Pyöräilemässä Kemiönsaarella ja Teijon kansallispuistossa

Evästauko Vestlaxissa

Parina aurinkoisena päivänä, torstaina ja perjantaina, käytiin pyöräilemässä. Torstaina ajettiin autolla Kemiöön ja ajettiin reittiä Kemiö – Pederså – Vestlax – Lammala/Västanfjärd – Nivelax – Kemiö. Lenkin jälkeen käytiin Salon Lehmijärvellä saunassa ja vielä Salon iltatorilla. Eilen taas mentiin autolla Teijoon ja ajettiin osin Teijon kansallispuistossa Strömmaan ja takaisin. Torstain reitti oli osin asfalttia, osin soratietä, perjantaina osa matkasta ajettiin polkuja ja metsäteitä.

Kemiönsaarella hienoin pätkä reitistä oli soratie merenrantaa pitkin Pedersåsta Vestlaxiin. Siinä näki merimaisemaa melkein koko ajan, vaikka tien ja rannan välissä oli taloja, mökkejä ja metsääkin. Evästauko pidettiin hienolla paikalla merimaisemaa ihaillen Vestlaxissa.

Sundvikin ja Billbölen välillä ihmeteltiin tien varressa kulkevaa lammasaidan näköistä aitaa, jossa oli vielä sähköpaimenkin yläreunassa. Se osoittautui Svinbergetin luonnonsuojelualueeksi, jossa on oli kesätöissä lampaita pitää kapean, kalkkikiveä olevan kallioharjanteen luontoa kunnossa. Alueella kasvaa 32 uhanalaista kasvilajia. Lampaita ei valitettavasti nähty.

Västanfjärdissä käytiin syömässä virolaisen pariskunnan pitämässä Nati Pubissa, joka vaikutti ainakin päiväsaikaan nimenomaan ruokapaikalta eikä pubilta. Lounaan jälkeen matka jatkui vähän isompaa tietä kohti Nivelaxia ja Kemiötä. Ei ajettu kuitenkaan päätietä takaisin Kemiöön vaan kierrettiin pienempää tietä Norrlångvikin kautta. Päivän retki oli 50 km ja se kuului kokonaisuudesaan Rannikkoreittiin.

Kemiö – Pederså – Vestlax – Lammala/Västanfjärd – Nivelax – Kemiö 50 km

Perjantaina ajettiin autolla Teijon kirkolle. Lähdettiin polkemaan eiliseltä tuttua Rannikkoreittiä kohti Mathildedalia ja Strömmaa. Reitti kulki alkumatkasta osin asfaltilla, osin soratiellä ja mäkiä oli vähintäänkin riittävästi. 40-metrisiä mäkiä oli useita ja ne olivat jyrkkiäkin. Mathildedalin jälkeen soratie muuttui ensin metsätieksi ja sitten hyväksi poluksi. Tuollaisia sorastettuja polkuja on mukava ajella eikä maastokaan kulu.

Maastopyöräreittiä välillä Strömma-Mathildedal

Ajattiin Strömmaan ja käytiin katsomassa vanhaa kanavaa. Vanha kanava valmistui jo vuonna 1845 ja se rakennettiin helpottamaan Kiskonjoen kaivoksen rautamalmin kuljetusta Teijon ruukille. Kanavaa levennettiin 1800-luvun lopussa ja samalla alkuperäinen työntösilta korvattiin nykyisellä kääntösillalla. Uusi kanava valmistui vuonna 1968. Strömman sanotaan olevan ainoa paikka Suomessa, jossa voi havaita vuorovesivirtauksen. Uuden kanavan virtausmittarin lukemia voi katsella netistä.

Strömman vanhan kanavan kääntösilta vuodelta 1898

Kuivan kesän jäljiltä mustikanvarvut ovat paikoin punaisia, ihan kuin olisi Lapin maaruska parhaimmillaan.

Maaruskaa, punaisia mustikanvarpuja

Teijon kansallispuistossa on paljon hienoa metsää ja kallioalueita, eipä se muuten olisikaan kansallispuisto.

