Kaksi sprinttiä ja yksi pitkä matka Tampereella

Tampere Sprint Tour 1 5.6.2022 / Koovee / Särkänniemi / Tampere

Monena vuonna on juostu SM-sprintti syksyllä, mutta tänä vuonna se oli jo toukokuun puolivälissä. Kun meillä aina kevät huhtikuun puolivälin yli menee hiihdon merkeissä, kun aloitin juoksun tänä vuonna hyvin varovaisesti maaliskuussa alkuun kilometrin lenkeillä ja kun katupöly keväällä ei ole terveellinen yhdistelmä astman kanssa, SM-sprintti ja sitä edeltävät kisat jäivät tänä vuonna väliin.

Kun SM-sprintti on kisattu jo toukokuun puolivälissä, kisakalenterissa on sen jälkeen aika vähän sprinttejä. Moni suunnistajahan on tyypillisesti juossut elo-syyskuun vaihteessa pari sprinttiä harjoitukseksi SM-sprinttiin, muuten vain metsässä. Kun nyt sprinttikauden huipennus oli jo toukokuussa, oletus monilla kisajärjestäjillä varmasti oli, että kisoihin ei välttämättä riitä osallistujia loppukaudelle. Niinpä minäkin aika pitkään mietin, kannattaako aloittaa sprinttikautta ollenkaan, kun kisoja on niin vähän.

Päätin kuitenkin aloittaa ja heti vaikeimmasta päästä, Tampereen Särkänniemestä, Tampere Sprint Tourin ensimmäisestä kisasta. Takana oli kohtuullinen määrä kuntorastien A-ratoja melko leppoisalla vauhdilla, ei yhtään sprinttiä. Niinpä Särkänniemi olikin melko karu aloitus sprinttikaudelle. Jatkuvasti piti pysähdellä ja välillä juoksennella sinne sun tänne. Huipentuma oli väli 1-2. Kävin ensin ihmettelemässä aidan aukkoa, josta rastille olisi päässyt, mutta koska luulin katsoneeni, että sinne pääsee toisesta kohdasta, kävin katsomassa pari umpikujaa ennen kuin palasin alkuperäiseen aukkoon. Senkin jälkeen piti tehdä vielä reilu varmistava kaarros Näsijärven rantaa kohti. Oikeastaan vasta rastilta 9 eteenpäin touhu alkoi jollain tavalla sujua. Juoksussa on sama vika kuin kaksi vuotta sitten, keuhkojen toiminta toimii rajoittimena 15 lyöntiä alle maksimisykkeen. Maksimisyke on sama tai alempi, kuin vuosi sitten keskisyke. Niinpä tossu ei juuri ylämäkeen nouse.

Maalissa oli oletus, että takkiin tuli neljä minuuttia. Ei ollut tarkoitus edes katsoa tuloksia, mutta katsoin kumminkin. 1.20 kärkeen. Eipä tainnut olla kaksisia suorituksia muiltakaan. Päätin perua kakkosta etsiessäni syntyneen päätöksen lopettaa kausi alkuunsa.

Grano Games -sprintti 10.6.2022 / Tampereen Pyrintö / Lentävänniemi

Viisi päivää myöhemmin oltiin vain 3 km päässä Särkänniemestä. Välissä oli Näsijärven Lielahti. Kilpailuna perinteinen Grano Gamesin sprintti. Jos oli Särkännimessä varsin vaativaa suunnistusta huvipuistossa, Lentävänniemessä oli tarjolla perinteistä kerrostalopujottelua höystettynä rivitalopujottelulla. Rata oli varsin selkeä. Niinpä suuria virheitä ei tullut. Välillä 10-11 tuli selkeä reitinvalintavirhe, jossa saattoi mennä reilu viisi sekuntia. Välillä 12-13 en huomannut parkkipaikan päässä olevaa aukkoa ja kiersin turhaan kadun kautta. Ehkä siinäkin meni reilu viisi sekuntia. Kärkeen tuli eroa tällä kertaa 1.05. Jos oli oma suoritus paljon parempi kuin Särkänniemessä, niin taisi olla muillakin. Jos vaan saisi käyttöön ne 15 lyöntiä sykealueen yläosasta, tai vaikka kymmenenkin, touhu voisi olla jopa kivaa.

Grano Games pitkä matka 12.6.2022 / Tampereen Pyrintö / Sorila

Lauantain keskimatkalle en lähtenyt vaan ulkoilin sen sijaan soutamalla ja pyöräilemällä. Sunnuntaina ajoin kisapaikalle Sorilaan pyörällä 17 km. Metsäkisasta en odottanut yhtään mitään, koska maastossa vauhtia ei pysty pitämään senkään vertaa kuin kovalla alustalla. Niinpä ajattelinkin juosta leppoisaa vauhtia ja suunnistaa hyvin. Juoksin leppoisaa vauhtia ja suunnistin todella huonosti. Niinpä tuloksissa eroa voikin mitata, jos ei nyt ihan kalenterilla, niin tuntiviisari kyllä riittää.

Ykköselle mennessä tiesin viitosrastin eteläpuolella olevan suon reunassa missä olen. Tarkoitus oli siitä taittaa kohti rastia, mutta jatkoinkin samaan suuntaan kuin siihenkin asti eli reilusti vinoon. Luulin näkeväni ennen rastia olevan pienen suon ja näinkin pienen suon, mutta se oli toisessa mäessä. Osuin kahdelle kivelle, mutta en siinä vaiheessa vielä tajunnut, että maastossa on niin vähän kiviä, että olisi niistä pitänyt päästä pian kartalle. Kuvittelin olevana rastin itäpuolella (miten ihmeessä olisin sinne joutunut!?) ja päätin lähteä länttä kohti. Vähän matkan päästä kuitenkin tajusin, että siellä ei kartan reuna pysäytä, saa mennä Näsijärvelle saakka. Käännyin etelään ja törmäsinkin pian ojaan. Keksin heti, mikä oja se on ja kohta olin taas kahdella kivellä ja nyt jo löysin rastille.

Maasto oli muuten harvinaisen mukavaa juosta, pirkanmaalaiselle talousmetsälle niin tyypillinen kivikkopohja puuttui kokonaan. Suunnistamiseen se sen sijaan oli vaikeaa, en ole alkuunkaan tottunut noin tasaiseen maastoon. Kyllä, en ole koskaan suunnistanut Pohjanmaalla, paitsi Kraateri-Jukolassa 1991 ja Nikkari-Jukolassa 2001. Niillä taas ei ollut mitään tekemistä tasaisen Pohjanmaan kanssa.

Kuutoselle mennessä pysyin kartalla ainakin suurin piirtein jälkimmäiselle ojalle saakka. Sen jälkeen tulin aukolle ja luulin, että se oli rastiväliviivan länsipuolella oleva aukko (ei ollut, vaan itäinen aukko) ja lähdin siitä tarkalla suunnalla rastille. Suunta kyllä olikin tarkka, mutta kun lähtöpiste oli väärä, eihän siellä rastia ollut. Ei oikeaa eikä väärää. Jonkin aikaa pyörittyäni sain kiinni kahdesta kumpareesta ja löysin rastille. En suoraan, mutta löysin.

Kuutoselta lähdin ihan väärän suuntaan, ei ollut tarkoitus mennä pahimman pusikon läpi. Oli muuten tiheä! 9-10 mietin jonkin aikaa ja päätin juosta S-reitinvalinnan suoraan tielle ja takakautta ympäri.

10-11 piti olla helppo ja varmistuksena oli kaksi kiveä. Ne näin, mutta ne vaan olivat väärässä mäessä. Seikkailujen jälkeen löysin kivirastin ja osasin etsiä sen kartaltakin. Ei ollut vaikeaa, niin vähän kiviä oli lähistöllä.

Ihan kiva suunnistus, vähän pidemmän lenkin päivä, kun vielä pyöräilyä 34 km.

Kategoria(t): Suunnistus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.