Tänään hiihdettiin 39 Vaskoolihiihto. Reittejä oli aikaisemmasta muutettu sen verran, että pisin matka 60 km hiihdettiin kahtena lenkkinä. Entinen 40 km oli nyt 30 km, mutta reitti oli sama eli matka oli korjattu. Samasta syystä vanha 20 km oli nyt sen todellinen pituus 15 km. 60 km oli ennen 52 km, nyt täydet 60 km. Yksi kierros taisi olla aika tarkkaan 30 km ja loppu maaliin 600 metriä lisää. Isoin muutos oli siis pitkällä matkalla, enää ei noustu Palopäälle eikä Kiilopäälle. Olen aina ennen hiihtänyt pitkän matkan hienojen maisemien takia, mutta tällä kertaa tyydyin 30 km:iin, kun ei tuntunut mielekkäältä kiertää kahta kierrosta latuja, joita täällä on taas pari viikkoa kierrellyt. Ja kun parin viikon aikana on suksia ulkoilutettu yli 40 tuntia, 30 km kisavauhtia tuntui aivan riittävältä.
Tähän päivään osui se päivä keväästä, kun lumi menee kunnolla märäksi. Yöllä oli pakkasta vain -0,5 astetta ja iltapäivällä melkein +10. Aurinko paistoi, niin kuin yhtä päivää lukuunottamatta viimeisen kahden viikon aikana. Oli siis todellinen norjalainen påskeføre (norjalaisille hiihto pääsiäisenä on sama kuin suomalaisille saunominen juhannuksena, ja Norjassa on usein tällainen keli ainakin etelän tuntureilla). 30 km lähtö oli klo 9. Silloin lämpötila oli jo plussalla, mutta alkumatkasta lumi oli vielä pääosin kuivaa ja melko nihkeää. Joissain paikoissa latu oli liipalla. Vellinsärpimäpään nousu oli vielä pääosin varjossa ja siinä pehmeä purkkivoide (Swixin VR65/VR60/VR55) piti vielä ihan hyvin. Pätkä Taajoslaavulta Luuvaaran nousun juurelle oli märkää ja pito olematon. Luuvaaran nousussa pito oli kohtuullinen, mutta koko loppumatkalla se oli lähes koko ajan täysin olematon. Tuli siis odotettuakin enemmän tasatyöntöä.
Vaikka korkeuseroa oli paljon vähemmän, ei tänäänkään tasamaalla hiihdetty. Alin kohta oli Vellinsärpimän risteys Luton varressa 233 m ja korkein Vellinsärpimäpää 365 m. Reitti oli kuitenkin sellainen, että siinä ei kauheasti ollut paikkoja, missä palautuisi. Ensimmäisen 13 km matkalla Vellinsärpimäpäälle ei alkulaskun jälkeen ollut edes 10 sekunnin mittaista laskua palautumiseen. Se teki hiihdosta raskaampaa kuin reittiprofiilista voisi äkkiseltään ajatella. Yritin vielä ensimmäiset 5 km pitää tulevan voittajan selän näköetäisyydellä ja hiihdin omaan kuntoon nähden vähän liian kovaa. Kun itsellä tasatyönnössä vauhti on yli 20 km/h, tekniikka ei tahdo ihan pysyä kasassa ja työntö lähtee liikaa pelkillä käsillä. Kun sitä tekee useamman kilometrin, loppumatka onkin aika työläs.
Vellinsärpimäpään nousussa sai sentään hiihdellä vielä hyvällä pidolla vuorohiihtoa, mutta eivätpä siinä kädet enää juuri palautuneet. Taajoslaavun laskussakin piti aika paljon työnnellä, että vauhti pysyi riittävän kovana. Oikea latu oli liukas, vasen latu ja luistelubaana ei. Laskussa oli paljon aikaisempien lähtöjen ohitettavia ja aina ladulta sivuun hypätessä vauhti hidastui ja piti työntää lisää.
Kuten jossain aiemmassa jutussa totesin, Taajoslaavun ja Luuvaaran juuren välinen latu menee uutta reittiä. Ennen se meni tasaista suota, nyt se nousee vajaa 15 metriä rinteeseen. Siihen paistoi aurinko ja lumi oli jo ihan märkää, vaikka kello ei ollut vielä kymmentäkään. Nekin kinkamat piti mennä tasatyönnöllä. Luuvaraan nousussa pystyi vain paikoin hiihtämään rentoa vuorohiihtoa, vaikka pito olikin kohtuullinen.
Lähes koko loppumatka Luulammelta maaliin olikin sitten märkää ja pitoa ei ollut. Rumakurun jälkeen taisi olla lyhyt varjoinen kohta, jossa suksi vielä piti, muuten ei.
Viimeiset nousut valoladulla ottivat tosi koville, millään ei meinannut päästä ylös. Maalisuoralta kuvattu video kertoo kaiken. Tuollaista se on, kun evhäät on syöty (Sami Jauhojärveä lainaten). Vaikeaa oli ollut muillakin, kun oli 30 km pertsalla toinen. Ja varsinkin pitkällä matkalla oli monella mennyt aikaa ja voimia riittämiin.
Kun vertaa tulosluetteloa viime vuoden tuloksiin, näkee sen, että moni muukin on ajatellut, ettei halua hiihtää kahta kierrosta. Eli 30 km matkoilla on enemmän osanottajia viime vuoteen verrattuna, 60 km:llä vähemmän. Vuosi sitten osanottajia oli vähän yli 300, tänä vuonna vähän alle. Parhaina vuosina mukana on ollut 700 hiihtäjää. Sama ilmiö on menossa täällä kuin niin monissa muissakin tapahtumissa, osanottajamäärät vähenevät vuosi vuodelta.
Juttuja aiempien vuosien Vaskoolihiihdoista.
Kartta-aineiston lähde: Maanmittauslaitoksen Maastokarttarasterin 1:50 000 lehti V521 04/2023 (Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston CC 4.0 -lisenssi).
Iltapäivällä käytiin pitkästä aikaa Kuurakaltiossa Kiilopäällä, siis savusaunassa ja avannossa. Itse olen käynyt avannossa viimeksi ennen koronaa helmikuun alussa 2020. Kiilopään savusaunassa ollaan viimeksi oltu varmaankin neljä vuotta sitten. Tosin viime kesänä käytiin Lapland O Weekin yhteydessä kyllä uimassa ilman savusaunaa. Nykyään saunavuoro pitää varata etukäteen. Varasin meille vuoron viikko sitten eli aika suosittuja ne ovat. Yksi vuoro on puolitoista tuntia ja saunaan pääsee 25 henkilöä. Käytäntö on järkevä sesonkiaikoina, tuo määrä kun suunnilleen saunaan mahtuu. Yhdessä illassa ehtii saunoa 75 henkilöä. Sesonkiaikaan sauna on lämmin ma-pe, pääsiäisviikolla ma-la.
TJELDNET 