Kesäsprintti Raaseporissa

Kesäsprintti H50 ap / Skepparträdgården / OK Raseborg

Sunnuntaina oli taas vaihteeksi sprinttikisat, tällä kertaa Tammisaaressa. Tai kaupunkihan on nykyään Raasepori kuntaliitosten jäljiltä, mutta ymmärtääkseni se kaupunki, joka ennen oli Tammisaari on yhä Tammisaari. Keli oli lopulta oikein mukava, vaikka ympäristössä sadekuuroja riitti ja jossain oli vettä tullut melkein koko päivän. Kisapaikalla ei satanut tippaakaan koko päivänä.

Kun Kouvolassa tuplasprintin kisojen väli oli vain kaksi tuntia, Raaseporissa se oli kolme ja puoli tuntia. Melkeinpä näiden kahden sunnuntain kokemuksella kannatan kahta tuntia. Ehkä pidemmässä ajassa ehtii vähän paremmin palautua, mutta eipä sillä suurta eroa ole ja kaikille se on sama. Tulee aika pitkiä päiviä, jos lähtöväli on kovin pitkä. Ensi sunnuntaina Lappeenrannassa se näyttää olevan peräti neljä tuntia. Varsinkin näin korona-aikaan tuntuisi lyhyempi väli järkevämmältä.

Aamupäivän kisassa lähdettiin suoraan pienelle metsäosuudelle, mutta sehän oli jo tuttua Kouvolan iltapäivän kisasta. Kun kaikki lähtijät ennen minua olivat oman sarjan lähtijöitä, hyvin pystyi seuraamaan, minne edellä lähteneet menevät. Sehän ei ole tarkoitus, yleensä lähtöä odottavat eivät näe, minne edellä lähtevät menevät K-pisteeltä, nyt näkivät.

1-2 piti kiertää rakennus oikealta tai vasemmalta. Vasen näytti hiukan lyhyemmältä. 2-3 en huomannut ollenkaan oikealta kiertävää parempaa polkua tai ulkoilutietä. Puskin suoraan kallioiden yli ja osuin kohtuullisen hyvin poluille ja niitä pois metsästä. Eli siis kohtuullisen hyvä toteutus, mutta taisi siinä hävitä hyvinkin 10 sekuntia verrattuna oikealta kiertävään reittiin.

5-6 päätin mennä oikealta, joka varmasti olikin parempi, väliaika oli sen verran hyvä. 6-7 kannatti varmasti mennä vasemmalta, kun sai nousta puistossa nousun vinosti. 7-8 ei varmasti ollut suurta eroa, päätin mennä vasemmalta.

8-9 olisi ehdottomasti pitänyt mennä urheilukentän kautta, kielletty alue vasemmalta kiertäen. Lopussa oli vielä ollut ylitettävä aita, joka entisestään lyhensi reittiä. Vaikea sanoa, paljonko kentän kiertämällä hävisi, mutta varmasti ainakin 10 sek. Olisiko sitten 9-10 kannattanut palata samaa reittiä kentän kautta? Siitä en ole ihan varma, oma oikea kierto kuitenkin tarjosi ehkä suoraviivaisemman reitin, vaikka yksi tiukka mutka olikin.

10-11 tuttua reittiä takaisin ja koulun alta rastille. 11-12 näytti helpolta, kadun vartta vaan juoksua. Heti ensimmäisen risteyksen jälkeen katsoin, että pitäisi mennä kadun puolelle, kun kartan mukaan vain jalkakäytävä oli sallittu. Piti pysähtyä ja siinähän selvisikin, että katu olikin pätkältä merkattu merkillä 714 (väliaikainen rakennelma tai suljettu alue). Se vain oli kartassa vaaleanpunainen kun sen pitäisi olla samanlaista violettia kuin kielletyn alueen rasteri. Herää muutenkin kysymys, miksi ihmeessä tuossa yhdessä kohdassa käytettiin eri merkkiä kuin muut kielletyt alueet. Joka tapauksessa merkintä oli väärän värinen, kontrastiero kadun väriin oli tosi pieni. Eipä ihme, ettei sitä huomannut. Sinällään se ei suurta mutkaa optimireittiin tehnyt, vaikka rastilta olisi voinut palata koulun alta, olisihan se lyhyempi ollut.

Toiseksi viimeisellä tuli kulutettua aikaa jonkin verran, kun emitin led ei alkanut millään vilkkua. Olen koko korona-ajan leimannut ns. pystyleimauksella, jossa leimasinta ei tarvitse koskea. Kun se kerrankin epäonnistuu ja pitää palata takaisin, hyöty kisan osalta menee siihen. Iltapäivällä palasin normaaliin leimaukseen, kun ajattelin, että mahtaako sama leimasin olla käytössä myös iltapäivällä.

Kisa meni hyvin, joskaan ihan viimeistä ei saanut juoksussa irti. Suunnistus oli sujuvaa, mahtoiko pysähdyksiä tulla muita kuin välillä 11-12. Ainakin pari reitinvalintavirhettä tuli, varmaan niihin 20 sekuntia meni.

Kisojen välissä makoiltiin autossa

Kuten todettu, kisojen väli oli pitkä. Niinpä kehiteltiin olomme mukavaksi autossa. Melkein tuossa voisi nukkuakin, kun vähän virittelisi lisää. Oli muuten hyviä mokkapaloja kisakahvilassa!

Iltapäivän kisa harvemmin tuntuu yhtä mukavalta kuin aamu, mutta sama se on kaikilla. Ja tuntuu siltä, että itse pystyn usein parempaan suoritukseen iltapäivällä. Niin kävi nytkin, vaikka ei aamukaan huono ollut.

Iltapäivän kisa oli erilainen. Oli kerrostalopujottelua, pitkä siirtymäväli ja pujottelua puistomaisella alueella talojen välissä. Kaiken kaikkiaan rata oli varsin helppo, virheitä siinä ei saanut tehdä yhtään. Vähän samanlainen, kuin on usein SM-sprintin karsinta.

Kesäsprintti H50 ip / Jägarbacken / OK Raseborg

Nyt oli K-pisteelle sen verran matkaa, että ei nähnyt edellä menevien reitinvalintoja. Ennen ykköstä oli lauma lapsia pyörineen leikkimässä, siinä sai vähän pujotella mennen tullen ja kakkoselle mennessä menikin käännos polulle pitkäksi. Se oli yksi kisan muutamasta pienestä virheestä, olisiko muutama sekuntti mennyt.

2-3 olisi ollut varmaankin hiukan nopeampi vasemmalta, kun oikealta ei päässyt vielä ihan aidan pään jälkeen kohti rastia. 3-4-5 oli juoksuvälejä. 5-6 oli monta reittiä, mutta tuskin niillä juuri eroja oli, piti vain nopeasti valita joku.

6-7 oli pitkä väli. Oikea kierto näytti selkeältä ja sinne lähdin. Vasemmalta olisi voinut myös kiertää, mutta on edelleen hiukan epäselvää, saiko jalkakäytävää juosta kadun reunaa. Tonttivihreän ja ja kielletyn kadun väli on niin pieni, ettei kartasta näe, onko siinä väli vai ei. Olisi pitänyt sitä hiukan levittää, jos se oli tarkoitettu juostavaksi niin kuin varmasti oli. Oikealta kiertävällä reitillä pystyi lopun menemään oikealta tai vasemmalta, itse katsoin oikean selkeämmäksi. Kun tuolla välillä väliaika oli kolmanneksi nopein, hyvä reitti se varmasti oli.

7-8 yhden pensasaidan olisi voinut juosta talon ja puskan välistä, en sitä huomannut ja kiersin oikealta. 8-9 tuli lopussa pysähdys, kun luulin rastin olevan piharakennuksen vieressä. 7-9 pätkällä tuli takkiin varmasti yhteensä reilu 5 sekuntia.

Lopussa ei mitään kummoista, ei juurikaan reitinvalintaa, mutta hereillä piti olla. Kisahan meni hyvin, sen tietää jo siitä, kun virheiden määrä jää reiluun 10 sekuntiin ja sellaisia pikku virheitä tulee ylipäänsä mainittua. Kauden alussa tuntui, että minuuttia pienempiä virheitä ei kannata edes laskea… Eroa kärkeen oli nyt 44 sekuntia, joten jotain se 10 sekuntiakin merkitsee. Mutta vaikea sitä on sellaista suoritusta saada aikaiseksi, etteikö missään kohtaa voisi mennä paremmin. Juoksukin kulki hyvin, tosin kyllä nämä tuplasprintit ovat aika rajuja jaloille.

