Kilpisjärvi-Termisjärvi-Termisvaara-vaelluksen lintuja

Kapustarinta

Teimme kolmen päivän vaelluksen 6.-8.8.2019 Käsivarren Lapissa reitillä: Kilpisjärvi – Tsahkaljärvi – Marjajärvet – Paihkasjärvi – Termisjärvi (yö) – Termisvaara – Termisjärvi (yö) – Tsahkaljärvi – Kilpisjärvi.

Juttu vaelluksesta on jaettu osiin:

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kilpisjärvi reittikarttoineen
Nousu Termisvaaralle
Termisjärven varaus- ja autiotupa
Lintuja (tämä juttu)
Eläimiä
Kukkia

Kilpisjärvi-Termisjärvi-vaelluksen aikana nähtiin monia tunturilintuja. Aika monta tuli tunnistetuksi ja monista sain kuvia. Joitain kahlaajia jäi tunnistamatta, samoin pieniä lintuja ja jokunen petolintukin. Kaakkuri asusti kaiketi jollain alueen pienistä lammista ja kävi syömässä sekä Termisjärvellä että Paihkasjärvellä. Termisjärven tuvan ympäristössä saalisti ampuhaukka. Lisäksi järven yläpuolella kaarteli pari muuta petolintua, jotka kuitenkin jäivät tunnistamatta. Kaikki pienet linnut tuskin olivat niittykirvisiä ja kivitaskuja.

Unohtumattomin tapaus sattui Termisvaaralla, kun olin muutaman kymmenen metrin päässä huipulla olevasta kivikasasta. Katsoin, että onpas kolmimetrisen kasan päällä kovasti pöllön näköinen lintu. En pysähtynyt ja ottanut käteen kaulassa roikkuvaa kameraa, kun en uskonut sen olevan pöllö. Kun seuraavaksi katsoin siihen suuntaan, se kivi lähti lentoon. Ymmärsin heti, että kuvaa en ehtisi saada ja keskityin komean pöllön katseluun. Luontokeskuksessa retken jälkeen Aleksin avustuksella selvisi, että lintu oli suopöllö. Sellainen kuulemma Termisjärvellä silloin tällöin näyttäytyy. Mutta että sellainen istuu yli 1000-metrisin tunturin laella, se ei liene ihan tavallista. Ja se oli myös ensimmäinen suopöllö, jonka olen nähnyt.

Alueen tyypillisin lintu oli varmasti kapustarinta. Sen vihellys kuului melkein koko ajan jostain ja aika usein niitä nähtiinkin. Niitä osui reitin varrelle varmasti kymmeniä. Kapustarinta on myös kuultu ja/tai nähty melkein aina myös Tunturisuunnistuksessa eikä tämä vuosi ollut siitä poikkeus.

Uusi tuttavuus meille oli tunturikihu. Niitä nähtiin kaikkiaan kymmenkunta aika pienellä alueella Marjajärvien lähistöllä. Lentävän tunturikihun tuntee helposti erikoisesta pyrstöstä eikä linnun värityskään muistuta kovin paljon muita lintuja.

Tunturikihu

Tunturikihut tunturimaisemassa

Nähtiin myös yksi tasaisemman harmaa lintu, jolla ei ollut kihun pitkää pyrstöä. Se muistutti muuten kovasti tunturikihua, mutta tosiaan väri ja pyrstö eivät täsmänneet. Asia selvisi vasta Luontokeskuksessa retken jälkeen, kun näytin kuvaa kamerasta. Selvisi, että lintu oli nuori tunturikihu.

Nuori tunturikihu

Uusi tuttavuus oli myös mustaviklo, senkin lajimääritys selvisi Luontokeskuksessa Aleksin avustuksella. Mustaviklohan on tyypillinen Metsä- ja Tunturi-Lapin lintu. On sillä vaan pitkät jalat!

