Mökkipihan eläimiä ja kasveja

Utelias orava

Viikonloppu Näsijärven rannalla on ollut vaihteeksi vähätuulinen. Kukistakin saa kuvia tarvitsematta odottaa loputtomiin sitä hetkeä, kun ne eivät huoju tuulessa. Tosin kyllä esim. kurjenkello huojuu vähäisimmästäkin tuulenvireestä eli odotellakin sai.

Maitohorsma ja tyyni Näsijärvi

Kurjenkello

Elämistä kaksi pääsi kuvaan, kaksi muuta mielenkiintoista ei. Orava kävi eilen katselemassa, kun olin lukemassa saunan edessä, onneksi kamera oli käden ulottuvilla. Eilen päivällä järveltä kuuluu kovaa piipitystä, siellä oli emoaan etsivä vesilinnun poikanen. Onneksi se sitten myöhemmin löysi emonsa ja osoittautui, että se oli härkälintu. Tänään emo ja poikanen olivat taas liikkeellä mökkirannan lähellä.

Härkälintu poikasensa kanssa

Toissa yönä näin supikoiran kolmen metrin päästä. Kun tuuli oli sopivasta suunnasta, se ei minua huomannut. Sitten kun huomasi, tuli lähtö äkkiä. Kameraa ei ollut käsillä ja tuskinpa niin hämärässä olisi kuva onnistunutkaan. Aamulla kuulin pähkinähakin ja sitten näinkin, eipä ole sellaista ennen näillä kulmilla nähty. Soitin sille sitten Luontoportista hakin ääntä ja se uteliaana lensi vähä vähältä aina lähemmäs. Lopulta se istui oksalle muutaman metrin päähän ja yritti vähän keskustellakin ”vieraan hakin” kanssa. Kaipa se sitten lopulta totesi, että ei tällä mitään toista hakkia ole. Sillonkaan ei kamera ollut käsillä.

Näsijärven rannoilla keltamaksaruoho on tyypillinen kasvi ja mökkirannassakin sitä kalliolla kasvaa.

Keltamaksaruoho

Kivenkoloissa kasvaa siellä täällä myös ahomansikoita.

Ahomansikka rantakivikossa

Mainokset
Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , , , ,

Kämmenniemen kesätori 2019

Kämmenniemen kesätori

Kämmenniemen kesätorin kausi on taas täydessä vauhdissa. Kausi alkoi totuttuun tapaan 8.6. Tori on auki 14.9. saakka joka lauantai kahta poikkeusta lukuunottamatta. Nyt juhannusviikonloppuna toripäivä oli poikkeuksellisesti eilen perjantaina ja 20.7. ei Teiskon markkinoiden takia ole kesätoria, useimmat myyjät ovat silloin markkinoilla.

Juhannuksena myyjiä oli tavallista enemmän, läheskään kaikki eivät näy kuvassa. Ja väkeäkin oli paljon enemmän kuin kuvasta voisi päätellä. Jos kesätorilta havittelee tiettyjä tuotteita, on parempi mennä lähempänä kymmentä kuin kahtatoista. Eilen ehdin pyöräilemään Jopon kanssa reilun 7 km matkan perille vähän ennen yhtätoista ja silloin oli moni myyjä jo myynyt suuren osan tuotteistaan. Ruisleipiäkin oli jäljellä enää 3 kpl.

Päiväniemen ruislimppu – lähiruokaa muutaman kilometrin päästä

Vanhasta Joposta puheenollen, on se melkoinen mankeli. Kiinni ruostuneen satulaputken takia satula on itselle aivan liian matalalla. Ja on siinä hurjat välitykset, takarattaassa 14 hammasta, edessä 44. Ylämäkiä on aivan hirvittävän raskas polkea edes putkelta, mutta tasaisella asfaltilla sillä polkee vaivatta 27 km/h ja alamäessä se kulki reilu 44 km/h (vertailuksi maastopyörä rullaa samassa mäessä 47 km/h). Mäkistä tietä kun polkee kesätorille ja takasin, siitä saa kyllä oikein kunnon treenin.

