Lehtotunturin ympäri Aihkipetsiin

Aihkipetsin tupa

Tänään oli ohjelmassa retkihiihtoa latujen ulkopuolella. Suunnitelmissa oli kiertää Lehtotunturi ja käydä Aihkipetsissä, se myös toteutui. Yöllä oli muutama aste pakkasta ja aamupäivä oli pääosin pilvinen. Iltapäivällä paistoi aurinko, mutta lämmintä ei ollut enempää kuin +5. Lunta täällä muuten riittää, kuten voi nähdä alla olevan kuvan lumensyvyysmerkistä Ruuhitunturin rinteellä nousuladun varressa.

Ruuhitunturin rinteellä on lunta reilu 90 cm.

Aluksi hiihdettiin latua pitkin Ruuhitunturin rinteille Lehtoaavan reunaan. Siitä lähdettiin hangelle. Hanki ei olisi pääosin kestänyt kunnolla luistelua, mutta perinteisen suksilla (Tiinalla karvasukset Madshus Nordic Pro) ja tunturisuksilla (minulla Åsnes Mountain Race 46) pystyi hyvin hiihtämään. Reitti oli suunniteltu kulkemaan suurimmaksi osaksi soita pitkin, mutta muutama lyhyt metsäpätkäkin oli välissä. Suunnistaa sai ihan kunnolla ja siinä näppärä apu oli vanha hiihtosuunnistus-karttateline ja Retkikartasta tulostetut kartat. Kompassistakaan ei ollut haittaa.

Lehtotunturin länsipuolella tuli ensimmäinen pieni pummi, kun katsoin, että rinnesuo lähtee jo nousemaan vasemmalle. Ei oltukaan vielä niin pitkällä. Seuraava, vähän isompi, tuli muutamaa kilometriä myöhemmin Lehtotunturin eteläpuolen soilla. Katsoin kartasta, että mennään avosuon yli, se oli hyvä suunnitelma, mutta avosuolta olisi pitänyt jatkaa selvästi enemmän vasemmalle. Seurailimme eilen aamuna luistelusuksilla hiihtäneiden reittiä olettaen heidän olevan samalla reittisuunnitelmalla. Niinpä päädyimme puoli kilometriä liikaa oikealle. Sekin pummi oli kuitenkin helppo korjata, varsinkin kun retkihiihdossa ei kello käy samaan tapaan kuin suunnistuskisoissa.

Loppumatkan Aihkipetsiin hiihdimme suurin piirtein samoja reittejä kuin vuosi sitten, hiukan korjaten silloisia huonoja reitinvalintoja. Koko alue on hienoa vanhaa metsää, pieniä mäkiä, soita ja lampia.

Tässä noustaan Aihkipetsin tupaa kohti viereiseltä lammelta

Aihkipetsissä olimme jo kolmatta kertaa. Ensimmäinen kerta oli vuosi sitten ja toinen viime vuoden elokuussa. Tällä kertaa teimme tuvan kaminaan pienet tulet ja paistoimme makkarat ja söimme muita eväitä. Vieraskirjan perusteella tuvassa oli käyty harvakseltaan, muutama kävijä viikossa. Tälle päivälle taisi tulla lisää kävijöitä, kun kaksi hiihtäjää tuli vastaan paluumatkalla Aihkipetsin ja Lehtoaavan välisellä kelkkauralla.

Vasemmalla makkaroita paistamassa tuvalla, oikealla Aihkipetsin ympäristön vanhaa metsää, jossa kasvaa paljon naavaa.

Paluumatkalle lähdettiin kelkkauraa, joka kulkee Lehtoaavan kodalta Aihkipetsiin, matkaa kertyy vajaa 5 km. Alkumatka on varsin kumpuilevaa maastoa, pieniä mäkiä, soita ja lampia. Kelkkaura on varsin mutkainen. Ura kunnostetaan ilmeisesti aina isompien lumisateiden jälkeen pääsiäiseen asti, tupakirjan mukaan viimeksi 13.4. eli kolme päivää sitten. Varsin kovapohjainen se oli, selvästikin tampattu säännöllisesti talven aikana. Huonostihan se on merkitty, joten jos se on ummessa, kuten paikoin viime vuonna, vaikea sitä on silloin seurata.

Noin kilometrin jälkeen Aihkipetsistä lähtiessä maasto muuttuu vähäksi aikaa varsin tasaiseksi, kunnes avosuon reunasta lähdetään nousemaan Kuusikko-Ruuhivaaran rinnettä kohti Lehtoaapaa. Ladulta on varsin komeat maisemat ylempää vaaran rinteeltä.

Maisemaa Kuusikko-Ruuhivaaran rinteiltä

Lehtoaavan kodalla kelkkaura yhtyy latukoneella tehtyyn latuun. Sitä hiihdettiin Ruuhitunturin kahvilaan munkille ja kaakaolle. Taas kerran saatiin lämpimiä munkkeja.

Ruuhitunturin kahvila 420 metrin korkeudessa

Kahvilan pihassa otin suksista pitokarvat pois, koska edessä oli pitkä lasku Hangasjärvelle. Tunturisuksien lyhyetkin pitokarvat (Åsnes X-skin) jarruttavat selvästi enemmän kuin latuhiihtoon tehtyjen karvasuksien karvat. Etuna on se, että ne saa näppärästi pois ja taas takaisin. Niinpä laitoinkin ne taas alhaalla Sotkan ämmin lähteen jälkeen, koska loppumatka mökille oli taas nousuvoittoista.

Useammankin kerran tällä viikolla ollaan nähty metson jäljet, mutta ei itse lintua kertaakaan. Tänään sitten onnistuttiin näkemään koppelo.

Päivän retki oli 31 km, josta noin puolet latujen ulkopuolella. Aikaa meni reilu viisi tuntia eli hyvä ulkoilupäivä hienoissa maisemissa tänäänkin. Alla Retkikartan tulosteille piirretty reitti latujen ulkopuolella. Tulostuksessa menivät värit jotenkin sekaisin. Karttaan vihreällä merkityt alueet eivät ole suunnistuskartasta tuttua pusikkoa vaan rämesuota eli siis harvaa, kitukasvuista männikköä.

Reitti Lehtotunturin ympäri Aihkipetsiin ja kelkkauraa takaisin Lehtoaavalle.
Kategoria(t): Hiihto, luonto Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.