Tänään järjestettiin perinteiset Vappurastit Tuusulassa 44:nnen kerran. En ole itse toki läheskään joka vuosi ollut mukana, mutta aika monta kertaa kumminkin 80-luvulta alkaen. Viime vuonna hiihdettiin kauden viimeinen hiihtolenkki Hyrylässä ja ajettiin sieltä suoraan Vappurasteille suunnistamaan. Tänä vuonna ei ole enää hetkeen ollut lunta hiihdettäväksi, vaikka Paloheinässä joku ladunpätkä olikin vielä tänään hiihtokelpoinen. Tällä kertaa olisi ollut mahdollisuus mennä Vappurasteille rullasuksilla, mutta päädyin kuitenkin pyörään. Vappurastit olivat tänä vuonna Tuusulan Halkivahassa, kotoa tuli matkaa 11 km.
Suunnistuskilpailuissa ei useinkaan aina etukäteen tiedä mitä ostaa (siis kun ilmoittautuu ja maksaa osanottomaksun). Vappurastit ovat siinä mielessä poikkeus, tarjolla on käytännössä aina sitä ihteään keskiuusimaalaista talousmetsää, jossa on risukkoa, pusikkoa, kivikkoa ja paikoin ihan hyvääkin juostavaa. Vappuna kun ei ole usein muutakaan tekemistä ja kisa on yleensä niin lähellä kotia, useinhan sinne tulee lähdettyä, vaikka en yhtään tykkääkään keskiuusimaalaisesta talousmetsästä.
Tämän päivän maastossa näkyvyys oli lähes kauttaaltaan hyvä. Kuitenkin paikoin oli hyvinkin tiheää vitelikköä, mutta kun lehdet puuttuivat, läpi siitä näki, mutta eteneminen oli hidasta ja työlästä. Risuja ja kaatuneita puita oli ihan riittämiin. Jossain kohtaa oli pätkiä mukavaakin juostavaa. Sellaista Vappurasteilla yleensä on, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta.
Päivän maastossa on kuulemma suunnistettu viimeksi 35 vuotta sitten. Eli joskus sieltä on kartta ollut olemassa, mutta pitkään maasto on ollut pois suunnistuskäytöstä. Joku voisi ehkä sanoa, että hyvä niin. Mutta onhan suunnistus hieno laji, kun maastot ovat eri alueilla niin erilaisia, Tuusulassa se sattuu olemaan suurelta osin tuollaista ja niissä maastoissa sitten suunnistetaan. Jos vaikka Salossa tai Paimiossa olisi tällainen maasto, tuskin siitä olisi tehty karttaa.
Ykköselle oli ihan mukavaa maastoa ja paljon polkuja. Rastilla tuli pieni pummi, kun menin hiukan liian alas rinteessä. Kakkoselle kiersin vasemmalta tietä ja linjaa, mutta vähän epäilen, että suora reitti olisi ollut nopeampi. Näkyvyys oli niin hyvä. Kakkosella neuvoin tyttöä, joka oli aika kaukana oman karttansa ulkopuolella. Tuo ei ole mukavinta maastoa olla kartan ulkopuolella ja yrittää keksiä, missä on. Toivottavasti hän lopulta löysi takaisin kartalle ja omalle rastilleen.
Väli 2-5 oli aika ikävää pohjaa juosta ja 3-4-rasteilla varsin tiheääkin. Menin jo menomatkalla viitosen ohi, joten se oli paluumatkalla helppo.
Päivän suurin pummi tuli kuutosella. Olin jo rastiympyrässä, mutta kun rastia ei näkynyt, päättelin, että olenkin jo tullut seuraavalle mäelle ja lähdin takaisin. Lopulta kuitenkin selvisi, että olin ollut suunnilleen oikeassa paikassa, mutta ei rasti heti löytynyt uudellakaan yrityksellä.
Loppui sujui hyvin, vaikka paikoin oli melkoista kaseikkoa ja vitikkoa. Rastiväli 8-9 oli ykkösvälin ohella parasta maastoa juosta.
Juoksu tuntui tänään ihan mukavalta, vaikka eilisellä lyhyellä lenkillä jalka oli todella raskas. Onneksi päivät ovat erilaisia. Omassa sarjassa oli tänään niin kova taso, että kohtuullisella suorituksella pääsi sijalle ynnä muut. Silti olen ihan tyytyväinen, varsinkin vauhtiin, mutta pääosin myös suunnistukseen. Ja tänään 1:7500 kartta oli niin selkeä, että ei ollut mitään ongelmia saada siitä selvää.
Vaikka Ankkurirastien jälkeen kirjoitin, että ei juoksu siitä mihinkään muutu näillä kilometrimäärillä, on se silti muuttunut parempaan suuntaan. Jos oli juoksukilometrejä Ankkurirastien jälkeen tänä vuonna 34, nyt niitä on 60. Ankkurirastien ja Vappurastien välillä niitä kertyi huimat 19 lisää. Kuntoa ylläpidetään ja parannetaan muiden lajien avulla, juoksua ja suunnistusta sen verran mitä jalat kestävät. Sillä mennään.
TJELDNET 