Pyöräretki Iso-Valkeelle

Iso-Valkeen ympäristössä on paljon hyviä polkuja

Eilen oli pyöräilypäivä, vaikka kuumaa oli (ja on). Toissa yö oli kyllä jopa viileä, vain 15 astetta, mutta eilen olikin sitten iltapäivällä +32. Suunniteltiin reitti niin, että päästiin ajamaan varjoisia metsäteitä mahdollisimman paljon ja matkalla uimaan. Lähtöpaikaksi päätettiin Härjänvatsan uimaranta Kiikalassa, jotta päästäisiin heti lenkin jälkeen uimaan. Kohteeksi valittiin Iso-Valkee Someron puolella.

Reitti Härjänvatsasta Iso-Valkeelle 32 km

Alkumatka ajettiin Oinasjärventietä, mutta reilun parin kilometrin jälkeen käännyttiin Johannislundin suuntaan. Leveä soratie oli aika pahasti nimismiehenkiharalla, mutta kyllä siitä ajamaan pääsi. Johannislundissa on ollut lasitehdas vuosina 1813-1960 ja alue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Se on kuitenkin yksityiskäytössä nykyisin eli vanhoja rakennuksia ei pääse katsomaan tietä lähempää.

Johannislundin jälkeen poikettiin pienemmälle metsätielle ja ajettiin ohi Särämäen, Varsinais-Suomen korkeimman paikan, kohti Iso-Valkeeta. Lähes koko alue Kiikalan Hyyppärästä ja Iso-Valkeelle on Hyyppärän harjualue -nimistä Natura 2000 -aluetta. Särämäen luona maasto oli ”tavallisempaa” metsää, mutta muuten koko alue on hienoa mäntykangasta, harjuja ja suppia.

Iso-Valkeen vesi näyttää turkoosin vihreältä aivan kuin Alppien ja Norjan vuoristojärvet

Iso-Valkee on harjujen ja kangasmetsien ympäröimä, 25 metriä syvä pieni järvi. Vesi on erittäin kirkasta ja rannat hiekkapohjaisia monesta kohdasta, uimaan on siis helppo mennä. Järven vesi näyttää turkoosin vihreältä samalla tavalla kuin monilla Norjan (esim. Lovatnet) ja Alppien (esim. kuvia alppijärvistä) vuoristojärvillä. Iso-Valkee kuuluu Uskelanjoen vesistöön eli sen vesi laskee lopulta mereen Salojoen kautta Salon läpi. Viereinen Pikku-Valkee taas kuuluu Karjaanjoen vesistöön.

Vesi oli mukavan raikasta, selvästi viileämpää kuin toissa iltana Sisumajalla ja myös Härjänvatsan 26 asteinen vesi.

Vesi on todella kirkasta

Paluumatka poljettiin osittain eri reittiä. Jossain kohtaa käännyttiin yhdestä polkujen risteyksestä väärin ja päädyttiin Oinasjärventien varteen aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Pitäisi olla karttateline ja kartta näkyvillä, jotta noissa maastoissa osaisi aina valita suunnitellun polun. Kännykän Maastokartoista sen toki näppärästi näkee, mutta kun puhelin pitää aina erikseen kaivaa siin taskusta ja sitä varten pysähtyä.

32 km lenkin jälkeen oli mukava päästä uimaan. Härjänvatsan 26-asteinen vesi oli kuitenkin selvästi viileämpää kuin ilma.

Mainokset
Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , ,

MKI 2006-2018 eli munkkikahvi-indeksi Salon torilla

MKI eli munkkikahvi-indeksi Salon torilla on päivitetty tältä vuodelta. Tänä kesänä munkkikahvit maksavat Kauppatorin kahvilassa 4.20 € eli täsmälleen saman verran kuin viime kesänä.

MKI, munkkikahvi-indeksi kuvaa munkkikahvin hintaa Salon Kauppatorin kahvilassa. Munkkikahvit maksoivat vuonna 2006 2,10 € ja sille on annettu indeksi 100. Kunkin vuoden hintaa verrataan vuoden 2006 hintaan.

Kuluttajahintaindeksi on noussut suunnilleen samana ajanjaksona (06/2005->06/2018) 22 %. Jos siis MKI kehittyisi samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi, MKI olisi tällä hetkellä 122. Todellinen indeksiarvo 200 on aika paljon suurempi.