Kisat Raaseporissa olivat kaikin puolin hyvät. Tuplasprintti kahdessa eri maastossa on aina hienoa. Kisat olivat myös eri tyyppisiä, aamupäivällä reitivalintaa, iltapäivällä sujuvaa suorittamista. Karttakin oli hyvä, ihan kohtuullisesti sai selvää 1:4000 kartasta, vaikka en toki olisi vastustanut 1:3000 karttaa, kun se on SM-sprintissäkin omassa sarjassa tarjolla. Ratapainatus erottui hyvin, kun numeroissa oli valkoiset reunat. Ja kuten jo mainitsin, mokkapalat olivat hyviä. Ehkä ainoiksi pieniksi miinuksiksi jäivät turhan pitkä tauko kisojen välissä, väärän värinen 714-merkintä aamupäivän kisassa ja liian kapea tonttivihreän ja kielletyn kadun väli pitkällä välillä iltapäivällä.

Paluumatkalla mökille käytiin syömässä Perniön Kebabissa. Kyllä siinä taas nälkä lähti vähäksi aikaa. Terassilla syödessä oli mukavaa seurata varpusten ja pikkuvarpusten puuhailuja. Ne tuntuvat viihtyvät paikalla, kun on vanhaa kunnon orapihlaja-aitaa, mikä on niille tärkeä suojapaikka.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kesäsprintti Raaseporissa

Saarikierros soutaen Näsijärvellä ja pitkä lenkki rullilla

Maisemaa Koljonselän suuntaan, vasemmalla Sepänsaari, oikealla Lapinsaaret

Kouvolan sprintin jälkeen on ollut pari hienoa lenkkipäivää, joskin aika lämmintä. Eilen aamulla lähdin soutamaan saarikierrosta Koljonselän ja Näsiselän välisellä alueella. Reitille osui saaria ja salmia aika monta.

Ensimmäinen etappi oli Taulasalonsalmi, josta pääsee kyllä veneellä läpi, mutta airot täytyy ottaa veneen pohjalle ja meloa perästä. Ja täytyy tietää, mistä reitti menee. Aikaisemmin joku taisi niittää väylän auki, mutta viime vuosina se on ollut ummessa. Matkalle Taulasalonsalmeen sattuu matkalle Pikku-Riposaari, Riposaari, Heikinsaari ja tietysti itse Taulasalo. Lisäksi on useita nimettömiä pikku saaria.

Taulasalon salmen ruovikosta pääsee melomalla läpi, kun tietää, mistä ”reitti” menee

Ruovikko-osuuden jälkeen on hienoa, kapeaa reittiä, jossa kasvaa mm. lumpeita. Kapeimman osuuden jälkeen vasemmalle jää suojaisa venesatama, Vene 71 -purjehdusseuran tukikohta. Papinsaari, Latosaaret ja Sepänsaari ohitetaan.

Sepänsaaren jälkeen suuntasin Koljonselän eteläosan poikki Palkiokarin, Lintukarin ja Humppilankattilan pohjoispuolelta. Hornu jäi vähän etelämmäksi. Hauskoja nimiä saarille löytyy, Humppilankattila on yksi niistä. Mikä lie senkin nimen historia. Hornu myös.

Humppilankattilan jälkeen kurvasin etelään kohti Saarensalmea. Saarensalmesta menee pengertie Äijänsaareen ja siinä on pieni kulkuaukko veneille. Uusi ”siltarumpu” on hiukan tilavampi kuin vanha, mutta ei uudestakaan soutaen pääse läpi. Pitää joko meloa, niin kuin eilen tein tai sitten yrittää vauhdilla. Joskus vanhan sillan aikaan yritin moneen kertaan vauhdilla, mutta vastatuuli työnsi aina takaisin.

Saarensalmi

Saarensalmen jälkeen oli vaihtoehtona lähteä takaisin mökkirantaa kohti Äijänsaaren ja Iso-Otavan välistä, mutta päätin kiertää vielä Otavansalmen kautta Iso-Otavan eteläpuolelta. Otavansalmi Iso-Otavan ja Pikku-Otavan välissä on vain 90 metriä leveä, mutta siitä menee kuitenkin 1,8-metrinen veneväylä.

Otavansalmesta suuntasin kohti Pikku-Harvasten saariryhmää Karson koillispuolella. Siihen kuuluu useita pieniä saaria, joiden rannoilla nytkin oli muutamia veneitä ankkurissa. Lounaisimman saaren rannasta lähti pitkä letka kanadanhanhia kohti Karsoa. Tampere ja Näsinneula näkyivät hienosti taustana. Iso-Otavan eteläpuolella joku meni heittämällä ohi olympialuokan kisaveneellä, vai lieneekö ollut harjoitusvene, mutta sellaiselta se näytti, kuin aina olympialaisissa. Kaveri veti kaksi kertaa siinä missä minä kolme ja vene kulki arviolta tuplavauhtia lasikuituiseen mökkiveneeseen verrattuna.

Hanhiletka Pikku-Harvasten lähellä

Pikku-Harvasten jälkeen loppureitille osui vielä Pikku Harvassalo ja Ykspetäjä. Tosin noilla saarilla on vanhoissa kartoissa eri nimet. Arvoituksellisin on varmasti Raatosaari, nykyisen kartan Pikku Harvassalo.

Lenkki oli reilu 16 km. Aika helposti se meni, vaikka keli oli lämmin. Lähes tyynellä järvellä on kuitenkin aina kiva soutaa.

Soutureitti Koljonselän ja Näsiselän välisiä saaria ja salmia kierrellen

Kun hyvä keli jatkui, lähdin tänään rullilla hiihtämään. Pertsasuksilla pääosin tasatyöntöä, mutta jyrkimmät nousut vuorohiihtoa. Tiina lähti vuorostaan järvelle.

Olin jo etukäteen suunnitellut, että reitti Kämmeniemi – Viitapohja – Sorila – Kämmenniemi voisi olla kiva joskus hiihtää rullilla. Hienoja maisemia ja vaihtelevaa maastoa. Sinne siis. Osoittautui, että maaston lisäksi myös asfaltin laatu oli vaihtelevaa. Ei ollut puhettakaan sellaisesta baanasta, mitä Perttelin Isonhiidentie tai kotona monet Tuusulan pyörätiet. Mutta maisemat olivat kyllä hienot. Viitapohjaan oli aika paljon peltomaisemaa, lopussa vähän järvimaisemaakin. Viitapohja-Sorila on enemmän metsämaisemaa, mutta matkalla Pulesjärvi näkyy aika monessa kohdassa tielle. Viitapohjasta noin 10 km Sorilan suuntaan oli surkeaa asfalttia, ilmainen jalkahienronta oli taattu.

Viitapohjantietä lähellä Viitapohjaa

Pulesjärventiellä oli viitisen kilometriä ennen Sorilaa ennen hyvä taukopaikka Leipomo Nisutiina. Sitä ei kuitenkaan enää ole, yrittäjä oli jäänyt eläkkeelle. Niinpä nyt piti hiihtää Aitolahden kaupalle saakka tauolle. Limppari ja jäätelö maistui evässämpylän lisäksi viereisen leikkipuiston varjoisella penkillä. Vaikka helteeseen on tänä kesänä aika hyvin tottunut, silti mielellään tauolla istuu varjossa. Tuossa kohtaa matkaa oli taitettuna 31 km, melkein pari tuntia.

Loppumatka taittui Kaitavedentien varren pyörätietä ja Vääräjärven ja Eerolansuoran kautta. Mistä lie tuo Eerolansuorakin saanut nimensä. Se on vanha tie Aitolahdesta Kämmenniemeen. Ja vanha oli asfalttikin, tämä osuus kilpaili vahvasti lenkin huonoimman asfaltin osuudesta Pulesjärventien kanssa. Itse asiassa ihan lopussa, ja myös alussa, kilometrin pätkä Värmäläntietä on niin huonoa asfalttia, että siinä saa suksien kanssa olla todella tarkkana. Halkeamia ja kuoppia on siellä sun täällä. Kyllä Värmäläntie saa reitin huonoimman asfaltin tittelin.