Meillä on viime kesästä alkaen tullut tavaksi ostaa kesätorilta Päiväniemen ruislimppu. Se on todellista lähiruokaa, leivät leivotaan aidossa vanhanaikaisessa leivinuunissa itse jauhetuista ruisjauhoista vain muutaman kilometrin päässä kesätorista. Leivässä riittää hetkeksi syötävää, kun painoa on reilu 1,7 kg. Ja tuoteselosteesta ei tarvitse tavailla E-koodeja, valmistusaineet ovat täysjyväruisjauho, vesi ja merisuola. Siinä kaikki.

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat:

Kangasala-Jukola 2019

Jukolan yö klo 1.40

Tänä vuonna Jukola suunnistettiin Kangasalla Tampereen kupeessa, Kangasala-Jukola. Jukola oli kaikkien aikojen suurin, kun suunnistajia oli ensimmäistä kertaa yli 20 000. Jukolaan joukkueita oli ilmoittautunut 1964 ja Venloihin 1721. Aika paljon on tapahtuma kehittynyt, muuttunut ja kasvanut niistä ajoista, kun ensimmäiseen Jukolaan vuonna 1949 Vantaan Ruskeasannalta lähti 41 joukkuetta. Niistä muuten vain 15 selvisi maaliin Tapanilan urheilukentälle.

Tänä vuonna Jukolassa ja Venloissa oli joukkueita 23 eri maasta, suunnistajia varmasti vielä useammasta. Monet huippujoukkueet on nykyään koottu monen eri maan suunnistajista. Niinpä tämän vuoden piristävä poikkeus olikin Stora Tunan voitto Jukolassa. Paljon on puhuttu siitä, että joukkueessa oli neljä Svenskin veljestä ja viideskin, joka oli kotoisin samalta kadulta. Aika iso harvinaisuus oli kuitenkin sekin, että voittajajoukkueessa kaikki olivat samasta maasta, Ruotsista. Viimeksi vastaava taitaa olla tapahtunut 23 vuotta sitten kun Turun Suunnistajat voitti Rautavaaralla, siinä joukkueessa kaikki olivat suomalaisia.

Kangasala-Jukola oli tällä erää viimeinen, joka oli rakennettu pellolle. Lappee-Jukolan mutakaaoksen jälkeen on päätetty, että kisoja ei enää myönnetä peltokilpailukeskukseen. Lappee-Jukola jäi itsellä ehkä säätäkin paremmin mieleen siksi, että olin tv-varoittajana metsässä koko yön. Toki suunnistukset jäävät mieleen, mutta vielä paremmin poikkeava Jukola. Onneksi tällä kertaa oli kuiva keli, suorastaan optimaalinen suunnistukseen. Päivällä venloilla ei ollut liian kuuma, kun oli pilvistä, yöllä taas oli kirkasta ja komea kuutamo.

Kilpailukeskus ja teltta-alueet olivat mukavan tiiviit, juuri siksi, että kaikki oli tehty pellolle. Mihinkään ei ollut pitkä matka. Kaikkiaan järjestelyt toimivat oikein hyvin.

40 minuuttia Jukolan lähtöön, taustalla verryttelyalueella on tungosta

Tänä vuonna, tänäkin vuonna, oli tarkoitus juosta toinen osuus. Toisin kuitenkin kävi ja päädyin iltapäivällä aloitusosuudelle. Lähtö oli kapealta tieltä, kymmenen miestä vierekkäin, ja K-pisteelle oli pitkä matka. Se vähän pelotti, kun juoksu viime viikkoina on keuhko-ongelmien takia ollut aika vaikeaa. Juoksu on usein loppunut parin rastivälin jälkeen eikä missään tapauksessa saisi lähteä liian kovaa. Muistui mieleen Paimio 1993, missä laputettiin kapeaa peltotietä kilometri K-pisteelle. Silloin lähtönumero oli vähän yli 200, eikä juoksukunto talven jälkeen ollut vielä ihan sitä, mitä tuossa paikassa olisi pitänyt. Silloinhan siinä kävi niin, että metsä oli täysin hiljainen ja tyhjä siinä vaiheessa kun löysin oman ykkösrastin.

Yllättävän hyvin lähtö kuitenkin meni ja pystyin passailemaan, porukkaa pääsi aika sujuvasti ohi. Metsässä oli sitten enemmän tilaa. Ensimmäinen yllätys oli piikkilanka reilu sata metriä K-pisteeltä. Pitkä pätkä maassa poikittain, joku siihen kompastui. Jännä, ettei siihen ollut kompastuneet ratamestarit eivätkä koejuoksijat. Mutta nyt se löytyi.

