Kilpisjärvi-Termisjärvi-Termisvaara-vaelluksen kukkia

Ruusujuuri kasvaa kosteilla puronvarsilla

Teimme kolmen päivän vaelluksen 6.-8.8.2019 Käsivarren Lapissa reitillä: Kilpisjärvi – Tsahkaljärvi – Marjajärvet – Paihkasjärvi – Termisjärvi (yö) – Termisvaara – Termisjärvi (yö) – Tsahkaljärvi – Kilpisjärvi.

Juttu vaelluksesta on jaettu osiin:

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kilpisjärvi reittikarttoineen
Nousu Termisvaaralle
Termisjärven varaus- ja autiotupa
Lintuja
Eläimiä
Kukkia (tämä juttu)

Moni Kilpisjärvi-Termisjärvi-vaelluksella nähdyistä kukista oli ennestään tuttuja Norjasta ja jotkut Alpeilta, mutta varsin moni oli minulle uusia Suomessa. Yksi tällainen kasvi oli ruusujuuri. Niitä olen nähnyt ja kuvannutkin monesti Norjassa (esim. kuva Finsestä Norjasta).

Norjasta tuttu kasvi on myös tähtirikko, siitä löytyy aiemmin otettu kuva Ulvikista Norjasta). Tunturisuunnistuksessa näimme myös kultarikon, mutta sitä ei kameran kanssa kulkiessa osunut silmiin. Siitä löytyy kuva Sveitsistä Oberer Grindelwaldgletscher -jäätikön läheltä.

Tähtirikko

Kolmas Norjasta tuttu kukka oli pikkutervakko (kuva Finsestä).

Pikkutervakko Termisvaaran alarinteillä

Etelä-Suomestakin tuttu kissankello kasvaa runsaana Kilpisjärvellä sekä tunturikoivikossa että ylempänä tunturissa. En ole missään nähnyt ennen niin paljon kissankelloja.

Kissankelloja Salmikurussa (kuva: @latupeikko)

Lapin reissuilta tuttu kukka oli ruohokanukka. Sitä kasvoi valtavasti kolmen valtakunnan rajapyykin tunturikoivikoissa, mutta siellä kukinta oli jo ohi. Näkisipä ne ruohokanukkamatot joskus parhaaseen kukinta-aikaan! Ruohokanukkahan on myös yksi värikkään maaruskan aikaansaaja Lapissa (kuva Levin Pyhätunturilta).

Ruohokanukkaa kasvoi runsaasti tunturikoivikoissa, pääosalla kukinta oli jo ohi

Tunturikissankäpälää olen tainnut joskus nähdä Norjassa eikä sitä Kilpisjärvelläkään jokaisen kiven sivussa kasvanut.

Tunturikissankäpälä

Etelästäkin tuttu kultapiisku kasvaa varsin runsaana Kilpisjärven seudulla. Mietin pitkään, mikä on tuo keltainen, kultapiiskun näköinen kukka. Kultapiiskuhan se oli, se vain kasvaa paljon matalampana kuin Etelä-Suomessa.

Kultapiiskua kasvoi sekä tunturikoivikossa että tunturikankailla

Kokonaan uusiin kukkiin kuuluu tunturikurjenherne. Sitä katsoessa minulla tuli mieleen ensimmäisenä herne ja Tiinalla hiirenvirna. Kumpikin oli oikeilla jäljillä.

Tunturikurjenherne

Myös tunturikallioinen oli uusi tuttavuus. Se kasvoi noin 900 metrin korkeudessa Termisvaaran rinteellä kivikossa.

Tunturikallioinen korkealla Termisvaaran rinteellä

Ainakin yksi kuvattu kukka jäi alkuun ilman nimeä. Se kasvoi Termisvaaran alarinteillä. Twitterin avulla sillekin löytyi nimi, kiitos @HakkinenLeila, kasvi on kellosinilatva.

Kellosinilatva

Mainokset
Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , ,

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Termisvaara-vaelluksen eläimiä

Utelias kärppä tarkkailee kulkijaa

Teimme kolmen päivän vaelluksen 6.-8.8.2019 Käsivarren Lapissa reitillä: Kilpisjärvi – Tsahkaljärvi – Marjajärvet – Paihkasjärvi – Termisjärvi (yö) – Termisvaara – Termisjärvi (yö) – Tsahkaljärvi – Kilpisjärvi.

Juttu vaelluksesta on jaettu osiin:

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kilpisjärvi reittikarttoineen
Nousu Termisvaaralle
Termisjärven varaus- ja autiotupa
Lintuja
Eläimiä (tämä juttu)
Kukkia

Eläinlajien määrä Kilpisjärvi-Termisjärvi-vaelluksella oli paljon pienempi kuin lintujen. Kuvaan pääsi vain poroja ja kärppä. Lisäksi nähtiin muutamia tunturisopuleita, mutta kuvan saaminen niistä ei ole helppoa. Kylällä kämpän ikkunasta nähtiin pupu, metsäjäniksen poikanen.

Pupu (metsäjänis) Haltinmaan Karhunpesän pihalla Salmivaaran juurella

Poroja Kilpisjärvellä oli todella paljon, mutta ne tuntuivat viihtyvän rehevämmillä paikoilla lähellä Kilpisjärven rantaa ja Saanan läheisyydessä. Vaelluksella niitä nähtiin alussa ja lopussa Tsahkaljärven ympäristössä.

Poro Tsahkaljärven lähellä, taustalla Norjan tunturit

Poro Tsahkaljärven rannalla, taustalla Saana

Poroja Tsahkaljärvellä

Kärppään törmäsin matkalla Termijärven tuvalta Termisvaaralle Termislaaksossa (Dierpmesvággi) virtaavan Paihkasjoen (Paihkasjohka) rantakivikossa. Kärppä on melkoisen utelias ja vilkas otus. Se viilettää milloin kivien koloissa, milloin kivien päällä ja tulee milloin mistäkin kivenkolosta kulkijaa katselemaan. Pitkään se ei pysy paikallaan ja ilmestyy näkyville aina eri kolosta. Kuvaajan täytyy siis olla kamerankin kanssa melkoisen nopea, säädöt kohdillaan ja nappia on painettava heti, kun vähänkin on otus näkyvillä. Kotona voi sitten kaivella esiin onnistuneet ruudut.

Kuurupiilo kärpän kanssa toi elävästi mieleen norjalaisten kärppien kanssa käydyn kuurupiilon viisi vuotta sitten Trondheimske postvegenillä Ljøsætrassa Geirenger-vuonon lähellä.

Sopivia kivenkoloja on vaikka muille jakaa

Kärppä kiipeilee ketterästi kivikossa

Kärppä on vikkelä ja utelias otus, joskus siitä saa kuvaan pelkän kuonon, joskus hännänpään ja joskus ruudussa on pelkkiä kiviä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Termisvaara-vaelluksen lintuja

Kapustarinta

Teimme kolmen päivän vaelluksen 6.-8.8.2019 Käsivarren Lapissa reitillä: Kilpisjärvi – Tsahkaljärvi – Marjajärvet – Paihkasjärvi – Termisjärvi (yö) – Termisvaara – Termisjärvi (yö) – Tsahkaljärvi – Kilpisjärvi.

Juttu vaelluksesta on jaettu osiin:

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kilpisjärvi reittikarttoineen
Nousu Termisvaaralle
Termisjärven varaus- ja autiotupa
Lintuja (tämä juttu)
Eläimiä
Kukkia

Kilpisjärvi-Termisjärvi-vaelluksen aikana nähtiin monia tunturilintuja. Aika monta tuli tunnistetuksi ja monista sain kuvia. Joitain kahlaajia jäi tunnistamatta, samoin pieniä lintuja ja jokunen petolintukin. Kaakkuri asusti kaiketi jollain alueen pienistä lammista ja kävi syömässä sekä Termisjärvellä että Paihkasjärvellä. Termisjärven tuvan ympäristössä saalisti ampuhaukka. Lisäksi järven yläpuolella kaarteli pari muuta petolintua, jotka kuitenkin jäivät tunnistamatta. Kaikki pienet linnut tuskin olivat niittykirvisiä ja kivitaskuja.

