Talven 2009-10 hiihtokilpialuista ja lumisesta pakkastalvesta on julkaistu aiemmin kaksi osaa, nyt on vuorossa kolmas ja viimeinen. Tekstit ja kuvat ovat peräisin vanhasta blogistani, jota ei ole enää saatavilla netin kautta.
Aiemmat osat:
Loukisenvaaran latu (5.4.2010)
Levillä on tänä talvena avattu uusi latu Loukisenvaaran yli. Se lähtee Sammun tuvalta, menee Loukisenvaaran yli ja päätyy lähelle Rautuskylää, uutta latua on noin 11 km. Sitähän piti lähteä heti kokeilemaan. Latu osoittautui oikein mukavaksi. Sammun tuvalta mentiin ensin Ounasjoen yli, sitten jonkin matkaa tasaista suota pitkin, kunnes alkoi pitkä ja loiva nousu ylös Loukisenvaaralle. Nousua oli kaikkiaan 60 metriä kahden kilometrin matkalla. Maasto oli hienoa mäntykangasta. Ylhäälle vaaralle oli rakennettu taukopaikka, laavu. Maisemat Levin suuntaan olivat oikein hienot, vaikka sää ei kummoinenkaan ollut. Alas tultiin pohjoisrinnettä välillä loivasti, välillä vähän vauhdikkaammin. Loukisen ylityksen jälkeen loppumatka uudesta ladusta Rautuskylän lähelle olikin sitten tasaista suota.
Keli siis oli pilvinen niin kuin kuvasta näkyy. Lämpötila oli käynyt aamulla hetken aikaa hiukan pakkasen puolella, mutta päivällä oli +5 lämmintä eli jo tutuksi tullut vesikeli. Hiihdin samoilla suksilla ja samoilla voiteilla kuin Pellon hiihdoissa toissa päivänä eli siis perinteistä. Vähän pehmeää oli, kun tuli otettua kisasauvat, vähän sauvanpaikat pettivät tasatyönnössä. Päivän lenkiksi riitti 30 km, sen verran kolmen päivän kisaputki väsytti.
On tullut muutama arvailu Ylläksen latuja tuntevilta eilisen kisan ladusta. Ei, ette tiedä sitä latua, se ajetaan vain Ylläksen kisoja varten. Ja hyvä niin, se ei ole ihan terveellinen kuntohiihtäjälle, uskokaa pois. Se hurjalta vaikuttava Iso-Ylläksen lämpölatu ylhäällä rinteessäkin on vain kalpea aavistus kisaladusta. Sitä kyllä hiihdetiin muutamassa kohdassa pätkiä. Hyvä esimerkki oli kohta, jossa hiihdettiin ko. valaistua latua 300 metriä, sitten kurvattiin pari kauheaa laskua alarinteeseen 30 metriä alemmas ja sitten takaisin ylös valoladun yläpuolelle. Sieppijärven Sisun sivuilta löytyy latukartta ja profiili (ei löydy enää vuonna 2022). Siinä viitosen latu on sama kuin nykyinen kisalatu, korkeustiedot ovat hiukan tarkentuneet eli pitää olla HD 82 m, MM 41 m, MT 184 m. Siinä on myös mukana vanha 7,5 km latu, joka ei nyt ollut käytössä.
Kun on ollut puolilepopäivä, on ollut aika laittaa ajantasalle kuvauksia massahiihdoista. Ihan kaikkia hiihtämiäni pitkiä hiihtoja ei ole kuvattu, mutta muutama kuitenkin. Mm. Birkebeinerrennetistä löytyi koneen kätköistä lähes valmiiksi kirjoitettu pitkä juttu, nyt sekin on luettavissa. Siinä on paljon sellaista juttua, jota ei lue missään suomeksi eikä kaikkea ihan tuosta vaan löydy norjaksikaan.