Alkumatka oli yllättävän hyvää juostavaa, vaikka toki risua ja kiveäkin oli. Jälkimmäisen tien jälkeen valitsin omasta mielestäni järkevän reitin omalle rastille (kartta alempana). Aika hiljaista oli, miksi juuri kukaan muu ei mennyt samaa reittiä. Yleensä aloitusosuudella jos juoksee yksin, on väärässä paikassa, mutta ei aina. Monta kertaa olen ollut oikeassa ja muut väärässä, toki useammin toisin päin. Sain luettua rinteen muodot ja tulin rastille kuin telkkä pönttöön. Moni muu siinä mäenrinteessä ei tullut. Juoksu oli sujunut ihan hyvin odotuksiin nähden, kun piti sykkeen tasolla 150 eli malttoi mennä rauhassa.

Kakkoselle mennessä menin komeasti turvalleen alamäessä. Hyvin kyllä porukka oli heti kysymässä sattuiko, tätä kuulin monta kertaa matkan varrella myöhemminkin, kun joku kompuroi. No, ei sattunut pahemmin, mutta hetken siinä sai keräillä varusteitaan kokoon, mm. sykemittarin vyö irtosi. Kakkonenkin löytyi hyvin, siinä oli myös hajontaa. Arvasin, että 3-4 ovat kaikilla samat. Maasto muuttui pian kakkosen jälkeen todella kivikkoiseksi, jopa louhikkoiseksi. Oma vauhti putosi merkittävästi. Viitoselle mennessä en saanut oikein kartasta mistään kiinni. Jossain vaiheessa aloin epäillä, että olen varmasti jo tarpeeksi pitkällä, mutta liikaa oikealla ja lähdin rinnettä alas. Sinne kun olisin jatkanut, olisin tullut suoraan rastille, mutta kun en tiennyt missä tarkalleen olin, en tullut. Pummihan siitä tuli, mutta ei paria minuuttia enempää. Siinä meni kuitenkin 170 miestä ohi että heilahti.

Juomapaikan jälkeen oli aika vaikealta näyttävä rasti seuraavalla mäellä, mutta sehän olikin aika selkeä, kun nousi lukuisten pienten jyrkänteiden vasemmalta puolelta ylös. Ysille mentiin, menin, taas vähän liikaa vaan sinne päin. En meinannut saada risukossa luettua karttaa, enkä oikein hahmottanut korkeussuhteita ennen rastia. Vasemmalla häämötti pieni aukko, jonka perusteella tiesin, että olen liikaa oikealla ja osasin kaartaa vasemmalle omalle hajonnalle.

Ysiltä olisi pitänyt tulla puskasta heti läpi suoraan etelään, mutta minäpä seikkailin puskaa pitkin aina toiselle hajontarastille saakka. Kympille mennessä oli pätkä oikeinkin hyvää maastoa ja sitä vähän ääneen ihmettelin. Eipä tullut kommentteja. Suon jälkeen menin omaa reittiä pitkän letkan vasemmalta puolelta, enemmän siinä taisi kuitenkin tulla ohitetuksi kuin saada ohitettua. 11 oli taas TV-rasti.

Joka rastin jälkeen porukka rupesi huutelemaan koodeja. Minuutissa oli aina selvillä, onko kaikilla sama rasti vai onko kaksi tai kolme hajontaa. 12:lla oli iso hajonta, toinen hajontarasti oli ihan lähellä, minulla taas oli pidempi väli. Jossain vaiheessa kymmeniä miehiä ryski vastaan kovalla vauhdilla, arvatenkin olivat palaamassa sille toiselle hajonnalle. Itse suunnistin taas vähän sinne päin, mutta sain kiinni jyrkänteestä vähän ennen rastia. Toinen juomarasti, viimeinen juomarasti, olisi niitä kolmekin voinut olla omalla vauhdilla.

Louhikkorinne ylös rastille 14. Uraa alas tielle. Tämä oli tyhmä valinta, ura menikin toista hajontaa kohti. Olisi pitänyt lähteä vasemmalle polulle, nyt piti nousta iso mäki tietä pitkin. En malttanut pysähtyä lukemaan loppumatkaa rastille vaan painuin metsään ja toivoin parasta. Pummihan siitä tuli, mutta ei toki iso.