Päivän lenkki oli 44 km, aikaa meni 2.50. Kyynerpäät vähän vaivasivat lopussa, mutta muuten lenkki tuntui melkeinpä helpolta. Mitään mahdottomia mäkiä ei reitillä ollut, taisi suurin nousu olla noin 30 metriä. Mäkiä oli sopivasti, ei käynyt homma tylsäksi ja toisaalta uskalsi hyvin laskea alamäet.

Päivän rullahiihtoreitti Kämmenniemi – Viitapohja – Sorila – Aitolahti – Kämmenniemi 44 km
Rullahiihtolenkin korkeusprofiili
Kategoria(t): Hiihto | Avainsanat: , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Saarikierros soutaen Näsijärvellä ja pitkä lenkki rullilla

Tykkimäkisprintti Kouvolassa

Kymenlaakson Sähkö -spirintti H50 aamupäivä / Kouvolan Suunnistajat

Eilen kisattiin Tykkimäkisprintti tai oikeastaan virallisesti aamupäivän kisa oli Kymenlaakson Sähkö -sprintti ja iltapäivä Tykkimäkisprintti. Joku voisi hiukan ihmetellä, miksi aamupäivän Kymenlaakson Sähkö -sprintissä juostiin Tykkimäen huvipuistossa ja iltapäivän Tykkimäkisprintissä ei juostu. Itse olin siinä uskossa, niin kuvittelin vähintäänkin rivien välistä lukeneeni ennen ilmoittautumista, että molemmat kisat ovat huvipuiston alueella kuten vuoden 2019 kisa.

Arvasin, että aamun kisassa lähdetään suoraan huvipuistoon. 2019 lähtö oli alhaalta järven rannasta ja loppu huvipuiston alueella. Tiedossa oli, että huvipuiston alue on paha. Ei siinä niinkään reitinvalintapähkinöitä ole tarjolla, vaan haaste on suunnistaa sujuvasti ja pysyä kartalla. Ja löytää kartalta aina seuraava rasti. Silti tuli yllätyksenä, että kartasta ei tahtonut saada mitään selvää. Samanlainen se oli kuin kaksi vuotta sitten, mutta kaipa näkö on taas huonontunut kahdessa vuodessa sen verran.

Pääongelma oli, että 1:4000 kartalle ei mahdu kunnolla rastiympyrät, numerot ja rastiväliviivat niin, että ne olisivat selkeästi luettavissa kovassa vauhdissa. H/D60-sarjoista alkaen oli 1:3000 kartta, jossa näytti noille merkinnöille olevan enemmän tilaa. Miksi ei nuoremmille 1:3000 kartta tuollaisessa maastossa? Kyllä yleisen sarjan suunnistajatkin tuntuivat kaipaavan luuppia, jos sitä ei ollut mukana. 1:3000 kartassa oli enemmän tilaa laittaa rastinumerot vaalealle pohjalle ja riittävän etäälle muista rasteista. Myös itse rastiympyrät erottuivat paremmin.

Alkuosa radasta K-12 oli tosi hyvä, mutta valitettavasti hommasta ei tullut yhtään mitään, kun ei millään meinannut löytää seuraavaa rastia. Ympyröitä on jouduttu katkomaan paljon, jotta ne eivät peittäisi oleellista alleen, mutta huono sekin on, jos puolet ympyrästä puuttuu ja se on pääosin tummalla pohjalla. Rastinumeroiden sijoittelulla olisi saatu hiukan parannettua luettavuutta, mutta ei se missään nimessä koko ongelmaa olisi ratkaissut. Mutta eihän niin voi olla, että rastilta 4 menee viiva rastille 12. Numero 12 paistaa hyvin vaalealla pohjalla ja viitonen taas häviää tonttivihreän sekaan. Tai numero 7 kyllä erottuu, mutta rastiympyrä ei. Jos vielä hiukan kritiikkiä ennen hyviä asioita, aidan mutkassa olevat rastiympyrät olisi ehdottomasti pitänyt piirtää millin osia sille puolelle aitaa, jossa rasti on eikä kohdistuspistekään olisi ollenkaan haitannut. Tosin välillä rastiympyrä oli niin täynnä tavaraa, että kohdistuspiste olisi tukkinut sen kokonaan, ks. esim. rasti 7. Eli palataan alkuperäiseen ongelmaan, kartan olisi pitänyt olla 1:3000 kaikissa sarjoissa tässä maastossa. Silloin hieno maasto ja rata olisi päässyt oikeuksiinsa.

Alkurata tosiaan meni seisoskeluun ja näkemisongelmien tuskailuun. 12-13 oli hyvä reitinvalintaväli. Siinä olisi pitänyt hetki katsoa. Optimireitti olisi mennyt sillalle oikealta, se näyttää olleen selvästi parempi. Vasen on vähän pidempi ja siinä on lisäksi pitkät portaat. Loppurata olikin sitten taas helpohkoa pujottelua. Rastille 17 tuli pieni kaarros, kun juoksin kohti uimakopilla olevaa rastia kunnes tajusin, että oma on puun juurella.

Aamupäivän rata olisi ollut hieno ilman näkemisongelmia. Tai olisihan se hieno nytkin, mutta olisi ollut mukavampi suunnistaa. Nyt meni hiukan välineurheilun puolelle, kenellä on parhaat apuneuvot oman näön korjaamiseen tai näkö muuten riittävän hyvä.

Tykkimäkisprintti ip H50 / Kouvolan Suunnistajat

Ennen kisaa olin vähän pettynyt, että huvipuistoon ei päästäkään iltapäivällä. Aamupäivän kisan jälkeen olin siihen pelkästään tyytyväinen. Alkuun lähdettiin metsään. Piti oikein kompassista katsoa suuntaa varsinkin, kun kaikki muut lähtivät 90 astetta vasemmalle. 2-3 oli reitinvalintaväli. Lähdin oikealta ja luulen, että se oli parempi. Nelosella olin väliajoissa kolmantena eli alku oli hyvä.

Hyvää alkua seurasi suorastaan katastrofijatko. Päätin kiertää viitoselle oikealta ja yllätys oli suuri, kun portti oli kiinni. Olihan siihen aukkoon hiukan laitettu violettia väriä, mutta en sitä nähnyt. En sitten tiedä, miltä osin syynä oli se, että en nähnyt ja miltä osin siitä, että aamulla se portti oli auki ja menin siitä. Olisiko sen voinut piirtää mustalla aitana tai olisiko sitä violettia voinut laittaa vähän enemmän? Virhe ei olisi vielä ollut kovin iso, jos olisin huomannut toisen portin enemmän oikealla. Katsoin, että alueelle ei pääse mistään muualta kuin vasemmalta. Siitä tuli gepsin mukaan 300 metriä lisämatkaa, 10 metriä nousua ja aikaa meni 1.23. Hävisin tuolla välillä nopeimmalla 1.26. Täytyy sanoa, että vähän harmitti. Juoksu silti kulki sen verran hyvin, että päätin vetää kovaa loppuun saakka harjoituksen vuoksi, vaikka hyvät sijoitukset olikin jo menetetty.

Loppumatka oli ihan kivaa pujottelua, sai todella pitää vauhtia. 9-10-välillä rastin 10 löytämistä kartalla hiukan vaikeutti se, että rastiväliviiva meni rastin 6 kautta. Itse en sellaista ratamestarina omilla radoilla hyväksy edes kuntorasteilla. Siirtämällä rastia 10 parikymmentä metriä länteen olisi ratkaissut ongelman. Rastille 12 mennessä hiukan epäröin, kun mökin asukkaat katselivat pihalla. Rastille 13 lähtösuunta oli väärä ja hiukan tuli ylimääräistä matkaa. Muuten loppurata meni hyvin ja juoksu kulki. Kun mennään kovaa helpohkoja rasteja, pienikin epäröinti tai kaarros näkyy heti sekuntien menetyksenä.

Iltapäivän kisa olisi ollut kauden paras ilman yhtä pahaa umpikujaan ajoa. Juoksu alkaa olla jo varsin kelvollista, vaikka edelleenkin ulkoilua on tullut harrastettua rullasuksilla, pyörällä ja soutamalla varsin runsaasti. Toki parit metsäkuntorastitkin on käytynä sitten edellisen sprinttikisan.

Kisat olivat kaikin puolin hyvät. Olisivat olleet erinomaiset, ellei liikaa ratkottaisi kisoja sillä kuka näkee ja kuka ei. Radat olivat erilaiset, aamulla tarkkaa suunnistusta, iltapäivällä vauhdikasta. Jos/kun Tykkimäessä taas suunnistetaan tulevina vuosina, olemme ilman muuta mukana, mutta kuitenkin sillä varauksella, että kartan täytyy olla 1:3000.

