Mökkipihan kukkia heinä-elokuussa

Siankärsämö 10.7.2020, Pöytiö

Kuukauden aikana on kertynyt kameran muistikortille monenlaisia kukkakuvia mökkipihoilta Pöytiöltä Salon Perttelistä ja Liiristä Tampereen Teiskosta. Kun alkukesästä tuntui, että monen kukan kukinta-aika on hyvin lyhyt, heinä-elokuussa taas moni kukka on kukkinut tosi pitkään.

Kärsämöt tyypillisestikin kukkivat pitkään. Siankärsämö kukki jo kuukausi sitten ja jopa samat yksilöt kukkivat edelleen. Sen sijaan ojakärsämö aloitti kukintansa vasta elokuussa. Varsinkin siankärsämöt tuntuvat olevan pörriäisten suosiossa.

Ojakärsämö 13.8.2020, Pöytiö

Yksi tyypillinen heinäkuun metsäkasvi on kangasmaitikka. Nyt elokuussa sen kukinta alkaa olla jo ohi. Se ei tosiaan ole mikään pihakasvi, mutta kun mökkien pihoilla on hoitamattomia alueita, sitä kasvaa niillä paljon. Kangasmaitikoissakin pörriäiset viihtyvät, vielä äskenkin kultapiiskua kuvatessa kimalainen pyöri vielä kukkivissa kangasmaitikan kukissa.

Kangasmaitikka 16.7.2020, Pöytiö

Ketoneilikka on heinäkuun kukka, vaikka jokunen niitä on vielä nyt elokuussakin kukassa. Ketoneilikan moniin sukulaisiin tutustuin aikanaan Zermatissa. Siellä neilikat kasvoivat puurajan tuntumassa 2200-2300 metrin korkeudessa. Niistä löytyy kuvia oheisen kuvasarjan kolmesta ensimmäisestä kuvasta.

Ketoneilikka 16.7.2020, Pöytiö

Yhdeksi parhaista pörriäiskukista sekä kotipihalla että Pöytiöllä on osoittatunut valkoapila. Niinpä kummallakin pihalla jätettiin isot apila-alueet pitkäksi aikaa ruohonleikkurilta rauhaan.

Valkoapila 16.7.2020, Pöytiö

Kellokukkia on Pöytiöllä kukkinut neljää lajia ja niiden lisäksi peurankelloja nähtiin heinäkuussa teiden varsilla. Ensimmäisenä kukinnan aloitti kurjenkello ja pian myös harakankello. Kummatkin kukkivat edelleen, eivät tosin samat kasviyksilöt. Kissankellon kukinta-aika oli verraten lyhyt, mutta niitä oli paljon. Vuohenkellot aloittivat heinäkuun lopulla ja jokunen kukkii vieläkin.

Kurjenkello 16.7.2020, Pöytiö

Harakankello 13.7.2020, Pöytiö

Kissankello 16.7.2020, Pöytiö

Vuohenkello 27.7.2020, Pöytiö

Tyypillinen alkukesän kukkija on ahomansikka. Niistä syötiin heinäkuussa jonkin verran marjojakin Pöytiöllä. Silti Liirin rantakalliolla kukki vielä muutama ahomansikka elokuussa, tuskinpa niihin marjoja ehtii tulla.

Ahomansikka 9.8.2020, Liiri

Top 3 -pörriäiskukkiin kuuluu ehdottomasti mäkimeirami eli oregano. Ne aloittelelivat kukintaansa heinäkuun puolivälissä ja paljon niitä on edelleenkin kukassa.

Mäkimeirami eli oregano 13.8.2020, Pöytiö

Enemmän loppukesästä kukkii särmäkuisma, jonka minä jostain syystä olen oppinut tuntemaan nimellä särmikäs kuisma. Niitä kukkii sekä Pöytiöllä että Liirissä, Pöytiöllä kukinta alkaa jo olla loppuvaiheessa tällä hetkellä.

Särmäkuisma 9.8.2020, Liiri

Kultapiisku on hyvin sopeutuvainen kasvi, sitä kasvaa saariston luodoilla ja tunturien paljakoilla ja kaikkialla säänä välissä. Niinpä ei ole ihme, että niitä kasvaa myös mökkipihalla.