16-17 oli taas vähän pidempi väli. Menin suunnilleen suunnalla porukan mukana. En edes huomannut polkua kartasta ennen kuin tultiin polulle. Loppuvälin pääsin sitten vetämään letkaa ja ihan hyvin vedinkin kohti rastia. Ihmettelin, kun porukkaa nousi vasemmalle ylös mäkeen. Siellähän olikin toinen hajontarasti.

Loppumatka oli putkea, tosin veikkasin, että kolmanneksi viimeinen olisi ollut hajonta. Se olikin yörasti VIP-vieraille eli ei ollut hajontaa. Tasaisessa ja kohtuullisen hyväkulkuisessa maastossa mentiin varsin reipasta vauhtia. Viimeisessä nousussa sitten keuhkot menivät kunnolla tukkoon ja loppu oli aika hidas. Onneksi vasta tuossa kohdassa.

Olin ajatellut, että tällä kunnolla tavoitteena voisi olla sijoitus tuhannen joukkoon. Ja sehän onnistui, vähän yli 900. Pakko olla tyytyväinen, kuin noinkin hyvin pystyi juoksemaan. Kivikkoinen ja risukkoinen maastopohja ei sopinut ollenkaan sprinttimiehelle, mutta hyvin siitäkin selvittiin. Tosin jalat ovat kyllä aika lailla mustelmilla kolhuista.

1. osuus / Kangasala-Jukola / Valkeisvuori / Kangasala SK (kartta aukeaa vähän isompana)

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: ,

Kuikkia Näsijärvellä

Kuikkaperhe ja Näsinneula

Kuikka ei ole kovin epätavallinen lintu Näsijärvellä, mutta tänään pääsin soutulenkillä näkemään kuikkaperheen läheltä ja mukana oli vielä kamera. Kuikka näköjään käyttäytyy kuin kanalinnut vaaran uhatessa. Tässä tapauksessa ne kokivat soutuveneen vaarallisesti. Toinen emoista ilmeisesti esitti siipirikkoa tai ylipäänsä esitti melkoisen eistyksen veneen vieressä. Jotkut linnuthan esittävät siipirikkoa ja yrittävät houkutella pedon kauemmas poikasista. Kun ollaan tarpeeksi kaukana, sitten lintu lähteekin lentoon.

Kuikan tapauksessa se ei kyllä lähtenyt esityksen jälkeen lentoon eikä sukeltanutkaan. Esityksen aikana toinen emo ui vähin äänin poikasten kanssa kauemmaksi. Alla muutama kuva kuikan esityksestä.

Kuikka

Kuikka

Kuikka

Tänään oli lämmin ja melkein tyyni päivä. Soutukeli oli hyvä, tosin vähän turhankin hyvin veneessä tarkeni. 10 km lenkki oli vasta kesän toinen, sen verran tuulista on ollut aiemmilla kerroilla Näsijärvellä.

Kalalokkeja saaressa

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Grano Games sprintti 2019

Grano Games sprintti 24.5.2019 H45 osa 1 / Tampereen Pyrintö / Tullintori

Taas kerran oltiin Tampereella suunnistamassa sprinttiä. Siellä kun Pyrintö järjestää vuosittain pari kansallista sprinttiä, Koovee yhden ja vielä Pyrinnön Keski-Tampereen sprinttiviikko vuodenvaihteessa, niitä kyllä riittää. Tällä kertaa mentiin Tampereelle junalla. Sopivasti ehdittiin majoittua hotelli Ilvekseen ja käydä siellä hiukan salilla lämmittelemässä, ennen kuin käveltiin kisapaikalle yliopistolle.

Lähtö oli tällä kertaa aika jännässä paikassa, asematunnelissa, tai mikä sen nimi mahtaa Tampereella ollakaan. Kun keli oli aika viileä, lähtöä oli mukava odotella lämpimässä.

Rata oli selkeästi kaksijakoinen. Alkumatkasta teemana oli valita oikea reitti (tai minun kohdallani väärä…) ja sitten juosta, reitin toteutus oli aika helppoa. Loppumatka pyörittiin yliopiston kampuksella ja siellä sai rastiväleilläkin lukea huolellisesti karttaa.

