Viime viikolla oli mahdollisuus hiihtää ja testata kaikki Lapin tämän hetken ensilumen ladut. Vai pitäisikö sanoa säilölumiladut, joita tällä hetkellä on auki kolme: Olos, Levi ja Ounasvaara. Oloksella oltiin viikko, Levillä yksi yö ja kaksi lenkkiä ja vielä autojunan lähtöä Rovaniemellä odotellessa kävin hiihtämässä Ounasvaaralla.
Oloksen ladusta oli jo viime viikolla oma juttunsa. Korjailin siihen hiukan korkeustietoja perustuen 5 km FIS-homologoituun latuun, joka tosin menee hotellin lähellä hiukan eri tavalla kuin viime viikon latu. Omat korkeustiedot perustuvat Polar Vantage V2 -mittarin dataan sekä siihen, mitä kartoista pystyy katsomaan. Tarkkuus ei tietenkään ole lähellekään homologoinnissa tehtävän mittauksen tasoa. Mutta kyllä silti Polarin tuottama korkeusprofiili antaa hyvän kuvan ladusta. Oloksen ladun esittely kannattaa lukea erillisestä jutusta.
Kun Olokselta vuokrattu kämppä oli lauantaista saakka varattu muille, ajoimme yhdeksi yöksi Leville. Levillä hiihdimme lauantaina 5.11. iltapäivällä ja seuraavana aamuna. Lauantain lenkillä lämpötila oli +4 ja lumi varsin märkää. Sunnuntaiaamuna oli nollassa ja keli varsin liukas ihan alkuun, mutta räntäsade vei luiston aika äkkiä. Levin latu ei ala rinteiden juurelta, niin kuin perinteinen tykkilatu vaan golf-kentältä Taalon hissin luota. Kääntöpaikka on tykkiladun kääntöpaikka, latua on suuntaansa 1,4 km.
Levin latu on varsin helppo, mutta on siinä silti noin 15 metriä korkeuseroa ja suurin nousu samaa luokkaa. Puolet ladusta kulkee Taalojärven rannassa ja on tasaista, loppuosa sitten vaihtelevampaa. Sopii siis oikein hyvin myös kuntohiihtäjille.
Levin latu avattiin jo 7.10. En ole ihan varma, onko sitä paikkailtu sen jälkeen vai onko ladulla edelleen pelkästään alkuperäinen säilölumi. Ihmeen hyvin se on joka tapauksessa kestänyt, kun vettä on tullut ja hyvinkin lämmintä ollut. Tokihan lumi oli likaista ja siellä täällä oli kiviäkin. Kahden lenkin aikana onnistuin saamaan yhden kunnon naarmun suksiin.
Molemmissa reunoissa menee latu ja keskellä luistelubaana, jota siis hiihdetään molempiin suuntiin. Se on riittävän leveä yhteen suuntaan hiihtämiseen, mutta aavistuksen ahdas kohtaamisissa. Levilläkin oli havaittavissa nykyisin kovin tavallinen ilmiö, että ei lasketa latua vaan ladun sivussa. Jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, että kun vastaantulijat luistelevat ylämäkeä ylös, annetaan tilaa laskemalla ladulla eikä viedä luistelubaanasta metriä tilaa. Vaikka itse olen hiihtoseuran toiminnassa mukana, on pakko silti todeta, että aika moni ladun sivussa laskeva hiihtää jonkun hiihtoseuran asussa. Toki itsekin lasken paljonkin ladun sivussa yksisuuntaisilla laduilla ja silloin, kun kukaan ei tule vastaan, se on hyvää laskuharjoitusta. Mutta kun on vastaantulijoita, annetaan nousua hiihtäville tilaa ja lasketaan latua pitkin.
Levin latu on maksuton.
Kotimatkalla, autojunan lähtöä odotellessa, oli mahdollisuus käydä hiihtämässä Rovaniemen Ounasvaaralla. Siellä latu kiersi alkuun hiihtostadionilla, taisi aueta samoihin aikoihin kuin Oloksella eli noin 24.10. (??). Menneellä viikolla latua oli jatkettu aina Santasportille saakka.
Ounasvaaran ladulla on korkeuseroa ladun virallisen latukartan mukaan 49 metriä. Itse katsoin eilen korkeudet Polar Flowsta väärin ja kirjoitin twitteriin korkeuseroa olevan peräti 65 metriä. Nyt tarkemmin katsottuna päädyin 52 metriin, mutta kyllä tuo virallinen 49 metriä on varmasti oikein. Ladun kokonaisnousu TC on 136 metriä ja suurin nousu MC 25 metriä. Polarin mukaan suurin nousu olisi 30 metriä, mutta uskotaan viralliseen tietoon. Latu on joka tapauksessa varsin vaihteleva ja mukava, nousuja ja laskuja riittää. Mittarin mukaan Santasportilta hiihtostadionille ja takaisin tuli 5,8 km.
Sunnuntai-iltapäivällä lämpötila oli noin nollassa ja keli oli hyvä. Latu oli jäinen ja hiukan epätasainen. Luistellessa se ei haitannut, mutta pertsalla pidon saaminen olisi varmasti ollut tosi vaikeaa. Luistelubaana oli ainakin omalla mittapuulla hyvä ja helppo hiihtää. Lumi oli varsin puhdasta, mutta muutamassa kohdassa oli multaa ja neulasia paikoissa, joissa meni kävely- tai pyöräilyreitti ladun yli. Tuollaisiin kohtiin saattaa kyllä hiekkaakin tulla helposti, vaikka eilen sitä ei onneksi suksien alle osunut. Neljännellä kierroksella satoi kunnon tiskirättejä ja keli meni vähän hitaammaksi.
Ounasvaaran latu on maksullinen, päivälippu maksoi 15 €. Tarkemmat hintatiedot löytyvät Santasportin sivuilta. Kulmala mainitsi twitterissä, että Santasportissa yöpyville latumaksu kuuluu majoitushintaan.
Kolmea ensilumen latua ei ole ihan helppo verrata. Olos on selkeästi suunnattu kilpa- ja huippuhiihtäjille ja hiihtoaikoja pyritään vahvasti ohjaamaan erilaisilla latumaksuilla 40 euron päivälipusta 5 euron iltalippuun (klo 18-20). Oloksella halvempien ilta- ja iltapäivälippujen ostaminen on tehty vielä hiukan hankalaksi sellaisille, jotka eivät asu hotellissa mutta kuitenkin ladun varressa. Pitää erikseen käydä maksamassa latumaksu hotellille ja sitten vielä lenkin jälkeen palauttaa käsivarsinauha samaan paikkaan. Luultavasti moni kokee tuon niin hankalaksi, että ostaa kalliin kausilipun, vaikka ei sitä oikeasti tarvitsisi. Sinällään systeemi on hyvä, kilpa- ja huippuhiihtäjät hiihtävät aamupäivällä ja loppuiltapäivästä, kuntoilijat päivällä ja illalla. Ja systeemi myös toimi, päivällä ja illalla oli hyvin rauhallista.
Levin latu on selkeästi suunnattu kuntoilijoille, vaikka kyllä siellä nytkin näkyi myös kilpahiihtäjiä. Profiili on useimmille pidempiin ja rauhallisempiin lenkkeihin sopiva ja riittävä, mutta kovempiin kilpahiihtäjän harjoituksiin turhan helppo. Latu on maksuton, niin kuin Suomessa on perinteisesti totuttu.
Ounasvaara pyrkii tarjoamaan ladun sekä kuntoilijoille että kilpahiihtäjille. Ehkä oman kokemuksen perusteella painotus menee hiukan kilpahiihtäjien puolelle, koska latu on aika vaativa. Oloksella oli mahdollisuus hiljaiseen aikaa hiihdellä ladun helpompia osuuksia, mutta Ounasvaaralla sellaisia ei oikeastaan ole. Toisaalta Ounasvaaran ladun laskut eivät ole kauhean vaativia, vaikka nyt jäisellä ladulla melkoisen lujaa menikin. En ehkä lähettäisi tuolle ladulla muutamia kertoja vuodessa hiihtävää kuntoilijaa, mutta hyväkuntoiselle aktiivikuntoilijalle se sopii mainiosti ja tietysti kilpahiihtäjille. Latumaksu 15 € on kohtuullinen ainakin testipäivän ladun osalta. Kausikortti maksaa 70 € ja viikkolippu 100 €. Sitten on vielä kausikortti ei Rovaniemellä yöpyville 150 €. Ihan ei aukea se, kenen kannattaa ostaa viikkolippu, mutta kaipa siinä joku logiikka on.
TJELDNET 