Kultapiisku 13.8.2020, Pöytiö

Viimeisenä kuvana ei niinkään tyypillinen pihakukka rantakukka. Liirissä sitä kuitenkin kasvaa, koska piha on rannassa.

Rantakukka 31.7.2020, Liiri

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Heinä-elokuun vaihteen auringonlaskuja Näsijärvellä

Kolme varttia ennen auringonlaskua 30.7.2020 klo 21.25

Viimeisen reilun viikon aikana on ollut taas monenlaisia auringonlaskuja. Monta kertaa on illalla arvailtu, tuleeko tänään erikoisen hieno auringonlasku. Ei sitä koskaan osaa varmasti sanoa. Joistain asioista voi toki yrittää ennustaa, kuten vesihöyryä ilmassa, sopivasti pilviä sopivalla korkeudella jne. Usein täysin kirkkaalla säällä ei tule värikästä auringonlaskua, mutta joskus kumminkin tulee. Nyt heinä-elokuun vaihteessa aurinko laskee kymmenen maissa, joten ei tarvitse venyttää nukkumaanmenoa liiaksi. Juhannuksen tienoilla ei aina jaksa odottaa puoli kahteentoista saakka, saati tuntia pidempään, kun joskus hienoimmat värit tulevatkin myöhemmin.

30.7. oli aika perinteinen auringonlasku, aineksina sopivasti pilviä sopivalla korkeudella.

Rantakukka juuri ennen auringonlaskua 30.7.2020 klo 21.53

30.7.2020 klo 21.57

1.8. itse auringonlaskussa ei kai ollut mitään erityistä, kun kuvia siitä ei ole. Sen sijaan puolisen tuntia sen jälkeen pohjois-luoteisella taivaanannalla järven takana näkyy hienoja punaisia pilvimuodostumia. Eikö tuollainen jo vedä vertoja revontulille?

Punaisia pilviä taivaanrannassa auringonlaskun jälkeen 1.8.2020 klo 22.40

Sunnuntai 2.8. oli sadepäivä. Sadepäivänä tulee joskus hieno auringonlasku, jos keli kirkastuu sopivasti illalla. Aina ei tule. Vähän ennen auringonlaskua maisema oli hyvin mustavalkoinen. Vähän myöhemmin aurinko valaisi jostain pilvenraosta veden pintaa toisella puolella järveä. Valoilmiö on sikäli erikoinen, että iltakymmeneltä aurinko on taivaanrannassa kuvan oikeasta reunasta vähän vielä oikealle. Mistä valo oikein tulee järven pintaan ja toisaalta ylös pilvien väliin.

Mustavalkoinen auringonlasku sadepäivän iltana 2.8.2020 klo 21.40

Erikoinen valoilmiö auringonlaskun aikaan sadepäivänä 2.8.2020 klo 22.00

Viime päivien värikkäin auringonlasku osui torstaille 6.8. Koko päivän oli pilvistä, mutta niin vaan siitä kehkeytyi komea auringonlasku. Pilvipeite ehti juuri ja juuri hävitä matalalta taivaanrannasta, mutta pilviä oli silti riittävästi.

Puolisen tuntia ennen auringonlaskua 6.8.2020 klo 21.26

Hienot värit lännen suunnassa (-45 astetta auringosta) 6.8.2020 klo 21.46

Auringonlasku kultasi Näsijärven 6.8.2020 klo 21.54

Eilen 7.8. reilu puoli tuntia auringonlaskun jälkeen taivaanrannassa oli taas hienoja pilviä.

Hienoja pilviä puoli tuntia auringonlaskun jälkeen 7.8.2020 klo 22.29

Tänään ilta on täysin pilvetön, saa nähdä, millainen auringonlasku tänään tulee.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Kiikalan lenkki – pyöräilyä maalaismaisemissa

Kiikalan lenkki 44 km

Päivän ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki, perinteinen Kiikalan lenkki. Kiikalan lenkkiä on tullut ajettua viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana aika monta kertaa, vähintäänkin kerran kesässä. Reitin varrella on hienoja maalaismaisemia ja aina näkee jotain uutta. Lenkistä on hiukan eri versioita, erityisesti loppumatkan voi tulla vaihtoehtoisia reittejä. Tämän päivän lenkki oli 44 km pitkä, josta soratietä 37 km. Tämän päivän reitissä oli hiukan metsäpolkuakin Varvojärvellä. Korkeuseroa on Etelä-Suomen mittakaavassa ihan reippaasti, 85 m (34-119 metriä), isoin nousu 53 metriä kilometrin matkalla.

Kiikalan lenkillä ylimmän ja alimman pisteen ero on 85 m (34-119 m)

Viime vuosina erityisesti Kiikalan lenkillä on nähnyt monessakin kohtaa lampaita laiduntamassa. Nyt niitä nähtiin Kaunelassa, Pyölinkulmalla, Varvontien varrella ja Romsilassa. Näistä paikoista Kaunela on uusi lammaslaidun.

Lampaita Kaunelassa

Vaikka vielä toukokuussa kevät tuntui etenevän hitaasti, kesäkuussa kesä tuli äkkiä. Monet kukat kukkivat tosi nopeasti ja nyt heinäkuun lopulla tuntuu olevan teiden varsilla vähemmän kukkia kuin yleensä tähän aikaan. Toisaalta mustikat kypsyvät ja kasvavat loputtoman hitaasti, samoin kaikki kasvimaalla.

Kissankelloja ja maalaismaisemaa Peltolan näköalapaikalla

Iso tammi Hitolassa

Kiikalan Peltolantien varrelle on muutamia vuosia sitten rakennettu hieno näköalapaikka, josta on näkymä paitsi ympäröivään maalaismaisemaan myös läheiselle Omenajärvelle, joka on tunnettu lintujärvi. Lintujen näkemiseksi tarvittaisiin kyllä kaukoputki, mutta kurkia kuulimme järven suunnasta.

Hitolan kylässä lähellä Kiikalan kirkonkylää on komea tammimetsä, seassa on muitakin lehtipuita ja ainakin yksi valtavan suuri kuusi. Tammistakin yksi on valtavan paksu. En ole mistään löytänyt tietoa, mikä tuon tammimetsän historia on. Tien varressa on vanha kiviaita ja kartassa tuon suuren tammen kohdalla luonnonmuistomerkin merkki.

Jos joku muuten ajattelee, että nimessä Hitola on kirjoitusvirhe niin ei ole. Kyllä se on Hitola. Ehkä monelle tutumpi on Hiitola, entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa. Mutta Kiikalassa on Hitolan kylä.

Tammimetsä Kiikalan Hitolassa

Kiikalan lenkillä on yleensä aina tullut ostettu jäätelö Kiikalan Salesta, niin nytkin. On muuten tuo Kiikalan Sale aivan järkyttävän ruma peltilaatikko muuten hienojen, vanhojen puutalojen keskellä komeassa maalaismaisemassa. Mutta enpä muista missään nähneeni ympäristöön sulautuvaa Salea…

Jäätelötauon jälkeen poikkesimme vilkaisemassa Kiikalan puukirkkoa, joka on rakennettu vuonna 1859. Kirkko on Kiikalassa jo kolmas, ensimmäinen rakennettiin jo 1500-luvun lopulla.

Kiikalan puukirkko on rakennettu vuonna 1859

Matka jatkui Myllynkulman ja Pyölinkulman kautta kohti Kollinnummea. Reitin suurin nousu, 53 metriä kilometrin matkalla, on Pyölinkulmalta ylös Paattiskalliolle. Paattiskallion maastot tulivat varsin tutuiksi viime kesänä, kun olin Peikkorastien ratamestarina.

Tänään tuuli kaakosta, melko erikoisesta suunnasta täällä. Kollinnumella päätimme ajaa Varvon kautta, vaikka siinä tuleekin pätkä pientä metsäpolkua. Sillä tavoin vastatuuliosuus pallolla jäi tosi lyhyeksi. Kun kerran Varvon ohi menimme, kävimme myös uimassa.

Loppumatka olikin tuttua Varvontietä Romsilaan ja takaisin mökille. Korkeusprofiilista näkee, että reitti Varvojärveltä ja Romsilaan on melkoisen laskuvoittoista.

Tänään oli mukava pyöräilykeli. Lämmintä oli reilu 20 astetta, alkuun oli puolipilvistä, lopussa pilvistä. Ei siis ollut liian kuuma eikä kylmäkään.

Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , ,

Suunnistusta ja mustikoita Kyöppelinharjulla

Kyöppelinharju

Suomusjärven Sisulla on tämän viikon omatoimirastit Kyöppelinharjulla entisen Kiikalan ja Suomusjärven rajamailla. Sinnehän piti ilman muuta päästä, maasto on ehdottomasti yksi omista suosikeista täällä päin ja koko Etelä-Suomikin mukaan lukien. Harju-suppamaastoihin ei niin usein pääse ja Kyöppelinharjussa on vielä se poikkeuksellista, että kiviä tai kivikkoa ei ole yhtään eikä alueella ole yhtään hakkuuta tai harvennusta, risuja tai pusikkoa ei siis ole ollenkaan. Kyöppelinharju on Natura-aluetta ja kuuluu harjujensuojeluohjelmaan, joten tuollaisena maaston voisi toivoa pysyvänkin.

Rasti 7/12

Mentiin puolen päivän jälkeen paikalle, omatoimirasteilla kun voi käydä milloin itselle parhaiten sopii. Kierrettiin yhdessä kuuden kilometrin rata ja katseltiin samalla paikkaa, minne mennä keräämään mustikoita suunnistuksen jälkeen.

Usein Kyöppelinharjun rasteilla rata on käynyt välillä huonompikulkuisella alueella, mutta nyt saatiin nautiskella koko rata hienoimmasta alueesta.

Omatoimirastit 6,2 km / Kyöppelinharju / Suomusjärven Sisu

Suunnistuksen jälkeen vaihdettiin vaatteet autolla ja syötiin eväitä. Sen jälkeen tehtiin kahden ja puolen tunnin mustikankeruuretki. Olikin mukava keli paitsi suunnistaa myös kerätä mustikoita, viileä keli ja tuuli pitivät kaikenlaiset ötökät loitolla.

Suunnistuksen jälkeen kerättiin kaksi ja puoli tuntia mustikoita

Neljän tunnin ulkoilun jälkeen syötiin lisää eväitä ja käytiin uimassa Rautulammessa, joka on suoreunainen harjulampi Kyöppelinharjun ja Pöytäkankaan välissä. Vesi oli lämmintä, +21 astetta.

Suunnistajia oli liikkeellä enemmänkin marjastajista puhumattakaan. Koko matkalla 110-tien ja Kyöppelinharjun välillä taisi olla toistakymmentä marjastajien autoa parkissa.

Ulkoilun päätteeksi uinti Rautalammessa

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat:

MKI eli munkkikahvi-indeksi Salon torilla 2006-2020

Munkkikahvi-indeksi MKI 2006-2020

Taas on uusi vuosi MKI:hin eli munkkikahvi-indeksiin. Tänä kesänä munkkikahvit maksavat Salossa Kauppatorin kahvilassa 4.70 € eli 30 senttiä enemmän kuin viime kesänä.

MKI, munkkikahvi-indeksi kuvaa munkkikahvin hintaa Salon Kauppatorin kahvilassa. Munkkikahvit maksoivat vuonna 2006 2,10 € ja sille on annettu indeksi 100. Kunkin vuoden hintaa verrataan vuoden 2006 hintaan.

Kuluttajahintaindeksi on noussut suunnilleen samana ajanjaksona (06/2005->06/2020) 23,3 %. Jos siis MKI kehittyisi samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi, MKI olisi tällä hetkellä 123. Todellinen indeksiarvo 224 on aika paljon suurempi. Viime vuoteen verrattuna kuluttajahinnat eivät ole keskimäärin nousseet yhtään, mutta munkkikahvien hinta on silti noussut melkein 7 %. Nousu kahdessa vuodessa on ollut 12 %. Nousu on ollut suurempaa vain 2012-2014, jolloin se oli 18 %.

MKI Salon torilla:

2006: 100
2007: 110
2008: 119
2009: 138
2010: 138
2011: 148
2012: 157
2013: 167
2014: 186
2015: 190
2016: 190
2017: 200
2018: 200
2019: 210
2020: 224

Vastaavat hinnat euroissa ovat 2.10, 2.30, 2.50, 2.90, 2.90, 3.10, 3.30, 3.50, 3.90, 4.00, 4.00, 4,20, 4,20, 4,40 ja 4,70 €.