Mustaviklo

Kiirunoita nähtiin Tunturisuunnistuksessa ja pariin otteeseen vaelluksella. Kiiruna luottaa hyvään suojaväriinsä ja sen ohi saattaa kävellä hyvinkin läheltä. Kolmeen kertaan kuitenkin osuttiin niin lähelle, että niillä hermo petti ja lähtivät liikkeelle. Kaikissa tapauksissa oli kyse emosta poikasineen.

Kiiruna suosarojen seassa

Vähemmän tyypillinen tunturilintu on kalalokki, mutta niin vain sellainenkin nähtiin sekä Termisjärvellä että Paihkasjärvellä.

Kalalokki Paihkasjärvellä

Tyypillisiä kivikkoisen tunturin pikku lintuja niittykirvisen ohella on kivitasku. Riittääpä taskulle kiviä nimensä mukaisesti, sen verran kivikkoista maastoa Kilpisjärven ja Käsivarren maastot ovat.

Kivitasku Termisvaaran rinteellä

Olin tiennyt, että Saanan pahdan juurella voisi hyvällä tuurilla nähdä sepelrastaan. Ei nähty. Sen sijaan nähtiin sepelrastas sekä Paihkasvaaran että Termivaaran pahtojen juurella. Termisvaaran sepelrastas oli lähellä Termisjärven länsipäätä, mutta epäilemättä varsinaisen pahdan, Dierpmesbáktin, juurellakin niitä on. Sepelrastaita olen aikasemmin nähnyt Norjassa lukemattomia kertoja, mutta nämä olivat ensimmäiset Suomessa. Sepelrastas on kuin mustarastas, jolla on valkoinen kaulus.

Sepelrastas Termisvaaran alarinteellä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , , ,

Maisemia Saanalta

Maisemaa Kilpisjärven pohjoisosan ja Mallan suuntaan

Tämä aamu ei yllättäen valjennutkaan kirkkaana ja aurinkoisena vaan sumu peitti näkyvyyden, Saanaa ei näkynyt ollenkaan. Auringon piti paistaa, mutta sumu oli noussut Norjan suunnasta aamuyöllä. Jos tällainen aamu olisi ollut eilen, moni olisi katsellut maisemaa nenänpää valkoisena. Tunturisuunnistus sumussa ei nimittäin ole helppoa, varsinkaan näissä maastoissa.

Päivän ohjelmassa oli Saanalle kiipeäminen, joten ei pidetty turhaan kiirettä lähdön kanssa. Meillä oli myös siirtyminen Haltinmaan Karhunpesästä Salmivaaran juurelta Kilpiksen retkeilymajaan. Aamupäivällä nähtiin taas samainen pupu kuin toissa aamuna. Nyt se asettui ruokalevolle aamiaisen jälkeen ja kuvaaminen oli aika helppoa.

Pupun (metsäjäniksen) poikanen ruokalevolla aamiaisen jälkeen

Kun monena päivänä on ollut kuvia Saanasta, tänään on tarjolla kuvia Saanalta. Polku Saanalle lähtee Retkeilykeskuksen pihasta. Matkaa huipulle on 4 km, nousua 500 metriä. Reitti on paikoin todella jyrkkä. Monen muistamat vanhat puuportaat on purettu ja osalle reitistä rakennetaan kiviportaat. Nyt uusi reitti ei ole vielä käytössä, joten jyrkin osuus pahdan reunan kohdalla on todella jyrkkä.

Kävelemään lähdettiin vasta klo 13, jolloin sumu oli jo kokonaan hävinnyt Saanan rinteiltä.

Kilpisjärvellä on nähty jo kolmea eri suovillalajia tupasvillaa, töppövillaa ja luhtavillaa. Kahta jälkimmäistä ne ole ennen nähnyt Suomessa, töppövillaa Norjassa ja luhtavillaa Sveitsissä. Luhtavillaa kyllä kasvaa koko Suomessa ja töppövillaa Pohjois-Suomessa.

Tupasvilla

Seuraavassa video ja kuvia Saanalta.