MKI Salon torilla:

2006: 100
2007: 110
2008: 119
2009: 138
2010: 138
2011: 148
2012: 157
2013: 167
2014: 186
2015: 190
2016: 190
2017: 200
2018: 200

Vastaavat hinnat euroissa ovat 2.10, 2.30, 2.50, 2.90, 2.90, 3.10, 3.30, 3.50, 3.90, 4.00, 4.00, 4,20 ja 4,20 €.

Aiempia MKI-juttuja

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , ,

Sprinttisuunnistusta Raumalla

Satakunnan AM-sprintti / Lajo-Sairaala, Rauma / H21 4,0 km / Rasti-Lukko

Eilen aamulla ajelimme Tampereelta Raumalle suunnistamaan Rasti-Lukon järjestämää avointa Satakunnan AM-sprinttiä ja päivän päätteeksi maisema vaihtui Tampereesta Saloon. Päivä oli ihan riittävän lämmin, mutta ei kuitenkaan niin kuuma kuin torstaina Seinäjoella.

Pienessä kisassa ei ollut kaikkia sarjoja, joten kun oma sarja H45 puuttui, päätin lähteä yleiseen sarjaan H21. Rata oli hyvä, mutta oma kunto ei ihan riittänyt 4 km sprintin juoksemiseen kovaa, viimeisellä kymmenellä rastivälillä ei tahtonut jalka enää nousta. Kun suunnistuskin meni tällä kertaa oikeastaan ihan putkeen, syke ei laskenut yhtään millään kohtaa rataa.

Rata oli oikein hyvä ja mukava. Alussa pörrättiin kerrostaloalueella, jossa oli paljon aitoja. Koko ajan piti suunnistaa. Rastin 14 jälkeen rata ja maasto muuttuivat enemmän puistosuunnistustyyppiseksi, sillä kohtaa olisi pitänyt painaa kaasua, mutta kun se oli jo pohjassa… Juoksu oli kaikkiaan raskasta hellekelissä ja erityisesti jo viikon jatkuneen kovan helteen takia, mutta sitä se oli varmasti muillakin. Muutamat viikolla tehdyt pitkät soutu- ja pyörälenkit eivät varsinaisesti herkistäneet juoksua, mutta ei se nyt ole tarkoituskaan.

Rasti 8 (koodi35): saako tuosta nuolen osoittamasta aukosta mennä vai ei?

Yksi kohta jäi mietityttämään kisan jälkeen. Tai oikeastaan kaksi. Olisiko rastille 35 saanut juosta punaisen nuolen osoittamasta kukkapenkkien aukosta niin kuin juoksin? En osaa varmasti sanoa katsomalla karttaa hyvässä valossa luupin kanssa tai zoomaamalla kartasta otettua kuvaa. Minusta näytti maastossa, ja näyttäisi edelleen, että ruksilla merkityn kohteen itäpuoli olisi keltaista ja muu oliivia tonttivihreää eli sai juosta. Mutta ihan varma ei voi olla. Se on selvää, että jotenkin muuten tuo kohta olisi pitänyt piirtää, oli se sitten tarkoitettu juostavaksi tai kielletyksi. Ja jos kielletyksi, kukkapenkki yhtenäiseksi ja siihen väliin kielletyn alueen nauha.

Muutamalla rastivälillä, ainakin 2-3, 13-14, 18-19, 22-23 ja 24-25 oli myös toinen reitti, joka näyttää hyvin tasavertaiselta. Paha mennä sanomaan, olisiko jollain noista väleistä toinen reitti ollut parempi. Välillä 22-23 omalla reitilläni nousu kalliolle pusikon reunasta hiukan ennen rastia oli hidas. Tuolla välillä vasen kierto näyttää pidemmältä, mutta siinä ei olisi ollut hidasta kohtaa, rastille olisi tullut polku.

Rasti 44: Pääseekö rastille oikealta vaiko vaan vasemmalta?

Rastin 16 kohdalla oma ymmärrys kartasta loppuu. En vieläkään osaa sanoa, olisiko rastille päässyt oikealta vaiko vaan vasemmalta kiertämällä. Kun tuota katsoo, näyttäisi siltä, että suoraan pohjoiseen menevä ajoväylä olisi rastin tasossa ja menisi ylemmän ajoväylälenkin alle. Mutta pääseekö siitä läpi kohti rastia. Ja jos pääsee, saisiko siitä mennä, kun on tuo aita, joka kylläkin kuvaa ylätasoa? Entä mihin johtavat katoksen alla tai päällä olevat rappuset, ylös vai alas? Jos tuosta pääsee ja saa mennä, se olisi ilman muuta nopein reitti välillä 15-16 ja hyvä vaihtoehto myös 16-17. Kun rastiväliaikoja katsoo, melkein veikkaisin, että kukaan ei tuosta mennyt.