Vaikea sanoa, mistä sarjasta alkaen metsässä pitäisi olla 1:7500 ja sprintissä 1:3000 kartta. Maastosta se tietysti osittain riippuu. Mutta sehän tiedetään, että 40-sarjassa kohtuullisen harva kärsii ikänäöstä, 45-sarjasta varmasti helposti puolet ja sitten 50-sarjasta alkaen useimmat. Tuolla perusteella voisi ajatella, että 45-sarjasta alkaen olisi suurempi mittakaava mikäli maasto sitä edellyttää. Näinhän on ainakin Tampereen kisoissa ollut jo vuosia. Tänä vuonna SM-sprintissä on ensimmäistä kertaa 50-sarjasta alkaen 1:3000 kartta. SM-keskimatkalla oli tänä vuonna 45-sarjasta alkaen 1:7500 kartta, SM-pitkällä taas 55-sarjasta alkaen. Ihan mukava olisi, jos tarjolla olisi sama mittakaava mikä on SM-kisoissakin.

Kilpailukeskus oli uimarannan vieressä, mutta koska vedessä oli järvisyyhyä, eipä siellä uimareita näkynyt. Kisan jälkeen matkalla Tampereelle poikettiin ensin Iitin maatilatorilla ja sitten uimassa Mytäjäisten lammella Lahdessa. Taisi olla reilu 40 vuotta, kun olin tuolla edellisen kerran käynyt uimassa, silloin Lahdessa asuneen ukin kanssa. Vaikka eilen oli taas hellepäivä, 11 metriä syvässä suppalammessa vesi oli mukavan raikasta.

Mytäjäisten uimaranta Lahdessa
Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tykkimäkisprintti Kouvolassa

Tampere Sprint Tour III Kaukajärvellä

Tampere Sprint Tour III / Kaukajärvi / Koovee

Keskiviikkoiltana suunnistettiin Tampere Sprint Tourin kolmas ja viimeinen kisa Kaukajärvellä. Rata oli sarjan paras, Joni Hirvikallio oli tehnyt hyvää työtä. Reitinvalintaa riitti, eikä moni valinta ollut ihan yksinkertainen. Lämmintä oli riittävästi, olisiko ollut +31.

Ykkösväli oli yksinkertainen, oikealta tai vasemmalta. Valitsin oikean, jossa kuitenkin tuli hiukan enemmän nousua ja olisiko ollut hiukan pidempi. Taisin siinä jonkun sekunnin hävitä. Kakkoselle olisi ilmiselvästi pitänyt kiertää vasemmalta, oikealta hävisi ainakin 15 sekuntia. Kolmoselle tuli sitten taas pohja-aika.

Myös nelosväli oli huono, vaikka reitti oli hyvä. Ensin meinasin tunkea kapeasta aukosta kolmoselta pohjoiseen, mutta sehän olikin ummessa. Sitten meinasin kääntyä väärään talojen väliin ja tien ylityksen jälkeen juoksin reilu 30 metriä väärään suuntaan ja piti palata takaisin. Tai ei olisi enää kannattanut palata, mutta ei se sillä hetkellä selvinnyt. Loppuväli menikin sitten hyvin. Välillä tuli takkiin 36 sekuntia, josta 25-30 sek oli virheitä, loppu tuli juoksemalla.

4-5-6-7 oli mukavaa pujottelua, ei siinä isoja eroja tullut. 5-6 näkyy olleen muihin verrattuna paras lyhyistä väleistä, vain sekunti nopeimpaan. 7-8:kin näyttää menneen väliaikojen perusteella hyvin, vaikka siinä turha pysähdys tulikin. Tai no, onko pysähdys turha, jos sillä voi välttää isomman ajanhukan…

Ysille tarjottiin suorempaa reittiä, jossa oli kahdet rappuset tai kiertoa oikealta. Kiersin ja se oli hyvä, vain sekunti keulaan. Rappuset hidastivat suoralla reitillä, vaikka kierto oli pidempi. Kympille on mennyt hiukan turhaa aikaa, en vaan muista mihin. 10-11 oikealta, se oli hyvä valinta.

11-15 oli taas huonompi osuus, jokaisella välillä tuli jotain koukeroa tai hidastelua. 11-12 olin vähän epävarma, mistä saa mennä ja lopulta otin varman päälle suorakulmaisen reitin. Reitti ok, mutta hidastelussa meni joku sekunti. En yhtään ehtinyt katsoa reittiä 12-13 etukäteen, joten sitä joutui hetken suunnittelemaan rastilla. En usko, että oma reitti sen huonompi oli kuin muutkaan, mutta hiukan liikaa tuli ihmeteltyä.

13-14 meinasin kurvata liian aikaisin oikealle. 14-15 oli kinkkinen. Päätin kiertää vasemmalta takakautta, ehkä oikealta olisi ollut aavistuksen parempi. Eniten aikaa meni puolivälin pysähdykseen. En ollut varma, tulinko oikealle itä-länsisuuntaiselle tielle, kielletty alue vähän hämäsi. Hetki meni pysähdykseen, vaikka oikealla reitillä kyllä olin.

Lopun välit olivat taas hyviä. Se, mitä keulaan tuli eroa, tuli juoksemalla. 16-17 tuskin oli eroa, kummalta puolelta kiersi.

Maalissa olin varsin tyytyväinen sekä suunnistukseen että juoksuun. Jälkianalyysin perusteella turhan paljon kuitenkin tuli virheitä. Toisaalta tässä vaiheessa kautta hyvä fiilis ja pääosin sujuva suunnistus ovat tärkeämpiä. Juoksu kulkee sen minkä kulkee. Edellinen juoksu oli Sprint Tour II ja ajalla la-ke ennen kisaa tuli ulkoiltua pyörällä, rullilla ja soutaen reilu 11 tuntia helteessä, ei se ehkä ihan optimaaliseen juoksusuoritukseen johda. Seuraava kisa on näillä näkymin Tykkimäki Kouvolassa.

Tampere Sprint Tour oli hyvä kolmen iltakisan sarjan. Kannatti osallistua ja kiva, kun oli tänä vuonna mahdollisuus osallistua kaikkiin kolmeen kisaan.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tampere Sprint Tour III Kaukajärvellä

Pyöräilyä Kiikalan ja Someron kankailla, tauko Somerniemen kesätorilla

Hyyppärän harjualueen korkein kohta

Jo vuosia on ollut suunnitelmissa ajaa pyörällä mökiltä Somerniemen kesätorille, mutta aina se on jäänyt. Tänä kesänä päätin sen toteuttaa, eikä ollut vaikea houkutella kaveria mukaan, kun luvassa oli satakunta kilometriä pyöräilyä hienoilla sorateillä. Kesätori on auki vain lauantaisin ja eilinen päivä päätettiin ajopäiväksi jo jokunen viikko sitten.

Aamulla oli tosi kostea keli ja jossain oli satanutkin reippaasti aamuyöstä. Pöytiölläkin hetken satoi viiden aikaan aamulla, mutta ei se riittänyt kuin saamaan sademittarin pohjan märäksi. Päivän reitti lähti ensin kohti Varvoa ja yllättäen koko reissun suurin nousu oli nousu Varvolle, 41 metriä. Varvon tienoilla oli satanut reilusti, kun oli isoja lammikoita ja metsäpolkuosuudella märkää ja liukasta.

Päivän ensimmäinen, vaan ei viimeinen, pummi tuli pian Kalkkilantien jälkeen Honkalan kohdalla, muutama sata metriä umpikujaan. Monet kerrat olen tuotakin tietä ajanut, mutta yleensä toiseen suuntaan Kiikalasta takaisin mökille päin. Kiikalan kirkonkylän kohdalla oli pidempi pätkää asfalttia, joten matka joutui nopeammin. Vähitellen aamun kostea ilmakin alkoi kuivua, mutta toisaalta lämpö tuli lisää, kun aurinko alkoi paistaa.

Kappelinkulman kohdalta lähdettiin nousemaan kohti Hyyppäränharjua. Yksi harhaanajo opetti, että pitkällä lenkillä ei kannata kauhean montaa kertaa ajaa harhaan ja pysähdyin katsomaan kerran karttaa, kun oli taas osuus, mitä oli ajanut vain toiseen suuntaan. Reitti oli oikea. Poikettiin Hyyppäränharjun korkeimmalla paikalla katselemassa maisemia, on se vaan hieno paikka.