Iso-Malla

Poroja lammen rannalla Saanalla

Goldajavri ja Norjan tuntureita, oikealla tunnettu Paras-tunturi (Bárrás) 1419 m

Maisemaa Termisvaaran (Tierbmesvarri 1029 m) suuntaan

Viimeisessä kuvassa näkyy Termisvaaran pahta. Huomenna meidän on tarkoitus kulkea pahdan juurella olevan Termisjärven rannalle. Paikka on meille tuttu yhdeltä hankihiihtolenkiltä toissa vuoden vappuna.

Tällä reissulla on nähty valtavasti poroja, varmasti enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä kaikilla Lapin reissuilla. Tänäänkin niitä nähtiin ensin mökin pihalla, sitten kymmenittäin Kilpisjärven keskustan ja Retkeilykeskuksen välillä tiellä ja tieltä, sitten Saanan alarinteillä, ylhäällä Saanalla ja sama paluumatkalla. Tänäänkin nähtiin varmasti reilusti yli sata poroa.

Tänään nähtiin Saanalla myös piekana ja muutama muu tuntemattomaksi jäänyt lintu.

Poro ruokailemassa

Illalla käytiin Kilpiksen rantasaunassa saunomassa. Järvellä oli vaahtopäitä ja uimaan meno oli aika kylmää puuhaa. Veden lämpötila oli tänään Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan +10,1 astetta. Sentään kolme astetta lämpöisempää kuin Pallaksella Vatikurun lammessa viime viikolla.

Muutamaan päivään ei ole luvassa blogijuttuja, koska erämaasta niitä ei paljon kirjoitella. Vaelluksesta juttua ja kuvia sitten reissun jälkeen.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: ,

Tunturisuunnistus 2019, 2. päivä

Rasti 55, meidän neljäs rasti tänään

Aamu valkeni tänään hyvin samanlaisena kuin eilen. Kylällä oli lämpötila käynyt yöllä +3 asteessa, mutta aurinko taas aika pian lämmitti.

Lähtö oli tänään samassa paikassa kuin eilenkin. Sinne mentiin polkua, jota luultavasti kuljettiin isän kanssa vuonna 1981. En kyllä muista, kuinka pitkällä silloin käytiin. Lähdimme tänään yhteislähdössä klo 10.40, kun eilen jäimme aivan liikaa kärjestä, jotta olisimme päässet takaa-ajolähtöön. Varsin paljon porukkaa oli yhteislähdössä, vaikka ensimmäisen päivän parhaat eri sarjoissa olivatkin jo lähteneet.

Tämän päivän maasto oli helppokulkuisempaa. Kivikkoa toki oli, mutta louhikkoa paljon vähemmän. Tänään päätimme, että yritämme juosta niin paljon kuin mahdollista ja niin pitkään, kun jalat tuntuvat kestävän. Juoksimme käytännössä ykkösrastilta lähtien suuren osan matkasta. Loppuaika oli tänään alle kahden tunnin, 35 minuuttia parempi kuin eilen 400 metriä lyhyemmällä radalla. Kummasti se matka joutuu juosten verrattuna kävelyyn…

Tänäänkään ei mitään suurempia reitinvalintatehtäviä ollut tarjolla, mutta rata oli muuten vaihtelevampi.

Kumpanakin päivänä kuultiin useita kapustarintoja, tänään nähtiinkin yksi. Kapustarinta on varsin tyypillinen lintu täällä. Tänään nähtiin myös ampuhaukka. Eilen nähtiin yksi kiiruna, tänään kokonainen poikue, emo ja neljä poikasta. Kiirunoilla on hyvä suojaväri ja ne ovat usein ihan hiljaa paikoillaan, vaikka kulkija melkein tallaisi päälle.

Kuinka monta kiirunaa on kuvassa?

Mielenkiintoisia kasvejakin nähtiin. Kissankelloja täällä kasvaa todella paljon ja olipa jossain kurjenkellojakin. Nähtiin myös muutamia sellaisia kukkia, joita en ole koskaan ennen nähnyt Suomessa, vain Norjassa ja Alpeilla. Ruusujuuria oli paikoin paljon ja tänään nähtiin kultarikkoja.

Alla kummankin päivän kartat.

