alusta oli pelkkää nousua, loput 11 km lähes pelkkää laskua ja vieläpä niin, että nousuosuus oli vastatuulta, lasku myötätuulta.

Päivän lenkki: Ensin 9 km nousua, sitten 11 km laskua

Muurivaaran pohjoisrinteellä hiihdimme taas jonkin matkaa Norjan puolella. Tuo Muurivaaran ja Masetvarrin pohjoisrinne olikin todella mukavaa osuutta. Oli hyvä myötätuuli ja koko ajan loivaa alamäkeä. Suunta kohti Saanaa.

Hankihiihtoa Muurivaaran ja Masetvarrin pohjoisrinteillä

Tänään oli enimmäkseen pilvistä, mutta aina välillä aurinko paistoi johonkin ja teki maisemasta aika hienon.

Tänään aurinko paistoi hetkittäin milloin mihinkin

Masetvarrin rinteellä pidettiin evästauko ja jatkettiin matkaa takaisin kohti tuttua Tsahkaljärveä. Laskua tuli 130 metriä kolmen kilometrin matkalla, joten se oli varsin helppo pätkä. Valaistusolosuhteet olivat vaan sen verran huonot, että piti aika varovasti laskea.

Tsahkaljärvellä mietimme hetken aikaa, mistä pääsemme alas, kun hanki oli jo pehmennyt. Päätimme laskea kelkkareittiä alas luontokeskuksen pihaan, tulisi samalla sielläkin käytyä. Lumi oli jo märkää, mutta alas päästiin tänäänkin.

Luontokeskuksessa katsoimme dokumentin Kaarina Karista, joka 1930-luvulla järjesti naisten retkikuntia Käsivarren suurtuntureiden alueelle, mm. Haltille. Se ei ollut silloin ihan samanlaista touhua kuin nykyään, tänne kun ei tullut tietä vaan retkelle piti lähteä Norjasta. Retkistä tuli siis käytännössä varsin pitkiä, kun ensin piti kulkea vuonon rannasta 50 km Kilpisijärvelle. Talvella Kari oli järjestämässä naisten tunturihiihtokursseja Pallaksella. Sinnekään ei ollut tietä, vaan matkaa tehtiin Muoniosta eteenpäin poroilla.

Kilpisjärvi ja meidän majapaikkamme Hotelli Kilpis tyhjenivät eilen vapunpäivänä aika perusteellisesti. Tänä aamuna aamiaisella klo 7.30 oli aika hiljaista. Viikonloppuna täällä on Vain kaksi kalaa -pilkkikisat ja silloin täällä on taas kaikki paikat täynnä väkeä. Siksi mekin lähdemme täältä pois perjantaina. Kuulemma kylälle on tulossa mm. tuhat asuntoautoa ja -vaunua. Siis tuhat! Kuulemma viikonlopun jälkeen kylä sitten hiljenee totaalisesti odottelemaan kesän tuloa.

Aamiaisella klo 7.30

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: ,

Vappuhiihto Termisjärvelle

Maisemaa Termijärvellä. Viisi kilometriä pitkä tunturijärvi syvässä laaksossa. Oikealla oleva Diepmesvarri on aika tarkkaan Saanan korkuinen (1029 m), nousua järveltä yli 400 metriä.

Tämä päivä oli aika samanlainen kuin eilinen. Pilviä oli vielä vähemmän taivaalla kuin eilen, mutta tänään tuuli. Lähdimme tänään matkaan tuntia ennen kuin eilen, tällä kertaa luistelusuksilla. Vappuhiihdon kohteena oli Termisjärvi (Diepmesjavri), jonne on matkaa noin 15 km. Tarkoitus oli hiihtää hankea pitkin, mutta taas turvana hangen pettämisen varalta oli samassa laaksossa kulkeva kelkkareitti.

Alkunousu Tsahkaljärvelle mentiin samaan reittiä kuin eilen. Nousu vaan oli selvästi raskaampi luistelusuksilla. Hanki kyllä kantoi täysin, mutta se ei ollut tasaista ja koivujakin on aika tiheässä. Koivikossa nähtiin reissun ensimmäinen riekko. Tänään oli järkkäri matkassa ja ehdin sen kaivaa repusta esiin.

