Hieno ulkoilupäivä, ei niin hieno hiihtokeli

Hangasselän latu. Kun suksi ei luista, niin se ei luista…

Eilen olin rinteessä laskemassa telemarkia kolmisen tuntia, 16 laskua á 2-6 min. Eli vähän niin kuin askelkyykkyä tasapainolaudalla 16 x 2-6 min. Ovat reidet vähän kipeät, silloin on parempi hiihtää pertsaa. Ja tänään oli kyllä parempi hiihtääkin pertsaa ihan muutenkin. Tiina luisteli. Yöllä piti sataa räntää, mutta ei onneksi satanut. Yön alin lämpötila oli +2, aamulla kahdeksalta oli +5, iltapäivällä +13, aurinko paistoi. Oli siis kohtuullisen, tai kohtuuttoman raskas hiihtokeli, mutta hieno ulkoilupäivä. Sellaisia päiviä tällä reissulla on ollut paljon, todella hyvää hiihtokeliä ei kertaakaan. Sellaista se ulkoilmaurheilu on. Hiihdin tänään zero-suksilla.

Lähdettiin taas aamulla Lassin laavun latua tarkoituksena hiihtää sen kautta Ruuhitunturille. Tänään ei ollut ajettu mitään latuja. Eilen ajettiin kaikki, vaikka ei ollut lumisadetta. Lauantaina ei mitään ja tänään ei mitään. Perjantaina kaikki. Eli pääsiäisen latuajot eivät menneet ihan perussääntöjen mukaan. Mutta eipä se tämän päivän keli olisi ajamisesta muuksi muuttunut. Ja olisiko kone painunut liikaa, kun oli niin pehmeää.

Joet täällä ovat olleet osaksi sulia koko reissun ajan. Voisi kuvitella, että koskikaroja olisi näkynyt, mutta eipä vaan ole.

Ruuhijoen ylittävä ”Ollin silta” Lassin laavun ladulla

Lassin laavun ladulla oli vielä jonkinlainen luisto, mutta Hangasselän ladulla se loppui kokonaan. Ei tuullut yhtään ja alkoi olla jo tosi kuuma, piti vähentää vaatteita. Sopiva hiihtoasu olisi ollut shortsit, t-paita ja liivi. Mutta eipä tullut shortseja mukaan. Lämmintä vaatetta kyllä olisi. Niinpä hiihdin kerraston paidassa hihat käärittynä. Hiihdin edeltä katsomaan, onko Ruuhitunturin kahvila auki. Sen on tarkoitus olla perjantaihin saakka auki, mutta jos keli menee niin pehmeäksi, että kelkan ja reen kanssa ei pääse ylös, sitten se ei ole auki. Oli se auki. Hiihdin sitten Tiinaa vastaan ja mentiin taas munkille ja kaakaolle. Pihassa oli valtava säkki klapeja. Mietittiin, millä se oli saatu ylös, kuulemma kelkalla vetämällä jonkun ison levyn päällä.

Latua Ruuhitunturilla

Ruuhitunturin laskussa ei tänään vauhti päätä huimannut, hyvä kun alas päästiin. Poikettiin Hangasjärven laavulla paistamassa makkarat. Joku olikin jo paistamassa makkaroita edellisten kävijöiden tekemillä tulilla ja meidän jälkeen tulivat seuraavat. Tulivat tulet tehokkaaseen käyttöön.

Hangasjärveltä hiihdettiin takaisin mökille. Minun teki vielä mieli jatkaa lenkkiä ja kävin vähän vähentämässä vaatteita ja vaihtamassa monot, kun edelliset hiukan hankasivat kantapäätä. Lähdin lisälenkille vanhoissa vaaleissa kisatrikoissa, enkä laittanut alle edes paitaa. Se olikin aika sopiva vaatetus, vaikka tuli siinäkin kuuma ylämäissä.

Kiersin ensin tunturin. Itäkodalla oli aika hiljaista, kun eilen väkeä oli ruuhkaksi asti ja hissijono oli pitkä. Ovat tainneet monet lähteä jo pääsiäisen vietosta kotia kohti. Ladullakin oli tänään tosi hiljaista. Jatkoin vielä Kaunisharjun lenkin ja söin eväitä Kaunisharjun laavulla. Tällä kertaa sain syödä eväät itse, ei tullut kuukkeli kyselemään syötävää.

Iltapäivällä keli oli, jos mahdollista, vieläkin märempi ja nihkeämpi

Päivän lenkki oli 42 km, aikaa meni melkein neljä ja puoli tuntia, nousua 600 m. Vauhti siis oli todella hidas, mutta hiihtää sai ihan tosissaan siihenkin vauhtiin.

Tänä aamuna lauloi kevään ensimmäinen peippo pihassa. Varmasti ihan ensimmäisiä, kun muita ei kuulunut. Myös teeri tuli tänään nähdyksi lenkillä. Tikkojen rummutusta kuulee monessa paikassa latujen varsilla. Rummutus kuivaan keloon kuuluu todella hyvin ja kauan, kun muuten on ihan hiljaista. Varsinkin, jos tikka rummuttaa korkealla rinteellä korkeassa kelossa.

Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.