Ykköselle oli tarjolla kaksi reittiä. Valitsin oikean, joka näyttää vajaa 10 metriä pidemmältä eli siis heti väärä valinta. Myös kakkoselle oli kaksi reittiä, nyt valitsin vasemman. Näyttää siltä, että kumpikin reitti olisi täsmälleen yhtä pitkä. Kakkoselle mennessä oli hiukan loivaa ylämäkeä, jossa jo alkoi happi loppua. Keuhkot menivät pahasti tukkoon tiistain Firmaliigassa Rinnekodissa, eivätkä näköjään ole vieläkään toipuneet, Raumalla viime sunnuntaina tuntui ihan hyvältä. Mutta ei mahda mitään, pitää mennä sitä vauhtia kun pääsee.

Kolmosväli oli siirtymäväli, joskin rasti oli aika kinkkisessä paikassa. Satuin näkemään sen kakkoselle mennessä, joten ei ongelmia siinä. Nelosväli oli hyvä. Huomasin oikean ja vasemman kierron, mutta en keskeltä menevää S-reitinvalintaa. Valitsin vasemman, mikä osoittautui kaikista huonoimmaksi, se on peräti 60 metriä pidempi kuin keskimmäinen, oikea jotain siltä väliltä. Siinä tulee hurjasti takkiin, lähes puoli minuuttia. Tuollaisia ei todellakaan pitäisi tehdä!

Viitoselle sentään sain valittua nopeimman reitin vasemmalta, oikea olisi ollut 30 metriä pidempi. Kuutoselle mennessä piti tähdätä alikulkuun. Rastilta etelään olisi ollut lyhyin, mutta siinä olisi ollut kahdet portaan alas, niinpä otin vasemman, jossa alamäet olivat luiskana. Taas loivassa nousussa alikulusta ylös keuhkot olivat todella ahtaalla, paikko hiljentää vauhtia että aivoille riittää happea. Kädet jo tärisivät tässä kohtaa, hyvä kun happea riitti aivoille… Heti alikulun jälkeen oikealle ja talon taakse rastille.

Pääseekö läpi vai ei?

6-7, kummalta puolelta talo ympäri? Kallistun oikeaan kiertoon ja sitä vahvistaa edellisellä välillä ohi menneen Hytösen sama valinta. Itse asiassa vasen olisi ollut lyhyempi, mutta siinä olisi ollut pieni mutta, siitä kohta lisää. Seiskalle mennessä sai suunnistaa koko ajan.

Kasille ei ollut muuta valintaa, kuin rakennus ympäri.  Katoksen jälkeen pysähdyin nurkalle katsomaan, pääseekö puskan päästä läpi vai ei. Päädyin luupilla katsoen siihen, että ei pääse ja kiersin eteläkautta. Siitä olisi kuulemma kuitenkin päässyt, oli jopa tolpat merkkinä. Kun tuosta suurennoksesta katsoo, selvähän se on, keltaista välissä ja pari puuta, ei ongelmaa. Mutta katsokaapa samaa kohtaa reittipiirroskartasta tai kisakartasta, meillä vielä 1:3000. Ei näy edes luupilla aukkoa, saati kellä oli 1:4000. Pitäisihän se tietysti nähdä eri vihreän sävystäkin, mutta eipä vaan nähnyt pilvisenä iltana, edes luupilla. Tuota kun ei huomannut, 15 sekuntia takkiin. Kuka meni tuota kautta välillä 6-7 ja meni mennen tullen tuosta aukosta, voitti 30 sek. Entä ensi vuonna, kun kielletty kukkapenkki/puska merkataan samalla värillä kuin puu? Helppo sanoa, että keltaista aluetta aukon kohdalla olisi pitänyt levittää sen verran, että sen näkisi. Nyt se oli tuurikauppaa, kuka näki ja kuka ei. Tai tuskin sitä moni kartasta näki, mutta näki ne tolpat.

8-9 taas hyvä väli. Vasemmalta, oikealta vai keskeltä? Menin vasemmalta. Uskoisin, että nopein oli joko vasen tai oikea, keskeltä huonoin. 9-10 lyhyt siirtymä kartanvaihtoon. Loppuosa oli tulostettu toiselle puolelle paperia. Oli muuten käytössä säänkestävä Pretex, joka oli valikoitunut parhaaksi Keski-Tampereen sprinttiviikon testeissä. Ja hyvin se toimikin, ei ongelmia.