Telemarkia (6.4.2010)
Taas yö ilman pakkasta, aivan nollan pinnassa lämpötila kumminkin oli käynyt aamulla. Tunturissa sen sijaan oli ollut pakkasta koko yön, aamulla kylmimmillään -3 astetta, joten rinteet olivat aamulla hyvässä kunnossa. Niin, oli siis telemark-päivä. Levillä rinteet aukeavat nykyään klo 9.30, joka auttaa vähän asiaa kevätkeleillä, ennen ne avattiin vasta klo 10. Kaukana ollaan yhä Alppien systeemistä, missä rinteeseen mennään jo kahdeksan ja yhdeksän välillä.
Päivä oli jotain puolipilvisen ja pilvisen väliltä. Alkuiltapäivästä aurinko paistoi jonkin aikaa ja teki äkkiä rinteistä tosi pehmeitä ja sohjoisia, alhaalla lämmintä oli taas sama +5 kuten muinakin päivinä. Ylläksellä ja Aakenuksella aurinko näytti paistavan enemmänkin, samoin Pallaksella, mutta ei tällä kertaa Levillä. Toisaalta rinteet pysyivät hyvässä kunnossa edes aamupäivän, kun oli pääosin pilvistä.
Tänään ei ollut juurikaan hissijonoja eli aika moni on lähteyt eilen kotiin ja pääsiäisen pahimmat ruuhkat ovat nyt ohi. Kyllä väkeä tosin edelleen riittää, jos sattuu väärään paikkaan väärään aikaan. Minä satuin lounaalle oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, klo 12.45 gondolin ala-aseman ravintolaan. Vajaa tunti myöhemmin, kun lähdin pois, jonoa oli ulos saakka. Ja klo 15.30 ski-bussi oli niin täynnä, että ei meinannut sekaan mahtua.
Aakenuspirtti, NIS ja askelkyykky (7.4.2010)
No onko se nyt taas seonnut, miten nuo otsikon asiat voivat liittyä mitenkään toisiinsa…, vai…? Pitääkö otsikon sanojen muka liittyä toisiinsa, missä se on määritelty? Sitä paitsi ne liittyvät toisiinsa, tai jos ei toisiinsa niin ainakin itse juttuun. Joten lukekaa nyt sentään vielä vähän eteenpäin…
Aakenuspirtti, se on helppo, sehän liittyy siihen, että kiersin tänään Aakenuspirtin lenkin. Oli vielä illalla vaihtoehtona, josko lähtisi hiihtämään Lapponia-hiihdon toista kisaa Vuontispirtiltä Olokselle, mutta päätin kuitenkin lähteä täällä Levillä hiihtämään. Yö oli taas samanlainen kuin aikaisemmatkin eli pakkasta ei ollut, mutta lämpötila kävi nollassa aamulla. Ja päivällä on taas kerran +5 ja pilvinen keli. Olin tehnyt illalla luistelusuksiin karkeamman kuvion Skirollerin Speedy SSR -laitteella ja tarkoitus oli kokeilla, miten suksi toimii. Sehän toimi hyvin, vaikka ei siinä sohjossa puolen päivän jälkeen suksi hirveän hyvin luistanut, se ei imenyt yhtään, mikä on hyvä asia.
Muusan pirtti on taas tänä talvena auki. Olin menossa sinne innolla kahville, kunnes tajusin, että olin unohtanut ottaa rahaa mukaan. En sitten mennyt, hiihdin ohi kuitenkin. Kun Aakenuspirtillä käy, kumpaankin suuntaan on yksi kunnon nousu. Mennessä nousu alkaa Muusan päivätuvalta ja loppuu Homevaaralle, nousu on loivaa ja siinä on välissä pari laskua, pituutta sillä on 4,5 km ja korkeuseroa 130 m, kokonaisnousu 150 m. Ihan kunnon mäki siis. Homevaaralta tullaankin sitten 100 metriä alas aika rivakasti, vauhtia tulee niin paljon kuin uskaltaa ikinä vaan laskea. Nokia Sportstracker näyttää maksiminopeudeksi juuri tuossa Homevaaran laskussa 66 km/h ja se varmaan pitää paikkansa.