Asfalttisiirtymää oli taas lentokentän ohi Oinasjärventietä, tosin tie on remontissa ja jossain kohdassa asfaltti oli kuorittu pois. Remonttia se tie kaipaakin, kun vanha asfaltti on ollut niin huonossa kunnossa. Hyvä kun tekevät oikein kunnolla pohjat uusiksi. Kaskintonnummen kohdalta oli tarkoitus lähteä metsätielle kohti Halkianjärven itäpuolta. Muistin kuitenkin risteyksen väärin ja todellisuudessa ajettiin pitkä pätkä kärrypolkua lähes Oinasjärventien suuntaisesti. Ja mäkiähän siinä myös riitti. Kun selvisi, mihin oli ajettu, piti tehdä uusi reittisuunnitelma. Tarkoitus oli tosiaan ehtiä Someniemelle ennen kuin kesätori menee kiinni klo 13. Päätettiin ajaa takaisin Oinasjärventielle ja Iso-Valkeen kautta Somerniemelle, reittiä mikä oli suunniteltu paluureitiksi.

Oinasjärventiellä olikin pitkä pätkä karkeaa sepeliä tietyöosuudella, sitä oli aika hankala ajaa. Onneksi lopulta päästiin kääntymään pienelle metsätielle, tai melkeinpä kärrypolulle, kohti Iso-Valkeeta. Ei käyty rannassa, se oli tarkoitus tehdä paluumatkalla. Iso-Valkeelta Somerniemen suuntaan menevä metsätie oli tosi pahasti nimismiehenkiharalla, ei paljon maisemia pystynyt katsomaan. Muistelin viereistä Murjumäen suunnistusmaastoa, oikein todella pahaa harju-suppamaastoa. Siinä oli 2010 SM-erikoispitkän perhoslenkit ja ennen Hälvälä-Jukolaa 2018 kävin siellä Someron Torstairasteilla.

Somerniemen kesätori

Loppumatka Somerniemelle olikin sitten Helsinki-Somero-tietä. Hyvin ehdittiin ajoissa perille, kahvila oli auki. Paljon oli myös muita myyjiä ja väkeä. Olin kuullut, että tori on todella suosittu ja niin näytti olevan vielä puolenpäivän jälkeenkin. Kahvilassa ei yllättäen käynyt kortti, mutta limpparin ja marjapiirakan vanilijakastikkeella sai kera maksulapun eli sai maksaa myöhemmin tilille. On kyllä hieno palvelu! Olisihan se ollut onnetonta, jos olisi ajettu 45 km turhaan.

Tauolla yritettiin suunnitella paluureittiä uusiksi, ettei tarvitsisi ajaa Iso-Valkeelle koko matkaa samaa reittiä. Verkko oli kuitenkin huono, eikä karttaa tahtonut saada millään latautumaan. Sen verran kuitenkin selvisi, että päästään suunniteltua menoreittiä kohti Mäyrämäkeä ja sieltä pääsee oikaisemaan Iso-Valkeelle.

Yritin muistella Someron SM-erikoispitkän 2010 kilpailukeskuksen paikkaa ja luulin sen tunnistavani, mutta väärässä olin. Reittihärveli löytyy yhä ja siitä käy ilmi, että kilpailukeskus oli Mäyrämäessä, ihan siitä ei menty eilen ohi. On se tuolloinen kisa ollut melkoinen lenkki, 20 km rata ja aikaa mennyt kolme tuntia. Olisi silloin pitänyt akillesvaivan takia tulla kesken pois, mutta en tullut. Puolentoista kuukauden jälkeen taisin seuraavan kerran juosta.

Jotenkin sopiikin tuon epäonnen SM-erikoispitkän, tai niin kuin yksi kaveri sanoo SM-liianpitkän, muisteluun, että Mäyrämäen risteyksessä tuli karkea kartanlukuvirhe ja päädyttiin hyvän matkaa kohti Oinasjärveä. Onneksi oli Iso-Valkeen kyltti, siitä kurvattiin menomatkan reitille. Ei mennyt tuo kohta(kaan) ihan suunnitellusti, mutta mitäpä sillä on väliä. Iso-Valkeelle päästiin uimaan ja evästauolle.

Iso-Valkee

Iso-Valkeen vesi on niin kirkasta kuin vaan voi kuvitella, sanotaan, että sitä voisi jopa juoda. Pohja on hienoa valkoista hiekkaa. Vesi on varsin raikasta verrattuna muihin järviin näillä keleillä. Ilman lämpötila taisi olla +32, vesi arvioilta +23, samaa luokkaa kun muutama päivä sitten Näsijärvessä. Eväsleipä maistuu aina hyvältä, mutta perjantaina Jokioisten Leivästä ostetut Kaurapeitto-sämpylät olivat erityisen hyviä. Eikä Jokioisten Mökkipullakaan huonoa ollut.

Matka taas jatkui, vähän matkaa samaa reittiä kuin menomatkalla. Oinasjärventieltä Johannislundin kautta Kyöppelinharjulle oli tuttua, ainakin pari kertaa ajettua reittiä, mutta sekin aina toiseen suuntaan. Yksi harhaanajo taas tuli Tervakkaan luona. Olisi pitänyt ymmärtää kääntyä takavasemmalle. Reitti jatkui ohi Särämäen, joka muuten on Varsinais-Suomen korkein mäki, 164 metriä. Metsätiellä käytiin 140 metrissä, samalla korkeudella kuin Hyyppäränharjun korkein kohta.

Johannislundin lähellä ajettiin hienon harjualueen, Kiikalassa niitä hienoja harjualueita riittää, kautta. Ympärillä on useita pieniä järviä, Iso-Kolosin niistä suurin. Alue on Natura-aluetta. Samaa reittiä muuten menee toiseen suuntaan Kiikalan lentokentän 7 km latu talvisin. Hienoa aluetta kesällä ja talvella, joku kuva löytyy aiemmasta, vuoden 2017 jutusta.

Seuraava kohde oli Kyöppelinharju ja Rautalampi. Kyöppelinharju on myös Natura-aluetta ja niin hienoa harjumaastoa, että mahtaako ihan vastaavaa löytyä koko Etelä-Suomesta. Siellähän on käyty lukuisia kertoja suunnistamassa.

Rautalampi (kuva 22.7.2020)

Rautalammessa piti tietysti käydä uimassa. Mittari näytti pintaveden lämpötilaksi +27, mutta syvemmältä se oli huomattavasti kylmempää. Uinnin päälle maistui toinen evässämpylä. Matkaa mökille oli vielä noin 30 km. Loppumatka oli sen verran tutumpaa reittiä, että harhaanoajoja ei tullut, tosin pari kertaa piti varmistaa kartasta.

Viimeinen vesitippa tuli juostua noin 10 km ennen lenkin loppua ja muutenkin loppumatkasta olisi enemmänkin mielellään juonut. Vaikka laskin juoneeni melkein 3,5 litraa, olisi tosiaan vielä ylimääräinenkin litra mennyt. Sen verran kovaa on nesteen kulutus tuollaisella lenkillä, kun lämmintä on yli 30 astetta.

Päivän lenkille tuli mittaa 108 km, aikaa kului tasan 6 tuntia. Polarin mittari kertoo noususummaksi 850 metriä ja kulutukseksi 3700 kcal. Kunnon lenkki siis oli kyseessä.

Reittikartta
Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöräilyä Kiikalan ja Someron kankailla, tauko Somerniemen kesätorilla

Tampere Sprint Tour II Vuoreksessa

Tampere Sprint Tour II H50 / Vuores / Tampere

Eilen suunnistettiin Tampere Sprint Tourin toinen osakilpailu Vuoreksessa, vuoden 2012 asuntomessualueella. Toki sinne on lisääkin ehditty rakentaa yhdeksän vuoden aikana. Ensimmäinen kisa suunnistettiin viikkoa aikaisemmin Linnainmaalla metsäsprinttinä.

Eilen oli ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun suunnistus alkoi sujua. Liekö asiaa auttanut, kun oli tarjolla perinteinen runsasrastinen kerrostalopujottelu, josta eniten sprinteissä tykkään. Keli oli taas melkoisen lämmin, taisi olla +29 astetta. Helteeseen on kuitenkin jo aika hyvin tottunut, joten ei se suoritukseen vaikuta.