Unohtumattomin tapaus sattui Termisvaaralla, kun olin muutaman kymmenen metrin päässä huipulla olevasta kivikasasta. Katsoin, että onpas kolmimetrisen kasan päällä kovasti pöllön näköinen lintu. En pysähtynyt ja ottanut käteen kaulassa roikkuvaa kameraa, kun en uskonut sen olevan pöllö. Kun seuraavaksi katsoin siihen suuntaan, se kivi lähti lentoon. Ymmärsin heti, että kuvaa en ehtisi saada ja keskityin komean pöllön katseluun. Luontokeskuksessa retken jälkeen Aleksin avustuksella selvisi, että lintu oli suopöllö. Sellainen kuulemma Termisjärvellä silloin tällöin näyttäytyy. Mutta että sellainen istuu yli 1000-metrisin tunturin laella, se ei liene ihan tavallista. Ja se oli myös ensimmäinen suopöllö, jonka olen nähnyt.

Alueen tyypillisin lintu oli varmasti kapustarinta. Sen vihellys kuului melkein koko ajan jostain ja aika usein niitä nähtiinkin. Niitä osui reitin varrelle varmasti kymmeniä. Kapustarinta on myös kuultu ja/tai nähty melkein aina myös Tunturisuunnistuksessa eikä tämä vuosi ollut siitä poikkeus.

Uusi tuttavuus meille oli tunturikihu. Niitä nähtiin kaikkiaan kymmenkunta aika pienellä alueella Marjajärvien lähistöllä. Lentävän tunturikihun tuntee helposti erikoisesta pyrstöstä eikä linnun värityskään muistuta kovin paljon muita lintuja.

Tunturikihu

Tunturikihut tunturimaisemassa

Nähtiin myös yksi tasaisemman harmaa lintu, jolla ei ollut kihun pitkää pyrstöä. Se muistutti muuten kovasti tunturikihua, mutta tosiaan väri ja pyrstö eivät täsmänneet. Asia selvisi vasta Luontokeskuksessa retken jälkeen, kun näytin kuvaa kamerasta. Selvisi, että lintu oli nuori tunturikihu.

Nuori tunturikihu

Uusi tuttavuus oli myös mustaviklo, senkin lajimääritys selvisi Luontokeskuksessa Aleksin avustuksella. Mustaviklohan on tyypillinen Metsä- ja Tunturi-Lapin lintu. On sillä vaan pitkät jalat!

Mustaviklo

Kiirunoita nähtiin Tunturisuunnistuksessa ja pariin otteeseen vaelluksella. Kiiruna luottaa hyvään suojaväriinsä ja sen ohi saattaa kävellä hyvinkin läheltä. Kolmeen kertaan kuitenkin osuttiin niin lähelle, että niillä hermo petti ja lähtivät liikkeelle. Kaikissa tapauksissa oli kyse emosta poikasineen.

Kiiruna suosarojen seassa

Vähemmän tyypillinen tunturilintu on kalalokki, mutta niin vain sellainenkin nähtiin sekä Termisjärvellä että Paihkasjärvellä.

Kalalokki Paihkasjärvellä

Tyypillisiä kivikkoisen tunturin pikku lintuja niittykirvisen ohella on kivitasku. Riittääpä taskulle kiviä nimensä mukaisesti, sen verran kivikkoista maastoa Kilpisjärven ja Käsivarren maastot ovat.

Kivitasku Termisvaaran rinteellä

Olin tiennyt, että Saanan pahdan juurella voisi hyvällä tuurilla nähdä sepelrastaan. Ei nähty. Sen sijaan nähtiin sepelrastas sekä Paihkasvaaran että Termivaaran pahtojen juurella. Termisvaaran sepelrastas oli lähellä Termisjärven länsipäätä, mutta epäilemättä varsinaisen pahdan, Dierpmesbáktin, juurellakin niitä on. Sepelrastaita olen aikasemmin nähnyt Norjassa lukemattomia kertoja, mutta nämä olivat ensimmäiset Suomessa. Sepelrastas on kuin mustarastas, jolla on valkoinen kaulus.

Sepelrastas Termisvaaran alarinteellä

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , , , ,

Maisemia Saanalta

Maisemaa Kilpisjärven pohjoisosan ja Mallan suuntaan

Tämä aamu ei yllättäen valjennutkaan kirkkaana ja aurinkoisena vaan sumu peitti näkyvyyden, Saanaa ei näkynyt ollenkaan. Auringon piti paistaa, mutta sumu oli noussut Norjan suunnasta aamuyöllä. Jos tällainen aamu olisi ollut eilen, moni olisi katsellut maisemaa nenänpää valkoisena. Tunturisuunnistus sumussa ei nimittäin ole helppoa, varsinkaan näissä maastoissa.

Päivän ohjelmassa oli Saanalle kiipeäminen, joten ei pidetty turhaan kiirettä lähdön kanssa. Meillä oli myös siirtyminen Haltinmaan Karhunpesästä Salmivaaran juurelta Kilpiksen retkeilymajaan. Aamupäivällä nähtiin taas samainen pupu kuin toissa aamuna. Nyt se asettui ruokalevolle aamiaisen jälkeen ja kuvaaminen oli aika helppoa.

Pupun (metsäjäniksen) poikanen ruokalevolla aamiaisen jälkeen

Kun monena päivänä on ollut kuvia Saanasta, tänään on tarjolla kuvia Saanalta. Polku Saanalle lähtee Retkeilykeskuksen pihasta. Matkaa huipulle on 4 km, nousua 500 metriä. Reitti on paikoin todella jyrkkä. Monen muistamat vanhat puuportaat on purettu ja osalle reitistä rakennetaan kiviportaat. Nyt uusi reitti ei ole vielä käytössä, joten jyrkin osuus pahdan reunan kohdalla on todella jyrkkä.

Kävelemään lähdettiin vasta klo 13, jolloin sumu oli jo kokonaan hävinnyt Saanan rinteiltä.

Kilpisjärvellä on nähty jo kolmea eri suovillalajia tupasvillaa, töppövillaa ja luhtavillaa. Kahta jälkimmäistä ne ole ennen nähnyt Suomessa, töppövillaa Norjassa ja luhtavillaa Sveitsissä. Luhtavillaa kyllä kasvaa koko Suomessa ja töppövillaa Pohjois-Suomessa.

Tupasvilla

Seuraavassa video ja kuvia Saanalta.

Iso-Malla

Poroja lammen rannalla Saanalla

Goldajavri ja Norjan tuntureita, oikealla tunnettu Paras-tunturi (Bárrás) 1419 m

Maisemaa Termisvaaran (Tierbmesvarri 1029 m) suuntaan

Viimeisessä kuvassa näkyy Termisvaaran pahta. Huomenna meidän on tarkoitus kulkea pahdan juurella olevan Termisjärven rannalle. Paikka on meille tuttu yhdeltä hankihiihtolenkiltä toissa vuoden vappuna.

Tällä reissulla on nähty valtavasti poroja, varmasti enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä kaikilla Lapin reissuilla. Tänäänkin niitä nähtiin ensin mökin pihalla, sitten kymmenittäin Kilpisjärven keskustan ja Retkeilykeskuksen välillä tiellä ja tieltä, sitten Saanan alarinteillä, ylhäällä Saanalla ja sama paluumatkalla. Tänäänkin nähtiin varmasti reilusti yli sata poroa.

Tänään nähtiin Saanalla myös piekana ja muutama muu tuntemattomaksi jäänyt lintu.

Poro ruokailemassa

Illalla käytiin Kilpiksen rantasaunassa saunomassa. Järvellä oli vaahtopäitä ja uimaan meno oli aika kylmää puuhaa. Veden lämpötila oli tänään Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan +10,1 astetta. Sentään kolme astetta lämpöisempää kuin Pallaksella Vatikurun lammessa viime viikolla.

Muutamaan päivään ei ole luvassa blogijuttuja, koska erämaasta niitä ei paljon kirjoitella. Vaelluksesta juttua ja kuvia sitten reissun jälkeen.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: ,

Tunturisuunnistus 2019, 2. päivä

Rasti 55, meidän neljäs rasti tänään

Aamu valkeni tänään hyvin samanlaisena kuin eilen. Kylällä oli lämpötila käynyt yöllä +3 asteessa, mutta aurinko taas aika pian lämmitti.

Lähtö oli tänään samassa paikassa kuin eilenkin. Sinne mentiin polkua, jota luultavasti kuljettiin isän kanssa vuonna 1981. En kyllä muista, kuinka pitkällä silloin käytiin. Lähdimme tänään yhteislähdössä klo 10.40, kun eilen jäimme aivan liikaa kärjestä, jotta olisimme päässet takaa-ajolähtöön. Varsin paljon porukkaa oli yhteislähdössä, vaikka ensimmäisen päivän parhaat eri sarjoissa olivatkin jo lähteneet.

Tämän päivän maasto oli helppokulkuisempaa. Kivikkoa toki oli, mutta louhikkoa paljon vähemmän. Tänään päätimme, että yritämme juosta niin paljon kuin mahdollista ja niin pitkään, kun jalat tuntuvat kestävän. Juoksimme käytännössä ykkösrastilta lähtien suuren osan matkasta. Loppuaika oli tänään alle kahden tunnin, 35 minuuttia parempi kuin eilen 400 metriä lyhyemmällä radalla. Kummasti se matka joutuu juosten verrattuna kävelyyn…

Tänäänkään ei mitään suurempia reitinvalintatehtäviä ollut tarjolla, mutta rata oli muuten vaihtelevampi.

Kumpanakin päivänä kuultiin useita kapustarintoja, tänään nähtiinkin yksi. Kapustarinta on varsin tyypillinen lintu täällä. Tänään nähtiin myös ampuhaukka. Eilen nähtiin yksi kiiruna, tänään kokonainen poikue, emo ja neljä poikasta. Kiirunoilla on hyvä suojaväri ja ne ovat usein ihan hiljaa paikoillaan, vaikka kulkija melkein tallaisi päälle.

Kuinka monta kiirunaa on kuvassa?

Mielenkiintoisia kasvejakin nähtiin. Kissankelloja täällä kasvaa todella paljon ja olipa jossain kurjenkellojakin. Nähtiin myös muutamia sellaisia kukkia, joita en ole koskaan ennen nähnyt Suomessa, vain Norjassa ja Alpeilla. Ruusujuuria oli paikoin paljon ja tänään nähtiin kultarikkoja.

Alla kummankin päivän kartat.

HDC 1. päivä / Iso-Jehkas

HDC 2. päivä, Ailakkavaara

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , ,

Tunturisuunnistus 2019, 1. päivä

Rasti 64, meidän ensimmäinen rasti

Tänään oli Tunturisuunnistuksen ensimmäinen päivä Kilpisjärvellä. Yö oli taas aika raikas, kylällä viisi astetta, tunturissa vain pari. Aurinko kuitenkin alkoi vähitellen lämmittää aamupäivän aikana.

Aamulla huomattiin pihalla pieni pupu, metsäjäniksen poikanen. Taisi olla syömässä.

Aamulla pieni pupu, metsäjäniksen poikanen, kävi pihalla syömässä

Lähtö oli klo 13 ja lähtö oli viety ylös tunturiin noin kolmen kilometrin päähän, toista sataa metriä Kilpisjärven pintaa korkeammalla. Oli kyllä hieno lähtöpaikka, vastaavaa on nähty joskus Norjassa, Suomessa ei muistu mieleen lähellekään vastaavaa maisemaa.

Meillä oli oletus, että tänään kävellään suuri osa matkasta, jotta jalkavaivat eivät pahene. Näin myös tehtiin. Rata oli oikeastaan melko tylsä, vaikka maisemat toki olivat mahtavat, varmasti hienoimmat, mitä tunturisuunnistuksessa on nähty.

Jotenkin tunturisuunnistusradoille ei oikein saada kunnon reitinvalintavälejä, vaikka toki pientä valintaa on joillain väleillä tarjolla. Suunnistus on vähän tylsää, kun katsoo kompassista suunnan ja lähtee samaan suuntaan kuin pitkä letka edellä.

Oma suunnistaminen on kyllä sellaista, että niin helppoa rataa ei olekaan, ettei siihen saisi pummia leivottua. Niin kävi nytkin, neloselle tuli viisiminuuttinen. Jotenkin sitä tylsistyy siihen, että mennään suunnalla ja seurataan edellä olevaa letkaa. Lopulta ei sitten suunnista enää ollenkaan ja pummihan siitä usein tulee.

Maapohjakin oli tänään kyllä sen verran kivistä, että ei se meille parasta olisi ollut jalat kunnossakaan.

Karttaa en laita näytille, kun arvatenkin huomenna pyöritään osin samalla alueella eikä reittihärveliäkään vielä tänään ole julkaistu.

Kun kävellen mentiin, oli aikaa ottaa kuvia.

Avaraa maisemaa Masetvarrilta Iso-Jehkaksen suuntaan

Suunnistajaletka tulee alas Masetvarrin kivistä rinnettä

Tsahkaljärvi ja Saana

Rasti 38, meidän toiseksi viimeinen rasti

Maisemaa Tsahkaljärven eteläpuolelta Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: ,

Tunturiprologi

Kuudes rasti oli kolmen valtakunnan rajapyykillä

Aamulla syötiin hyvä aamiainen Pallaksella ja lähdettiin ajamaan kohti Kilpisjärveä. Keli oli viileä ja pilvinen. Kilpisjärveä lähestyttäessä sää muuttui aurinkoiseksi ja aika lämpimäksikin.

Päivän ohjelmassa oli PWT-Urheilumatkojen järjestämä Tunturiprologi, joka olikin aika erikoinen suunnistustapahtuma. Lähdettiin klo 13 laivalla Kilpisjärven yli. Suunnistajia oli matkassa 65.

Laivaa odotteli 65 suunnistajaa

Saana

Puolen tunnin matkan jälkeen noustiin maihin Koltalahdessa Ruotsissa Kilpisijärven luoteispäässä.

Laivakyydin määränpää Koltalahti (Golddaluokta)

Koltalahdesta käveltiin reilu pari kilometriä suunnistuspaikalle. Maisema oli alkumatkasta aika hieno, loppumatka oli koivikkoa.

Tapahtumapaikka oli Kuohkimajärven rannalla.

Kipailukeskus Kuohkimajärven rannalla

Heti lähdön jälkeen piti pujottautua poroaidan aukosta läpi ja ensimmäinen rasti oli aika vaikea. Koivikossa oli vaikea juosta suoraan ja näkyvyys ei ollut kovin hyvä.

Tunturiprologin lähtöpaikka

Aika monella rastilla tuli tänään pummeja, mutta ei rata helppo ollutkaan. Kolme ensimmäistä rastia olivat Ruotsissa, neljäs Norjassa, viiden taas Ruotsissa. Kuudes rasti oli kolmen valtakunnan rajapyykillä (kuva jutun alussa). 7-8 olivat Norjassa, ysi Suomessa ja viimeiset taas Ruotsissa. Onkohan missään muualla suunnistettu yhdellä radalla kolmessa eri maassa? Ja näin hienoissa maisemissa!

3,7 km rata. Ei suunnistus ihan hyvin mennyt, mutta hieno maastohan se oli.

Suunnistuksen jälkeen käveltiin takaisin Koltalahteen ja sieltä laivalla takaisin. Huomenna alkaa sitten varsinainen Tunturisuunnistus iltapäivällä.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,