Jos on menomatkalla Aakenuspirtille iso mäki, takaisin tullessa maasto onkin lähes tasaista suota. Yksi välin monista soista, Homevuotso, on tyypillinen esimerkki suomaisemista noilla tienoilla.
Tasainen suo-osuus loppuu melkein heti, kun tullaan takaisin Pyhän lenkille. Sitten onkin edessä Pyhän nousu. Ensin 90 metriä kilometrin matkalla, sitten pieni lasku 15 metriä kahdella sadalla metrillä ja vielä lopuksi 50 metriä nousua 600 metrin matkalla. Eli siis 1,8 km pitkä nousu, korkeuseroa 125 metriä ja kokonaisnousu 140 metriä. Se alkaa jo vetää vertoja Ylläksen kisaladun nousuosuudelle 2,7 km / 82 m / 170 m. Pyhän nousu ei tosin olisi FIS:in sääntöjen mukainen, koska siinä on yhtäjaksoista nousua 90 metriä, kun sääntöjen mukainen maksimi on 70 metriä. Mutta helpostikos siihen nyt pienen koukun tekisi, että olisi muutaman metrin lasku välissä. Tai pariin kohtaan 10 metrin lasku ja kauhea U-mutka alas… 🙂
Niin, se NIS. Madshus, Rottefella ja Rossignol toivat markkinoille uuden NNN-pohjaisen sideratkaisun, Nordic Integrated System eli NIS vuonna 2003. Siinä side kiinnitetään suksessa olevan uralevyyn ilman ruuveja ja sitä pystyy siirtämään eteen ja taaksepäin pienin pykälin. Ideana on paitsi välttyä poraamasta sukseen reikää, myös siteen siirrettävyys. Suksi toimii jonkin verran eri tavalla riippuen siitä, miten side on kiinnitetty suhteessa tasapainopisteeseen. Perinteisesti ruuvikiinnitteisissä siteissä homma on ollut kerralla selvä, kun side on ruuvattu kiinni, ikinä ei saa edes tietää, toimisiko suksi kenties paremmin, jos side oliskin hiukan eri kohdassa.
Olen itse satunnaisesti kokeillut lenkillä siirtää sidettä suuntaan taikka toiseen, mutta mitään perusteellisempaa testiä en ole tehnyt. Eikä NIS-siteitäkään ole kuin yhdessä luistelusuksiparissa, muissa suksissa on muuten samanlainen, mutta ruuveilla kiinnitetty Rottefellan NNN-side. Tänään tein yhdessä pienessä laskussa Pyhän lenkillä testin, jossa laskin kolme laskua (yksi ladulla, kaksi luistelubaanalla) neljällä eri sideasetuksella (yksi siirto, napsu, siirtää sidettä 5 mm). Luistossa oli pieniä eroja, suksi luisti parhaiten, kun side oli toiseksi taimmaisessa kohdassa. Kumpaankin suuntaan siitä siirrettäessä alamäkiluisto huononi. Erot eivät olleet isoja, mutta kuitenkin niin isoja, että sellaisilla eroilla olisi ollut helppo valita liukkain suksi kisaan. Suksen hiihdettävyys oli hyvin lähellä toisiaan kahdella keskimmäisellä asetuksella, mutta huononi ääripäissä. Sidettä olisi saanut vielä yhden napsun eteenpäin, mutta sitä en kokeillut. Jos side olisi ruuvattu perinteisellä tavalla ruuveilla, se olisi laitettu yhtä napsua, 5 mm, edemmäs, kuin mikä osoittautui minun painollani optimaaliseksi. Ero saattaa hyvinkin olla 10-20 sekuntia kympin kisassa.
Entäs se askelkyykky sitten? Eilen oli telemark-päivä ja telemark muistuttaa kovasti askelkyykkyä tasapainolaudalla, paitsi että se on huomattvasti mielenkiintoisempaa. Kokeilepa nyt sitten tehdä vaikkapa neljä tuntia askelkyykkyä salilla. Ja kun askelkyykkyä tekee tarpeeksi eikä sitä ole vähään aikaan tehnyt, aika moni lihas tulee aika kipeäksi. Ja muuten aika moni sama lihas kuin luisteluhiihdossa. Niinpä tänään varsinkin alku- ja loppumatkasta luistelu oli hiukan jäykähköä. En nyt viitsi tähän ryhtyä listaamaan niitä lihaksia, jotka touhusta tulevat kipeäksi, tämä juttu on muutenkin jo niin pitkä, että mahtaako sitä kukaan jaksaa edes lukea loppuun. Ja jos jaksoit, sovitaanko niin, että teet vaikkapa nyt yhden tunnin askelkyykkyä, tiedät sitten huomenna, mitä lihaksia tarvitaan telemarkissa.
Ai niin riekot. Niitä ei mainittu otsikossa, mutten usein Aakenuspirtin lenkillä näkee riekkoja, niin nytkin. Vähän ennen Homevuotsoa, siis suota mistä tuolla ylempänä oli kuva.
Muusan pirtti (8.4.2010)
Yllätys yllätys, viime yönä lämpötila oli koko ajan plussan puolella ja aamulla se kävi nollassa. Päivällä oli +5 ja pilvistä. Melkein aina kevättalvella Lapissa on osunut kohdalle hyviä kelejä jopa useimpina päivinä, parhaimmillaan aurinko on paistanut koko viikon ja yöllä ollut aina kunnon pakkanen. Nyt on toisin, kyllähän tällaisia vesikeliviikkoja aina on, mutta ei ole vaan sattunut kohdalle. Onneksi on ollut koko ajan lähes tuuletonta eli lumi ei ole roskaista, liisterisuksilla voi hyvin hiihtää. Mutta pehmeää on, sauvat menevät paikoin läpi, mutta onneksi vain paikoin, ja muutenkin puolen päivän jälkeen keli alkaa olla aika sohjoinen. Luistelubaana säilyy liukkaana hiukan kauemmin kuin latu, mutta toisaalta iltapäivällä jossain vaiheessa latu on taas liukkaampi kuin luistelubaana. Jos lähtisi kukon laulun aikaan, ehtisi aika pitkälle hyvällä kelillä, sen verran rapea keli aamuisin kuitenkin on. Eilen näin pari kaveria Aakenuspirtillä matkalla takaisin Ylläkselle. Olivat käyneet jo Levillä, lähteneet aamulla Ylläkseltä klo 6.
Kun eilen jäi Muusan pirtti käymättä rahapulan takia, tänään muistin ottaa rahapussin mukaan. Rahapussin tosiaankin, osa ihmisistähän kutsuu lompakkoaan rahapussiksi, mutta minulla on hiihtolenkeillä ihan oikea rahapussi, sellainen vihreä, pieni, merkkiä Elkjøp. Jos joku ei tiedä, onhan se ihan yleissivistyksen kannaltakin hyvä tietää, että Elkjøp on norjalainen firma, senhän saattaa nimestäkin tietysti jo arvata, sama joka omistaa suomalaisen Gigantin eli siis Elkjøp on Norjan Gigantti. Tai ehkä Elkjøp ei sittenkään kuulu yleissivistykseen, mutta onpahan jotain täysin tarpeetonta nippelitietoa kumminkin. Nyt aihe vähän karkaa… Mutta se pieni vihreä muovipussi on ihan kätevä rahapussi lenkillä. Ja onhan se nyt ihan erilainen kuin vaikkapa se tuttu valkoinen Intersportin pikkupussi.
Muusan pirtti sijaitsee Pyhäjärven pohjoispuolella, sinne erkanee latu Pyhän lenkiltä pari kilometriä Merkkisenkaltion jälkeen. Muusan pirtiltä pääsee edelleen Pyhäjärven toista puolta takaisin Pyhän lenkille, ladut yhtyvät Muusan päivätuvalla Muusanlammin rannalla. En muista kuinka vanha Muusan pirtti on, eikä perinteisesti googlaamalla löydy sen parempaa tietoa kuin minun oma eilinen blogiartikkelini, joten tällä kertaa googlesta ei ole apua. Muusan pirtin latukahvilaa pitää kuitenkin tänä talvena mies, joka on viettänyt lapsuutensa samalla paikalla 60-luvulla. Muusan pirtti ei ole ollut latukahvilana viiteen vuoteen ja nyt kokeillaan, olisiko touhu kannattavaa. Toivottavasti olisi, mukava vanhassa pirtissä on aina istuskella ja pitää taukoa.
Tänään oli taas vuoro pertsalenkille. Laiskana miehenä en taas jaksanut tehdä muuta, kuin vetää sormella vanhan liisterin tasaiseksi ja laittaa vähän Swixin vanhaa pinkkiä pitoalueen keskelle kolmenkymmenen sentin matkalle lisää. Alla siis edelleenkin Pellon hiihtoihin laitetut sukset. Tänään sai Pyhän, tai Muusan, lenkki riittää. Pyhän nousu toki piti tänäänkin kiivetä, kun latu oli vielä juuri ajettu ja latu oli täysin ehjä. Piti noin tekniikkaharjoitusmielessä, tai oikeastaan vuorohiihdon tekniikan testaamiseksi, kokeilla, josko nousun pääsisi suoralla suksella liu’uttamalla ylös. Nousu oli siis se 1,8 km ja 140 metriä. Pääsihän sen, ei kävelemällä tai juoksemalla, vaan ihan oikeasti hiihtämällä, suksea liu’uttamalla. Eihän se tietysti montaa senttiä jyrkimmissä kohdissa liukunut, mutta liukui kuitenkin. Ja suksi liukui myös alamäkeen, Pyhän laskussa. Vesikelin perinteisen suksi ei ole todellakaan helppo hiihdettävä ja laskettava ladun sivussa, joten vauhti 50 km/h oli aika riittävä, tosin kovempaa se ei tällä kelillä vienyt.
Kun eilen jäi taukopaikat testaamatta, tänään piti testata myös Kätkän laavun letut lakkahillolla. Hyvää oli. Immeljärven jäällä oli Reijo Jylhä opettamassa jotakuta luistelemaan. Ei näkynyt Elixirin kuvaajia paikalla, mutta varmaan Elixir-keikasta kumminkin oli kysymys.
Kätkän kuru (9.4.2010)
Vaihteeksi yöllä lämpötila ei laskenut edes siihen nollaan ja vaihteeksi aamulla satoi räntää. Kun eilen tuli hiukan valiteltua huonoja kelejä, täksi päiväksi tuli sitten vieläkin huonompi keli. Iltapäivällä aurinkokin välillä paistoi, sääennusteen mukaan piti sataa vettä, silloin lämpömittari näytti vähän aikaa +8, muuten se on päivällä ollut +5. Keli ei siis edes aamulla ollut yhtään rapsakka ja satava räntä teki sen suorastaan nihkeäksi. Loppumatkasta alkoi olla jo niin pehmeää, että lumi ei ihan enää kantanut luistelupotkun alla.
Päivän lenkki oli Kätkän lenkki eli lenkit sen kun lyhenevät. Mutta pakko on hiihtää vähän vähemmän, kun sunnuntaina odottaa 90 km pitkä Saami Ski Race Hetasta Kautokeinoon. Kätkän kuru on hieno paikka sekä kesällä että talvella ja sieltä on vuosien varrella kertnyt paljon hyviä kuvia. Tänään maisema ei nyt niin kovin hieno räntäsateessa ollut.
Hetta (10.4.2010)
Yöllä Levillä oli lämpötila koko ajan plussan puolella ja aamulla satoi taas räntää. Ei lähdetty Matin kanssa hiihtämään Levillä, vaan lähdettiin ajamaan jo kymmenen jälkeen Hettaan. Eipä täällä Hetassakaan mikään hyvä keli ollut, lämmintä +5 ja lenkin lopulla alkoi vielä paistaa aurinko. Aurinko ei tietysti yhtään haittaa, kun lumi muutenkin on jo märkää, päinvastoin, kyllä aurinko kelpaa, kun sitä aika vähän on näkynyt viime aikoina.
Käytiin kokeilemassa huomisen kisaladun alkukilometrit, missä noustaan Paljasselälle, nousua tulee viiden kilometrin matkalla vajaa 140 metriä, nousu oli mukavan loivaa. Täällä päin latujen kunnostustahti ei tunnu olevan ihan samalla tasolla kuin Levillä, sen verran kehnossa kunnossa osa laduista oli. Tosin voi olla, että paikallinen latukone on ollut viime päivät tekemässä latua eilistä Lapponia-hiihdon viimeisen päivän kisaa varten täältä Hetasta Olokselle ja tietysti huomisen latua.
Maisemat tällä ovat hienoja. Paljasselän lisäksi hieno paikka oli Pahtajärvi, jonka kautta latu tuli takaisin Hettaan.
Huomenna on sitten lähtö klo 9.30. Sinne on matkaa täältä Hotellin Hetasta vain reilu puoli kilometriä, joten kovin aikaisin ei tarvitse lähteä. Hiihdon jälkeen on bussikuljetus takaisin Kautokeinosta. Aamulla pitäisi olla pakkasta ja toivottavasti myös on. Sitten katsotaankin, miten lähelle Kautokeinoa ehtii ennen kuin keli menee märäksi.
Saami Ski Race (11.4.2010)
Aamulla klo 7 oli pakkasta -7 astetta ja taivas pilvetön. Näytti siltä, että ennusteet pitivät paikkansa, oli itse asiassa jopa kylmempää kuin piti ja hyvä niin. Lämpötila oli laskenut alle -5 asteen jo ennen kahta yöllä, joten keli ainakin aamupäivällä olisi todella hyvä.
Lähtö oli klo 9.30. Pääsin toiseen lähtöriviin ja olin 300 metrin jälkeen tiukassa mutkassa vasemmalle kahdenkymmen joukossa. Mutta olin kai pahaksi onneksi kuvitellut, että päivän kisa on ampumahiihtoa ja asetuin heti ensimmäisen mutkan jälkeen maakuuammuntaasentoon. Se oli vaan aika hurja paikka olla mahallaan jäisellä hangella pää tulosuuntaa kohti, kun miestä lappasi hirmuisella vauhdilla koko ajan mutkaan. Katsoin parhaaksi suojata pään käsillä ja maata siinä jonkin aikaa, ettei tulisi lisätörmäyksiä. Ei siinä sen kummempaa tapahtunut, mutkassa vaan oli liian monta miestä yhtä aikaa ja kun sukset sattuvat menemään vähän päällekkäin se on sitten menoa. Välineet pysyivät ehjinä, hiihtotrikoon polvessa on reikä, polvi on ruhjeilla ja hiukan turvonnut ja muutama mustelmakin löytyy. Mutta eivät ne hiihtoa haitanneet, vaikka alkuun vähän pahalta näyttikin.
Porukkaa pääsi niin paljon ohi hangessa makaamisen aikana ja letka alkoi heti rakoilla useamman kilometrin alkunousussa, joten oli pakko yrittää työnnellä tasatyöntöä loivassa nousussa porukan ohi. Siinä oli tietysti suuri riski, että jossain vaiheessa tulee noutaja, mutta jos olisi jäänyt letkaan hiihtelemään, lopputulos olisi joka tapauksessa ollut huono. Sain tulevan naisten sarjan voittajan (Heli Heiskanen) kiinni Paljasselkä-tunturin päällä 5 kilometrissä, siinä samassa porukassa hiihdettiinkin sitten seuraavat 75 kilometriä.
Suomen puoli reitistä, noin 40 km oli aika muhkuraista ja paikoin vähän pehmeää uraa, jossa oli paikoin aika vaikea hiihtää. Oli suota, järviä, tunturikoivikkoa, oikein hienoa maisemaa. Ladun varressa oli merkit 5 km välein ja painelin aina väliajan sykemittariin. Suomen puolella viitoset kulkivat pääosin noin 14 minuuttiin. Norjan rajan ylityksen jälkeen latu muuttui huomattavasti paremmaksi, tasaisemmaksi ja kovemmaksi ja vauhtikin kiihtyi entisestään, ensin mentiin alle 13 minuutin viitosia ja sitten jo noin 12 minuuttia. Oli paljon pitkiä järvenjääpätkiä ja lievä myötätuuli. Vauhdikkain viitonen oli väli 75-80 km, johon kuluin aikaa 10.43 mikä tarkoittaa 2.08 min/km eli lähes 30 km/h. Vedin itse letkaa koko matkasta yli 50 km.
Kun noin kovaa hiihtää pitkään tasaista maastoa ja saa sykkeenkin tasaisella varsin korkealla, tuntuu, että lihakset lakkaavat kokonaan toimimasta, kun tulee pienikin nousu. Pahin paikka tuon suhteen oli ennen 85 kilometriä, jossa oli hyvin pitkästä aikaa hiukan isompi nousu, tuntui, että vauhti loppuu kokonaan eikä pääse ikinä ylös. Sama ongelma näytti olevan onneksi muillakin.
Ennen maalia Kautokeinossa hiihdetiin ainakin pari kilometriä jokea vastatuuleen ja vastavirtaan, loivaan ylämäkeen siis. Lopuksi noustiin kauhea nousu ylös urheilukentälle, lähes kilometrin pitkä, paikoin jyrkkä, sohjoinen, likainen. Sen pääsi ylös sillä, että tiesi, että kohta hiihto loppuu.
GPS näytti matkaksi 89 km eli harvinaisen lähelle ilmoitettua 90 km. Aika oli 3.51 eli vauhti oli hurja 2.35 min/km. Loppusijoitus oli 23. Alun konttausta lukuunottamatta kaikki meni todella hyvin. Oli fyysisesti hyvä päivä, jaksoi hiihtää kovaa koko ajan. Suksi oli loistava. Keli oli loistava, vasta viimeisellä reilulla kympillä lumi alkoi kostua ja vasta viimeisessä nousussa se oli loskaista. Aurinko paistoi alkumatkan, sitten oli pitkään pilvistä ja lopussa taas paistoi. Voitelusta kinnostuneille päivän voitelu oli Swixin LF6 + HF8 + FC8. Lisäksi kuviona Skirollerin Speedy SSR:llä tehty kuvio.
Vähän pidempi juttu Saami Ski Racesta.
Ounastunturi (12.4.2010)
Tämän aamun Lapin Kansassa sivulla 17 on todiste siitä, että eilen tosiaan tehtiin muutakin kuin roikuttiin letkan jatkona. Lehdessä on siis iso värikuva meidän letkasta, kun hiihdetään Näkkälän pohjoispuolella Stuorgoahtejávri-järveä pitkin.
Tänään oli aurinkoinen aamu Hetassa, lämpötila ei ollut käynyt pakkasella, mutta keli oli kuitenkin versin rapsakka. Niinpä päätimme tehdä lenkin Hetassa hienoissa maisemissa Ounastunturin rinteillä. Hiihdimme kohti Sioskurua 12 kilometriä, korkeuseroa Ounasjärven ja kääntöpaikan välillä oli 240 metriä eli Sioskurun ladun korkein kohta oli 530 metrissä Pyhäkeron rinteellä. Pyhäkero taas on Ounastunturin korkein huippu, 711 metriä. Maisemat olivat oikein kunnon tunturimaisemia. Porotokka oli aterioimassa melkein tunturin huipulla, josta aurinko oli jo sulattanut lumen pois.
Iltapäivällä ajoimme Äkäslompoloon. Täällä paistaa aurinko ja on +9 lämmintä.
