Tänään lähdettiin retkelle Vellinsärpimän tuvalle. Latu sinne menee perille vasta hiihtolomien aikaan. Poikettiin Luton ladulta kesäreitille, josta oli ennen lumisateita ajettu kelkalla varmaankin huoltoajoa tuvalle. Päällä oli sopivasti lunta, jotta alamäissä ei mennyt liian kovaa. Matkaa tuvalle oli Luton ladulta 2,6 km. Tänään oli pikku pakkanen eikä tuuli osunut ainakaan meidän metsäiselle reitille.
Tuvalla oli vieraskirjan mukaan edelliset kävijät käyneet loppiaisena. Olivat tulleet Taajoslaavulta ja jatkaneet Saariselälle, umpihankihiihtoa siis. Nämä vanhat tuvat ovat paljon mukavampia kuin betonilattiaiset Piispanoja ja Rönkönlampi. Tuvassa on kunnollinen kamiina, joka lämmittää ja puulattia, joka ei hohkaa kylmää.
Sallassa oli sekä Kalliojärven että Aihkipetsin tupien ikkunasta hieno näkymä, kuin taulu, mutta eipä Vellinsärpimänkään ikkunasta näkyvää metsämaisemaa voi moittia.
Tauon jälkeen lähdettiin paluumatkalle. Alkumatka hiihdettiin tulomatkan latua, mutta sitten päätettiin hiihtää Luton ladulle reilun kilometrin matka sitä uraa, josta latu aina myöhemmin talvella menee. Siitä oli hiihtänyt arvatenkin juuri se loppiaisen porukka ja jälki erottui juuri ja juuri sen jälkeen sataneen lumen alta. Kunhan osui juuri vanhalle ladulle, lumi kantoi ihan hyvin. Jos meni vähänkin sivuun, suksi upposi reilusti. Hyvin päästiin Luton ladulle.
Tänään oli hiukan aiempia päiviä kirkkaampi keli, vaikka toisaalta välillä satoi vähän luntakin. Tuoreessa lumessa oli aika paljon eläinten jälkiä, mm. jänis, kettu ja orava. Poron jälkiäkin nähtiin ja luultavasti myös saukon.
TJELDNET 