Kaamos loppui tänään, aurinko nousi klo 12.02 ja laski klo 12.30. Päivä oli kuitenkin pilvinen eikä samanlaisia värejä näkynyt kuin eilen. Pilvisyydestä huolimatta pakkasta oli koko päivän reilu 20 astetta. Tänään ei notkoissakaan ollut sen enempää pakkasta, vaikka toki parikymmentä astetta oli aika riittävästi. Keli oli todella nihkeä tänään, vaikka ainoastaan tykkilatu oli ajettu. Näillä keleillä samana päivänä ajettu latu on todella nihkeä eli latu ei ajamisesta parane. Toki luisteluun tuoreempi ajojälki on ehkä parempi.
Hiihdettiin tänään samaa matkaa tavoitteena paistaa makkarat Piispanojalla. Hiihdettiin alkuun Laanilaan ja edelleen Ahopään juurelle. Ei noustu Ahopäälle vaan lähdettiin Ahopään välilatua Piispanojaa kohti. Välilatu on kai ajettu vasta pari kertaa tänä talvena, viimeksi 3.1. Se oli tänään ylivoimaisesti liukkain, mutta lunta on sen verran vähän, että maata ja kiviä oli monin paikoin näkyvissä.
Ahopään välilatu ajettiin ennen kelkalla ja vain kevättalvella. Nyt se on muutaman vuoden ajettu latukoneella jo alkutalvesta heti, kun on tarpeeksi lunta. Minusta vanha rinnesuon laitaa menevä kelkkalatu oli hienompi, maisemat siltä olivat aina tosi hienot. Keväällä viereisen harjanteen auringon puoleinen rinne suli jossain vaiheessa ja siinä oli hyviä taukopaikkoja. Latukonelatu menee osin eri linjauksella pääosin ”kuivalla maalla”. Ongelma alkutalvesta on muutamat jyrkät kohdat, missä nytkin olisi tarvittu lisää lunta.
Väliladulta hiihdettiin Onninjälkeä Piispanojalle. Yllättäen kukaan ei ollut vielä tehnyt tulia. Lauantaihan on perinteinen vaihtopäivä ja hiihtäjiä oli selvästi vähemmän kuin eilen. Heti, kun otettiin suksia jalasta, lapintiaiset pyörivät ympärillä. Kaipasivat tietysti jotain syötävää, helpomminhan sitä saa hiihtäjiltä kuin itse etsimällä. Kun pilkoin klapia pienemmäksi, lapintintit yrittivät selvästi auttaa. Piti vähän varoa, ettei osunut kirveellä niihin. Kaipa ne ajattelivat, että jos auttaa, voisi saada palkaksi vaikka makkaraa.
Piispanojan ja Rönkönlammen katetut tulipaikat ovat näillä keleillä aika onnettomia. Samanlainen taitaa olla nykyään myös Pikku Harrijoella Kulmakurun ladun varrella. Puusta rakennettu tupa, jossa on keskellä avoin tulisija ja sen yläpuolella hormi, joka johtaa savun savupiippuun. Betonilattia. Penkit reunoilla. Viime vuoden tammikuulta löytyy jutusta kuva Piispanojan tuvasta. Kun kukaan ei ollut tänään vielä tehnyt tulia, sisällä tuntui, että oli jopa kylmempi kuin ulkona. Betonilattia on aivan järkyttävän kylmä, sehän se varmaan myös hohkaa koko tuvan jääkylmäksi. Pitäisi polttaa pitkään ja paljon puita, jotta tila edes vähän lämpenisi. Eihän siinä ole mitään järkeä. Makkaran paistamiseen tai kahvin keittämiseen ei isoja tulia tarvita. Ja toisaalta perinteisten tupien kamiinat ovat hyvin tehokkaita lämmittämään tupaa. En ymmärrä, miksi tuollaisia betonilattiaisia tupia tehdään.
Heti kun mentiin ulos, siellä odotti parvi lapintiaisia. Niitä istui milloin puun oksalla, milloin pipon päällä, kädellä ja ties missä. Parhaimmillaan kummankin pipon päällä istui lintu. Makkaraa ei tinteille tänään riittänyt, mutta kaurakeksit ja pähkinät kyllä kelpasivat. Yksi kuukkelikin nähtiin, mutta se ei tullut syömään.
Tänään ei tauko totisesti ollut lämmittelyä, vaikka sisällä oltiinkin. Jalat olivat jääkylmät betonilla seisomisen jäljiltä. Sormien paleluun saattoi olla osasyynä myös lintujen kuvaaminen. Poikettiin sadan metrin jälkeen Kuutamoladulta vasemmalle menevälle kelkkauralle, joka vei lähelle Prospektorin kaivoskuilua. Jatkettiin Prospektorin reittiä valoladulle ja sitä takaisin kämpille.
TJELDNET 