Lapland O Week 2022 -yhteenveto

Lapland O Week 2022 Saariselällä

Lapland O Week järjestettiin kolmatta kertaa, tällä kertaa Saariselällä. Kyseessä on enemmän kuntosuunnistustapahtuma kuin kilpailu, järjestäjien (Liikup ja Routamap) käyttämä elämysrastiviikko on aika kuvaava. Parhaille oli kyllä oikea kutsukilpailu rahapalkintoineen ja muillakin radoilla toki tulokset laskettiin ja niitä spekuloitiin, mutta tarjolla oli vain mainetta ja kunniaa. Perinteisiä ikäsarjoja ei ollut vaan radat oli jaettu pituuden mukaan viiteen sarjaan A-E ja kustakin sarjasta A-D oli vielä tarjolla helpompi ja vaikeampi vaihtoehto. Käytännössä ratapituudet taisivat vaihdella välillä 3-13 km, kutsukilpailussa oli yhtenä päivänä jopa 18 km.

Olimme mukana Lapland O Weekillä ensimmäistä kertaa. Minä juoksin pisimmän ja vaikeimman radan (A+) ja Tiina vähän helpomman ja hiukan lyhyemmän B:n. Itselläni oli tavoitteena saada suunnistaa hienoissa maastoissa ja hyvillä radoilla ja malttaa ottaa aina jokunen kuvakin matkan varrelta. Kun vertailtiin A+- ja B-ratoja päivittäin ja muitakin Liveloxista, havaittiin, että ensimmäistä päivää lukuunottamatta radoilla oli tasoero, +-radat olivat vaativampia. Ensimmäisen päivän osalta tasoeroja oli vaikea havaita, ero näytti olevan vain pituus ja ehkä noususumma.

Kunkin päivän tapahtumasta ja omasta radastani suoriutumisesta kuvineen ja reittipiirroksineen löytyy omat juttunsa.

Lapland O Week 2022, etappi 1 Kiilopää

Lapland O Week 2022, etappi 2 Ahopää

Lapland O Week 2022, etappi 3 Urupää

Lapland O Week 2022, etappi 4 Kaunispää

Lapland O Week 2022, etappi 5 Kaunispää

Lapland O Weekistä tekee mielenkiintoisen paitsi hienot maastot, hyvät radat ja mahtavat maisemat, myös tapa, jolla se on järjestetty. Monia asioita on mietitty ja tehty vähän erilaisella tavalla kuin perinteisissä suunnistuskisoissa. Tapahtuma on järjestetty huomattavan pienellä porukalla verrattuna jopa paljon pienempiin kansallisiin kisoihin. Muutama asia kiinnitti erityisesti huomiota.

Sarjat radan pituuden ja vaikeuden mukaan

Kuten jo jutun alusta totesin, tarjolla oli useita sarjoja radan pituuden ja vaikeuden mukaan jaoteltuna. A+ oli pisin ja vaikein, E helpoin. A+ oli yhtä pitkä, mutta vaikeampi kuin A, A pidempi kuin B jne. Tämähän on muuten normaali kuntorastisysteemi, mutta tarjolla oli pidempiä ja helpompia ratoja sekä lyhyitä ja vaikeita. Kisoissa taas on perinteisesti sarjat iän ja sukupuolen perusteella.

Mitä eroa noilla sitten on? Kaikissa tapauksissa tulosluettelossa ovat paremmuusjärjestyksessä sinä päivänä viivalla olleet. Ikäsarjoissa vertailu tietysti kohdistuu oman ikäluokan muihin mukana olleisiin, tasosarjoissa kaikkiin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Perinteisten kisojen tuloksista lasketaan rankipisteet ja rankilista kertoo tietyillä kriteereillä ikäsarjan paremmuuden. Toki mistä tahansa voidaan kehitellä tapa määritellä paremmuutta, sehän on vaan kaavoista kiinni.

Mikä sitten on paras tapa? Tasosarjojen ehdoton valtti on se, että kukin voi valita haluamansa radan. Voi valita oman taito- ja kuntotasonsa mukaisen tai voi myös valita haastavamman tai helpomman radan. Ikäsarjoissa taas on helpompi verrata omaa suoritusta muiden samanikäisten sinä päivänä mukana olleiden suorituksiin.

Ei kai tähän voi sanoa oikeaa tai väärää vastausta mikä on paras ratkaisu. Itse kannatan ainakin Lapland O Weekin kaltaisissa tapahtumissa ehdottomasti tasosarjoja, joista saa valita haluamansa. Toisaalta huomenna olen menossa perinteisiin kisoihin omaan ikäsarjaan.

Vapaat lähtöajat

Lapland O Weekilla maastoon sai lähteä täysin vapaasti tietyn aikaikkunan sisällä (klo 10-15, ensimmäisenä päivänä klo 15-19). Sen kun meni lähtöön, nollasi emitin, otti kartan ja lähti. Eli systeemi oli täsmälleen sama kuin kuntorasteilla. Sitä, kuka lähtee samaan aikaan kenenkin kanssa, ei kontrolloida.

Kansallisissa kisoissa on perinteisesti ollut arvotut lähtöajat, joka on kilpailullisessa mielessä ehdottomasti oikeudenmukaisin. Sehän ei tarkoita sitä, että jokainen lähtöaika olisi yhtä hyvä. Heinikkoisessa maastossa ensimmäiset lähtijät aina kärsivät. Jos on kova helle, aamun ensimmäiset lähtijät hyötyvät. Jos jossain kohtaa kisaa alkaa sataa, kuivassa metsässä suunnistaneet hyötyvät jne.

Korona-aikana kehitettiin lähtöaikojen valinta, jossa oman lähtöaikansa saa valita muutamaa päivää ennen kisaa. Valintasysteemi huolehtii, että samalle radalla ei lähdetä yhtä aikaa vaan lähtöväli on vähintään esim. 2 minuuttia. Onko tämä sitten tasapuolinen? Se on tasapuolisempi, kuin täysin vapaat lähtöajat kuntorastityyliin, mutta ei niin tasapuolinen kuin arpominen.

Tämä lienee helpompi kysymys. Lienee selvä, että ainakin SM-kisoissa on syytä olla arvotut lähtöajat ja kuntorasteilla ja Lapland O Weekin kaltaisissa tapahtumissa täysin vapaat lähtöajat. Jos jaossa on vain mainetta ja kunniaa, ei kai ole mitään syytä käyttää muuta, kuin täysin vapaita lähtöaikoja. Jos jotain muuta jaetaan, sitten kai pitää olla arvotut tai valittavat lähtöajat.

Lähtöpaikka

Lapland O Weekillä oli hyvin yksinkertainen lähtöpaikka. Muutama aitakeppi, vähän narua, sarjalaput, karttaämpärit, nollaleimasimet, yksi toimitsija varmuuden vuoksi. Ensimmäisen päivän jutussa on hyvä kuva lähtöpaikasta. Veikkaisin, että tuollaisen lähtöpaikan kyhäämiseen menee parilta ihmiseltä ehkä vartti.

Perinteisissä kansallisissa kisoissa systeemi on todella massiivinen. Lähtöpaikkoja voi joskus olla vain yksi, usein kaksi tai isommissa kisoissa jopa 3-5. Jokaisessa on vähintään viisi toimitsijaa. Helposti 150 osallistuja pikku kansallisessa on kaksi, yhteensä 10 toimitsijaa ja lähtöpaikkaa on rakennettu talkoilla yksi ilta.

Ehkä lähtöpaikka on yksi sellainen asia, jota voisi Lapland O Weekin pohjalta hiukan miettiä tavallisissa kansallisissa kisoissa. Onhan lähtötouhu aika massiivista ja paljon talkooresursseja vaativaa siihen nähden, mitä se voisi olla.

Tulospalvelu

Lapland O Weekin tulospalvelu oli toteutettu täysin Navisportilla. Ainoa työvoimatarve oli vahtia, että järjestelmä toimii ja selvitellä mahdollisia hylättyjä yms. Lähtöön mennessä luettiin emit-kortti rekisteröintipisteessä ja automaatti kertoi, kuka ja mille radalle on lähdössä. Kello lähti käyntiin emit-nollauksessa lähtöviivalla ja pysähtyi maalissa. Emit-kortti purettiin maalileimauksen jälkeen ja automaatti kertoi tuloksen.

Kisoissa tulos lasketaan lähtöajan ja maalileimauksen mukaan. Sillon emit-kortin kellon käyntivirheet eivät vaikuta tulokseen, mutta toisaalta homman pyörittäminen on paljon työläämpää.

Taas selvää, että SM-kisoissa aikojen pitää olla ehdottoman tarkasti oikein ja toisaalta kuntorasteilla ja Lapland O Weekin kaltaisissa tapahtumissa ei missään tapauksessa kannatta tehdä tulospalvelusta monimutkaista. Ja toisaalta esim. Norjassa tulokset lasketaan suoraan Emit-kortin kellosta (ehkä Norjan mestaruuskilpailuissa on toisin, sitä en tiedä).

Rastit

Lapland O Weekilla leimasin ja rastilippu olivat aitakepissä, joka oli painettu maahan. Vaikutti hyvin toimivalta ratkaisulta sekä osallistujan näkökulmasta että myös ratamestarin ja rastien viejien ja tuojien näkökulmasta. Samanlaisia rasteja on kokeiltu tänä kesänä mm. oman seuran Perttelin Peikkojen Perjantairasteilla. Hyvä kuva rastista löytyy esim. toisen päivän jutusta.

Perinteisesti kansallisissa kisoissa on rakennettu rastipukit jokaiselle rastille, joita on helposti pienessäkin kansallisessa kisassa jopa 70-80 kpl. Jos laskee jokaisen rastipukin tekemisen vievän vaikka puoli tuntia kulkemisineen, onhan sen melkoinen talkootyömäärä.

Ehkä rastit voisi olla yksi hyvin konkreettinen asia ottaa oppia Lapland O Weekistä. Säästö talkootyön määrässä olisi melkoinen, kun rastipukkien rakentaminen jäisi pois.

Kilpailukeskukset

Lapland O Weekin tapahtumakeskukset olivat Suomen Latu Kiilopään ja Kaunispään Huipun pihassa. Kyseisten yritysten kaikki ravintolapalvelut ja Kiilopäällä myös saunapalvelut olivat osallistujien käytössä. Ainakin Kiilopäällä oltiin kuulemma oikein tyytyväisiä myyntiin ja myös Kaunispäällä näytti kauppa käyvän hyvin. Järjestäjät olivat pystyttäneet pari kevyttä telttaa, pari ilmakaarta ja maaliviitoituksen eli rakennelmat olivat hyvin kevyet.

Perinteisissä kisoissa näkee joskus aika massiivisiakin rakennelmia ja aina niitä vähintään yksi ilta on talkoovoimin rakennettu. Vertailu on tietysti sikäli epäreilua, että Lapista löytyy tuollaisia paikkoja loistavien maastojen ääreltä kasapäin toisin kuin eteläisemmästä Suomesta. Kun haetaan hyviä maastoja, harvoin kilpailukeskuksessa on mitään valmiina.

Suunnistustapahtuman kannattava järjestäminen

Viime vuosina on paljon käyty keskustelua tapahtumien kannattavasta järjestämisestä. On mietitty, kuinka paljon osanottajia tarvitaan, jotta järjestävälle taholle jää jotain viivan alle. Oman seuran Perttelin Peikkojen Peikkorasteilla on todettu, että 200-300 osanottajalla päästään plussalle, kun uusi kartta on tehty talkootyönä/kulukorvauksilla ja tulospalvelu osataan hoitaa itse. Jos kartta ja tulospalvelu ostetaan, tarvitaan jo selvästi enemmän osanottajia.

Muistelen, että vuosia sitten joku oli laskenut edesmenneen suunnistus.netin Pesupaikan keskustelussa, kuinka paljon suunnistuskilpailun kaupallinen järjestäminen maksaisi. Eli siis toimitsijoille maksettaisiin korvausta tehdystä työstä. Muistelen, että esimerkki oli laskettu n. 700 osanottajan kisalle ja tulos oli, että osanottomaksun pitäisi olla 70-80 euroa per osallistuja, jotta järjestäjä pääsisi plussalle.

Nyt sitten Liikup ja Routamap ovat järjestäneet Lapland O Weekin ymmärtääkseni kaupalliselta pohjalta, yrityksinä, ei yhdistyksinä. Yksityiskohtia en tunne, mutta jos tässä on asiavirhe, joka varmaan korjaa. Osanottomaksu oli 100 euroa per henkilö per viisi tapahtumaa tai 30 euroa per päivä. Ja joka päivä käytössä oli tuore kartta suurelta osin eri alueilta. Osanottajia oli tänä vuonna kaiketi vajaa 900 eli vähän vähemmän kuin tuo Pesupaikan esimerkkilaskelman 700. Noista ajoista kustannustaso on vielä noussut. En nyt usko, että Lapland O Week suurta tappiota tuottaa, kun se on kolme kertaa järjestetty ja kuulemma ensi vuonna taas suunnistetaan Saariselällä.

Jos tapahtuman pystyy järjestämään kaupalliselta pohjalta 20 euron päivittäisellä osanottomaksulla, ei tuottoa seuralle tuovan tapahtuman järjestämisenkään pitäisi olla kauhean vaikeaa. Sen sijaan, että lähdetään nostamaan kisojen ja kuntorastien osanottomaksuja ja aiheutetaan samalla osallistujien määrän putoaminen, pitää ottaa oppia Lapland O Weekin tavasta keventää järjestelyjä ja vähentää talkootyön määrää kaikessa, missä se on mahdollista. Vain sillä tavalla säilytetään riittävä määrä harrastajia lajin parissa ja sitä kautta mahdollistetaan tapahtumien ja kilpailujen järjestäminen tulevaisuudessa.

Yhteenveto

Lopulta Lapland O Weekin vertaaminen sellaisenaan tavallisiin kansallisiin kisoihin on turhaa, koska ne ovat monessa suhteessa niin erilaisia. Silti kannattaa miettiä, mitä LOW-kokemusten pohjalta tavallisten kisojen järjestelyissä voisi tehdä toisin, vähemmällä työllä.

Tuliko sitten Lapland O Weekillä mieleen jotain, jonka toivoisi olevan toisin ensi vuonna, kun kuulemma suunnistetaan taas Saariselällä uusissa maastoissa? Tuote oli tänä vuonna sen verran hyvä, että aika vähän tulee mieleen parannusehdotuksia. Nyt piti ilmoittautua koko viikoksi samaan sarjaan. Ehkä Navisportin ilmoittaumisjärjestelmää voisi viilata sen verran, että olisi mahdollista ilmoittautua eri päivinä eri sarjoihin. Joku voisi haluta jonain päivän vaikeamman, jonain helpomman, lyhyemmän jne. radan. Itselläni taas A+-sarjassa mentiin jalan kestokyvyn rajoilla ja olisin todennäköisesti valinnut pitkän matkan päivänä hiukan lyhyemmän B+- tai C+-radan. Toki 13 km rata oli hieno ja oli mahtavaa, kun sen sai juostua niin, että jalka kesti vielä loputkin päivät. Mahdollisuus ilmoittaa etukäteen päiväkohtaiset ratavalinnat antaisi järjestäjille täsmällisen tiedon kunkin päivän karttatarpeesta eli valintamahdollisuus ilmoittaumisvaiheessa ei pitäisi muuttaa mitään järjestäjien kannalta.

Kategoria(t): Suunnistus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.