Riekko tunturikoivikossa matkalla kylältä Tsahkaljärvelle

Tällä kertaa ei hiihdetty kelkkauraa Tsahkaljärven yli vaan rantaviivaa pitkin järven kaakkoispäähän. Sieltä lähdimme nousemaan hangella ylöspäin. Kelkkaura jäi vasemalle, mutta suunnistaminen oli helppoa, kun oikealla kohosi Ailakkavaara. Se on kyllä ihan kunnon tunturi nimestään huolimatta, korkeutta 915 m eli vain sata metriä vähemmän kuin Saanalla. Vasemalle jäi eiliseltä tuttu Masetvarri. Pidemmällä laaksoa reunustivat oikealla eli etelässä Paihkasvaara ja Diepmesvarri, vasemalla eli pohjoisessa Muurivaara ja Salmivaarat.

Oli uskomattoman hienoa hiihtää hangella Tsahkaljärveltä Termisjärvelle ja takaisin. Hiihdettävää hankea riitti silmäkantamattomiin.

Eipä voisi kuvitella juuri hienompaa paikkaa luistella. Hankea silmäkantamattomiin ja varaa valita reittinsä niin kuin haluaa. Meilläkin jossain kohtaa reitti erosi, kun lähdimme kiertämään jotain tömpyrää eri puolilta ja minä sitten päädyinkin hiihtämään jonkin matkaa selvästi ylempänä.

Pieni hiihtäjä isossa laaksossa. Luistelubaanalla riittää leveyttä.

Koko matka Termisjärvelle oli vastatuulta ja aika pitkään myös ylämäkeä. Mutta parempi niin, takaisin oli mukava tulla myötätuuleen. Matkalla juttelimme pariskunnan kanssa, joka oli palaamassa 9 vrk vaellukselta ahkioiden ja teltan kanssa.

Termisjärven tupa erottui kaukaa. Arvioin kerta toisensa jälkeen matkaa sinne ja kerta toisensa jälkeen sinne oli todellisuudessa tuplamatka. Jopa viimeinen 300 metriä olikin todellisuudessa 600 metriä. Näkyvyys oli todella hyvä, siksi kai etäisyyden arviointi oli niin vaikeaa. Tupa oli aika huimassa paikassa viisikilometrisen Termisjärven rannalla. Sekä etelässä Diepmesvarri että pohjoisessa Jollanoaivi kohosivat 400 metriä järven pinnasta yli tuhanteen metriin. Suomessahan ei ole yli tuhatmetrisiä tuntureita jonkun laskelman mukaan kuin 29 kpl ja ne kaikki ovat täällä. Tuolta listalta löytyy Diepmesvarri 1028,8 m, Saana 1028,7 m ja Jollanoaivi 1026,3 m.

Pidimme lyhyen evästauon tuvalla ja lähdimme hiihtämään takaisin. Ihan samoja jälkiä emme hiihtäneet paluumatkalla juuri ollenkaan, hiihdettävää hankea kun riitti. Vaikka samaa laaksoa hiihdimme, maisema oli erilainen eri suuntiin. Yksi hienoimmista maisemista tänään oli ylhäältä laaksosta Kilpijärven yli Norjan ja Ruotsin tuntureille.

Näkymä Kilpisjärven yli Norjan ja Ruotsin tuntureille

Tänään lenkki sujui hiukan vauhdikkaammin kuin aiemmat, 30 km matkaan meni kolme tuntia. Lenkin päätteksi odotti taas hotelli Kilpiksen rantasauna ja avanto. Kilpiksestä puheen ollen, selvittelin eilen illalla hiukan paikan historiaa. Päärakennuksen ensimmäinen osa on valmistunut vuonna 1949 Kilpisjärven Matkailuhotellin käyttöön. Retkeilymaja Kilpisjärvellä avattiin jo 1937. Tie tänne avattiin vasta jatkosodan aikana 1941. Mutta takaisin saunaan ja avantoon. Lienee yksi hienoimmista avannoista, mitä mistään löytyy, varsinkin tällaisena iltapäivänä.

Hotelli Kilpiksen rantasauna ja avanto ovat varsinkin tällä kelillä niin hienoja, että mahtaako mistään löytyä vastaavaa

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: ,