Tänään hiihdettiin uudemman kerran Kiilopäälle, tällä kertaa luistellen. Keli näytti samalta kuin aiempina päivinä, mutta lämpötila oli nollan pinnassa, hiukkasen pakkasella. Oli siis suorastaab lämmintä. Täällä ei lumi kuitenkaan kastu samalla tavalla kuin etelässä eli nollakelilläkin lumi on kuivaa, ei saa lumipalloja. Tuulta oli jonkin verran. Yöllä oli satanut lunta ja ajottain sitä sateli päivänkin aikana. Keli oli kohtuullinen, mutta ei mikään erityisen liukas uuden lumen takia.
Hiihdettiin samaa reittiä, mitä minä hiihdin toissa päivänä eli Laanilaan ja Ahopään yli. Latuja oli ajettu aikaisesta aamusta kahden koneen voimin. Välillä oli aika tuoretta koneen jälkeä ja välillä taas lunta oli sen verran paljon, että latukoneen kammanjälki ei erottunut. Ahopään latu oli taas pehmeämpi. Täällä on tällä hetkellä auki kaikki valoladut, Sivakkaoja, Ahopää, Ahopään välilatu, Onninjälki, Rumakuru, Hirvaskuru, Luton latu ja Kaunispään ylitys. Rumakuru-Luulampi-Kiilopää-latu ei ole vielä auki, vaikka monesti tähän aikaan on ollut. Lunta on nyt liian vähän. Tai ei ehkä liian vähän, mutta kun se on kaikki kevyttä pakkaslunta. Kyllä 45 cm tiiviimpää lunta olisi jo ihan hyvä määrä.
Jos oli toissa päivänä Ahopäällä huono kontrasti, tänään se oli vielä huonompi ja lisäksi näkyvyyskin oli huono. Muistin ottaa tänään oranssit urheilulasit, mutta eivätpä ne paljon kontrastia parantaneet. Siinä niistä kyllä oli suuri hyöty, että kun ylhäällä tuli tuulen kanssa naamaan teräviä lumikiteitä, pystyi sentään pitämään silmiä auki Ahopään laskussa. Tiina laski takana minun suksen jälkiäni, pystyi katsomaan alaspäin.
Kiilopäällä pidettiin tauko. Tällä kertaa juotiin limpparit (1,50 € per lasi) ja munkit (3 €). Munkit olivat paikan päällä paistettuja ja hyviä, kuten toissa päivänä arvelinkin.
Paluumatka hiihdettiin valolatua poroaidan kautta pieneen myötätuuleen. Hetken aikaa oli hiukan kirkkaampaa, itse asiassa aika lailla auringonlaskun aikaan. Mutta kirkas kohta oli taas eri paikassa kuin aurinko, joten mitään kummoisia värejä ei saatu ihailla. Päivän pituus oli tänään jo 2.22 h (11.08-13.30).
Vaikka aika hämärää oli tänäänkin lenkin lopulla, latuvalot eivät vielä ehtineet syttyä. Hyvin ehdittiin katsomaan miesten ampumahiihtoviestiä. Harvoin on nähtykään suomalaisilta sellaista hiihtoa, että sijoitus oli sekä ensimmäisen että toisen osuuden jälkeen toinen ja lopussakin kahdeksas. Eikä Seppälä edes ollut mukana. Näytti Ruhpoldingissa satavan vettä niin kuin kuulemma kotonakin. Taitaa kotona odottaa ensi viikolla tykkiladun kiertäminen. Siihen nähden ei paljon haittaa, että täällä on huono näkyvyys ja välillä nihkeä keli, latua ja hienoa lumista metsää riittää senkin edestä.
TJELDNET 