Grano Games sprintti 24.5.2019 H45 osa 2 / Tampereen Pyrintö / Tullintori

10-11 oli helppo, kun olin nähnyt rastin välillä 8-9. 11-12 taas kolme reittiä. Kiersin oikealta parkkipaikan kautta ja missasin mennessä yhden kulkuväylän, siitä tuli pieni lisäkoukku. Uskoisin, että valitsin nopeimman reitin, kun vaan tuo pieni, reilun 20 metrin lisäkoukku olisi jäänyt tekemättä. 12-13 siirtymä ennen viimeistä väliä.

13-14 valitsin vasemman reitin. Oikea olisi ollut hiukan lyhyempi, mutta siinä olisi ollut tosi jyrkkä penkka noustavana. Toisaalta, kun itsellä ei jalka noussut, penkan olisi voinut kävellä, kun vasemmalta piti laahustaa pitkä loiva nousu.

Tulihan taas kotitarpeiksi reitinvalintavirheitä ja kun juoksukin oli vaikeaa, ei ole helppo löytää hyviä asioita omasta suorituksesta. No, ehkä toteutus oli aika sujuvaa.

Tampereella on usein saatu nautiskella kerrostalopujottelusta, jossa joutuu koko ajan suunnistamaan. Eilen oli alkuosa ihan erilainen, reitinvalinta ja juoksua. Yliopiston alueella oli monia tosi hyviä välejä, mutta myös muutamia juoksupainotteisia. H21-radalla näytti olevan vielä enemmän pyöritystä lopussa, joissain ikäsarjoissa taas vähemmän.

Kisan jälkeen oli lyhyt kävely matka hotellille saunaan, mikäs sen mukavampaa. Vielä on yöllä pimeää, ainakin näin pilvisellä ja vähän sateisellakin kelillä. Jos olisi Jukola nyt, pimeää olisi selvästi enemmän kuin kolmen viikon päästä.

Yöistä Tamperetta nähtynä hotelli Ilveksen 9. kerroksen ikkunasta

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,

Vanha Rauma Sprintti ja turistina Raumalla

Vanha Rauma Sprintti 3,8 km / Rasti-Lukko / Vanha Rauma

Viikonloppu vietettiin Raumalla suunnistuksen parissa, mutta ehdittiin kyllä samalla reissulla katsella hiukan kaupunkiakin. Ja kun yövyttiin Kuntosumpussa, joka on pieni hotelli samannimisen liikuntakeskuksen yhteydessä, hyvällä kuntosalillakin tuli käytyä lauantaina iltapäivällä.

Raumalla järjestettiin lauantaina sprinttinäyttökilpailut ja suunnuntaina SM-sprinttiviesti. Tuohon näyttökilpailuun olisi periaatteessa voinut osallistuakin, mutta kova yleisen sarjan kisa ei kuitenkan tuntunut oikein sopivalta. SM-sprinttiviestissä oltiin Keravalla vuosi sitten Peikkojen joukkueella, mutta tänä vuonna meillä ollut joukkuetta. Onneksi Vanha Rauma Sprintti kuitenkin tarjosi mahdollisuuden päästä suunnistamaan Vanhaan Raumaan. Tämä kuntossuunnistustyyppinen tapahtuma järjestettiin heti SM-sprinttiviestin päätyttyä. Pitkä rata vaikutti äkkiseltään vertailtuna samalta kuin viestin H21-sarjan yksi hajonta.

Heti ykköselle piti valita, mennäkö oikealta kallion yli vai vasemmalta, jossa oli kaksikin vaihtoehtoa. Menin kallion yli, mutta en tiedä, mikä oli paras reitti. Tuskin niissä suurta eroa oli. Kolmoselle oli useampi reitti, mutta ei niissä oikeastaan ollut eroa. Jonkun kumman koukun onnistuin tekemään etsiessäni porttia, mistä puistoon pääsi.

Neloselle olisi paras reitti mennyt oikealta, mutta jotenkin katsoin, että puistosta pääsee pois vain portista. Vasen reitti oli kuitenkin siitä kiva, että siinä sai juosta Suomen kapeinta katua Kitukränniä, jolla on leveyttä vain reilu pari metriä.