HDC 1. päivä / Iso-Jehkas

HDC 2. päivä, Ailakkavaara

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , ,

Tunturisuunnistus 2019, 1. päivä

Rasti 64, meidän ensimmäinen rasti

Tänään oli Tunturisuunnistuksen ensimmäinen päivä Kilpisjärvellä. Yö oli taas aika raikas, kylällä viisi astetta, tunturissa vain pari. Aurinko kuitenkin alkoi vähitellen lämmittää aamupäivän aikana.

Aamulla huomattiin pihalla pieni pupu, metsäjäniksen poikanen. Taisi olla syömässä.

Aamulla pieni pupu, metsäjäniksen poikanen, kävi pihalla syömässä

Lähtö oli klo 13 ja lähtö oli viety ylös tunturiin noin kolmen kilometrin päähän, toista sataa metriä Kilpisjärven pintaa korkeammalla. Oli kyllä hieno lähtöpaikka, vastaavaa on nähty joskus Norjassa, Suomessa ei muistu mieleen lähellekään vastaavaa maisemaa.

Meillä oli oletus, että tänään kävellään suuri osa matkasta, jotta jalkavaivat eivät pahene. Näin myös tehtiin. Rata oli oikeastaan melko tylsä, vaikka maisemat toki olivat mahtavat, varmasti hienoimmat, mitä tunturisuunnistuksessa on nähty.

Jotenkin tunturisuunnistusradoille ei oikein saada kunnon reitinvalintavälejä, vaikka toki pientä valintaa on joillain väleillä tarjolla. Suunnistus on vähän tylsää, kun katsoo kompassista suunnan ja lähtee samaan suuntaan kuin pitkä letka edellä.

Oma suunnistaminen on kyllä sellaista, että niin helppoa rataa ei olekaan, ettei siihen saisi pummia leivottua. Niin kävi nytkin, neloselle tuli viisiminuuttinen. Jotenkin sitä tylsistyy siihen, että mennään suunnalla ja seurataan edellä olevaa letkaa. Lopulta ei sitten suunnista enää ollenkaan ja pummihan siitä usein tulee.

Maapohjakin oli tänään kyllä sen verran kivistä, että ei se meille parasta olisi ollut jalat kunnossakaan.

Karttaa en laita näytille, kun arvatenkin huomenna pyöritään osin samalla alueella eikä reittihärveliäkään vielä tänään ole julkaistu.

Kun kävellen mentiin, oli aikaa ottaa kuvia.

Avaraa maisemaa Masetvarrilta Iso-Jehkaksen suuntaan

Suunnistajaletka tulee alas Masetvarrin kivistä rinnettä

Tsahkaljärvi ja Saana

Rasti 38, meidän toiseksi viimeinen rasti

Maisemaa Tsahkaljärven eteläpuolelta Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: ,

Tunturiprologi

Kuudes rasti oli kolmen valtakunnan rajapyykillä

Aamulla syötiin hyvä aamiainen Pallaksella ja lähdettiin ajamaan kohti Kilpisjärveä. Keli oli viileä ja pilvinen. Kilpisjärveä lähestyttäessä sää muuttui aurinkoiseksi ja aika lämpimäksikin.

Päivän ohjelmassa oli PWT-Urheilumatkojen järjestämä Tunturiprologi, joka olikin aika erikoinen suunnistustapahtuma. Lähdettiin klo 13 laivalla Kilpisjärven yli. Suunnistajia oli matkassa 65.

Laivaa odotteli 65 suunnistajaa

Saana

Puolen tunnin matkan jälkeen noustiin maihin Koltalahdessa Ruotsissa Kilpisijärven luoteispäässä.

Laivakyydin määränpää Koltalahti (Golddaluokta)

Koltalahdesta käveltiin reilu pari kilometriä suunnistuspaikalle. Maisema oli alkumatkasta aika hieno, loppumatka oli koivikkoa.

Tapahtumapaikka oli Kuohkimajärven rannalla.

Kipailukeskus Kuohkimajärven rannalla

Heti lähdön jälkeen piti pujottautua poroaidan aukosta läpi ja ensimmäinen rasti oli aika vaikea. Koivikossa oli vaikea juosta suoraan ja näkyvyys ei ollut kovin hyvä.

