Hiihtokauden päättymisestä on aikaa pari viikkoa ja tänään tehtiin kesäkauden ensimmäinen rullahiihtolenkki. On siis korkea aika tehdä perinteinen yhteenveto menneestä hiihtotalvesta.
Talvihan oli hyvä ja erityisen pitkä varsinkin täällä etelässä. Kausi alkoi varsin perinteiseen tapaan Saariselän ensilumilla lokakuun lopussa, tällä kertaa 30.10. Kovin usein ei ole ollut luonnonlumilatuja auki lokakuun lopulla, mutta tällä kertaa oli. Lunta oli peräti 40 cm. Parina ensimmäisenä päivänä saatiin hiihtää loistavissa olosuhteissa pakkaslumella, mutta sitten tuli muutama päivä vesikeliä ja vesisadettakin. Viimeisinä hiihtopäivinä keli oli taas hieno.
Ensimmäiset ja viimeiset päivät hiihdettiin luonnonlumella valolatuja, jotka kaikki olivat auki. Reissun puolivälin vesikelillä pysyttiin pääosin tykkiladulla, joka ulottui Kullanhuuhtojantien sillalta Laanilaan.
Kaksi ja puoli viikkoa ehdittiin olla kotona ilman hiihtoa, tosin 16.11. saakka pääsi vielä rullahiihtolenkille ennen kuin pyörätiet hiekotettiin. 24.11. aukesi Oittaalla 700 metrin tykkilatu ja siellähän käytiin hiihtämässä heti samana iltana. Yksin ei tarvinnut olla, väkeä riitti. Muutama päivä myöhemmin, 29.11., aukesi Petikossa lyhyt latu ja sielläkin kävin heti ensimmäisenä iltana. Meitä lähin latu Hyrylä aukesi 1.12. ja sielläkin hiihdin ensimmäisenä iltana. Hyrylän latu oli alkuun vain 300 metriä, mutta piteni joulukuun aikana 2,5 kilometriin, kun parin viikon hyvän pakkasjakson aikana lunta saatiin tehtyä pääkaupunkiseudulla kaikkialla hyvin. Sen jälkeen, kun Hyrylän latu aukesi, suurin osa lenkeistä hiihdettiin siellä. Pari kertaa kävin Paloheinässä, jossa oli 3 km latua. Kerran käytiin joulukuun aikana Hakunilassa, jossa silloin oli latua jo 4 km. Joulukuussa tuli testattua myös Oittaa ja Keinukallio.
Pääkaupunkiseudun tykkiladuista on parikin blogijuttua. Ensimmäisessä Hyrylä, Oittaa, Paloheinä ja Petikko ja toisessa Keinukallio ja Hakunila.
31.12. kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä kotiladuilla ja hiihdin vieläpä kaikki ladut läpi. Eivät ne hyvässä kunnossa olleet, pari kertaa kelkalla pohjattuja, mutta onhan se aina hienoa, kun pääsee suoraan kotoa hiihtämään.
Heti seuravana päivänä, 1.1., pääsi Hyrylässäkin jo jollain lailla luonnonlumelle Sikokallion lenkkille, vaikka ei sekään hyvä ollut. Seuraava lenkki hiihdettiinkin päivää myöhemmin Kaupissa Tampereella. Siellä tykkiladun pituus oli 3,4 km. Ladusta löytyy blogista oma juttunsa: Kaupin tykkilatu Tampereella 2021-22.
Tampereen jälkeen hiihdettiin kerran Hyrylässä ja jo 6.1. taas Saariselällä. Tammikuun Saariselän reissusta jäi mieleen, että keli oli todella nihkeä koko ajan. Maisemat olivat kyllä muutamana päivänä varsin hienot.
Kun Saariselältä palattiin kotiin, 17.1. alkaen pääsi hiihtämään kotiladuilla, Ilolan laduilla. Kelit olivat varsin vaihtelevat koko talven, välillä pakkaskeliä, välillä vesikeliä, lunta oli paljon. Viimeisen lenkin hiihdin kotona 6.4. ennen Sallaan lähtöä. Vähintäänkin muutamia päiviä olisi kotona vielä pystynyt hiihtämään. Ennen tammikuun loppua ladut ehtivät jo mennä lähes hiihtokelvottomaan kuntoon, mutta muutamassa päivässä tuli uudestaan täysi talvi: Ilolan ladut 25.-30.1.2022, tuli kunnon talvi
Vaikka lunta oli paljon, talvi ei ollut helppo latujen kunnostajille. Ei varsinkaan Etelä-Tuusulan kyläladuilla. Välillä tykkylumi ja tuuli kaatoivat puita, välillä oli reilu vesikeli jne. Niinpä talven aikana pääsin vain kertaalleen kyläladuille, silloinkin juuri ajetuille, varsin pehmeille. Siitä on oma juttunsa: Etelä-Tuusulan kyläladut 2022.
Maaliskuun alussa kävin hiihtämässä hangella mökillä Perttelissä ja samassa yhteydessä hiihdin laturetken Kiikalassa: Kiikalan laturetki Hyyppärähiihto.
Maaliskuussa nihkeät kelit alkoivat vähitellen muuttua vähän liukkaammiksi varsinkin aamuisin. Maaliskuun puolivälin jälkeen alkoi jakso, jolloin öisin oli reilusti pakkasta, päivällä lämmintä parhaimmillaan +13 astetta, aurinko paistoi lähes joka päivä pilvettömältä taivaalta, ilma oli todella kuivaa. Kiitos etätöiden, useina arkiaamuinakin pääsi hiihtämään loistavissa olosuhteissa aikaisin aamulla tai jo illalla ajetuille laduille.
Kevään hiihtoreissu suuntautui viime vuoden tapaan Sallaan. Kun viime vuonna samaan aikaan kelit olivat aivan loistavat, aamupäivisin aina todella liukas keli, tällä kertaa koko talven ominaispiire, nihkeä keli, jatkui ensin Ounasvaaralla ja sitten Sallassa. Hiihdettiin menomatkalla pari lenkkiä Ounasvaaralla Rovaniemellä ja sitten puolitoista viikkoa Sallassa. Alkupuoliskolle reissua oli tyypillistä päivittäiset räntäsateet, toiselle puoliskolle taas todella lämmin keli ja vain vähän pakkasta yöllä. Aamulla saattoi olla liukas keli puoli tuntia tai tunnin, sitten meni märäksi ja todella nihkeäksi, kun lumi ei ollut yhtään karkeaa. Niinpä reissun kilometrisaldo 390 km oli varsin vaatimaton siihen nähden, että ladulla kului aikaa 38 tuntia. Hiihtopäiviä oli 12:sta päivästä 10, yksi lepopäivä ja yksi telemark-päivä.
Viimeisen aamun lenkin jälkeen Sallassa tuntui siltä, että tämä hiihtokausi oli tässä. Tosin kuitenkin kävi, Hyrylässä oli vielä latu niin hyvässä kunnossa, että olihan siellä pakko hiihtää. Sikokallion lenkki ajettiin viimeisen kerran 20.4., sitä ei ehditty enää hiihtää, mutta jäljellä olevaa 1,5 km tykkilatua hiihdettiin monena aamuna kausi loppuun. Latu ajettiin viimeisen kerran 28.4. ja sen jälkeen se huononikin nopeasti. Viimeisinä ajoaamuina latu oli aivan loistavassa kunnossa ja keli kauden parhaita. Vappuna silti vielä hiihdettiin kauden päätöslenkki. Paloheinässä ajettiin vielä latua 6.5. saakka, mutta sinne ei enää lähdetty.
Hiihtotalvi oli siis pitkä ja kilometrejä ja varsinkin hiihtotunteja kertyi aika paljon, sen verran paljon oli hitaita ja nihkeitä kelejä. Mutta mieleen jäivät myös lukemattoman monet aurinkoiset päivät kevättalvella. Kauden saldo oli 3225 km, 261 tuntia, 130 hiihtokertaa. Hiihto jakaantui melko tasan perinteisen ja luistelun välille. Pertsaa 1460 km, 128 tuntia 62 lenkkiä. Luistelua 1765 km, 133 tuntia, 68 lenkkiä. Parina vuonna olen hiihtänyt kilometreissä enemmän, noin 3300 km, pari muuta kertaa yli 3000 km. Talvi oli siis varsin hyvä myös hiihtomäärän suhteen.
TJELDNET 