Sääennusteita kun katsoo, näyttää siltä, että tällä reissulla ei yhtä päivää lukuunottamatta saada ihailla hienoja tammikuun värejä. Aika pilviseltä näyttää. Toki, ovathan pilviset päivät lumisessa luonnossa hienoja, mutta eri tavalla kuin värit violetista oranssiin ja kaikkea siltä väliltä.
Eilinen hirmuinen tuuli vähän tyyntyi täksi päiväksi, vaikka ei tänäänkään missään nimessä tyyntä ollut. Tunturissa tuuli noin 10 m/s etelästä. Pakkasta oli aika tasaisesti -10. Tuntui melkeinpä lämpimältä, kun pakkasta oli vähemmän eikä tuuli osunut kaikkialle.
Etelätuulella on täällä siitä mukava hiihtää, että käytännössä menomatkalla on vastatuuli ja takaisin pääsee myötätuuleen. Tietysti se menee päinvastoin, jos asuu Kiilopäällä. Tänään hiihdettiin Rönkönlammelle osin omaa vauhtia ja osin yhdessä ja paluumatkalla poikettiin taas Savottakahvilaan. Jos siellä oli eilen hiljaista, tänään ei ollut, kaikkea muuta. Eli kyllä täällä näköjään väkeä on edelleen.
Tiina lähti Laanilasta suoraan Saariselälle, minä kuutamoladun kautta. Eilen nähtiin vähän Laanilasta Piispanojalle päin kolme kuukkelia. Tänään oli Piispanojan risteyksessä yksi kuukkeli. Tuvan pihassa näin hömötiaisen. Piispanojan maasto kyllä sopii hyvin hömötiaisille, ne kun haluavat joka vuosi kovertaa itse pesäkolonsa, valmiit kolot ja pöntöt eivät niille kelpaa. Kun lintu on pieni ja nokka vielä pienempi, puun tarvitsee olla riittävän laho. Koivupökkelöt ovat parhaita ja niitähän riittää Piispanojalla. Hömötiaiset ovat Suomessa tosi paljon vähentyneet, mutta tällä niitä vielä aika helposti näkee.
Täällähän paikallisista laduista huolehtiva Saariselän alueen hoito-osuuskunta on kiitettävästi jo vuosien ajan laittanut latujen varsille, teiden ylityksiin, kylän reunaan jne. kylttejä, joissa kielletään talviaikaan ladulla kulkeminen muuten kuin suksilla. Jossain kyltissä on ollut jopa autolla ajo kielletty, kun kuulemma ajoittain turisteja lähtee autolla latupohjia pitkin erämaahan ja jää sinne jumiin. Nyt kyltteihin on tullut lisäteksti ”Skiers only” -tekstin perään: ”no matter what Google Maps says”.
Se on varmasti ollut tarpeellinen lisä, ei tuo ihan aiheetonkaan ole. Kun hakee Google Mapsistä reittiä Saariselältä Rumakuruun, se opastaa Kuutamolatua Piispanojan pohjoispuolelle. 21 minuuttia. Autolla. Latua pitkin. Loppumatka kai sitten umpihangessa kompassisuunnalla. Niinpä sitten joku saattaa lähteä tuon perusteella ajamaan. Toivottavasti huomaa kyltin ja uskoo sitä eikä Google Mapsiä. Applen kartoista ei Rumakurua löydy. Ehkä parempi niin.
Lenkin lopussa pysähdyin ottamaan kuvan latusillalta, siis sillalta, jota pitkin latu ylittää hiihtokeskukseen menevän Kullanhiihtojantien. Monta kuvaa siitä on vuosien varrella otettu erilaisilla keleillä ja erilaisissa valaistuksissa. Nyt tällä kertaa tällainen peruspakkaspäivä. Kymmenen vuotta sitten täällä muuten oli muutamana vuonna säilölumilatu, joka avattiin 10. lokakuuta. Latu kurvasi latusillan pielestä Kullanhuuhtojantien pyörätielle ja laski alas hiihtokeskukseen. Paluumatka tultiin Luton latua Kummituskämpän ohi. Se oli ihan kiva latu hiihtää, jos ei ollut vielä luonnonlunta. Nykyään täällä ei ole säilölumilatua eli hiihtämään pääsee vasta, kun luonnonlumi sataa tai tykkilatu saadaan kuntoon.
TJELDNET 