Ykköselle oli aika helppo mennä. Kartalla näkyvät avoimet alueet olivat melkoista heinikkoa, ei niiden kautta kannattanut juuri oikasta. Keltainen toki oli nurmikkoa ja hyvää juosta. Kakkoselle oli pitkä väli, mutta aika suoraan sen pystyi menemään. Lopussa oikaisin mutkaista reittiä pihan läpi ja siinä oli pehmeää hiekkaakin, joten ehkä olisi voinut kiertää kovaa pohjaa vasemmalta, tuskin se hitaampi olisi ollut. Kolmoselle oli lyhyt ja helppo pätkä ja siinä tuli ensimmäinen pohja-aika. Neloselle oli vähän mutkikkaampi reitti, mutta hyvin sekin onnistui.

Viitoselle reitin väri vaihtuu punaisesta siniseen, jotta ristiin meneviä reittejä on helpompi seurata. Viitoselle tuli ensimmäinen selkeä reitinvalintavirhe, kun kiersin oikealta. Suorempaankin olisi päässyt, kymmenisen sekuntia tuolla valinnalla taisi hävitä. Kuutoselle lyhyt siirtymä, jonka jälkeen piti päättää, kummalta puolelta monisakarainen rakennus (koulu?) kannattaa kiertää. Totesin, että kauaa ei kannata miettiä tai häviää varmasti. Kiersin oikealta ja se vaikuttaa olleen hyvä reitti. Kasille ja ysille lyhyet välit. Ysille tuli toinen pohja-aika.

Kympille oikealta, vaikutti selkeältä reitiltä. Eikä se huono ollut. Rastille 11 mennessä piti pysähtyä ja tarkistaa, miten sinne pääsee. Silti en huomannut, että vasemmalta olisi ollut nopeampi ja lyhyempi reitti, kiersin oikealta ja hävisin kymmenisen sekuntia. 12:lle selkeä juoksuväli ja kolmas pohja-aika. 13:lle tuttua reittiä kakkosväliltä.

14:lle oli tarkoitus oikasta parkkipaikan halki, mutta reunat olivat niin heinikkoiset, että päätin kiertää. 15:lle talo oikealta ympäri, olisiko ollut nopeampi vasemmalta. 16:lle talon läpi käytävää, neljäs pohja-aika.

17:lle ei homma ollut ihan hanskassa, meinasin mennä väärään talojen väliin, reilu 10 sekuntia siinä meni. Kun edellinen väli meni pieleen, lyhyellä 18-välillä tuli vähän kiire. Rasti kyllä löytyi hyvin, mutta reitinvalinta jäi tekemättä viimeiselle. Niinpä lähdin eteenpäin, kun olisi pitänyt lähteä takakautta vasemmalta. Kun huomasin, olisi vieläkin pitänyt kääntyä, mutta jatkoin silti oikealta. Siinä taisi hävitä ainakin 20 sekuntia.

Muutama huono väli tuli, mutta vastaavasti monta tosi hyvää. Joka tapauksessa suunnistus oli kertaluokkaa parempaa kuin kauden aiemmissa kisoissa, eikä juoksukaan ihan huonoa ollut. Navisportin analyysin mukaan virheitä tuli 52 sek ja se varmasti pitää aika hyvin paikkansa. Kauden paras kisa ilman muuta, 1.11 kärkeen ja sijoitus 4/11. Viikon päästä on viimeinen osakilpailu Kaukajärvellä.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tampere Sprint Tour II Vuoreksessa

Uudenmaan AM-pitkä Sipoossa

Uudenmaan AM-pitkä H50 7,1 km / Keravan Urheilijat / Haraskärrbergen

Jos oli viikko sitten Tampereella Grano Gamesissa tarjolla aika raikas suunnistuskeli, eilen Uudenmaan AM-pitkällä Keravan ja Sipoon rajamailla ei kylmä tullut. Lämmintä taisi olla noin 2,5 kertaa enemmän kuin Tampereella, mittari näytti vajaa 30 astetta.

Kun kisa oli lähellä, olin jo etukäteen päättänyt ajaa reilun 10 km matkan kisapaikalle pyörällä. Ja pyöräilyhän onkin mukavinta liikuntaa, mitä hellepäivänä voi harrastaa. Suunnistus ei kuulu niihin mukavampiin, mutta kun kisa oli, sinnehän mentiin.

Kun Pirkanmaalle menee suunnistamaan, tietää mitä saa: pirkanmaalaista talousmetsää. Siihen kuuluu erottamattomana osana kivikkoinen pohja, yleensä kaupan päälle saa myös risukkoa ja pusikkoa. Kun kisa on Keravalla tai muualla Keski-Uusimaalla, silloinkin tietää mitä saa: keskiuusimaalaista talousmetsää. Erotuksena pirkanmaalaiseen, kivikko pääosin puuttuu, mutta vastaavasti pusikkoa ja risukkoa riittää sitäkin enemmän.

Eikä eilinenkään maasto tuottanut pettymystä. Kivikkoa ei juuri ollut, mutta hakkuita, risukkoa ja pusikkoa oli. Ja kun vielä korkeuserotkin olivat ihan kohtuulliset, noin 40 m, kisahan oli todella hidas. Hidas se ei ollut vain minulle vaan kaikille muillekin, eikä helle sitä varmaan ainakaan nopeammaksi tehnyt.

Tampereen pitkällä matkalla suunnistus jo sujui vähän paremmin, mutta siihen taisi olla ainakin osasyynä varsin kauas näkyvät rastiliput. Eilen taas monet rastiliput olivat, jos ei nyt suoranaisesti piilossa, hyvin huonosti kauemmas näkyviä. Kyllä aika lailla liput olivat eilen hukassa, muutama sentään löytyi suoraankin. Kun vähän suurpiirteisesti suunnistaa, eihän siinä hyvin käy, jos liput eivät näy kauemmas.

Ykköselle juoksin pätkän polkua ja lähdin rastille ihan oikeasta kohdasta. Ei vaan lippu tahtonut millään osua silmiin. Ei siinä tainnut mennä kuin reilu minuutti ihmetellessä, vaikka paljon pidemmältä se aika tuntui. Kakkoselle lähdin suoraan hakkuun yli. Luin karttaa vähän väärin ja luulin olevani hakkuun takareunassa enemmän vasemmalla. Kun tuli iso polku vastaan, ajattelin, että onpa kumma, kun sitä ei ole kartassa. Jatkoin matkaa ja vähän ihmettelin, kun sitä polkua ei tullut vastaan… Puskin sitten tiheän pusikon läpi ja tulin rastista reilusti oikealle ja alemmas. Satuin kuitenkin huomaamaan, kun joku kävi rastilla.

Kolmoselle mäki alas ja puskan läpi polulle. Pellon ylityksen jälkeen lähdin kohti rastia summittaiselle suunnalla ja polulle tullessakaan ei ollut mitään suunnitelmaa. Niinpä sitten rasti ei tahtonutkaan löytyä. Neloselle kallioita pitkin oikealta, mikä oli hyvä, mutta luulin tulevani silti rinteeseen rastin vasemmalla puolella. Eihän se rasti tietenkään oikealta löytynyt. Aika hyvin oli muuten sekin rasti laitettu, ei näkynyt varsinkaan tulosuunnasta, mutta minä tulinkin takakautta. Viitoselle näytti selkeämmältä kiertää mäki vasemmalta, sieltä olikin hyvä juosta.

Kuutoselle ei oikeastaan ollut muuta tarjolla kuin tiekierto oikealta. Sehän kyllä kelpasi. Myös seiskalle otin tiekierron, vaikka kahdeksan käyrän nousu hakkuulla rastille näyttikin pahalta. Ja se ei pelkästään näyttänyt pahalta, se oli paha. Loputtomalta tuntuvan haahuilun jälkeen mäen päällä löysin rastin. Ei se haahuilu näyttänyt kuitenkaan kovasti aikaa vievän. Kasille päätin juosta vähän oikealta kallioita pitkin. Sehän menikin hyvin, paitsi että taitoin ennen rastia aivan liikaa vasemmalle. Katsoinko kompassia? No en tietenkään.

Kasilta oli helppo siirtymä juomapaikalle. Lähdin 90 astetta väärään suuntaan. Katsoinko kompassia? No en tietenkään. Juomapaikalla juttelin hetken aikaa sitä hoitamassa olleen Markuksen kanssa, ei ollut kiire. Ysille tulin suoraan rastiympyrään, mutta luulin rastin olevan paljon alempana rinteessä. Ei ollut.