Hieno kisa siis kaikkiaan ja mitä muiden sarjojen ratoja näin, myös ne olivat hyviä. Melkein kaikki radat tosin taisivat olla ainakin mukana olleelle porukalle hiukan liian pitkät ohjeaikoihin nähden eli ehkä esim. H21-rataa olisi voinut hiukan oikaista jostain kohtaa alikulun länsipuolelta. Hauskaa, kun radalla on sekä suunnistus- että juoksupainotteisia osuuksia. Mietittiin, että olisi ollut aika jännä, kun alun pyöritys olisi ollut lopussa tai vaikeaa suunnistusta sekä alussa että lopussa. Olisi testattu vielä paremmin rytminvaihtokykyä. Mutta kilpailukeskus oli nyt hyvässä paikassa, näin se rata piti tehdä.

Sääli järjestäjien kannalta että porukkaa oli niin vähän, kun tarjolla oli hyvää sprinttiä.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,

Helleviikon kuvia Näsijärveltä

Laulujoutsen ja Näsinneula (20.7.2018)

Koko viikko on ollut tällä Teiskossa Näsijärven rannalla helteinen, suorastaan kuuma. Lämpötila on ollut ylimmillään +33 astetta, rantavesi +26. On ollut tyyntä tai vain pientä tuulta. Tässä muutamia järvikuvia, joita ei ollut mukana aikaisemmassa Näsijärvijutussa.

Kuutamo alkuyöstä 19.-20.7.2018. Kuvassa oleva viiru on sudenkorento, niitä lentelee täällä paljon.

Härkälintu pyydysti kalan (19.7.2018)

Maisemaa yöllä 18.7.2018 klo 2.45

Auringonlasku 16.7.2018

Aamulla 17.7.2018 klo 8

14.7.2018 iltapäivällä oli pieni aallokko, josta aurinko kimalteli

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Kämmenniemen kesätori 2018 ja Teiskon markkinat

Kämmenniemen kesätori lauantaisin klo 10-12

Viikko sitten käytiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Kämmenniemen kesätorilla. Torikausi alkoi normaaliin tapaan 9.6. ja jatkuu syyskuun puoliväliin aina lauantaisin klo 10-12. Tänään oli Teiskon markkinat Kämmenniemen koululla ja siksi kesätoria ei tänään ollut.

Vanhoja traktoreita Teiskon markkinoilla

Vuoden verran kesätorilta ja tänään Teiskon markkinoilta on saanut Päiväniemen ruislimppuja. Limppu on tehty leivinuunissa itse jauhetuista jyvistä. Yli 1,7-kiloisesta limpusta riittääkin meille muutamaksi päiväksi syötävää.

Päiväniemen rusileipä

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , ,

Tour de Paarlahti 2018

Maisemaa Aunessillalta Käälahdelle

Eilen oli ohjelmassa joka kesä vähintään kerran ajettu Tour de Paarlahti eli pyöräilyä mäkisiä sorateitä Paarlahden, Suomen pisimmän sisävesivuonon ympäri. Reitti on suurimmaksi osaksi soratietä ja mäkiä riittää, nousua tulee 50 km matkalla yli 600 metriä. Löytyy Etelä-Suomen mittakaavassa varsin pitkiä nousua ja myös välillä jyrkkiä ja lyhyempiä nousua. Suurin yhtäjaksoinen nousu taitaa olla reilu 40 metriä.

Reittiprofiili

Eilen(kin) oli kuuma keli ajaa, vaikka pääsin matkaan aika aikaisin. Kuumin osuus oli lenkin loppupuolella pätkä Viitapohjantietä, jossa oli vasta laitettu uusi asfaltti.

Lenkin varrella on monia hienoja maisemapaikkoja. Ensimmäinen on Aunessilta, vuonna 1899 valmistunut holvisilta. Pohjoiseen mennessä vasemmalla näkyy Käälahti, oikealla Paarlahti. Seuraava hieno paikka on Kuuslahden pohjukka, missä on myös seurakunnan leirikeskus. Tällä kertaa järvi oli peilityyni, sitä sattuu harvoin, vaikka aika suojaisasta lahdesta onkin kysymys.

Kuuslahti

Kuuslahden jälkeen reitti jatkuu varsin mäkisenä Paarlahden pohjoispuolta kohti Viitapohjaa. Välillä on peltoja, mutta pääosin kuitenkin metsää. Tai hakattua metsää…

Padustaipaleentie, oikealla näkyy Neevuoren masto

Reitin korkein kohta on vähän ennen Viitapohjaa. Ennen korkeinta kohtaa ohitetaan Myllyvuolle, Hankajärven kapea lahti. Siitä laskevassa joessa on arvatenkin vanha mylly tai myllyn paikka.