Mäntymetsää Teijon kansallispuiston reunamilla

Strömmasta palattiin samaa reittiä takaisin Mathildedaliin ja poikettiin kansallispuiston luontokeskuksessa. Paluumatka Mathildedalista Teijoon ajettiin eri reittiä kuin mennessä, ajeltiin metsäteitä ja latupohjia Miilunummelle ja sieltä soratietä takaisin Teijon kirkolle.

Teijon kirkko on rakennettu vuonna 1829

Kansallispuistossa saa ajaa maastopyörällä, mutta ainakin itse pysyn mielummin merkityllä maastopyöräreitillä, sorateillä, metsäteillä ja latupohjilla. Kun alueella on paljon kävijöitä, polut kuluvat ilmankin pyöräilyä nopeasti juurakkoisiksi ja kivikkoisiksi.

Päivän lenkki oli vajaa 30 km eli 20 km vähemmän kuin edellisenä päivänä, mutta nousua oli melkein yhtä paljon.

Teijo – Mathildedal – Strömma – Mathildedal – Miilunummi – Teijo

Mainokset
Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , , , ,

Etelä-Teiskon kierros 2018

Vattulan sillalla

Toissa päivänä oli pitkän pyörälenkin vuoro. Oli poutapäivä, lämpötila ylimmillään +24, mukava pyöräilykeli, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Etelä-Teiskon kierros on vähän vastaava jokakesäinen lenkki kuin Tour de Paarlahti. Se on kymmenisen kilometriä pidempi, mutta nousua on vastaavasti hiukan vähemmän ja asfalttitietä vähän enemmän. Aikaa siihen menee vain vartti enemmän.

Täältä on viime vuosina lehmät vähentyneet. Tänä keväänä huomattiin, että Sorilassa on luovuttu lehmistä ja nyt totesin, ettei myöskään Kolunkylän pohjoispuolella ollut enää mansikkeja. Hevosia sen sijaan on paljon, tuntuu että niitä tulee vuosittain vielä lisääkin.

Vanhojen talojen ja mökkien kunnostaminen tuntuu nykyään kiinnostavan. Aitoniemessä oli sitten viime vuoden kunnostettu ainakin yksi vanha, iso omakotitalo ja yksi vanha mummonmökki. Kiva kun vanhoille rakennuksille löytyy uusia asukkaita tai ainakin kesäasukkaita.

Aitolahden vanha ”keskiaikainen” kirkko vuodelta 1928

Aitolahden vanhaa kirkkoa piti taas pysähtyä katselemaan. Verratessa kahden vuoden takaiseen jutun kuvaan, näkyy iso, kellotapulin vieressä oleva kuusi olevan poissa. Liekö ollut huonossa kunnossa tai jopa kaatunut jossain myrskytuulessa. Kirkkohan näyttää keskiaikaiselta kivikirkolta, samanalaiselta kuin vaikkapa Vantaalla Pyhän Laurin kirkko. Se on kuitenkin rakennettu vasta vuonna 1928, mutta siinä on ollut esikuvana keskiaikaiset kirkot. Ulkonäköseikat ovat tietysti aina makuasioita, mutta ainakin itse tykkään paljon enemmän tuon näköisistä kirkoista, kuin sellaisista, kuin vuonna 2001 valmistunut Aitolahden uusi kirkko on.

Aitolahden kirkolta jatkoin matkaa kohti Sorilaa ja edelleen Pulesjärventietä kohti Viitapohjaa. Kun kahden vuoden takaisella lenkillä näköjään käännyin väärälle kivilouhokselle umpikujaan, nyt osasin oikealle ja pääsin sujuvasti sen kautta metsätielle ja edelleen takaisin Pulesjärventielle. Taukoa pidin kotileipomo Nisutiinassa, josta saa hyviä pullia ja leipää.

Kotileipomo Nisutiina Pulesjärventien varressa

Pulesjärven jälkeen loppureitti olikin samaa kuin Tour de Paarlahdessa eli Pohtolan, Sisaruspohjan ja Vattulan kautta Kämmenniemeen. Sisaruspohjassa vielä näyttää olevan ainakin muutamia lehmiä.

Maisemaa Sisaruspohjan suuntaan Vattulan sillalta

Matka jatkui Kämmenniemen kaupan kautta mökille. Viimeinen kuusi kilometriä mäkistä tietä olikin aika raskas, kun repussa oli ruokaa sen verran kuin sinne mahtui. Lenkki oli 61 km ja ajoaika oli tasan kolme tuntia.

Etelä-Teiskon kierros 61 km

Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , ,

Kämmenniemen metsää ja Näsijärven tyrskyjä

Rantakukka tyrskyjen alla

Tänään on ollut Näsijärven rannalla tuulinen ja viileä päivä. Aamu-uinnilla 22-asteinen vesi tuntui tosi lämpimältä, kun ilman lämpötila oli vain +15. Aallokossa tosin ei ollut helppo uida.

Peikkometsää Kämmenniemessä

Viileä ja tuulinen päivä oli sopiva lähteä keräämään mustikoita, paljon mukavampi kuin +30 ja tyyni kaikkine kärpäsineen ja paarmoineen. Tänään ei ilmassa lentänyt mitään. Ainoa vaan, että mustikoita ei löytynyt ensimmäisen tunnin kävelyn aikana yhtä ainuttakaan. Lopulta mustikoita löytyi jonkin verran rantakallioiden tuntumassa, missä kosteutta oli riittänyt. Saalis oli pari litraa, joista reilu puolet mustikkaa, loppu variksenmarjaa. Niistä saadaan marjoja moneksi aamuksi puuron sekaan ja illalla myslin sekaan.

Täälläkin on ihan hienoa metsää, missä ei hetkeen ole hakattu. Toki avohakkuitakin riittää paljon enemmän kuin metsässä liikkuva toivoisi.

Avohakkuu, taustalla pilkottaa Näsijärvi

Keskituuli oli viime yönä vain 4 m/s, mutta se yltyi iltapäivään mennessä 14 m/s:iin. Nyt illalla se on enää 7 m/s. Aamupäivällä järvellä näkyi komeita aaltoja, erityisesti kaukana Harvassalon eteläpuolella, missä vaahtopäät näyttivät suorastaan valtavilta ainakin kaukaa katsottuna ja kuvattuna.

Vaahtopäitä Harvassalon luona

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Pyöräilyä, uintia ja valokuvanäyttely

Lammaslaidun Varvontien varressa

Viime viikon torstai ja perjantai olivat Perttelissä tällä erää viimeisiä kuumia päiviä. En jää niitä kyllä erityisesti kaipaamaan. Torstaina tehtiin pitkä pyörälenkki, perinteisen Kiikalan lenkin yksi versio, kilometrejä kertyi noin 40. Torstai taisi olla kaikkein kuumin päivä tänä kesänä, Pöytiöllä mittari näytti +33,8 astetta iltapäivällä. Pyöräillessä kuumuus ei kuitenkaan ole niin paha, kun ajoviima viilentää. Tai jos ei viilennä, niin kuitenkin kuivattaa hikeä. Silti käytiin lenkillä kolme kertaa uimassa ja neljäs tauko oli jäätelötauko Kiikalan kaupalla.

Taukouintipaikka Hitolanjoessa

Lenkin uintipaikat olivat Juvankoski, Hitolanjoki ja Varvojärvi. Juvankoskella veden lämpö oli +28, Varvolla ei nähty mittaria, mutta vesi tuntui vielä lämpimämmältä, jopa 30-asteiselta. Hitolanjoki oli poikkeus. Sen sivujoki saa alkunsa Kiikalan Kultalähteeltä, joten vesi oli kilometrejä alempanakin vielä varsin raikasta. Paikka ei ollut mikään uimapaikka, mutta mukava oli tuossa koskessa maata viileässä vedessä.

Hitolanjoki saa alkunsa 1950-luvulla kuivatusta Kiikalan Kurajärvestä, mutta pääosa vedestä tulee Kultalähteestä ja Kiikalan harjualueelta. Kultalähteestä vesi virtaa aluksi Lammesuon läpi Kultalähteenojassa ja edelleen Satakoskenojassa yhtyen Hitolanjokeen Kiikalan kirkonkylän lähellä. Meidän taukopaikkamme oli Myllykulmalla.

Joku ehkä ajattelee, että eihän se joki ole Hitolanjoki vaan Hiitolanjoki, mutta kyllä se on Hitolanjoki. Hitolan kylä oli Kurajärven rannalla ennen järven kuivaamista, nykyisin pellon reunassa. Hiitolanjoki saa alkunsa Simpeleeltä ja se laskee Laatokkaan. Hiitola taas on Suomen entinen kunta Laatokan Karjalassa.

