Husky on vielä innokkaampi lenkille lähtijä kuin me

Yöllä ajettu kuntorata, saimme tehdä ensimmäiset jäljet.

Heräsin yöllä klo 2.15 latukoneen ääneen. Se oli lähtenyt ajamaan latuja, pakkasta oli silloin -6. Kuntorata menee melkein mökin ikkunan alta, olisiko matkaa 20-30 metriä. Tänään oli kunnostusvuorossa Ruuhitunturin lohko, mutta myös Sallatunturin lohko ajettiin, liekö pääsiäisellä osuutta asiaan. Sallatunturin lohko ajettiin klo 2 alkaen, Ruuhitunturin ladut klo 5 alkaen. Aamulla oli -7 pakkasta ja klo 8 tuli pieni lumikuuro, muuten tänään oli poutapäivä. Aamupäivän paistoi aurinko, sitten oli puolipilvistä ja lopuksi pilvistä.

Lähdimme noin yhdeksän aikaan lenkille, tänään molemmat luistellen. Päätettiin hiihtää alkuun kuntoradan kautta Tunturilammelle. Tuo kuntorata on kyllä varsinainen kuntorata, kyllä siinä kunto ja hiihtotekniikka (erityisesti kunto ja laskutekniikka) paranisi kummasti, kun sitä kiertäisi enemmän. On jyrkkiä nousuja, on jyrkkiä ja mutkaisia laskuja, tasaista ei kyllä ole yhtään. Korkeuseroa on 65 metriä.

Kuntoradalla on aika jyrkkiä ja mutkaisia laskuja.

Kuntoradalta jatkoimme Tunturillamelle ja edelleen Kaunisharjun kautta Poropuistoon. Yöllä ajettu latu oli todella hyvä ja sopivan liukas, ei yhtään jäinen.

Poropuistossa oli käynnissä koiravaljakkojen laittoa valmiiksi vetämään turisteja. Pihalla on varmaan hyvinkin sata huskyä, josta monilla tuntui olevan hirmuinen into päästä mukaan. Kyllä meilläkin on aika kova into päästä lenkille, mutta nuo ovat ihan oma lukunsa.

Poropuistosta jatkettiin Harjuladun ja Lähdeladun kautta Lassin laavun ladulle. Se latu ylittää alkumatkasta avosuon ja huomasin, että hanki kantaa. Oli täydellinen hanki, liukas ja ihan tasainen. Piti sillä ja parilla pienemmällä suolla vähän kurvailla. Aika äkkiä pinta kuitenkin pehmeni ja oli parempi pysyä ladulla.

Lassin laavulla pidettiin vähän taukoa ja Tiina söi eväitä. Heti tuli pari kuukkelia kyselemään syötävää. Sielläkin niille maistui Kursulaisen ruislimppu ja myös pähkinät, toisin kuin Kaunisharjun laavulla oleilevalle linnulle.

Mietittiin, että olisi kierretty Kalliojärven kautta, mutta epäiltiin hangen kestävyyttä ja pysyttiin ajetulla ladulla kohti Hangasselkää. Ruuhitunturin lohko oli tosiaan ajettu aamulla ja se ei ollut niin hyvä kuin yöllä ajettu Sallatunturin lohko. Baana oli ilmeisesti aamulla jo sen verran kova, että ajojäljestä tuli hiukan kokkareinen ja se jäi vähän pehmeäksi.

Ruuhitunturilla, niin kuin monessa paikassa Lapissa, kasvaa vanhoja mäntyjä. Ruuhitunturin nousussa ladun varressa kasvaa 332 vuotta vanha puu. Se on latvasta keloutunut, mutta muuten oikein hyvässä kunnossa edelleen. Opastaulun mukaan sen iäksi on saatu vuonna 1995 305 vuotta, niinpä se tänä vuonna täyttää 332 vuotta. Myös Ruuhitunturin kahvilan ikkunoiden alla on tosi paksuja mäntyjä, varsin vanhoja varmasti nekin.

Tänään saatiin taas lämpimiä munkkeja Ruuhitunturin kahvilassa. Kauppa tuntuu käyvän hyvin näin pääsiäisviikolla, väkeä käy paljon pitämässä taukoa ja paikan päällä leivotut munkit tekevät kauppansa.

Ruuhitunturilta lähdettiin alas Siskellammen kautta. Laskuissa latu oli paikoin kohtuullisen liukas, paikoin imi aika pahasti, kun aurinko oli lämmittänyt. Hieman tökkivää siis oli meno. Tammakkolammelta lähdettiin eri reittejä, minä lähdin uudelle kierrokselle Ruuhitunturille.

Hiihdin ensin evästauolle Hangasjärven laavulle. Istuin järven rannalla keinutuolissa, josta on kuva 11.4. jutussa. Vähän siihen osui tuuli, mutta mukava paikka muuten. Tauon jälkeen jatkoin Ruuhitunturin nousuun. Viime keväänä hiihdin Ruuhitunturin nousun ilman sauvoja ja samaa päätin kokeilla nytkin. Alla oli silloin 49 km hiihtoa, nyt 46 km. Viime vuonna osui märempi keli, joten nyt nousun selvisi ylös muutamaa minuuttia nopeammin. Viimeksi hiihdin vielä päälle melkein 30 km, tällä kertaa tyydyin 15 km edelleen ilman sauvoja. Linn Svahn oli juuri hiihtänyt ilman sauvoja 100 km, joten tämä oli vielä aika kesy versio. Mutta kyllähän se lihaksia polttelee, kun reilu 20 min luistelee pelkkää ylämäkeä, vaikka vauhti onkin rauhallinen.

Latua Siskellammen kodan kohdalla

Hetken kävi mielessä mennä uudestaan kaakaolle ja munkille, mutta kurvasin kuitenkin takaisin kahvilan pihasta ja lähdin uudemman kerran Siskellammen ladulle. Kävin vielä hetken istumassa Siskellammen kodalla ja söin loppuja eväitä. Takaisin mökille palasin Poropuiston kautta. Keli oli hiukan jopa parantunut edellisestä kierroksesta, kun aurinko pysyi pilvien takana.

Päivän kummallisuus oli Polarin (Vantage V2 / sykevyö ja lähetin Polar H10). Ovat toimineet viime kesäkuusta lähtien varsin luotettavasti. Tänään heti alkuun mittari näytti kummia sykkeitä. Keskeytin tallennuksen ja käynnistin uudestaan. Näytti välillä oikein, välillä ihan pieleen. Keskeytin vielä kerran ja aloitin taas uudestaan. Taas välillä oikeita lukemia, välillä kummallisia. Jossain vaiheessa mittari varoitti, että lähettimen patteri oli loppumassa. Siitäkö se sitten johtui? Parin tunnin hiihdon jälkeen kyllästyin ja otin koko sykevyön pois. Lähetin taskuun ja vyö reppuun. Mittari näytti edelleen sykettä, välillä oikealta vaikuttavaa, välillä väärältä. Mittari oli hihan päällä, joten ranteesta se ei voinut mitata sykettä. Mistä ihmeestä se sitten mittasi, tai mitä se oikein näytti. Se nimittäin teki sitä lenkin loppuun saakka. Hatustako se niitä lukemia veti, kun mistään ei tullut signaalia. Tiinalla on myös H10-lähetin, mutta ne on koodattu ja paritettu kummankin omaan mittariin. Ja sitäpaitsi se näytti lukemia, vaikka Tiina oli 5 km päässä eli se ei ole selitys, että se olisi näyttänyt Tiinan sykettä. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä tämän selittää!

Päivän lenkki oli noin 65 km, aikaa meni viisi tuntia. Tällä kertaa en tehnyt reittikarttaa ja -profiilia, sen sijaan kiinnostuneet voivat tutkia lenkkiä ja reittiä Stravasta.

Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.