Kitukränn, Suomen kapein katu, kuva viime kesältä

Kun neloselle tuli vasemmalta, viitoselle kannatti mennä oikealta. Kun käytössä oli emitag-leimaus eli pystyi leimaamaan lähes täydestä juoksuvauhdista, oli tietysti parempi, jos ei tarvinnut pysähtyä ja kääntyä. Jos neloselle olisi tullut oikealta, viitoselle olisi kannattanut mennä vasemmalta.

Kuutoselle oli vaihtoehtoisia reittejä, mutta luultavasti niissä ei ollut juurikaan eroa, samoin seiskalle. Kasi ja ysi olivat mukavaa pujottelua Vanhan Rauman kujilla ja pihoilla. Rastilla 11 oli vaara pudota Raumanjokeen, kun rasti oli lähes vesirajassa ja rinne jyrkkä.

12-13 oli hauska väli. Valitsin tarkoituksella mutkikkaan, kapea reitin, liekö selkeämpi kierto ollut hiukan nopeampi. Meinasin vielä alussa päätyä rappusia ylös johonkin kahvilaan tms. Reitti ei mikään varsinainen katu ollut, enemmänkin ruohikkopohjainen polku rakennusten välissä. Eipä tuollaistakaan pääse yleensä sprinteissä juoksemaan. Itse rasti 13 oli myös varsin mutkikkaassa paikassa. Tästä alkoikin taas melkeinpä radan loppuun ulottuva kuja- ja pihapujottelu.

Välillä 16-17 oli kaksi hyvää reittiä, vasen ja oikea, sekä yksi huono S-reitinvalinta. Valitsin sen huonon ja meinasin vielä puikata väärään pihaan.

Rata oli hyvä ja vaihteleva, välillä tarkkaa suunnistusta, välillä juoksuvoittoista osuutta. Jokunen varsin yksinkertainen väli oli seassa, mutta se selittyy sillä, että tämä oli kuitenkin viestirata. Radan yhteisiä rasteja ei voi laittaa mihinkään umpiperään eikä oikein muitakaan rasteja. Itse tykkään juuri tällaisista radoista, sopivan vaikeaa. Ja ympäristö, Vanha Rauma, oli tietysti mitä hienoin.

Kiikartorni

Hiukan ehdittiin reissulla katsoa kaupunkiakin muutenkin kuin suunnistaessa. Lauantai-iltana käytiin katsomassa merenrantaa Syvänraumanlahden rannalla Kiikartornin luona. Kiikartorni on 1892 rakennettu tähystys- ja merkinantotorni. Sieltä on nähnyt kaukaa kaupunkia lähestyvät laivat ja niistä on voinut ilmoittaa kaupunkilaisille sopivilla merkinantotavoilla. Alkuperäistä Kiikartornia ei enää ole, mutta nykyinen on rakennettu vuonna 1992 vanhan mallin mukaan. Valitettavasti se oli kiinni eikä päästy katselemaan maisemia. Ihan komeat maisemat kyllä rantakallioltakin oli ilta-auringossa lämpimän kesäpäivän iltana.

Syvänraumanlahti ilta-auringossa

Myös Rauman Pyhän ristin kirkossa käytiin katsomassa. Komeat kattomaalaukset siellä oli. Maalaukset ovat 1500-luvulta samoin kuin itse kirkkokin. On siinä ollut hommaa noiden maalaamisessa.

Rauman Pyhän ristin kirkon kattomaalaukset

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , ,

Mökkipihan lintuja ja oravia

Kirjosieppo

Viikonloppuna oli mökillä paljon lintuja. Vaikka lintulaudat ovat jo kesäteloilla, nurmikolla on vielä paljon maahan pudonneita siemeniä. Ne tuntuivat maistuvan. Paikalla oli ainakin punatulkkuja, peippoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, punarinta, mustarastas ja kolme oravaa. Viikkoa aiemmin syömässä kävi myös yksi rautiainen.

Sunnuntaina sää lämpeni sen verran, että moni lintu innostui laulamaan kovasti. Kirjosiepot olivat äänessä, samoin mustapääkerttu ja hernekerttu.

Tällä kertaa oli mukana kamera ja aika moni lintu ja orava pääsi kuvaan.

Peippo

Keltasirkku

Vihervarpunen

Orava

Punatulkku

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,