Päivän kolmas uintitauko oli siis Varvolla. Vaikka vesi oli todella lämmintä, kyllä sekin virkisti, kun ilma oli vielä lämpimämpää.

Perjantai oli myös kuuma. Ohjelmassa oli päivällä tutustuminen luonto- ja ympäristökuvanäyttelyyn Kiikalassa Vanhapuska-tilan vanhan navetan ylisillä. Näyttelyssä oli Kari Rissan ja hänen kavereidensa 100 kuvaa, 10 kuvaa kultakin kuvaajalta. Rissan omat 10 kuvaa olivat kaikki tilan lähiympäristöstä. Navetta oli kunnostettu ja ylinen toimi hienona näyttelytilana. Näyttely on auki joka päivä klo 12-18 sunnuntaihin 12.8.2018 saakka, sen jälkeen se kuulemma siirtyy Viking Grace -laivalle.

Illalla olisi ollut Perjantairastit pyörämatkan päässä Hankkaalla, mutta lähtemättä jäi, keli vaan tuntui liian kuumalta suunnistukseen. Sen sijaan käytiin illalla seurakunnan saunassa Juvankoskella. Porukkaa oli paljon, mutta koska järvivesi oli niin lämmintä, saunan lauteille mahtui hyvin. Sauna olikin tosi hyvä, kertalämmitteinen kiuas.

Pernjoen pinta on niin alhaalla, ettei yhtään vettä virtaa kuivuneeseen Kurkijokeen

Kuivan kesän jäljiltä Pernjoen pinta on niin alhaalla, että vettä ei valu yhtään Kurkijokeen. Niinpä Kurkijoki ja alempana Ruotsalanjoki ovat käytännössä kuivia. Eipä ole tuollaista tapahtunut ainakin sinä 12 vuoden aikana, kun on noissa maisemissa tullut paljon aikaa vietettyä.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Kimalalaisia ja sammakoita kasvimaalla

Kimalaisia pörrää valtavasti kukkivissa oreganoissa kasvimaalla

Kasvimaalla näkee monenlaisia otuksia, isoja ja pieniä. Isoista peuroja ja pupuja on tietysti mukava katsella, mutta kasvimaalla ne eivät ole toivottuja. Sen sijaan kukkivissa orgenoissa pörräävät kimalaiset ovat oikein mukavia. Yleensä tähän aikaa ne pyörivät kangasajuruohokasvustossa, mutta se on kukkinut tänä kesänä jo aikaisemmin.

Parhaillaan kasvimaalla on myös paljon pieniä sammakoita. Lienevätkö sammakon poikasia vai onko joku tuollainen pieni laji, sitä en tiedä, mutta paljon niitä on. Ilmeisesti kasvimaan kastelu tekee niille aika mukavat olosuhteet.

Pieni sammakko salaatinlehdellä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Hellesoutua Näsijärvellä ja uintitauko Ykspetäjässä

Uintitauko Ykspetäjässä

Soutaminen näillä keleillä on kuumaa puuhaa, mutta kävin silti eilen ja tänä aamuna reilun tunnin lenkillä. Viime päivinä on tuulta ollut aika lailla, mutta helteellä siitä on soutaessa enemmän hyötyä kuin haittaa. Eilen soudin reilu puoli tuntia vastatuuleen Käälahdelle, tänään lähdin rantojen lähellä kohti etelää, sieltä poikittain Harvassalon lähelle ja paluumatkalla poikkesin Ykspetäjään.

Matkalla näin merimerkin nokassa istuvan selkälokin, taisikin olla kesän ensimmäinen selkälokki Näsijärvellä. Niitä on nykyään täällä aika vähän.

