Talvikelit parhaimillaan

Polku ladulle Kylmäojankorven läpi

Elisen lumisateen jälkeen Vantaalla on lunta noin 35 cm. Talvikeli alkaa olla hienoimmillaan, lunta on enemmän kuin muutamaan vuoteen. Ilolan ladut ovat hyvässä kunnossa, nyt ei tarvitse hiekkaa varoa. Tänään on ollut pakkasta koko ajan reilu kymmenen astetta, aamulla auringonnousun aikaan noin -15.

Päivän lenkillä hiihdin alueen kaikki ladut läpi, tosin Hiekkaharjun golf-kentällä en käynyt enkä Kylmäojan vartta kohti Helsingin pitäjän kirkonkylän suuntaan menevää latua.

Alla muutamia kuvia lenkin varrelta.

Mätäkiven nousun alku Pirunkorven lenkillä

Hakkimetsä Pirunkorven lenkillä

Elmon latu

Simonkylän peltolenkillä

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: , ,

Jouluaattona Kylmäojankorvessa

Tästä alkaa Kylmäojankorven luonnonsuojelualue

Kylmäojankorvesta löytyy komeaa kuusikkoa monesta paikasta

Jouluaattona aamupäivällä tehtiin retki Kylmäojankorpeen ja Kulokukkulalle, tällä kertaa kännykkäkameran lisäksi oli mukana myös järkkäri parin objektiivin (12-24 mm ja 70-300 mm) kera. Sää oli aika samanlainen kuin parina edellisenä päivänä eli pakkasta kymmenkunta astetta ja jonkin verran tuulta. Aurinko näyttäytyi välillä. Lunta on noin 15 cm. Kunnon talvisää siis.

Kylmäojankorvesta on ollut tällä palstalla ennenkin juttuja, mutta perustiedot on hyvä aina välillä itsellekin kerrata. Kylmäojankorven luonnonsuojelualue on laajuudeltaan 37 hehtaaria. Alue on rauhoitettu vuonna 2001 ja nykyiseen laajuuteensa se laajeni 2012. Se on Vantaan seurakuntien omistama yksityinen luonnonsuojelualue. Ydinosa on tervaleppäkorpea, mutta ympäriltä löytyy monenlaista metsää ja suota. Nimensä mukaisesti Kylmäojankorven halki virtaa Kylmäojan itäinen haara. Luonnonsuojelualue sijaitsee Ilolan pohjoisosassa aivan Vantaan ja Tuusulan rajalla.

Poikkesin myös Kulokukkulalle katselemaan paitsi maisemia, katsomaan, josko siellä olisi lintuja ruokailemassa talventörröttäjissä. Siellähän voi usein nähdä ainakin urpiaisia ja tiklejä. Tällä kertaa oli hiljaista, yhtään lintua ei kuulunut eikä näkynyt. Liekö pakkanen ja kylmä pohjoistuuli pelottanut linnut avoimelta rinteeltä metsän suojaan. Kulokukkulalta kun katselee maisemia, voi onneksi todeta, että aika paljon metsääkin vielä pääkaupunkiseudulla on.

Vantaalla onneksi riittää edelleen metsää. Kuva Kulokukkulalta itään päin.

Ilolan ladut ovat olleet hiihtokunnossa viime keskiviikosta saakka. Monesti ladulta katselee komeaa, tunturilta näyttävää Kulokukkulaa, mutta aika hienolta latukin näyttää lintuperspektiivistä.

Ilolan latuja nähtynä Kulokukkulalta

Kulokukkulalta palasin taas takaisin Kylmäojankorpeen ja itse Kylmäojan varteen. Lähteistä alkunsa saava Kylmäojan itäinen haara, myös Ilolanojana tunnettu, on pysynyt sulana viime viikkoon saakka. Nyt kuitenkin useamman vuorokauden kestäneet kymmenen asteen pakkaset ovat sen suurelta osin jäädyttäneet. Vielä kuitenkin löytyi muutamia sulia kohtia, niissä näytti olevan jonkin verran virtausta.

Kylmäojassa oli vielä suliakin paikkoja

Kylmäojankorven keskiosa on aina hieno, vuodenajasta riippumatta. Talvella siellä on helpointa kulkea, mutta ei se helppoa ollut nytkään. Se toki helpottaa, että märät paikat ovat jäässä.

Kylmäoja mutkittelee Kylmäojankorven keskiosassa

Aurinko värjää taivaan oranssiksi metsän takana. Maasto on todella vaikeakulkuista.