Kympille ja yhdelletoista oli helposti juostavaa maastoa ja vahingossa rastitkin löytyivät suoraan. Ja se näkyy väliajoista. Kahdelletoista painelin pusikkoon karttaa lukematta sinne päin, eihän se rasti sillä tavalla tahtonut löytyä. Väliajoista senkin näkee. Yllättävän vähän siihen meni aikaa siihen nähden miltä se tuntui.

13, 14 ja 15 menivät vaihteeksi taas sujuvasti. Ennen rastia 16 oli kartassa pieniä kiellettyjä alueita. Ihmettelin, kun jälkimmäisen muoto ja koko eivät yhtään täsmänneet. Vaikka maaston muodot muuten kertoivat, että olen siinä missä luulenkin. Suunnistus oli niin epävarmaa, että epäilin olevani jossain muualla. Rasti olisi ollut heti karttaan merkittyä paljon suuremman kielletyn alueen reunassa, mutta minäpä kävin kaivamassa sitä paljon kauempaa risukosta. Ei siellä ollut rastia, ei omaa eikä muiden.

Vasta äsken huomasin, että tuosta oli maininta kilpailuohjeissa, lisätty sen jälkeen, kun minä ne aiemmin viikolla luin. Ohjeeseen oli kyllä merkitty kursiivilla kaikki alkuperäiseen ohjeeseen tulleet muutokset, mutta en niitä kaikkia huomannut. Uudet juomapaikat kyllä huomasin. Itse tapaan kisoja järjestäessä tehdä muutoslokin kilpailuohjeen alkuun eli merkataan päivä ja kelloaika, milloin ja mitä on muutettu. Siitä voi sitten kukin lukea nopeasti kaikki muutokset ja lisäykset vaikka kisa-aamuna.

Viimeiselle rastille juoksin taas vähän sinne päin, mutta aika hyvin osuin kohdalleen. Onneksi rasti oli pellon reunassa.

Kahdekasan rastia/rastiväliä meni pieleen, yhdeksän onnistui vähintäänkin kohtuullisesti. Eihän se hyvä ole, kaukana siitä. Positiivista oli, että juoksu tuntui varsin helpolta missä nyt maasto salli helpon juoksun ja ylipäänsä juoksun. Kuumuuskaan ei pahemmin haitannut, vaikka toki mukavampi olisi ollut +15 ja pilvipouta. Suunnistus vaan on edelleen niin onnetonta, ettei oikein arvaa edes yrittää kunnon vauhdinpitoa. Ei se juoksu varmaankin sitten tuntuisi enää helpolta ja toisaalta rastit eivät löytyisi senkään vertaa.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Uudenmaan AM-pitkä Sipoossa

Grano Games 2021: sprintti ja pitkä

Grano Games sprintti H50 / Tampereen Pyrintö / Pyynikin kenttä

Mennyt viikonloppu oli perinteinen Jukolaa edeltävä viikonloppu, jolloin aina suunnistetaan Grano Games Tampereella. Tänä vuonna Jukola on siirretty elokuulle, mutta Grano oli normaalilla paikallaan. Perinteiseen tapaan viikonloppu alkoi sprintillä.

Tällä kertaa kilpailukeskus oli Pyynikin urheilukentällä. Tuo kenttähän ei ole mikä tahansa kenttä, vaan siellä on urheiltu vuodesta 1908. Katsomo, rakennukset ja aidat ovat 1920-luvulta. Kentällä on tehty ainakin kolme ME-tulosta: 1920 Hannes Kolehmainen 25 000 metrin juoksussa, 1928 Väinö Sipilä 30 000 metrillä ja 1930 Matti Järvinen keihäänheitossa.

Lähtö oli kartan korkeimmasta pisteestä, Pyynikin harjun rinteeltä. Kun pari viikkoa sitten Tuusulassa lähdettiin ylämäkeen, nyt sitten puolestaan alku oli alamäkeä. Suunnistus ei Tuusulassa oikein sujunut eikä se sujunut Tampereellakaan. Tuntui, että suunnistus ei sujunut, vaikka juosta olisi jaksanut kovempaakin. Jos suunnistus ei suju hitaammassakaan vauhdissa, ei varmaan kovemmassakaan.

Kolmosrasti oli omakotitalon pihassa, eikä suunnistaessa yleensä sellaisiin paikkoihin ole menemistä. Hetki piti ihmetellä, ennen kuin uskalsin mennä rastille. Neloselle oli pitkä väli. Vähän aikaa piti katsella, kunnes päätin mennä vasemmalta, siis itä-länsisuuntaisen kadun eteläreunaa. En kyllä huomannut, että yksi eteläinen poikkikatu oli jonkin matkaa kielletty. Lähdin rastilta väärään suuntaan ja valvoja pysäytti kulmalla. En kyllä luullut olevani menossa sille kadulle, jossa oli lyhyt kielletty alue, lähtösuunta vain oli väärä. Niinpä sitten meni aikaa, ennen kuin tajusin, missä olin. Samalla jostain syystä muutin suunnitelmaa ja päätin kiertääkin oikealta. Aika monta erilaista reittiä tuolle välille oli. En tiedä, mikä oli paras, mutta varmaa on, että olisi vaan pitänyt valita joku ja juosta, arpomaan jäämällä hävisi varmasti.

Huono suunnistus jatkui viitoselle, kun juoksin vasemmalta ohi aivan liian kauas. Ja kuutosella, kun etsiskelin hetken rastia väärän piharakennuksen luota. Loppumatka sitten olikin vähän parempaa suunnistusta. Kaikkiaan kuitenkin huono suoritus.

Lauantaina en lähtenyt keskimatkalle vaan kävin pyöräilemässä ja Kämmenniemen kesätorilla, joka oli auki kesän ensimmäistä lauantaita. Sehän on auki aina lauantaisin klo 10-12 syyskuulle saakka.

Grano Games pitkä matka H50 / Tampereen Pyrintö / Käpykangas, Kangasala

Sunnuntaina osallistuin pitkälle matkalle Kangasalan Käpykankaalla. Maasto oli aika perinteista pirkanmaalaista eli kivinen pohja. Risua ja hakkuita oli ehkä tavallista vähemmän ja metsä oli monin paikoin aika avointa.

Kakkoselle oli pitkä väli. Selvää oli, että kiersin tietä pitkin. Mahtoiko kukaan muukaan järven eteläpuolelta mennä, tuskin. Ainoa kysymys oli, lähteäkö rastille metsätien kääntöpaikalta hakkuun reunaa vai kiertääkö tien päähän ja sieltä ajouraa rastille. Lähdin hakkuun reunaa ja tein pienen pummin rastilla. Ehkä minun olisi kannattanut kiertää loppuun saakka.

Neloselle yritin alkuun väistää kivikkoa, mutta väistin vähän liikaakin oikealle. Ajouraa pääsi toki melkein rastille, mutta lisämatkaa tuli jonkin verran. Viitoselle tähtäsin koilliseen polulle ja sitä tielle, mutta vinoon meni ja tulinkin tielle juomapaikan eteläpuolella. Pitkä kuutosväli oli aika hankalaa juostavaa, vaikka loppupuoliskon pääsi ajouraa. Helppoa ei sekään ollut juosta. Myös välit 6-7 ja 7-8 olivat aikamoista röykkelikköä ja jälkimmäinen pusikkoakin. Menin kasille liikaa oikealle, mutta ei siitä isoa lisälenkkiä tullut.

Ysille oli vaihteeksi kivikon sijasta puuta ja risua poikittain. Rasti oli aika selkeä, samoin kymppi. Metsätien lisäksi parasta juostavaa pohjaa tarjosi notko järveä kohti kympin jälkeen. Sitä oli jopa kiva juosta. Reitti rastille 11 ei loppumatkalla ollut kovin suoraviivainen ja kävin väärällä rastillakin (jyrkänne).

Kilpailuohjeissa oli sanottu, että järvenrantasuot ovat märkiä. Niinpä päätin kiertää 12-välillä suon oikealta polkua. Alussa vaan menin liikaa oikealle, tarkoitus oli osua tielle polun kohdalla. Loput rastit löytyivät hyvin.