Aikaisemmat jutut MKI:stä.

Kategoria(t): Uncategorized

Pyöräretki Särkisalossa: Isoluoto-Ulkoluoto-Pettu

Saunakukkien reunustamaa peltotietä Isoluodolla

Eilen oli sopiva poutapäivä saaristopyöräilyyn, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Lämpötila oli +22 astetta ja aurinko paistoi koko ajan. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Särkisalo, siellä Isoluoto, Ulkoluoto ja Pettu. Suunnilleen samalla reitillä pyöräilimme melkein tasan neljä vuotta sitten, 14.7.2016. Matkaan lähdettiin taas Tiirannasta Särkisalon kirkonkylästä. Sen verran paremmin suunnistettiin alkumatka edelliseen kertaan verrattuna, että ei eksytty umpikujaan Pensaloon.

Merimaisemaa Niksaaressa

Pieni soratie vaihtui kapeaan asfalttitiehen vähän ennen Niksaarea, mutta pian Ulkoluodon sillan jälkeen asfaltti loppui. Niksaaren ja Ulkoluodon välisessä salmessa oli lossi vuoteen 2007 saakka. Soratiet olivat tänä kesänä huonommassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten, runsaat sateet ovat tehneet tehtävänsä. Melkoisen isoja kuoppia riitti ja jyrkissä mäissä myös veden tekemiä uomia. Petun saarella edellisellä kerralla tie oli todella hyvässä kunnossa. Ei se huono nytkään ollut, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä koko matkaa.

Petun tietä

Sen verran muutettiin reittiä edellisestä kerrasta, että tällä kertaa Pettu kierrettiin vastapäivään. Petussa on mukava ajaa pyörällä, kun autoja ei juuri ole ja maisemat ovat hienot. Meri näkyy monesta paikasta, mutta rantaan ei pääse juuri missään, sen verran paljon saarella on mökkejä ja kymmenkunta ympärivuotisten asukkaiden omakotitaloja.

Petu kartanon tuulimylly

Petun kartanossa toimii tänä kesänä kesäkahvila. Väkeä siellä oli aika paljon, emmekä me siellä poikenneet. Söimme sen sijaan eväitä kalliolla, josta oli hyvä näkymä Reimarsvikenille.

Reimarsviken, evästauko Petun koillisosassa

Petun lossia pyörittää Petun tiehoitokunta ja se kulkee kesäkaudella vartin välein muutamaa taukoa lukuunottamatta.

Kumpaankin suuntaan lossilla oli useita autoja, joten aika paljon liikennettä riittää. Periaatteessahan lossilla kulkee vain saarelaisia, mutta tokihan Pettuun käy muitakin tutustumassa niin kuin mekin.

Petun lossiranta

Petun lossirannassa odoteltiin hetki lossia ja ehdittiin katsoa ilmoitustaulua. Yhdessä ilmoituksessa kerrottiin jumalanpalveluksesta Vårdkasbergetin näköalapaikalla heinäkuun lopulla. Piti heti selvittää, missä päin Ulkoluotoa Vårdkasberget on. Sehän olikin meidän paluureittimme varrella, reilu kilometri metsätietä vasemmalle vajaa kilometri ennen Ulkoluodon siltaa. Sinne päätimme mennä. Ja kyllähän maisemat olivatkin näkemisen arvoiset.

Maisemaa Vårdkasbergetiltä Kemiönsaaren suuntaan

Toiselle evästauolle pysähdyimme rantakalliolle Niksaaressa.

Rantakukkia ja pietaryrttejä Niksaaressa

Reittikartta 15.7.2020

Edellisen kerran tapaan poikkesimme myös Förbyssä. Siellähän on vanha kalkkikaivos, jossa tapahtui iso sortuma 80-luvun alussa. Loppumatka Förbystä Tiirantaan autolle ajettiin neljä vuotta sitten päätietä pitkin, nyt kierreltiin pieniä sorateitä pohjoisen kautta.