Iltapäivällä ja illalla tehtiin vielä kyläreissu, suksilla, kuinkas muuten. Miksi mennä autolla, jos hiihtäenkin pääsee. Ja olisi jäänyt näkemättä aurinkoinen maisema ja paluumatkalla pakkasillan tähtitaivas.

Matalalta paistanut aurinko värjäsi lumen kullan väriseksi.

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: , , ,

Lumisadepäivä

Kaunispään alarinnettä lumisateessa

Keli taas muuttui eilisestä. Yöllä oli tullut lunta ja sitä tuli ajoittain koko päivän. Lämpötila oli viitisen astetta pakkasella. Tänään oli taas pitkän lenkin päivä, pertsaa, Tiina luistellen. Ensimmäiset puolitoista tuntia hiihdettiin yhdessä tykkilatua, minä lähdin sitten Kiilopäälle.

Latu Laanilasta Kiilopäälle oli pohjattu kelkalla eilen, sivussa oli hiihtämällä tehty latu. Aika hidasta sitä oli hiihtää, kun lunta oli tullut eilisen jälkeen kymmenisen senttiä. Kilometrit eivät tänään kertyneet, kun melkein neljän tunnin lenkillä niitä tuli vain 42. Tiina hiihti saman ajan tykkilatua ja suunnilleen samat kilometritkin.

Tykkilatua Laanipalon päällä

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: ,

Hieno pakkaspäivä; hiihtoa Kiilopäälle ja savusauna Kuurkaltiossa

Taivas oli värikäs jo lähtöhetkellä; maisemaa etelärinteestä Saariselän keskustan suuntaan

Tänään oli viikon kylmin päivä, mittari näytti aamupäivällä -13. Keli oli myös sopivan puolipilvinen komeille kaamoksen väreille, joita saatiin tänään ihailla jo toisena päivänä peräkkäin. Päivän ohjelmassa oli hiihto Kiilopäälle, siellä keittolounas ja savusauna avannon kera.

Lähtö ajoitettiin niin, että ehditään sopivasti syömään lounas Kiilopäällä ennen klo 15 alkavaa savusaunavuoroa. Hiihtämään lähdettiin puolen päivän maissa. Heti lähtiessä saatiin ihailla punaisen oranssia taivasta.

Tykkilatu oli tänään todella hyvässä kunnossa, kun reilun pakkasen takia latu oli kovareunainen. Luistelu saattoi olla vähän nihkeää, mutta me olimme matkassa pertsasuksilla. Jos oli lähtiessä pakkasta se -13, oli arvattavissa, että Laanilan notkossa, Laaniojan varressa olisi aika kylmä. No, ei siellä enempää ollut kuin -18, mutta selvästi kylmempää kumminkin. Laaniselälle noustessa lämpötilakin nousi mukavasti. Laaniselällä ja matkalla Rönkönlammelle saatiin koko ajan ihailla hienon värikästä kaamostaivasta ja myös sitä, kuinka hienoksi se värjäsi lumen.

Kaamoksen värejä taivaalla ja lumessa Laaniselällä

Latu Laanilasta Kiilopäälle oli yllättävänkin hyvä. Latu oli hiihtämällä tehty, pohja ajettu kelkalla. Kertaakaan ei suksi tökännyt hiekkaan, mutta onhan sitä lunta aika vähän, joten kovin uusilla suksilla sitä ei kyllä voi vielä suositella ellei halua hiotuttaa naarmuja pois.

Latu Laanilasta Kiilopäälle pohjattu kelkalla, latu syntynyt hiihtämällä. Maisemaa Rönkönlammen lähellä.

Kiilopäällä syötiin lounaaksi lohisoppaa ennen saunaan menoa. Väkeä savusaunassa oli sopivasti, ei tarvinnut jonottaa lauteille. Muutamia reippaita ulkomaalaisiakin oli, kävivät moneen kertaan jääkylmässä Kiilopurossa.

Ehkä maailman paras savusauna ja avanto: Kuurakaltio Kiilopäällä

Saunan jälkeen ei viitsitty enää hiihtää takaisin, vaan hypättiin lentokenttäbussiin, jolla päästiin mukavasti takaisin kämpille. Olikin paljon porukkaa menossa kentälle, lisää tuli melkein jokaiselta pysäkiltä Kiilopään ja Saariselän välillä.

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: , ,

Maisema muuttui taas talvisemmaksi

Laanioja virtaa vielä sulana

Yöllä ja aamulla satoi kymmenisen senttiä lunta ja maisema muuttui taas talvisemmaksi viime lauantain vesisateen jälkeen. Tänään oli pakkasta -5 ja taivas selkeni vähitellen päivän mittaan. Kun latu oli ajettu jo aamuseitsemältä, sille oli ehtinyt kertyä jo aika paljon lunta. Hyvä oli kuitenkin hiihtää pertsaa.

