Viikon pitkä lenkki taittui tällä(kin) viikolla pyörällä, reittinä oli Pohjois-Teiskon kierros. Teiskossa tutuksi ovat tulleet Tour de Paarlahti, Keski-Teiskon kierros ja Etelä-Teiskon kierros erilaisina versioina. Pitkään on ollut suunnitteilla Pohjois-Teiskon kierros ja Kapeentien ajaminen, mutta aina se on jäänyt. Niinpä tänään suuntasin sinne.
Kun mökiltä lähtee, alkumatka Kämmenniemeen on aina samaa reittiä. Heti alkuun pitkä nousu Näsijärven rannalta (toisaalta lenkin lopussa on aina pitkä lasku…), alku soratietä, sitten asfalttia. Tällä kertaa päätin ajaa Aunessillan jälkeen koko matkan Terälahteen Terälahdentietä, tie 338, vaikka se onkin varsin vilkas. Alkumatkalla ohi Padustaipaleen – Padustaipale muuten on yksi Teiskon vanhoista ja keskeisistä kylistä ja siellä oli Teiskon ensimmäinen kansakoulu vuodesta 1870 ja koulutoimintaa rakennuksessa oli aina vuoteen 1988, Padustaipaleesta käytetään nykyään nimeä Taulaniemi – ja Teiskolan – Teiskolan tila on perustettu jo vuonna 1663 ja nykyinen päärakennus on vuodelta 1810 – aina Maisansalon risteykseen saakka tiellä on oikein mukavan levyinen piennar ajaa, mutta sen jälkeen se kapenee olemattomaksi. Näsi-reitti näyttääkin kiertävän Maisansalon kautta Terälahteen pienempää tietä. Tuo reitti on tuttu, mutta nyt tosiaan päätin ajaa suoraan. Eihän se oikein mukavaa ollut, kun liikennettä oli paljon ja tie jonkin verran mutkainen.
Terälahdesta käännyin Kapeentielle. Tie oli mutkainen ja mäkinen, joskaan isoja mäkiä ei ollut. Liikennettä oli hyvin vähän. Alkumatkasta Näsijärven Pöllöselkä pilkotti melkein koko ajan metsän tai peltojen takana, vähän myöhemmin Löytänänjärvi. Löytänänjärven itäpuolella kohoaa 90 metriä järven pinnasta Löytänänvuori.
Kapeen kylä on kuulunut aikanaan Kuruun, sitten Teiskoon ja nykyään Tampereeseen. Kapeentien ja Pohjankapeentien risteyksessä on maitolaituri, joka on kylän tunnusmerkki. Sisältä löytyy ilmoitustaululta monenmoista ilmoitusta tapahtumista sun muusta ja hyllyssä on kirjoja, joita saa ottaa ja johon saa tuoda itse jo lukemiaan kirjoja. Paikalta näkyy Kapeenlahti. Järven vastaranta kuluu jo Kuruun.
Jatkoin muutaman kilometrin itään Pohjankapeentietä ja kännyin Rypynperältä etelään kohti Velaattaa. Siihen osuikin päivän suurin nousu, 1,5 km matkalla Rypynlahden rannasta Kuusistonmäen päälle oli 71 metriä korkeuseroa. Jännä tie, kun menee ison mäen korkeimman laen kautta, harvoinpa tuollaista tielinjausta näkee. Hiekkatie kulki metsämaastossa Ala-Pirttijärven ohi kohti Yrjälänkylää ja Velaattaa. Tuolla välillä oli suunnistuksesta tuttua maastoa, Rääkkylänkankaalta käsin oli vuonna 2016 SM-kisat. Tuolloin finaaliradat kiertelivät kahta puolen nyt ajamaani tietä Ala-Pirttijärven eteläpuolella. Maastohan oli täkäläisen mittapuun mukaan oikein mukavaa, kuusikkokorpea ilman kivikkoa.
Pitkän soratiepätkän jälkeen piti ajaa taas muutama kilometri vilkasta 338-tietä, joka siltä kohtaa on nimeltään Velaatantie. Terälahden Salen pihassa pidin tauon, siinä olikin oikein terassi pöytineen ja tuoleineen.
Kapeapientareinen Terälahdentie oli tullessa sen verran epämukava, että päätin kiertää Maisansalon kautta pienempää tietää. Sillä reitillä on heti alussa Teräkosken vanha saha vuodelta 1831. Rakennukset näyttävät olevan nykyäänkin hyvässä kunnossa ja yksityiskäytössä.
Teräkoskelta jatkoin Maisansalon kautta Teiskolaan ja sieltä takaisin 338-tielle eli sillä kohdalla Terälahdentielle, jota pitkin ajoin Kämmenniemeen. Siinä matkalla on Taulaniemi, siis aiemmin Padustaipaleena tunnettu, jossa oli pitkään leirintäalue. Ei ole enää.
Paluumatkalla mökille poikkeisin vielä ostamassa Kämmenniemen Salesta ruokatäydennyksiä mitä nyt pyörälaukkuun mahtui. Oli hyvä pitkä lenkki, vajaa 70 km ja noin puolet ihan uutta reittiä. Onnistunut lenkki siis. Keli tuntui aika lämpimältä, +25 astetta, kun pitkään on ollut viileämpää, varsinkin Lapissa ja täällä Näsijärven rannalla.
TJELDNET 