Käytiin katsomassa Särkisalon vanhaa puukirkkoa, joka on rakennettu vuonna 1760. Kun pyörät saatiin pakattua autoon, ajettiin Särkisalonsalmen toiselle puolelle uimarannalle. Kyllä olikin hieno uimaranta urheilukentän vieressä, hyvä hiekkaranta eikä rannalla ollut ketään. Ilmeisesti Särkisalossa kaikilla useimmilla on oma ranta eikä siten niin kovin monella ole tarvetta yleiselle uimarannalle.

Päivän lenkki oli 47 km pitkä, pääosa ajettiin sorateitä.

Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , , ,

Pihan kukkia ja hyönteisiä

Kärpänen tai paarma siankärsämössä

Pitkästä aikaa on ollut aurinkoinen ja melko lämmin päivä ilman sadetta. Pihalla oli paljon kukkia ja hyönteisiä, tässä niistä muutamia.

Kärpänen tai paarma, siitepölyä siihen ainakin tarttui siankärsämöstä

Ketoneilikka

Vuorikaunokki

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Pörriäispiha

Kimalainen rohtosormustinkukassa

Kotipihassa on paljon kukkia, joista pörriäiset tykkäävät. Ainakin tähän mennessä koko ajan kevään ja kesän aikana on kukkinut vähintään yksi niiden suosikkikukka. Tällä hetkellä suosikkeja ovat kangasajuruoho, rohtosormustinkukka, myskimalva ja valkoapila. Niissä on monenlaisia pörriäisiä ja joskus perhosiakin.

Kimalaiset ryömivät rohtosormustinkukan sisälle niin, että niitä ei hetkeen näy ollenkaan

Myös kangasajuruoho on pörriäisten suosikkeja, näyttää kelpaavan myös nokkosperhoselle

Kimalainen myskimalvassa, siitepölyä on tarttunut siihen aika paljon

Yksi kimalaisten suosikkikukista on valkoapila

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Hellepäiviä Näsijärvellä

Eilen aamulla Näsijärvi oli peilityyni

Tällä viikolla on helteitä riittänyt enemmän kuin ainakaan minä kaipaisin. Aamuyöllä ja aamulla on paras nukkua, kun on viileä, mutta aamu on myös paras tai ainoa hetki liikkua. Kun herää ajoissa, että pääsee ajoissa lenkille tai retkelle, uni jää vähän vajaaksi. Jonain aamuna jaksaa lähteä, jonain taas ei. Tänään lähden soutamaan ja katsomaan lähistön saaria kamera ja kiikari tietysti mukana. Soudun jälkeen uinti vaatteet päällä ja märissä vaatteissa vähän juoksemaan, hyvin toimi viilennys ainakin neljän kilometrin lenkin verran.

Onneksi tänään oli mukavasti tuulta toisin kuin eilen, jolloin järvi oli melkein tyyni suuren osan päivää. Vaikka soutaminen on raskaampaa aallokossa, tuulen takia ei tunnu läheskään niin kuumalta kunhan välttelee suoria myötätuuliosuuksia. Suuntasin silti Harvassalon pohjoispuolelle, missä sai soutaa saaren mitan tuulelta suojassa, vaikka vähän kuuma olikin. Taivaalle ilmestyi kaartelemaan kolme harmaahaikaraa. Harmaalokki ryhtyi oitis niitä ahdistelemaan.

Harmaalokki ahdistelee harmaahaikaraa Harvassalon yllä

Harvassalon länsipäästä suuntasin kohti Karson eteläkärkeä. Piti ensin tarkistaa Harvassalon ja Karson välisen matalikon sijainti, siitä ei parane soutuveneelläkään mennä yli, useita kiviä on lähes pinnassa ja muutenkin on matalaa. Matalikko on Harvassalosta luoteeseen eli siitä ei ole vaaraa, kun suuntaa kohti Karson eteläkärkeä. Kiersin Karson ja nousin maihin syömään eväitä saaren koillisosassa. Saaren länsiosassa on muutamia mökkejä, idässä ei. Vanhan 50-luvun kartan perusteella Karsossa on asuttukin ja siellä on ollut vähän peltoa.

