Ensimmäinen viikko täällä oli harvinaisen vähätuulista ja se mitä tuuli, tuuli pohoisesta. Nyt toinen viikko on alkanut varsin normaalin tuulisena ja tuuli on kääntynyt etelän ja lounaan puolelle. Lenkillä on aina mukavampi, jos loppumatkasta on myötätuuli. Nyt kuitenkin kävi niin, että hiljaisen tuulen ja pohjoistuulen aikaan asuimme latuverkoston pohjoisosassa Saariselän etelärinteellä tutussa kämpässä, joten yleensä lenkin lopussa oli vastatuuli. Eilen siirryimme verkoston eteläreunaan Tievatuvalle, joten lenkin lopulla on taas aina vastatuuli. Tänään(kin) paistoi kuitenkin aurinko. Aurinkoisia päiviä on ollut paljon.
Tänään oli ennusteen mukaan viimeinen päivä, kun päivälläkin oli pakkasta. Aikaisin aamulla oli -19, iltapäivällä -2. Aurinko tosiaan paistoi koko päivän, vaikka nyt illalla on pilvistä. Lähdettiin yhdessä Tiinan kanssa kohti Laanilaa, Tiina luistellen ja minä pertsaa. Keli oli aamupäivällä reissun tähän mennessä liukkain erityisesti poroaidan ja Laanilan välillä ladulla, jota ei ollut tänään ajettu. Laanilasta lähdin kiertämään Piispanojan kautta Kuutamolatua, Tiina hiihti suoraan Saariselälle. Tarkoitus oli hiihtää Kaunispään ja Palopään yli Moitakurun latukahvilaan tauolle. Tunturissa oli kuitenkin niin kova tuuli, ladut ummessa ja baana melkeinpä jäinen, että päädyin tauolle jo Kaunispään huipun ravintolaan.
Tauon jälkeen alkoi pitovoiteiden auraus pohjista. Latu Kaunispäältä alas Palopään suuntaan ei ole avotunturissa jyrkkä, mutta kun pohja oli melkeinpä jäinen ja siellä täällä kunnon kinoksia, kovassa myötätuulessa vauhti kiihtyi turhan kovaksi auraamatta. Pitkä pertsasuksi äkkiä tökkää tai haukkaa kinokseen tai lähtee alta jäisellä baanalle ja sitten sattuu. Parempi siis jarruttaa pidot pois. Tuota laskua on tosi harvoin tullut laskettua, yleensä hiihdän sen ylös. En ihan muistanutkaan, kuinka mutkainen ja vauhdikas se on varsinkin pertsasuksilla. Alas kuitenkin pääsin ja Palopään nousussa tuli taas äkkiä lämmin. Pito alkoi olla vähän niukka, mutta vielä kuitenkin pääsi.
Ylhäällä Palopäällä latu oli taas ummessa. Palopään laskussa Moitakuruun alusta oli samanlainen kuin Kaunipäällä avotunturissa, jäistä baanaa ja kinoksia. Alas siitäkin selvittiin, mutta loputkin pidot hävisivät. Seuraava etappi Luttotuvalle on kuitenkin varsin laskuvoittoista, joten päätin mennä tasatyöntöä sinne ja voidella siellä. Melkein koko matkan saikin työntää, vastatuuli on sen verran kova. Olin luullut, että ei tuuli sinne metsään osuisi, mutta osuihan sen. Tähän saakka täällä on pärjännyt vihreällä purkilla ja Blå Extralla, mutta Luttotuvalla laitoin hiukan pehmeämpää Swixin VR50:stä. Luttotupa oli mukavan lämmin, söin siellä evässämpylän.
Päivän raskain etappi oli Luttotuvalta Saariselälle kovaan vastatuuleen. Iisakkipään ja Kaunispään välinen laakso toimi kuin tuulitunneli. Ensin oli pitkä matka loivaa nousua nihkeällä ladulla ja sitten pahin tuulipaikka laskettelurinteiden juurella. 8 km/h oli siinä hyvä vauhti.
Eipä hiihtäminen kauheasti helpottunut valoladullakaan, mutta se sentään mutkittelee sen verran, että vastatuuli ei ole ihan jatkuvaa. Tiina oli hiihtänyt Saariselältä suoraan Palopäälle ja hiihti koko ajan muutaman kilometrin edellä. Savottakahvilassa sitten viimein sain kiinni ja loppu hiihdettiin taas yhdessä munkkikahvien jälkeen.
Loppumatkalla latu oli melkeinpä koko ajan joko tuiskulumen, roskien tai molempien peitossa. Paikoin kinos peitti ladun kokonaan.
Hiihtäessä ei ihan hahmota, että kun Luttotuvalta lähtee Saariselälle, Laanilaan ja Kiilopäätä kohti, reitti pääosin nousee aina poroaitaa edeltävälle mäelle saakka, korkeuseroa on 115 metriä. Jos oli koko paluumatkan, melkeinpä puolet koko lenkistä, vastatuulta, tänne sentään viimeiset kolme kilometriä on alamäkeä (vajaa 70 metriä 3 km matkalla). Vastaavasti tietysti aamulla se sama on ylämäkeä. Päivän lenkki oli aika raskas, 53 km ja reilu 900 metriä nousua. Aikaa meni reilu neljä ja puoli tuntia eli vauhti ei varsinaisesti päätä huimannut tänään(kään).
Meidän tämän viikon majapaikkamme on mökki Tievatuvalla Kakslauttasjoen varrella.
Linnuista on kyselty. Saariselän kämpän pihalla ja muutenkin Kaunispään etelärinteessä lauloi useita taviokuurnia, täällä Tievalla niitä ei ole kuulunut. Saariselällä nähtiin ikkunasta talitinttejä, yksi hömötiainen ja käpytikka. Ja pupuja, metsäjäniksiä, vaikka eiväthän ne lintuja ole kuten ei pihapuussa pyörinyt oravakaan. Hömötiaisia näkee nykyään harvoin, mutta täällä niitä vielä on. Pihalla lauloi myös viherpeippoja. Täällä Tievalla taas seurattiin aamupalapöydästä kahta lapintiaista. Lenkeillä on näkynyt korppeja ja kolme kuukkelia (jostain syystä niitä on ollut tosi vähän). Riekkojen jälkiä on näkynyt paljonkin, mutta itse lintua ei vielä.
TJELDNET 