Selkälokki merimerkin nokassa

Yritin paluumatkalla olla kuumuuden takia soutamatta suoraan myötätuuleen ja venekin kulkee paremmin vinosti tuulen suuntaan nähden. Niinpä päädyin Harvassalon itäpäähän ja sieltä mutkittelin kuin purjeveneellä luovien kohti Ykspetäjää. Purjeveneet tosin luovivat vastatuuleen, minä myötäiseen…

Rantakukka Ykspetäjässä

Vaikka Ykspetäjän kohdalta on matkaa mökkirantaan enää kilometri, poikkesin kuitenkin saaren rantaan uimaan.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Tampere-suunnistuksen sprintti 2018

Tampere-suunnistuksen sprintti H40 osa 1 / Koovee / TTY

Eilen illalla oltiin Tampere-suunnistuksen sprintissä Hervannassa. Lämmintä oli taas ihan riittävästi, Tampereella oli iltapäivällä melkein +32 ja vielä lähtöhetkellä klo 20 hiukan yli +30. Eilenkään ei ollut omaa sarjaa tarjolla, tällä kertaa olin mukana H40-sarjassa.

Kisassa oli tällä kertaa aika monta täysin uutta tai harvoin koettua asiaa, sekä itselle, että aika monelle muullekin. Oli emiTag-leimaus, oli kartan kääntö, oli yhteislähtö ja oli vielä free choice -hajontamenetelmä. EmiTagia olin käyttänyt kolmen kisan verran, kartan kääntö oli Rinkelirasteilla, yhteislähtö on tietysti tuttu Jukolasta ja muista viesteistä, mutta ei sprintistä ja free choice -hajonta aivan uusi.

Ensin tuosta free choice -hajonnasta. Kilpailuohjeissa siitä ei kerrottu muuta, kuin että osalla rasteista saa vapaasti valita, kummalla rastilla käy, esim. yllä olevassa kartassa rastit 2 ja 5 sekä alempana rasti 10. En löydä myöskään nyt jälkikäteen mistään kuvausta, mikä tuon pohjimmainen idea on, eikä se kisassakaan auennut. Yhteislähdössä on tietysti totuttu hajontaan eli porukalla on välillä aina eri rastit, sehän on tuttua paitsi suunnistajille myös Jukolaa TV:stä seuranneille.

H40-radalla rasti 2 näytti ja näyttää varsin tasavertaiselta eli voisi ajatella, että jos juostaisiin väliaikalähdöllä, porukka valitsisi tasaisesti kumpaakin rastia. Kuitenkin rasteilla 5 ja 10 nopeampi valinta on niin ilmeinen, että ei varmaan kukaan käynyt sillä toisella rastilla. Mikä hajonta se sellainen on, mitä se palvelee muuta kuin tekee kartasta ja ratamerkinnöistä vaikeammin luettavaa, mutta eihän se voi olla tämän tarkoitus?

Tuolla systeemillä kyllä ratamestari voisi tehdä melkoisia jippoja, oli sitten yhteis- tai väliaikalähtö. Yrittää tehdä nopeammalta näyttävä vaihtoehto olemaan todellisuudessa hitaampi jne. Ja siihen vielä lisäksi lukusia eri reitinvalintavaihtoehtoja kaikilla väleillä. Sprintissä on usein hyvin vähän aikaa yrittää tehdä seuraavan rastivälin reitinvalinta ennen rastille tuloa. Parhaat pystyvät suunnittelemaan jopa useamman välin etukäteen, mutta siitä ei normaalisti saa etua verrattuna sellaiseen suunnistajaan, joka pystyy suunnittelemaan aina yhden välin etukäteen.

Tässä free choicessa pitäisi pystyä analysoimaan peräti neljä eri rastiväliä etukäteen, jotta löytäisi nopeimman vaihtoehdon. Tämä siis siinä tapauksessa, että valinta ei ole yhdellä silmäyksellä täysin selvä eikä myöskään näytä siltä, että valinta olisi yhdentekevä. Jos valinta näyttää liian vaikealta, onko mitään syytä, miksi suunnistaja ei lähtisi edellisen perään sen enempää valintaa pohtimatta? Ja kun se ensimmäinen joutuu sen valinnan tekemään, siihen menee hiukan aikaa ja perässä on entistä helpompi roikkua. Toki, jos lajia halutaan kehittää siihen suuntaan, että halutaan mitata täydessä vauhdissa, kuka pystyy tekemään parhaiten monimutkaista reittianalyysiä, silloinhan tämä free choice pitää tuoda myös henkilökohtaisiin kisoihin ja vieläpä niin, että valintapätkät voivat olla jopa usean rastivälin mittaisia ja äärimmäisen vaikeita verrata keskenään. Toivottavasti ei mennä tuohon suuntaan…