Ylläs (13.4.2010)
Tänään oli talven viimeinen hiihtopäivä. Sääennusteen mukaan piti sataa vettä, mutta aurinko paistoi melkein koko päivän ja aamupäivällä oli tosi liukas ja jäinen keli. Alkukokemus Ylläksen latujen kunnosta ei ollut kovin kehuttava, kun porotokka oli käskennellyt kilometritolkulla latuja pilalle. Maisemat toki olivat komeita heti alusta alkaen. Nilivaaran rinnesuolta oli komea näkymä Ylläkselle.
Päivän lenkki kiersi Äkäslompolosta Nilivaaran ja Hangaskurun kautta Kotamajalle ja sieltä edelleen Pyhäjärvelle. Pyhäjärvellä oli paljon pilkkijöitä ja paikoin hanki jäällä petti ja alla oli vettä… Lainiotunturi näkyi komeasti järveltä.
Kun Pyhäjärveltä oli selvitty lopulta kuivin jaloin, noustiin pitkä, mukavan vaihteleva nousu Kukasvaaralle, jossa latu oli oikein hyvä, poroista ei ollut tietoakaan. Kukasvaaralta laskettiin varsin vauhdikkaasti alas ja hiihdettiin Peurakaltioon kahville. Peurakaltiolta palattiin toista reittiä Kotamajalle ja Hangaskuruun ja sieltä Latvamajalle toiselle tauolle. Kun hiihto tuntui aina vaan hyvältä, päätin kiertää vielä Ylläksen Tunturijärven kautta. Matti lähti jo kämpille. Talven viimeiselle lenkille tuli mittaa 73 km, nousua 970 m ja aikaa meni tasan viisi tuntia.
Talven hiihdot on nyt siis hiihdetty. Kauden saldoksi tuli 2883 km, josta 1534 km perinteistä ja 1349 km luistelua. Talveen mahtui 26 kilpailua, yhteensä 364 kisakilometriä.
Paloheinä (22.4.2010)
Tänään oli talven viimeinen hiihtopäivä. Näkyy tuo edellinen juttu alkavan ihan samalla tavalla, jokohan se tällä kertaa pitäisi paikkansa… Sääennusteen mukaan piti sataa vettä ja satoi myös, lämpötila oli +3. Illalla ei todellakaan ollut liukas keli. Mutta Paloheinässä pystyi hiihtämään. Suunnistamaan oli alunperin tarkoitus mennä, mutta olen sen verran mukavuudenhaluinen, että en viitsinyt lähteä kylmään ja märkään metsään.
Latua oli vielä hiukan yli puolitoista kilometriä eli 1,8 km latu ilman stadionaluetta. Lunta oli ladulla paikoin puoli metriä, mutta viidestä kohtaa se oli puhki, vaikkakin aivan reunasta vielä pääsi sukset jalassa. Luisto oli paikoin kohtalainen, paikoin yhtä hyvä (lue huono) kuin Kautokeinon nousussa Saami Ski Racen lopussa eli suksi ei luistanut senttiäkään. Koska latu on jo puhki, sitä ei varmaankaan voida enää ajaa.
Latu varattu -kyltti oli tyhjä, mutta ilmeisesti joku on luullut, että se oli varattu. No, oli siellä sentään toinenkin hiihtäjä. Paloheinän webikameran yhteydessä olevan laskurin mukaan latu on kierretty tänään 44 kertaa, minun osuuteni siitä on 10 kierrosta. Kuten lenkin jälkeen otetusta kuvasta näkyy, lumi ei ollut enää ihan puhdasta, sen verran mustaksi keltainen suksi meni.
Mutta nyt on sekin päivä nähty, että Helsingissä voi hiihtää 22.4. Ja hiihdetty myös. Edellinen ennätys, oma sellainen, oli 14.4. Näköjään olisi voinut hiihtää 16 km sijasta 17 km, nyt kauden hiihtomääräksi näyttää tulleen 2899 km.
Tuona talvena hiihdot todella loppuivat tuohon, mutta myöhempinä vuosina on etelässä hiihdetty vielä pidempäänkin: 2.5.2013 Oittaalla ja 1.5.2022 Hyrylässä.
TJELDNET 