Tunturiprologin lähtöpaikka

Aika monella rastilla tuli tänään pummeja, mutta ei rata helppo ollutkaan. Kolme ensimmäistä rastia olivat Ruotsissa, neljäs Norjassa, viiden taas Ruotsissa. Kuudes rasti oli kolmen valtakunnan rajapyykillä (kuva jutun alussa). 7-8 olivat Norjassa, ysi Suomessa ja viimeiset taas Ruotsissa. Onkohan missään muualla suunnistettu yhdellä radalla kolmessa eri maassa? Ja näin hienoissa maisemissa!

3,7 km rata. Ei suunnistus ihan hyvin mennyt, mutta hieno maastohan se oli.

Suunnistuksen jälkeen käveltiin takaisin Koltalahteen ja sieltä laivalla takaisin. Huomenna alkaa sitten varsinainen Tunturisuunnistus iltapäivällä.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,

Taivaskero ja Vatikuru

Maisemaa Taivaskerolta Jerisjärven ja Ylläksen suuntaan

Tulimme aamulla autojunalla Kolariin ja ajoimme ensin Muonioon. Torstai on Muoniossa (ainoa) toripäivä, kävimme torikahvilla ja ostamassa rieskaa ja mettäkakkuja.

Jos joku ei tiedä, mikä on mettäkakku, tai mettäkakko, molempia nimiä käytetään, niin emme mekään tienneet. Nyt tiedämme. Se on perinteinen Tunturi-Lapin ja Tornionjokilaakson leivonnainen, pullan ja pikkuleivän välimuoto. Maultaan muistuttaa jonkin verran kampanisua.

Muoniosta jatkettiin matkaa kohti Pallasta ja käytiin syömässä Tunturiporossa Kutunivassa. Testatuksi tulivat rautukeitto ja savuporopasta. Hyvää oli, todella hyvää! Kutunivasta puheenollen, sehän on se paikka, jossa talvella on joutsenia ja koskikaroja. Kutuniva on myös paikka, josta Pallakselle mennessä 1930-luvulla oli vaihdettava bussista poroon. Naisten hiihtoleireille matkustavat istuivat porojen rekeen ja pääsivät Pallakselle hiihtämään. Jos joku ei tiennyt, 30-luvulla ja vielä myöhemminkin tunturihiihto oli nimenomaan naisten laji. Pallaksella oli maja näitä leirejä varten ja vastaava historia on myös Tunturikeimiöllä (entinen Keimiötunturin maja) tuossa aika lähellä ja Äkäslompolon Raitismajalla.

Majoituimme Pallaksen hotelliin yhdeksi yöksi. Huonetta ei saanu vielä puolen päivän jälkeen, joten lähdimme heti retkeilemään tunturiin, tarkoituksena kiivetä Taivaskerolle. Minä olin Taivaskerolla käynyt ainakin viisi kertaa, Tiina ei vielä kertaakaan. Lenkki on 8-9 km, nousua tulee vajaa 400 metriä.

Polun alkuosa vanhan hotellin raunioiden ohi on sorastettua, ylempänä polku muuttuu kivikkoisemmaksi. Taivaskero on alueen tuntureista korkein, 809 metriä. Helsingin olympialaisten olympiatuli sytytettiin Taivaskerolla 6.7.1952, siitä kertoo laatta tunturin huipulla. Tiettävästi tuli yhdistettiin Kreikassa sytytetyn tulen kanssa ennen kuin varsinainen olympiatuli sytytettiin Olympiastadionilta.

Maisemaa Taivaskerolta Laukukeron suuntaan

Taas takaisin tähän päivään. Päivä oli puolipilvinen, lämmintä +12, tuulta ylhäällä tunturissa kohtuullisen paljon. Näkyvyys oli varsin hyvä. Taivaskerolta näki vaivatta Ylläkselle ja Leville. Erityisesti itäkoillisen suuntaan näkee todella kauas, kun siellä päin ei ole tuntureita lähellä. Saariselälle on matkaa 150 km, mutta mahtaako koskaan niin kauas näkyä.

Yleensä olen kiertänyt Taivaskerolta takaisin Laukukeron kautta, mutta nyt päätettiin lähteä alas Vatikurun reunaa menevää polkua. Se osoittautuikin todella hienoksi. Karun tunturipaljakan ympäröimänä Vatikuru on rehevä ja muuttuu yhä rehevämmäksi, kun puron vartta kulkee alaspäin. Oli erilaisia sammalia ja puroa reunustivat isot saniaiset (en tiedä lajia).

Saniaiset kasvavat Vatikurussa puron varrella

Vähän alempana kasvoi hopeapajua ja vielä alempana rehevää koivumetsää.

Vatikuru muuttuu alempana hyvinkin reheväksi

Vatikurussa kuulemma pesii sinirinta ja jopa virtavästäräkki. Niitä ei nähty, mutta alueen tyypillistä lintua niittykirvistä vaikka kuinka paljon.

Niittykirvinen on Pallaksella tavallinen lintu

Jos on muutamilla talvireissuilla ihmetelty porojen vähyyttä, nyt niitä on nähty paljon joka paikassa. Tiellä ja teiden varsilla niitä oli vähän väliä ja tällä Pallaksellakin niitä on riittänyt. Kaksi komeasarvista poroa käveli polkua pitkin vastaan. Ne tulivat määrätietoisesti kohti ja mietittiin, kumpi mahtaa väistää, me vai ne. Ne väistivät lopulta, mutta vai juuri sen verran, että mahtuivat ohi. Helposti olisi saanut sarvista kiinni.

Porot tulivat vastaan polkua pitkin

Lenkin jälkeen päästiin Pallaksen rantasaunaan Vatikurun alaosassa. Eipä voi paljon moittia itse saunaa, lampea tai maisemaakaan. Menee ehdottomasti TOP 5 -saunalistalle. Siltä listalta löytyy Kiilopään Kuurakaltio, hotellin Kilpiksen rantasauna Kilpisjärvellä ja Tunturikeimiön rantasauna. Vaikea noita on laittaa järjestykseen. Hienoimmat maisemat ovat luultavasti Kilpisjärvellä, paras sauna Kiilopäällä, mutta kaikki kokonaisuudet ovat todella hyviä. Vesi oli muuten melko raikasta tänään, pinnassa ollut mittari näytti +7 astetta.

Pallaksen rantasauna pääsee meidän TOP5-lisatalle

Huomenna matka jatkuu kohti Kilpisjärveä.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , ,

MKI eli munkkikahvi-indeksi Salon torilla 2006-2019

Salon tori Salojoen takana

Taas on uusi vuosi MKI:hin eli munkkikahvi-indeksiin. Tänä kesänä munkkikahvit maksavat Salossa Kauppatorin kahvilassa 4.40 € eli 20 senttiä enemmän kuin viime kesänä.

MKI, munkkikahvi-indeksi kuvaa munkkikahvin hintaa Salon Kauppatorin kahvilassa. Munkkikahvit maksoivat vuonna 2006 2,10 € ja sille on annettu indeksi 100. Kunkin vuoden hintaa verrataan vuoden 2006 hintaan.

Kuluttajahintaindeksi on noussut suunnilleen samana ajanjaksona (06/2005->06/2019) 23,4 %. Jos siis MKI kehittyisi samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi, MKI olisi tällä hetkellä 123. Todellinen indeksiarvo 210 on aika paljon suurempi.

MKI Salon torilla:

2006: 100
2007: 110
2008: 119
2009: 138
2010: 138
2011: 148
2012: 157
2013: 167
2014: 186
2015: 190
2016: 190
2017: 200
2018: 200
2019: 210

Vastaavat hinnat euroissa ovat 2.10, 2.30, 2.50, 2.90, 2.90, 3.10, 3.30, 3.50, 3.90, 4.00, 4.00, 4,20, 4,20 ja 4,40 €.

Aiempia MKI-juttuja

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , ,