Kiikalan lenkki 44 km
Päivän ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki, perinteinen Kiikalan lenkki. Kiikalan lenkkiä on tullut ajettua viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana aika monta kertaa, vähintäänkin kerran kesässä. Reitin varrella on hienoja maalaismaisemia ja aina näkee jotain uutta. Lenkistä on hiukan eri versioita, erityisesti loppumatkan voi tulla vaihtoehtoisia reittejä. Tämän päivän lenkki oli 44 km pitkä, josta soratietä 37 km. Tämän päivän reitissä oli hiukan metsäpolkuakin Varvojärvellä. Korkeuseroa on Etelä-Suomen mittakaavassa ihan reippaasti, 85 m (34-119 metriä), isoin nousu 53 metriä kilometrin matkalla.
Kiikalan lenkillä ylimmän ja alimman pisteen ero on 85 m (34-119 m)
Viime vuosina erityisesti Kiikalan lenkillä on nähnyt monessakin kohtaa lampaita laiduntamassa. Nyt niitä nähtiin Kaunelassa, Pyölinkulmalla, Varvontien varrella ja Romsilassa. Näistä paikoista Kaunela on uusi lammaslaidun.
Lampaita Kaunelassa
Vaikka vielä toukokuussa kevät tuntui etenevän hitaasti, kesäkuussa kesä tuli äkkiä. Monet kukat kukkivat tosi nopeasti ja nyt heinäkuun lopulla tuntuu olevan teiden varsilla vähemmän kukkia kuin yleensä tähän aikaan. Toisaalta mustikat kypsyvät ja kasvavat loputtoman hitaasti, samoin kaikki kasvimaalla.
Kissankelloja ja maalaismaisemaa Peltolan näköalapaikalla
Iso tammi Hitolassa
Kiikalan Peltolantien varrelle on muutamia vuosia sitten rakennettu hieno näköalapaikka, josta on näkymä paitsi ympäröivään maalaismaisemaan myös läheiselle Omenajärvelle, joka on tunnettu lintujärvi. Lintujen näkemiseksi tarvittaisiin kyllä kaukoputki, mutta kurkia kuulimme järven suunnasta.
Hitolan kylässä lähellä Kiikalan kirkonkylää on komea tammimetsä, seassa on muitakin lehtipuita ja ainakin yksi valtavan suuri kuusi. Tammistakin yksi on valtavan paksu. En ole mistään löytänyt tietoa, mikä tuon tammimetsän historia on. Tien varressa on vanha kiviaita ja kartassa tuon suuren tammen kohdalla luonnonmuistomerkin merkki.
Jos joku muuten ajattelee, että nimessä Hitola on kirjoitusvirhe niin ei ole. Kyllä se on Hitola. Ehkä monelle tutumpi on Hiitola, entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa. Mutta Kiikalassa on Hitolan kylä.
Tammimetsä Kiikalan Hitolassa
Kiikalan lenkillä on yleensä aina tullut ostettu jäätelö Kiikalan Salesta, niin nytkin. On muuten tuo Kiikalan Sale aivan järkyttävän ruma peltilaatikko muuten hienojen, vanhojen puutalojen keskellä komeassa maalaismaisemassa. Mutta enpä muista missään nähneeni ympäristöön sulautuvaa Salea…
Jäätelötauon jälkeen poikkesimme vilkaisemassa Kiikalan puukirkkoa, joka on rakennettu vuonna 1859. Kirkko on Kiikalassa jo kolmas, ensimmäinen rakennettiin jo 1500-luvun lopulla.
Kiikalan puukirkko on rakennettu vuonna 1859
Matka jatkui Myllynkulman ja Pyölinkulman kautta kohti Kollinnummea. Reitin suurin nousu, 53 metriä kilometrin matkalla, on Pyölinkulmalta ylös Paattiskalliolle. Paattiskallion maastot tulivat varsin tutuiksi viime kesänä, kun olin Peikkorastien ratamestarina.
Tänään tuuli kaakosta, melko erikoisesta suunnasta täällä. Kollinnumella päätimme ajaa Varvon kautta, vaikka siinä tuleekin pätkä pientä metsäpolkua. Sillä tavoin vastatuuliosuus pallolla jäi tosi lyhyeksi. Kun kerran Varvon ohi menimme, kävimme myös uimassa.
Loppumatka olikin tuttua Varvontietä Romsilaan ja takaisin mökille. Korkeusprofiilista näkee, että reitti Varvojärveltä ja Romsilaan on melkoisen laskuvoittoista.
Tänään oli mukava pyöräilykeli. Lämmintä oli reilu 20 astetta, alkuun oli puolipilvistä, lopussa pilvistä. Ei siis ollut liian kuuma eikä kylmäkään.
TJELDNET 