Lunta oli nyt tullut sen verran, että tykkiladulta uskalsi laskea alas Laaniojalle. Tiina kävi pidemmälläkin, Piispanojalla ja vähän Kiilopään suuntaan. Hiekkaa siellä voi kuitenkin olla eri varovaisesti pitää mennä eikä kannata lähteä parhailla suksilla.

Kun keli kirkastui, lähdettiin heti lenkin jälkeen kävellen katsomaan maisemia ylemmäs Kaunispään rinteelle.

Kaamoksen värejä

Maisemaa Kaunispäältä Kiilopään suuntaan

Maisemakierroksen jälkeen käveltiin syömään Nesteelle ja sen jälkeen kauppaan Kuukkeliin.

Jouluvaloja Saariselällä Kuukkelin lähellä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: ,

Kaamos alkoi tänään klo 12.14

FIS-latu Kaunispään rinteessä

Tänään oli reissun tähän saakka paras hiihtopäivä. Pakkasta oli viitisen astetta, alkuun satoi vähän lunta, eikä tuulta ollut ollenkaan. Päiväkään ei ollut yhtä tasaisen harmaa kuin useimmat tähän saakka.

Kaamos alkoi tänään, aurinko laski viimeisen kerran noin kuukauteen klo 12.14. Päivän pituus oli tänään enää 27 minuuttia. Latuvalot syttyivät klo 13.20.

Eilisen lepopäivän jälkeen tänään oli taas kolmen tunnin lenkin päivä. Luistelusuksilla vielä lähdettiin, loppuviikoksi keli kylmenee sen verran, että huomisesta alkaen on parempi siirtyä pertsaan. Uutta lunta on tullut jo sen verran, että enää ei ole liisterille tarvetta.

Tänään oli vähän vähemmän hiihtäjiä liikkeellä. Tuntui siltä, että monien kilpahiihtäjien aamupäivän lenkki oli jo ohi ja toisaalta suuri osa kuntohiihtäjistä lähti ladulle vähän myöhemmin. Pahaa ruuhkaa ei ollut missään vaiheessa.

Tykkilatu Laanipalon päällä keskipäivällä

Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat:

Maisemia Kaunispäältä

Iisakkipää nähtynä Kaunispään rinteeltä auringonnousun aikaan

Tänään oli lepopäivä hiihdosta, kävin sen sijaan katselemassa maisemia Kaunispäältä. Kovin oli tämäkin päivä musta-valkoinen, vaikka aamupäivällä oli hetken aikaa värikkäämpää kaakon suunnassa. Jossain vaiheessa tuli lumikuurokin. Lämpötila tänään oli edellisten päivien tapaan muutama aste pakkasella.

Kuvat on otettu suunnilleen auringonnousun aikaan klo 11.30. Tänään oli toiseksi viimeinen päivä, kun aurinko vielä nousi ennen kaamosta. Päivän pituus oli 59 min (klo 11.31-12.30).

Tunturissa oli notkopaikoissa reilustikin lunta, mutta taas paikoin ei yhtään. Lumen tykitys oli menossa erityisesti pulkkamäkeen. Täällähän on Suomen pisin pulkkamäki, pituutta 1800 m ja vertikaalipudotusta 170 metriä. Ennen sen pituus oli 1200 metriä ja sitä sanottiin maailman pisimmäksi pulkkamäeksi. Maailman pisin kelkkamäki, pulkalla siitäkin voi laskea, on Sveitsissä, Faulhornilta Grindelwaldiin, pituutta 15 km ja pudotusta 1600 metriä.

Grindelwaldin Big Pintenfritz -nimisestä mäestä harvaa laskee päivän aikana kahta kertaa. Alhaalta Grindelwaldista pitää mennä ensin bussilla tai gondolilla ja sitten vielä kävellä kaksi ja puoli tuntia mäen alkuun Faulhornille. Faulhorn on 2680 metrin korkuinen vuori, jossa muuten on Euroopan vanhin vuoristohotelli, Berghotel Faulhorn, rakennettu vuonna 1830.

Siinä mielessä Kaunispään pulkkamäki on paljon mukavampi, että jos ostaa hissilipun, voi mäkeä laskea päivän aikana lukemattomia kertoja. Mäki nimittäin päättyy tuolihissin ala-asemalle, josta pääsee tuolihissillä ylös. Kävelläkin toki saa.

Maisemaa idän suuntaan Kaunispäältä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: ,