Kävely maalista autolle louhoksen reunaa kovassa tuulessa, metsässä kastuneena (koko yön satoi) lämpötilassa +12 oli kylmää hommaa. Jalat olivat kuitenkin olleet sen verran lujilla, että ei tehnyt mieli juosta, vaikka vilu tuli.

Kisa meni jopa paremmin kuin sprintti, vaikka metsäkisoja on juostuna viime vuosina tosi vähän ja vaikka huonopohjainen maasto ei ole minulle koskaan ollut hyvä. Suunnistuskin sujui paremmin kuin sprintissä, vaikka muutama koukku tulikin.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Grano Games 2021: sprintti ja pitkä

Pyöräilyä Pöytiö – Salo – Kokkila – Strömma – Teijo – Muurla – Pöytiö

Voikukkapeltoa Ruotsalassa

Maanantai oli pitkän pyörälenkin päivä. Aamulla oli varsin kylmä, mutta kaikkiaan oli mukava pyöräilypäivä, aurinko paistoi melkein koko matkan. Päivän ensimmäinen etappi oli tuttu reitti Muurlan Linnamäen ohi ja Tupurin polkuja pitkin Saloon. Vaatteita piti pariin otteeseen vähentää jo ennen Linnamäkeä. Tällä kertaa pihalla tuntui paljon viileämmältä kuin matkalla, joskus on toisinkin. Tosin pitkässä ja varjoisessa Tupurin laskussa oli taas aika kylmä. Salon läpi pujottelin vähän eri reittiä kuin normaalisti suuntana Halikon kirkko.

Halikon kirkolta matka jatkui Rikalanmäen kautta kohti Vartsalaa pieniä sorateitä pitkin. Jos joku pitää Salon seutua tasaisena, sitä se ei todellakaan ole. Pienemmillä teillä riittää mäkiä vaikka muille jakaa. Vartsala on erikoinen paikka. Viimeisen päälle hoidetut pihat, kauniit talot, jotenkin tuntuu, että paikka olisi paljon etelämpänä. Vartsalassa oli ensimmäinen evästauko kahden tunnin ajon jälkeen. Lyhyen tauon jälkeen oli reilu 5 km Kokkilan lossille, jossa tuli uusi tauko, kun lossi oli juuri lähtenyt.

Vartsala-Kokkila

Vartsalan ja Kokkilan välillä etelärintessä kukki paljon metsämansikoita ja jollain kalliolla oli jo keto-orvokkejakin kukassa. Alkumatkasta kuului ja näkyi monia kesäisiä lintuja, mm. pensaskerttu, ruokokerttunen, tervapääsky, punavarpunen, keltavästäräkki sekä räystäs- ja haarapääsky.

Kokkilan lossi

Reilun vartin odottelun jälkeen lossilla pääsi viidessä minuutissa salmen yli Kemiönsaaren puolelle. Tai itse asiassa toinenkin puoli on Saloa, vaikkakin saaren nimi on Kemiö. Salon ja Kemiönsaaren kunnan välinen raja kulkee Kiilan pohjoispuolelta.

Lossilta ajoin Angelniemen kirkolle ja sieltä edelleen metsäteitä ja polkuja pitkin Sapalahden kautta kohti Kiilaa. Välillä oli hyvää soratietä, välillä karkeaa sepeliä metsätiellä ja välillä hienoa polkua. Ja mäkiä.

Polkua välillä Angelniemi-Sapalahti

Kiilassa on Westersin puutarha ja kahvila. Se vaan ei ollut auki. En kyllä laskenutkaan sen varaan. Pitävät taas kesämmällä auki ainakin viikonloppuisin. On muuten hieno puutarha, kannattaa käydä joskus tutustumassa. Kiilan jälkeen oli muutama kilometri maantietä, kunnes poikkesin kohti Måsaa. Måsan ja Stenbrottetin välille oli karttaan merkitty polku. Jossain kartan polut ovat hyvinkin ajettavia, jossain taas eivät. Tämä oli siltä väliltä, ajettavaa mutta hidasta ja raskasta. Hienoa metsää kylläkin.

Polkua Måsan ja Stenbrottetin välillä

Jatko oli parempaa soratietä Kalkkilan ja Dalbyn kautta Strömmaan. Ennen Kalkkilaa pysähdyin taas syömään eväsleipää. Neljä tuntia oli takana. Kalkkilassa huuteli käenpiika. Rannikkoreitti Strömmasta Mathildedalin kautta Teijoon oli vanhastaan tuttua. Ensin mukavaa ja helposti ajettavaa polkua, sitten todella mäkistä soratietä ja vähän asfalttia. Maisematiellä tein pummin ja kiipesin väärää tietä mäen päälle tien päähän. Ei siinä muu auttanut, kuin palata takaisin alas.

Meri-Teijon Maisematie

Meri-Teijo golfista oli tosi pitkä nousu ja sitten pitkä lasku Teijon kirkolle. Päivän ainoa auki oleva taukopaikka oli Teijon kyläkauppa. Jätski, limppari ja suklaa maistui terassilla. Oli mukava istua selkänojallisessa tuolissa viiden tunnin ajon jälkeen.

Tauon jälkeen ajoin Teijon masuunin kautta. Hieno paikka, en ole ennen käyny, mennyt aina kirkon vierestä. Taas pätkä asfalttitietä, ihan juuri laitettu uusi asfaltti, kohti Saloa. Kirjakkalan kohdalla poikkesin taas soratielle ja ajoin Lehmijärvelle. Tuo väli on hienoa osuutta, hyvää polkua ja metsätietä. Lehmijärveltä laskeuduin Pohjankylään ja kun pätkä radanvartta oli ajettu Saloon päin, sai hetken aikaa kiivetä ylös Kavilannummelle. Sinne osui päivän viimeinen evästauko kuuden tunnin ajon jälkeen.

Kavilannumelta jatkoin kohti Pullolaa ja Ristinummea, johon taisi osua päivän reitin korkein kohta. Pullolassa näytti hetken siltä, että voisi tulla sadekuuro. Muutama pisara taisi tulla Muurlan jälkeen, ei muuta.

Maalaismaisemaa Pullolassa

Ajoin lähelle Muurlan kauppaa ja loppumatkan Ylisjärven länsipuolelta pohjoiseen. Viimeiset kilometrit olivat samaa reittiä kuin aamulla.

Lenkistä tuli pitkä, 124 km. Ajoaika oli vajaa seitsemän ja puoli tuntia. Reitistä 28 km oli asfalttia, loppu soratietä ja polkua. Nousua reilu 1200 metriä eli ei se Salon seutu todellakaan ole pelkkää tasaista savimaata. Alla profiili, jonka korkeusasteikon metrit eivät ihan täysin pidä ihan paikkansa, ja sen alla reittikartta.

Reittiprofiili
Kategoria(t): Pyöräily | Avainsanat: , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöräilyä Pöytiö – Salo – Kokkila – Strömma – Teijo – Muurla – Pöytiö

Kevätilta Rantamossa

Hanhipelto: valkoposki- ja tundrahanhia, taitaa olla seassa joku metsähanhikin

Kävin eilen illalla Rantamossa Tuusulassa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Ainakin hanhia oli paljon. Jo heti, kun kaivoin esiin kiikaria ja kameraa, sadoittain hanhia lensi yli. Mutta kyllä niitä sadoittain jäi pellollekin. Joku oli Tiiran mukaan vähän myöhemmin illalla laskenut 1500 valkoposkihanhea, 700 tundrahanhea ja 10 metsähanhea.

Tundrahanhia tulvapellolla
Valkoposkihanhia tulvapellolla

Itse Rantamon altailla oli aika vähän lintuja, lähinnä haapanoita. Laulujoutsenpariskunta yrittää taas pesintää saarella. Muutama kalatiira oli kalastamassa.

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhi oli tällä kertaa runsain hanhilaji. Nämä hanhet eivät ole niitä cityhanhia, joita nykyään laiduntaa laumoittain kaupunkien nurmikoilla. Nämä ovat matkalla arktiselle tundalle Barentsinmeren ympäristöön. Sama laji kumminkin.

Olipa paikalla myös meriharakka, tjeld. Sehän pesii merenrannoilla ja saaristossa, mutta on niitä levinnyt vähän järvillekin. Liekö tämä ollut muuttomatkalla vai aikooko se jäädä Tuusulanjärvelle.

Meriharakka (tjeld)

Retken lopussa pääsi kuvaan vielä yksi rusakkokin.

Rusakko
Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kevätilta Rantamossa