Vaihtelevat joulusäät: päivän kuva 23.-27.12.2017

Yksi kuva kultakin päivältä 23.-27.12.2017 Vantaalta ja Tampereelta.

Orvokki vielä kukassa kotipihalla Vantaalla 23.12.

Jouluaattoiltana seurattiin kotipihalla Vantaalla kahta rusakkoa

Tammerkoski Hotelli Ilveksen ikkunasta nähtynä lumipyryssä joulupäivän iltana Tampereella

Hieno talvinen maisema Suolijärven ladulla Tampereella tapaninpäivänä

27.12. Kylmäojankorvessa ja Kulokukkulalla Vantaalla nastakengätkin tuntuivat välillä liukkailta

Mainokset
Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , ,

Sprinttiä Hatanpäässä

K-TSV 1. kisa / Tampereen Pyrintö / Hatanpään koulu

Tänään suunnistettiin Keski-Tampereen sprinttiviikon ensimmäinen osakilpailu Hatanpään koululta. Lunta oli paremmin hiihtämiseen kuin suunnistukseen, mutta kyllä siellä hyvin juoksemaankin pääsi. Paikoin urat helpottivat suunnistusta ja juoksua kuin Jukolassa.

Rata oli oikein mukava, kunnon kaupunkisprinttiä. Erityisen mukava oli 1:3000 kartta, pitkästä aikaa sprintissä sai kartasta selvän juostessa ilman luuppia. Toivoisi, että tuo mittakaava yleistyisi myös kisoissa.

Kisa oli myös uuden Rastilippu-palvelun ensimmäisiä kokeiluja, itselleni ihan ensimmäinen. Ilmoittautuminen sen kautta kyllä onnistui hyvin ja myös paikan päällä kirjautuminen maastoon lähtijäksi. Leima rastilta kuusi jäi puuttumaan, ilmeisesti en sillä käynyt, vaikka gepsin mukaan ihan vierestä meninkin ja hylsy siis tuli. Oma tulos, hylsy, ei koskaan päätynyt tuloksiin ja Rastilipun mukaan ei koskaan edes ole osallistunut päivän tapahtumaan. No, ainakin itse tietää tehneensä hyvän lenkin… Jotain tuossa Rastilipussa on vielä viilattavaa, mutta eihän se valmis olekaan, ei sitä muuten enää pilotoitaisi. (lisäys 27.12.: syynä tuohon tuloksen katoamiseen oli virhepainallus tuloksen tallentamisessa)

Mikä siinä onkin, että kun uutta tekniikkaa kokeillaan, aina osuu joku ongelma kohdalle. 22 vuotta sitten (1995) suunnistettiin Nordvestgaloppen Kaupangerissa Norjassa. Tuo kisa oli ensimmäisiä isompia Emitin (silloin Regnly) eli elektronisen leimauksen kokeiluja. Tuossa kisassa minulle annetusta Emit-kortista ei saatu mitään ulos, leimat kyllä löytyivät tarkistuskortista.

Norjalaiset laskivat ajanoton pelkästään Emitin varaan ja lopputulos menikin arpomiseksi. Oma tulos löytyi tuloslistan kärjestä, pääsarjassa. En uskonut, että olisi voittanut ja olinkin itse sitä mieltä, että aikani olisi ollut kymmenisen minuuttia huonompi. Joskin se perustui rannekellosta saatuun muistikuvaan, miksipä sitä olisi katsonut tarkkaa aikaa, kun se näkee tulostaululta. Kävin tuosta tulospalvelussa puhumassa ja kohta aikaani olikin korjattu 10 minuuttia huonommaksi. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mikä se aika oikeasti oli ollut.

Rastilippu-palvelu ei vielä oikein vakuuttanut, enkä tarkoita nyt oman suorituksen katoamista. Mutta eipä ryhdytä vielä sen enempää arvioimaan, kun se kerran on keskeneräinen.

Tänään hyviä reitinvalintavälejä olivat ainakin 4-5, 15-16 ja 17-18. Vaikea sanoa, mikä milläkin välillä oli paras reitti, kun ei ole omia väliaikoja.

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , ,

Talvista työmatkapyöräilyä

Auringonnousun aikaan Haltialassa

Joitain yksittäisiä kertoja olen ajanut loppusyksyn aikana pyörällä töihin, eilen oli yksi sellainen päivä. Kirkas päivä ja pikku pakkanen takasi mukavan ja kuivan kelin, tosin jäätä ja luntakin oli monin paikoin alkumatkasta ja metsäosuuksilla. Ajoreittini kulki Kylmäojan vartta Keravanjoelle, Helsingin pitäjän kirkonkylän kautta Tammistoon ja Haltialaan ja sieltä Keskuspuistoa pitkin keskustaan.

Lähdin matkaan läskipyörällä, kun tavalliseen pyörään en ole vaihtanut nastarenkaita. Läskipyörä on monikäyttöinen pyörä. Kun pistää kunnolla painetta renkaisiin, se rullaa kohtuullisen kevyesti ja vastaavasti matalilla paineilla pito on hyvä. Kun arvasin, että matkalla on paitsi sulaa tietä, myös jäätä ja luntakin, laitoin rengaspaineet jotain ääripäiden väliltä. Oli siis kohtuullisen hyvä ajaa kaikissa kohdissa. Tai sitten kohtuullisen huono, kummin päin sen nyt haluaa ajatella.

Ulkoilutietä Haltialasta Paloheinän suuntaan

Jos tähän aikaan vuodesta tekee täyden työpäivän, saa ajaa työmatkat pimeässä molempiin suuntiin. Eilen tein lyhyemmän päivän ja näin matkalla sekä auringonnousun että -laskun. Aamulla sai valon sammuttaa Haltialassa ja paluumatkalla se piti sytyttää Tammistossa. Minulla on periaatteena sammuttaa ja sytyttää valo katuvalojen sammumisen ja syttymisen mukaan.

Haltialan kohdalla aurinko oli juuri nousemassa. Sen jälkeen reitillä onkin pitkä pätkä metsää ennen kuin pääsee taas avarampaan maisemaan Töölönlahden rantaan. Lahti oli aamulla tyyni ja maisema hieno.

Maisemaa Töölönlahden yli Tuomiokirkon suuntaan

Kotimatkalla lähdin puoli kolmen kieppeillä. Töölönlahden länsirannalla aurinko ei enää paistanut, mutta laskeva aurinko valaisi hienosti Linnunlaulun.

Ilta-aurinko paistaa Linnunlauluun Töölönlahden takana

Ajokeli oli vaihteleva. Keskusta ja Töölönlahden ympäristö on täysin lumeton. Lumiraja oli eilen noin kilometri Laaksosta pohjoiseen, Pasilan kohdalla. Kun katsoo karttaa, huomaa, että tuolta kohdalta alkaa Helsingin niemi. Keskuspuisto tuosta pohjoiseen oli yllättävän lumista ja jäistä. Onneksi osan matkaa sai ajaa aurattua ja hiekotettua ulkoilutietä, muualla oli liukasta.

Haltialan pellot olivat sulat, samoin reitti Tammiston läpi Helsingin Pitäjän kirkolle. Kylmäojan varren ulokoilutie ja loppumatka kotiin oli lähes kokonaan jäistä. Aika pitkä lenkkihän siitä tuli, kun meno-paluumatka 51 km vei aikaa kolme tuntia. Mutta tulipa kunnon lenkki arkipäivänä.

Kategoria(t): luonto, Pyöräily | Avainsanat: , , ,

Talvikuvia itsenäisyyspäivänä

Metsää Kulokukkulalta nähtynä

Itsenäisyyspäiväksi osui hieno aurinkoinen pakkaspäivä. Luntakin oli vähän maassa. Suuntasimme retkemme Kylmäojankorven kautta Kulokukkulalle ja sieltä edelleen Mätäkivenmäelle. Tällä kertaa varustauduimme enemmän luontoretkelle kuin lenkille eli mukana oli kamera ja kiikari. Kulokukkulan rinteillä kasvaa paljon talventörröttäjiä ja myös niistä ruokansa löytäviä lintuja.

Kulokukkulan rinteillä on paljon talventörröttäjiä linnuille ruokapaikoiksi

Onnistuimme näkemään parven sekä urpiaisia että tiklejä. Kuulimme myös, että alueella on useina vuosina oleskellut tunturikiuru. Tänäkin syksynä se on siellä moneen kertaan nähty. Olisipa kiva joskus sellainenkin lintu nähdä, on kuulemma välillä jäänyt sinne talveksikin.

Tikli ruokailemassa

Urpiaisia

Kulokukkulalta retkeä jatkettiin Mätäkivenmäen suuntaan. Vaikka pari päivää ollut pientä pakkasta, maastossa on edelleen todella märkää. Missä vettä ja/tai mutaa on yhtään enemmän kuin sentin kerros, se ei ole vielä jäätynyt. Kulokukkulalla ollessamme aurinko meni pilveen, mutta ilmestyi taas hetkeksi näkyviin kun olimme Mätäkivenmäellä komean kuusikon reunassa. Ohuen lumikerroksen peittämä kuusimetsä näytti hienolta auringon valaistessa sitä matalalta.

Kuusikkoa Mätäkivenmäellä

Parvi mustarastaita oli pysähtynyt syömään pihlajanmarjoja. Mustarastaiden, urpiaisten, ja tiklien lisäksi onnistuttiin näkemään loppumatkasta vielä parvi pyrstötiaisia. Niitä ei olekaan osunut kohdalle moneen vuoteen.

Mustarastas syömässä pihlajanmarjoja

Kahvillakin käytiin Koiramäen pajutallissa. Siellä oli itsenäisyyspäivästä huolimatta paljon väkeä, sekä kahvilla että muuten ostoksilla.

Kategoria(t): luonto | Avainsanat: , , ,

Salon kaupunkisuunnistus

Salon kaupunkisuunnistus / Salon Viesti / Valhoja

Rogaining-tyyppiset tapahtumat jatkuvat, Itä-Hakkilan kierroksen jatkeeksi oltiin lauantaina Salon kaupunkisuunnistuksessa Valhojan maastossa. Kapunkisuunnistuksen, street-o:n, idea on lähtöisin Turun Metsänkävijöiltä, joka järjestää tapahtumia toista talvea. Salossa kaupunkisuunnistuksia järjestävät Angelniemen Ankkuri ja Salon Viesti.

Tapahtuma on sekoitus rogainingia, korttelisuunnistusta ja vanhaa koulusuunnistusta. Suuri osa ideasta on rogainingia, pistesuunnistusta. Kartalla on noin 30 rastia, joista saa pisteitä 10-50 kustakin. Aikaa pisteiden keräämiseen on tunti. Itse suunnistaminen muistuttaa korttelisuunnistusta eli rastit ovat pääosin katujen varsilla.

Ainakin minun kouluaikoinani suunnistuksessa rasteilla oli joku sana, kirjain tai teksti, joka sitten piti muistaa tai kirjoittaa muistiin. Kaupunkisuunnistuksessa kullekin rastille on kysymys, joka liittyy paikkaan, esim. mikä talon numero rastin kohdalla tai kuinka monta postilaatikkoa rivissä. Vastaukset merkataan kysymystaulukkoon. Vastauksen pitää olla oikein, jotta rastista saa pisteet.

Rastilippuja ei ole, eipähän ainakaan kukaan vie rastia tapahtuman aikana. Kun oleellista on osata vastata kysymykseen oikein, kaikissa tapauksissa ei tarvitse käydä ihan rastilla. Esim. lauantaina rastin 19 kysymys oli lipputankojen määrä. Sen kyllä näki kadun toiselta puoleltakin. Tai rastin 33 postilaatikoiden määrän sai laskettua läheisestä katujen risteyksestä käsin.

Kaupunkisuunnistus osoittautui paljon tavallista korttelisuunnistusta mielenkiintoisemmaksi. Korttelisuunnistuksessahan riittää parhaan reitin valitseminen kartalta rastilta rastille ja sen toteuttaminen. Loppu on sitten juoksua. Kaupunkisuunnistuksessa pitää tehdä paitsi korttelisuunnistuksen asiat, myös yrittää suunnistuksen ohella saada luettua seuraavaa rastia koskeva kysymys, kaivaa rastilla kynä esiin ja pysähtyä merkkaamaan vastaus. Ja noista toiminnoista jäävä luppoaika kuluu siihen, kun yrittää tarkkailla kellosta kulunutta ja jäljellä olevaa aikaa ja miettiä mitä rasteja seuraavaksi kävisi.

Ainakaan minä en osannut hahmottaa lähdössä kovin pitkälle järkevää reittiä saati edes sitä, kuinka ison osan noin 30 rastista ehtisi käydä tunnissa. Kun kartan sai käytännössä lähtöhetkellä, siitä tuli katsottua lähtösuunta, mille rasteille ensin lähtisi. Jatkoreitti hahmottui vähitellen ja välillä jo tehty hyvä suunnitelma unohtui eli ei homma helppoa ollut.

Alussa oli vähän ongelmia. Luulin ensin, että kartta on sprinttikartan kuvauksella ja katselin, että aika paljon pitää kiertää, kun on paljon muureja. No, pian selvisi, että nehän ovatkin pyöräteitä eli kartta on tehty suunnistuskartan merkeillä. Rastille 25 tuli oikein pummikin, kun kurvasin väärän kerrostalon eteen. Kysyttiin talon numeroa ja rapun kirjainta, vain jälkimmäinen löytyi. Lähdin jatkamaan matkaa seuraavalle rastille, kunnes tajusin, että kartta ei täsmää ja huomasin olleeni väärän talon kohdalla. Sieltähän se talon numerokin löytyi oikean talon kyljestä.

Rastille 18 mennessä en löytänyt tonttien välistä menevää polkua. Tai sitten en vaan uskaltanut mennä, jotta en menisi tontin läpi. Päätin jättää rastin väliin ja mennä metsän kautta rastille 46. Siinä vaiheessa oli suunnitelmana jatkaa reittiä 46-51-56-35-53-33-22-34, mutta rastille 56 mennessä unohdin suunnitelman ja lähdin kohti rastia 17. Näköjään aivoille liikaa puuhaa.

Rastin 31 jälkeen oli aikaa kahdeksan minuuttia. Laskeskelin, että ehtisin käydä rasteilla 22, 33, 53 ja ehkä 13. Jo 22:lle menneessä alkoi näyttää siltä, että tuli pieni mittavirhe. Päätin jättää 22:sen välistä, bongasin 33:seen vastauksen yläkadulta käsin ja kävin 53:sen. Kun sitten katsoin kelloa, oli heti selvää, että 1.30 ei riitä maaliin ehtimiseen ajoissa. Aikaa kuluikin lopulta 1.02.34 ja siitä tuli sakkoa 53 pistettä. Jäin sentään 27 pistettä plussalle tuosta lisälenkistä.

Tapahtuma oli kaikkiaan mielenkiintoinen ja hauska. Konsepti on hyvä, kun voi kiertää rasteja juuri sen verran kuin haluaa, juosten tai kävellen. Voi juosta reippaammin tai rauhallisemmin. Tasavauhtisen VK-lenkin tekemiseen tapahtuma ei sovi ellei sitten kehitä taitojaan niin, että pystyy kirjoittamaan vastauksen vauhdissa tai muistamaan vastaukset. Tai muistamaan muutaman vastauksen ja kirjaamalla ne aina muutaman rastin jälkeen.

Kauden kalenteri ja kahden ensimmäisen tapahtuman kartat ja tulokset löytyvät Angelniemen Ankkurin kaupunisuunnistussivulta. Seuraava tapahtuma näyttäisi olevan 9.12. Halikon liikuntahallilta

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,

Itä-Hakkilan Kierros 2017

Lähtö

Itä-Hakkilan Kierros järjestettiin tänään jo 19. kerran. Monesti osallistuminen on ollut mielessä, mutta nyt oltiin mukana ensimmäistä kertaa. Järjestäjänä oli Pihkaniskat. Tai oikeammin, kilpailukutsua lainaten, Itä-Hakkilan Kierroksen järjestelykomitea oli antanut järjestelyoikeuden tänä(kin) vuonna Pihkaniskoille.

Aamu valkeni, jos ei nyt aurinkoisena, niin valkeni kuitenkin. Lämmintä oli +2, tuli pieniä sadekuuroja. Tapahtuman aikana oli lopulta mukava suunnistuskeli. Joku sadekuuro tuli, mutta se ei haitannut. Lämpötilakin nousi +5 asteeseen. Iltapäivällä olisi ollut jo aika paljon märemmät olosuhteet.

Itä-Hakkilan Kierros, I-HK, muistuttaa varsin läheisesti rogainingia. Maastossa oli tällä kertaa 12 rastia ja lisäksi 3 liikkuvaa rastia. Rasteista sai pisteitä 1, 3, 5 tai 7. Aikaa pisteiden keräämiseen oli tunti. Kartan sai kaksi minuuttia ennen kuin kello lähti käymään. Suunnitteluaikaa oli siis paljon vähemmän kuin tavallisessa rogainingissa.

Rastit oli pyritty sijoittamaan niin, että useampikin ehtisi kiertämään kaikki rastit eli silloin voittajan ratkaisisi käytetty aika. Normaalissa rogainingissahan periaatteena on, että kukaan ei ehtisi kiertää kaikkia rasteja. Kun rogainingissa voittoa tavoitteleva yrittää löytää sellaisen reitin, joka toisi mahdollisimman paljon pisteitä annetussa ajassa, I-HK:ssa voittoa tavoitteleva pyrkii löytämään mahdollisimman nopean reitin kaikkien rastien kiertämiseksi.

I-HK:n erikoisuus on liikkuvat rastit. Maastossa on kolme seitsemän pisteen rastia, joilla on kullakin kolme eri sijaintia. Kukin rasti on yhdessä paikassa ensimmäiset 20 minuuttia, seuraavassa välin 20-40 min ja lopun ajan kolmannessa paikassa. Rastit eivät toki oikeasti liiku, mutta sen seitsemän pistettä saa vain tietyn 20-minuuttisen aikana. Idean ymmärtää, kun katsoo karttaa. Esim. rasti 71 on piirretty kolmeen eri paikkaan (710-712-714). Rastista 710 saa pisteet vain aikavälillä 0-20 min, rastista 712 vain välillä 20-40 min jne. Pisteet saa vain kertaalleen eli jos on leimannut rastilla 710 ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana, pisteitä ei saa enää rasteilta 712 tai 714. Liikkuvan rastin eri sijainnit on yhdistetty toisiinsa katkoviivoilla ja nuolilla havainnollistamaan, mitkä ovat yksi ja sama rasti ja miten ne ”liikkuvat”.

Juuri nuo liikkuvat rastit tekevät I-HK:sta mielenkiintoisen. Pitää yrittää suunnitella reitti niin, että saa poimittua seitsemän pistettä kultakin liikkuvalta rastilta. Vaihtoehtoja oli ainakin tänään varsin monta. Mielenkiintoista nähdä, missä järjestyksessä 14 kaikki rastia kiertänyttä suunnistajaa tänään rastit kävivät (I-HK:n reittihärveli)

Tällä reitillä sai kaikki rastit käytyä niin, että GPS näytti matkaksi 5,85 km, aikaan meni 50 min. Kartta: Koukkukallio / Keravan Urheilijat

Ainakin minulla parhaan reitin pähkäily ei ihan loppuun saakka onnistunut kahdessa minuutissa. Viimeisten sekuntien aikana vielä mietin, aloitanko reittiä 33-710-34, 53-14-730 vai 31-730-53. Valitsin keskimmäisen.

Polulla välillä 31-54 tajusin, että kun pääsen liikkuvalle rastille 712 pohjoisessa, etelään lähtiessä ei olekaan pitkään aikaan yhtään rastia, 732:lla on turha käydä, kun 730 tuli jo leimattua. Samoin tajusin, että saavun vasta 20 minuutin kohdalla ”aukeavalle” 712:lle liian aikaisin. Onneksi huomasin, että 712:lta voikin juosta suon yli ulkoilutielle ja tehdä sitä kautta siirtymään etelän rasteille. Liian aikaisin rastille tulemisen ongelmaakaan ei tarvinnut lopulta ratkaista seisoskelemalla vaan tempaisin kolmen minuutin pummin rastin luoteispuolella olevalla mäellä. Ei tarvinnut odotella. I-HK sekä Halikkoviestin ja 25-Mannan viimeinen usean juoksijan osuus ovat suunnistuksessa niitä ainoita tapahtumia, joissa voi joskus tehdä pummin, joka ei näy lopputuloksessa.

Vasta ulkoilutiesiirtymällä tajusin, että saan käytyä kolmannenkin liikkuvan rastin jo rastilla 722 välillä 20-40 min, kun olin ajatellut käyväni rastin 724 viimeisen 20 minuutin aikana. Ulkoilutiellä mietin, että optimireitti olisi ollut 11-51-52-722-34, mutta otin varman päälle 51-722-52-11-34. Tällä tavalla ehdin varmasti käydä rastin 722. Käytännössä olisin ehtinyt myös tuolla paremmalla reitillä. Ja olisihan varasuunnitelmana ollut vielä hakea 724 lopussa. Juuri tämmöisten pähkäilyjen takia I-HK on niin mielenkiintoinen. Normaalisti jos tulee pummi, ei tarvitse miettiä, ehtiikö leimata rastia ylipäänsä, I-HK:ssa voi käydä niin, että kun pummaa, rastia ei enää olekaan. Tai on, mutta siitä ei saa enää pisteitä.

Maalissa oli tarjolla syötävää ja juotavaa sen minkä syödä ja juoda jaksoi. Oli lämmintä mehua, perunalastuja, keksejä, piparkakkuja, suklaata ja vaikka mitä.

Ensimmäinen kerta I-HK:ssa oli mukava. Toistekin varmasti osallistutaan.

Maali ja maalin jälkeinen tarjoiluteltta

Kategoria(t): Suunnistus | Avainsanat: , , ,

Luontoretki Tussinkoskelle ja Harminkalliolle pyörällä

Tussinkoski kuohuu sateiden jälkeen

Viime sunnuntaina suunnittelin pitkän maastopyörälenkin lähiseudun luontokohteiden kautta. Ensimmäisenä kohteen oli Tussinkoski Vantaan Vallinojalla. Tussinkoski oli tuttu noin kuukauden takaa yhdeltä lenkiltä, mutta silloin vettä oli varsin vähän. Nyt sitä oli sitäkin enemmän ja koski oli oikein hieno. Kosken alapuolella Vallinoja virtaa syvässä purolaaksossa.

Tussinkoskelta jatkoin Tuusulan puolelle Harminkallio-Harminsuo-Matkoissuon luonnonsuojelualueelle. Harminkallion ja Harminsuon välistä kulki polku hienossa metsässä, vasemmalle puolelle jäi Harminsuo ja oikealle Harminkallio.

Harminkallion ja Harminsuon välissä meni hyvä polku hienossa metsässä

Kävin myös Harminkallion laella. Se olikin harvoja kuivia paikkoja päivän lenkillä.

Harminkallio oli harvoja kuivia paikkoja lenkillä

Retki jatkui Hyrylän urheilukeskuksen suuntaan. Välillä tuntui, kuin olisi ajanut järvessä, kun vettä oli vähintään pyörään keskiön korkeudelle. Myös mutaa oli riittävästi. Koko edellisen päivän oli satanut, sunnuntaina oli pouta, mutta edelleen märkä keli. Kun lämmintäkään ei ollut kuin +2, paluumatkan tiepätkillä oli vähän viileää. Kun taas poikkesi metsäpolulle Ruotsinkylässä, tuli nopeasti lämmin. Lenkin lopulla poikkesin vielä kahville Pajutalliin.

Kategoria(t): luonto, Pyöräily | Avainsanat: , , ,