Eilen kakkosrastilla, missä vaihtoehdot olivat hyvin tasavertaisia, homma näytti sikäli ajavan asiansa, että kun olin itse ykkösellä neljäntenä, edellä olevista taisi kaksi lähteä toiselle kakkoselle ja yksi edelläni toiselle. Itse olin valinnan tehnyt etukäteen eli olisin lähtenyt samalle kakkoselle, vaikka kaikki muut olisivat lähteneet toiselle. Kun sitten kakkosen jälkeen töpeksin reilun minuutin verran, loppuradan valinnosta ei ole muiden osalta hajuakaan. Mutta eipä niissä kahdessa muussa eilen ollut paljon valittavaa.

Rastit 2-3

Sitten itse kisaan. Oman kisani kohtaloksi koitui eilen rastiväli 2-3. Itse kävin kakkosella 104 viereisen pikku kuvan alareunassa. Sieltä sitten tein suunnitelman joko 2-102:lle tai sitten kolmoselle nähden kartan niin, että sen 102:n vierestä pääsee omalle rastille. Hiukan sekavat nuo ratamerkinnät tuolla kohdalla ovat, kun 2-102 näyttäisi olevan rastin 3-101 koodi ja 3-101 on kartassa aika kaukana kolmosesta ja vielä kielletty alue kaiken lisäksi. Ja kun vielä korkeuskäyrä värjää rakennuksia yhdistävän luode-kaakko-suuntaisen käytävän ihan muun kuin rakennuksen väriseksi, en vaan nähnyt, että siitä ei pääse läpi. Tuo viereinen pikku kuva on tarkoituksella aika pieni, jotta asian voisi paremmin ymmärtää kuin isosta kartasta.

Tampere-suunnistuksen sprintti H40 osa 2 / Koovee / TTY

Seuraava näkemisongelma tuli reitinvalinnassa 10-11. Katsoin, että rastille pääsee rappusia luoteesta käsin ja että oikealta kiertävä reitti olisi nopeampi, kun siinä ei ollut metsää. Pitkä lisälenkkihän siitä tuli, kun piti koko iso rakennus kiertää ympäri. Ne rappusethan menivät vain ylös ovelle ja itse asiassa rasti olikin toisella puolella rappusten alapäässä eli vaikka siitä olisi päässyt läpi, olisi ollut ensin rappuset ylös ja sitten toiset alas.

Välillä 11-12 tuli sitten vielä iso reitinvalintavirhe. Katsoin, että lyhemmällä, oikealta kiertävällä reitillä on pitkät rappuset alas ja ylös, kun taas pidemmällä, vasemmalla reitillä ei niitä ole ollenkaan. Täysin pieleen katsottu, olisiko tuossa jo vähän keskittyminen herpaantunut, kun yritys oli vielä 2-3-välin ison pummin jälkeen tallella, mutta lopahti täysin 10-11-välin umpikujaan juoksemiseen. Oikealla olikin vain yhdet rappuset ylös, vasemmalla oli myös yhdet rappuset ylös ja sen lisäksi mäki alas metsässä ja toinen ylös tietä. Todella huono reitinvalinta, takkiin tuli yli puoli minuuttia, kun vielä lyhyen metsäpätkän toteutus oli surkea.

Vaikka oma kisa oli hyvä kolmea rastiväliä lukuunottamatta, ei siitä paljon iloa ole, kun niillä kolmella hävisi lähemmäs kaksi ja puoli minuuttia eikä päässyt yhteislähtökisan fiilikseen kuin kahden rastin verran.

En ole itse koskaan oikein tykännyt radoista, joilla kysymys on siitä, huomaako jostain päästävän läpi vai nimenomaan ei. Eilinen oli pääosin juuri sitä. Oikeastaan vain 6-7 ja mainittu 11-12 tarjosi kaksi erilaista reitinvalintaa. Ehkä tällaisen kisan toteutukseen olisi parempi tehdä lukuisia rastivälejä, millä olisi useita melko tasavertaisia reitinvalintoja. Voisi toimia paremmin kuin tämä free choice. Toisaalta, jos free choicella tarjoaisi tuollaisia kakkosrastien kaltaisin melko selkeitä ja tasavertaisia valintoja, porukka hajoaisi hyvinkin.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , ,