Kaamoksen viimeisenä päivänä kaamos oli hienoimmillaan. Kaamosaikaan puolipilviset pakkaspäivät ovat usein niitä kaikkein hienoimpia valaistuksen suhteen. Tänään oli pakkasta suunnilleen 15-25 astetta riippuen paikasta. Kylmimmät paikat olivat tavalliseen tapaan Laanilan notko ja Hirvaskuru. Laanilan notkossa on lämpömittari ja se näytti -23. Naamamittarin perusteella Hirvaskurussa oli vähän kylmempi, ehkä 25-27 astetta. Toisaalta ylempänä oli -15, varmaan paikoin jopa lämpöisempikin.
Tänään lähdin hiihtämään pertsaa Åsneseilla (Mountain Race 46). Kevyillä tunturisuksilla oli hyvä käydä testaamassa muutamat luonnonlumiladut, jotta tietää, uskaltaako niille lähteä parhailla suksilla. Täällähän on kyllä lunta reilu 40 cm, mutta se on niin kevyttä, että sellaisilla laduilla, joissa on epätasainen pohja, saattaa olla kiviä pinnassa. Eilenhän huomasin ison maakiven Ahopään ladulla tunturin pohjoispuolella.
Lähdin alkuun Hirvaskuruun, ladulle, joka on yksi Saariselän kylmimmistä, ellei kylmin, mutta myös tosi hieno. Nytkin siellä oli ihan riittävän kylmä ja tyypilliseen tammikuun tapaan kiviä oli vähän siellä sun täällä eli tarkkana sai olla. Kannatti silti sitä kautta hiihtää, näin nimittäin peräti kaksi koskikaraa. Kurussa virtaava puro, on muuten Luttojoen latvoja, pysyy koko talven muutamista paikoista sulana.
Kun kurusta nousi ylös kohti neljän ladun risteystä, ilma lämpeni selvästi. Risteyksen mittari näytti -15. Kun kerran tunturisuksilla olin liikkeellä, päätin nousta jonkin matkaa latupohjaa Vahtamapään rinteelle katselemaan maisemia. Ylös meni kelkanjälki, josta oli kävelty ilman lumikenkiä. Mutta paremmin sitä pääsi kuin umpihangessa. Tunturissa lumi jonkin verran kantaa suksen alla, alempana ei yhtään. Tunturissa kaarteli korppi.
Kun pääsin takaisin neljän ladun risteykseen, päätin käydä Rumakurussa. Latu loppui tällä hetkellä sinne. Jonkinlainen ura meni sieltä Luulammen suuntaan. Vaikka olin laittanut jo kotona suksiin pohjavoiteen, unohdin karhentaa pitoalueen. Niinpä pito oli suurelta osin kulunut pois jo tässä vaiheessa eli kovin rennosti ei voinut hiihtää.
Lähellä Onninjäljen korkeinta kohtaa on paikka, josta olen ottanut aika monta kuvaa sen jälkeen, kun tammikuussa 2016 sain otettua hienon kuvan. Korkeimmalta kohdalta kun lähdetään laskemaan kohti Piispanojaa, mutkaisessa laskussa on usein tähän aikaan maata näkyvissä ja niin oli nytkin. Sain ne kohdat väistettyä, mutta aika pahassa paikassa ovat, kaukaa niitä ei näe. Pitää tietää tai arvata, jotta ei osu kiviin.
Myös Ahopään välilatu oli ajettu. Siinä on aika epätasainen pohja, joten tällä lumella sitä täytyy mennä varovaisesti, en sitä nyt kokeillut. Sen sijaan lähdin ennen Piispanojaa kelkkauralle, jonka arvelin menevän lähelle Piispanojan tupaa. Sitä oli ihan mukava hiihtää ja se menikin jonkin matkaa Piispanojan pohjoispuolelle. Kuukkeleita ei tuvan ympäristössä näkynyt, vaikka Tiina oli niitä kuulemma syöttänytkin vähän aiemmin. Ehkä ne olivat ruokalevolla.
Piispanojalta hiihdin Laanilaan Savottakahvilaan munkkikahville. Hinta oli tällä hetkellä 5 €. Ikkunasta katselin lintulaudalla syöviä lapintiaisia, niitä oli kolme. Eniten oli talitinttejä.
Kun Laanilan notkossa ollut lämpömittari näytti -23, muutaman sadan metrin päässä 25 metriä korkeammalla, Prospektorin ladun risteyksessä, mittari näytti enää -15. Laanilan notko oli maineensa veroinen tänäänkin. Olin täällä ensimmäisen kerran hiihtämässä joulukuussa 1989 ja jo silloin Laanilan notko tuli tutuksi yhtenä latujen kylmimmistä paikoista.
Olin lenkillä nähnyt paljon riekon jälkiä, mutta en vielä itse lintuja. Laanipalolla sitten kaksi riekkoa viiletti ladun yli. Loppumatkasta näkyi kuukin pohjoisessa. Taitaa olla tänään täysikuu ja se nousee aikaisin. Hienolta se näytti violetilla taivaalla.
Vielä ihan lenkin lopulla piti pysähtyä latusillalle ottamaan kuvia. Aika monta kuvaa siitäkin on vuosien varrella otettu, sekä tämän kuvan suuntaan että Iisakkipään suuntaan. Tällä kertaa ei olla majoittuneena tutussa paikassa etelärinteessä vaan Riekonlinnan takana. Meinasin tänään oikaista metsän läpi loppumatkan, mutta totesin, että tunturisuksetkin uppoavat pohjia myöten kevyeen pakkaslumeen. Parempi oli unohtaa oikoladun tekeminen ja kiertää.
Maisemat kämpän ikkunasta ovat hienot. Ruokapöydästä nähdään Iisakkipää ja parven ikkunasta on vähintään yhtä hieno maisema.
TJELDNET 