Myllyvuolle

Jos on reitillä ylämäkiä, on toki myös alamäkiä. Viitapohjaan lasketaan reilun kilometrin mittaisessa laskussa noin 60 metriä. Viitapohjasta alkaa asfalttiosuus Pulesjärventietä kohti Pulesjärveä. Nousuvoittoista osuutta on nelisen kilometriä. Pulesjärven pinta on 30 metriä Paarlahtea ja Näsijärveä korkeammalla. Pulesjärveltä lasekudutaan alas Pohtolaan, jossa on vanha myllyn paikka. Siitä löytyy kuva neljän vuoden takaisesta jutusta. Mylly ja saha on ollut käytössä 1891-1966. Se on purettu vuonna 2006.

Yksi reitin hienoja osuuksia on Sisaruspohjan ja Paarlahden välistä kulkeva tie. Siitäkin osuudesta on kuva vuoden 2014 jutussa.

Kun kävi ostamassa Kämmenniemen kaupasta repullisen ruokaa, viimeiset 6 km mökille tuntuivat aika raskailta, kun lämmintäkin alkoi olla jo kolmisenkymmentä astetta.

Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: ,

Maisemia helteiseltä Näsijärveltä

Peilityyni Näsijärvi Hornun länsipuolella

On niin kuuma, että soutaa ei kannatta kuin aamulla. Ei kyllä paljon mitään muutakaan jaksa tehdä iltapäivällä. Kelit ovat kyllä muuten oikein hyvät soutamiseen, kun on tyyni. Pieni tuuli helteellä on kuitenkin mukavampi, mutta usein maisemat ovat hienoimmillaan peilityynellä.

Toissa päivänä käytiin ensin pyörillä Kämmenniemen kesätorilla, joten soutamaan lähtö meni lähelle puolta päivää. En jaksanut kuin vajaan tunnin lenkin Harvasten suuntaan. Aikomus oli etsiä rantakukkia ja kyllähän niitä löytyikin.

Rantakukka Harvasilla

Eilen lähdin soutamaan jo aamulla, kun ei ollut vielä niin kuuma. Ensin oli vähän vastatuulta, sitten jonkin aikaa peilityyntä, paluumatkalla tuuli sivulta. Yritin soutaa Kusikarin lähelle, mutta sieltä nousi ilmaan 15 tiiraa häätämään tunkeilijaa pois. Yksi niistä keskittyi hyökkäilemään harmaalokin päälle kymmeniä kertoja. Se lensi välillä niin läheltä, että lokin piti vetää päätä alas.

Kalatiira hyökkäili kohti harmaalokkia kymmeniä kertoja Kusikarilla

Ennen Hornua järvi tyyntyi täysin. Soudin Hornun länsipuolelta kohti Lintukaria. Siellä oli pari tukkakoskeloa niin lähellä, että sain hyviä kuvia.

Tukkakoskelo Lintukarin lähellä

Lintukarin jälkeen matka jatkui kohti Palkiokaria, mutta kurssiin tuli aika äkkiä muutos, kun harmaalokki lähti puolustamaan poikasiaan. Poikaset olivat kyllä isoja ja osasivat lentää, mutta onhan se hyvä, että saaren maihinnousukieltoa lintujen pesimäaikaan valvotaan tarkasti. Jatkoin matkaa pohjoiseen kohti Lapinsaaria ja kiersin Lapinkorkean. Lapinsaarten itäpuolella näin harmaahaikaran, mutta en saanut siitä kuvaa.

Lenkin evästauko oli Taulasalon lähellä ja sieltä lähdin suuntaamaan etelään Taulasalonsalmen kautta. Salmi on joka kesä yhä kapeampi, enää ei ole puhettakaan, että siitä pääsisi soutamalla. Melomalla veneen perästä läpi vielä pääsee. Ennen kapeinta kohtaa oli paljon lumpeita.

Taulasalonsalmessa kukki lumpeita

Paluumatka taittui Riposaaren vierestä kohti Vertuun Pitkänokkan kärkeä. Käälahden suulla olevan merimerkin nokassa istui sopivasti harmaalokki, josta ehdin juuri ja juuri saada kuvan.

Harmaalokki lähti merimerkin nokasta Käälahden suulla

Eilinen lenkki oli 14 km, joka oli tuossa lämpötilassa ihan kunnon lenkki.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,