Karson koillisosan rantametsää

Evästauon jälkeen suuntasin kohti Pikku-Harvasia. Se on neljän pienen saaren ryhmä, joista yhtä kutsumme Laguunisaareksi. Saari on U-kirjaimen muotoinen. Laguuni on kivien suojaama, mutta kyllä sinne ainakin korkean veden aikaan pääsee varovasti veneellä pujottelemaan. Tähän aikaan vuodesta siellä on usein lintuja, joten on syytä katsella kauempaa. Tänään siellä olikin lokkien lisäksi pari laulujoutsenta.

Laulujoutsenet Pikku-Harvasilla

Saarella oli yksi harmaalokin poikanen ja vaikka en kovin lähellä rantaa käynyt, harmaalokkiemo hermostui ja teki syöksyjä venettä kohti varmaan kilometrin päähän saaresta.

Soudin jossain kohtaa liian läheltä tämän harmaalokin poikasta, se sitten ahdisteli ainakin kilometrin päähän

Kun olin ylittämässä laivaväylää Pikku Harvassalon ja Ykspetäjän välillä, Harvassalon eteläpuolella oli Tarjanne ja pelastuslaitoksen alus matkalla pohjoiseen. Pitihän niistä kuva ottaa, ehdin kyllä satoja metrejä väylän itäpuolelle ennen kuin Tarjanne oli kohdalla.

Tarjenne ja pelastuslaitoksen alus matkalla pohjoisen suuntaan Harvassalon luona

Pihan linnuista hernekerttu hautoo yhä parvekeen vieressä pensaassa.

Hernekerttu yhä hautoo parvekkeen vieressä pensaassa

Rantasipi sen sijaan sai eilen poikasen, ilmeisesti yhden vaan. Taisi käydä niin, että orava söi muut munat juhannuksena. Poikasesta en saanut julkaisukelpoista kuvaa. Ennen tätä kevättä en tiennytkään, että rantasipi liikkuu metsässä ja tekee pesän metsään. Yleensä sen näkee aina veden äärellä.

Rantasipi sai eilen poikasen, muut munat taisi orava syödä juhannuksena

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Juhannuksen mökkilintuja

Tukkakoskelot rantakalliolla

Juhannusviikonloppu vietettiin Näsijärven rannalla. Pihalla ja pihalta katsoen oli lintujen suhteen harvinaisen paljon aktiviteettia. Ensin huomattiin, että hernekerttu lentää aika usein parvekkeen kaiteen viereiseen pensaaseen ja jää sinne. Sillähän oli siellä pesä, haudonta menossa. Tai niillä, kumpikin emo hautoo, välillä oli vuoronvaihto.

Hernekertun pesä pensaassa metrin päässä parvekkeen kaiteesta

Yhtenä päivänä huomattiin, kun rantasipi ahdisti oravaa. Liekö siinä käynyt niin, että orava olisi syönyt rantasipin munat. Parin päivän päästä näytti, että rantasipi olisi katsonut uuden pesäpaikan mustikanvarpujen seasta ja ryhtynyt munimaan. Ainakin samaan paikkaan se toistuvasti käveli. Seuraavana mökkikäynnillä sekin varmasti selviää.

Rantasipi pihalla

Västäräkki saalisti ahkerasti hyönteisiä pihalla ja rannalla. Yksi se vakiotähystyspaikoista oli rantakivi.

Västäräkki tähystämässä vakiopaikalla mökkirannan rantakivellä

Souturetkellä sattui tukkakoskeloita kiipeämään sopivasti rantakalliolle. Kuvista tuli yllättävän hyviä, vaikka vene keinui.

Tukkakoskelot

Luulin, että Näsijärvellä on vain tukkakoskeloita. Tukkakoskelon ja isokoskelon naaraat ovat varsin saman näköisiä ja pidin selvänä, että mökkirannassa nähty koskelopoikue oli tukkakoskelon. Twitterissä julkaistun kuvan kommentin perusteella se olikin isokoskelopoikue.

Isokoskelopoikue

Koskelon poikaset kiipeävät emon selkään

Joutsenkin saatiin näköpiiriin, kun se ui päivälevolle läheiseen pieneen saareen. Jännä, kun joutsen nukkuu yhdellä jalalla seisoen, luulisi että sen voisi helpomminkin tehdä.

Laulujoutsen venyttelee siipiään päiväunien jälkeen

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , , , ,