Eilen ja tänään on ollut varsin vaihteleva sää. Eilen oli aurinkoinen pakkasaamu (-14) ja aurinko paistoi pitäkälle iltatapäivään. Illalla pyrytti lunta kovan tuulen kanssa. Tänään taas aamulla paistoi aurinko, mutta pakkasta oli varsin maltillisesti (-8). Jo ennen puolta päivää meni pilveen, tuuli varsin kovaa ja iltapäivällä tuli sakeita lumikuuroja. Iltapäivällä oli eilen pakkasta -5, tänään -3 astetta.
Eilen aamulla lähdettiin yhdessä hiihtämään ja minäkin päätin kokeilla luistelua viikon pertsahiihdon jälkeen. Se oli virhe, koska lumi oli edelleen varsinkin jyrkempiin ylämäkiin luistellessa erittäin nihkeää. Laskuissa ja helpoilla pätkillä sentään oli vähän helpompaa. Hiihdettiin Vellinsärpimän ja Taajoslaavun kautta Luulammelle. Latu kulki Taajoslaavun ja Luuvaaran nousun välillä eri reittiä kuin ennen. Kun ennen latu meni suota pitkin, nyt se kiertää ylempää oikealta ”kuivaa maata” pitkin.
Luulammen kahvilassa pidettiin tauko. Tiina jatkoi tauon jälkeen Rumakurun ja Laanilan suuntaan, minä lähdin Kiilopään yli.
Kiilopään nousu oli varsinkin eilisellä kelillä todella raskas, suksi ei luistanut mihinkään. Hankaluutta lisäsi, että nousu oli tänä vuonna huomattava vino sivulle. Sellaisessa luistelu ei ole helppoa. Lisäksi alaspäin laskevat olivat auranneet reilun vallin keskelle luistelubaanaa, mikä lisäsi nihkeyttä vielä entisestään.
Hienoa maisemaa Luulammen suuntaan ei juurikaan pysty katsomaan alaspäin laskiessa, mutta ylös mennessä on mukava muutamaan kertaan pysähtyä ladun sivuun ja ihailla maisemaa taaksepäin. Luonnollisesti myös ladun korkeimmasta kohdasta maisemat ovat hienot.
Kiilopään laskussa keli oli onneksi sen verran nihkeä, että vauhtia oli parhaimmillaan ”vain” 53 km/h. Joskus on menty 65 km/h. Pidin toisen tauon jo 6 km ensimmäisen jälkeen Kiilopäällä. Tulihan tankattua kunnolla.
Paluumatkan hiihdin Sivakkaojan kautta poroaidalle ja valolatua takaisin Saariselälle. Paras osuus luistella oli poroaidan ja Laanilan välillä. Laanilasta Saariselälle oli hiihdetty niin paljon, että sekä latu että luistelubaana olivat erittäin nihkeitä. 45 km lenkki oli todella raskas, mutta kyllä kelpasi hiihtää, kun sää oli niin hieno.
Tänä aamuna kyllä tuntui eilinen raskas lenkki, mutta kun aamupäivällä lähdettiin hiihtämään, äkkiä se taas tuntui mukavalta. Kun eilen oli luistellen niin nihkeä keli, lähdin tänään taas pertsaa, Tiina luistellen. Tänään olisikin sitten ollut parempi luistelukeli. Luistelubaana oli kohtuullisen liukas, kun taas latu meni kovassa tuulessa monin paikoin osin umpeen.
Lähdettiin alkuun nousemaan Iisakkipään latua. Nousua tulee 150 metriä 3,6 km matkalla. Vahtamapään rinteeltä ladun ylimmästä kohdasta on tullut otettua aika monta kuvaa vuosien varrella, tänäänkin taas yksi. On se vaan hieno maisema! Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, miten tuuli tuiskutti ladun umpeen. Aamulla paistoi aurinko, mutta alkumatkasta oli jo puolipilvistä.
Neljän ladun risteyksestä jatkettiin Onninjälkeä ja Oikolatua Ahopään juurelle, mutta ei noustukaan Ahopään yli vaan hiihdettiin Laanilan suuntaan valoladulle. Valolatua jatkettiin etelään poroaidalle ja edelleen Sivakkaojan ladulle. Sivakkaojan varressa nähtiin ja kuultiin joku pieni, laulava lintu. Taviokuurniahan täällä laulaa siellä sun täällä, mutta tämä oli erilainen ja pienempi lintu. Ei ole oikein mitään ajatustakaan, mitä ääntä voisi koettaa haarukoida Luontoportista.
Tiina hiihti suoraan Kiilopäälle lounaalle, minä kiersin Sivakkalaakson kautta. Sivakkalaakson latu on kelkalla ajettu luontolatu ja se yhtyy ylhäällä Kiilopää-Niilanpää-latuun. Loppumatka Kiilopäälle oli melkoista vastatuulta ja latu oli monin paikoin ummessa.
Lounaan jälkeen kävimme katsomassa Kiilopäällä luontokuvanäyttelyä ja itse kuvaaja Ilkka T. Rantanen sattui olemaan paikalla kertomassa kuvista. Kuvat olivat kaikki UKK-puistosta, pääosa Kiilopään ympäristöstä.
Tauon aikana alkoi varsin sakea lumipyry ja niinpä saimme puskea paluumatkalla Ahopään yli vastatuulessa ja tuiskussa. Varsinkin laskussa oli vaikea nähdä, mistä latu ylipäänsä meni. Onneksi toinen reuna on nykyään merkattu punavalkoisin kepein sekä Ahopäällä että Kiilopäällä. Melkein saisi olla toisessakin reunassa kepit.
Loppumatka taittui vaihtelevassa säässä, välillä lumikuuroja, välillä aurinko pilkotti.
TJELDNET 