Hankihiihtoa Kalliojärvellä ja kuukkeli Kaunisharjulla

Kuukkeli Kaunisharjun laavulla

Yöllä oli taas kolme astetta pakkasta, mutta jo aikaisin aamulla lauhtui nollaan. Yöllä ei satanut lunta, joten latujenkunnostussysteemin mukaan tänään ei latuja ajettu. Mutta eipä se haitannut, hyvä oli sen puolesta hiihtää. Lähdettiin tänään jo kahdeksalta, tällä kertaa molemmat luistelusuksilla. Latu ei ollut jäinen, mutta se oli alussa todella liukas. Heti ensimmäisessä laskussa pääsi todella pitkälle ja vauhtia oli reilu 40 km/h. Tänään paistoi välillä aurinko, välillä oli pilvessä, juurikaan ei satanut mitään. Iltapäivällä oli lämmintä +6.

Lassin laavun latu aamulla

Lähdettiin hiihtämään Lassin laavun latua. Sekin on itse keksitty nimi ladulle Sallatunturista Lassin laavulle. Siinähän ensin lasketaan pitkä, loiva lasku avosuolle ja ylitetään Ruuhijoki. Lassin laavulle noustaan muutama varsin jyrkkä nousu, korkeuseroa tulee kaikkiaan 85 metriä. Lassin laavulta jatkettiin Kalliojärvelle sillä ajatuksella, että voisiko siellä hiihtää jo hangella. Eilenhän siellä oli lumi varsin märkää. Vuosi sitten hiihdeltiin pitkät pätkät hankea Kalliojärvellä ja sen läheisillä järvillä ja soilla. Hanki kesti kevyttä luistelua eli ihan täyttä potkua ei kestänyt päkiällä tehdä eikä myöskään työntää täydellä teholla.

Mutta olihan hieno hiihtää hangella tyynessä aamussa. Oli niin hiljaista kuin vain Lapissa voi olla.

Kalliojärvi hiljaisena kevätaamuna

Hankalin osuus oli siirtymä joen varressa Kalliojärveltä Kalliolammelle. Uoma oli sula, vaikka vettä siinä oli tällä hetkellä aika vähän, tulva-aikana varmaan enemmän. Vieressä ei oikein mahtunut luistelemaan. Mietittiin, miksi se oli sula, kun virtaus oli hyvin pientä. Onko mahdollisesti lähteitä?

Kartasta on aina mielenkiintoista tutkia, mihin jostain lähtevä vesi lopulta laskee. Kalliojärvestä uoma laskee Kalliolampeen ja edelleen Lehtolampeen ja Ruuhijokeen. Ruuhijoki taas virtaa pohjoiseen Sallan kirkonkylän ohi ja muuttuu jossain vaiheessa Käsmänjoeksi. Joki kääntyy ensin länteen ja sitten lounaaseen. Käsnänjoki laskee pitkän kierroksen jälkeen Joutsijärveen muutama kymmenen kilometriä Sallasta Kemijärven suuntaan. Joutsijärvestä joki jatkuu vähän matkaa Käsmänjokena ja laskee suureen Kemijärveen ja sieltä sitten Kemijokea Perämereen. Aika pitkä ja mutkikas matka on Kalliojärven vedellä ennen kuin se päätyy mereen.

Ei ollut uoman varressa koskikaraa, mutta sen sijaan oli pulmunen! En ole tainnut nähdä pulmusta kuin viimeksi Saariselällä 2014. Itse asiassa tarkempi blogin tutkiminen paljastaa, että olen viimeksi nähnyt pulmusia keväällä 2017 Sodankylän ja Kittilän välillä.

Kalliojärvestä Kalliolampeen laskeva uoma, Kalliolampi on 2,5 m alempana

Kun Kalliolammelta päästiin hangelta Hangasselän ladulle, se oli jo kostea ja nihkeä. Hangasselän nousu kohti Ruuhitunturia oli taas aika raskas. Matkalla kuultiin taviokuurna laulamassa puun latvassa.

Hangasselän nousu

Hangasselältä jatkettin taas tänäänkin Ruuhitunturin kahvilaan. Tänään testattiin porokeitto, täällä sitä kutsutaan nimellä käristyskeitto. Kyllä oli hyvää, siinä oli hyvin haudutettuja porkkanan ja lantun paloja sekä tietysti poroa. Jälkiruoaksi munkkikahvit. Munkki oli tänään niin tuore ja lämmin, että tuoreempi olisi ollut taikinaa.

Tauon aikana lumi oli mennyt täysin märäksi. Lähdettiin paluumatkalle Siskellammen kautta. Lehtoaavalta alas on parin kilometrin laskuosuus, mutta tänään siinä sai paljon hiihtääkin, ei pelkästään laskea. Loppumatka Tammakkolammelta Sallatunturin juurelle tultiin harjulatua ja Sotkan ämmin lähteen ohi lähdelatua (harjulatu ja lähdelatukin ovat meidän itse keksimiä nimiä latuosuuksille.

Tunturin juurelta Tiina palasi mökille ja minä lähdin vielä lisälenkille tunturin ympäri ja Kaunisharjun lenkille. Keli alkoi olla todella märkä ja pehmeä, ihmekö tuo, kun lämmintä oli +6. Itäkodan nousussa tuli aika kuuma. Olin ajatellut hiihtää sen ilman takkia, mutta alhaalta tuntui viileältä. Nousussa tien ylityksen jälkeen lauloi taviokuurna. Viime keväänä kuulin samassa paikassa kevään ensimmäisen peipon. Viime keväänä oli myös järripeippoja, mutta tänä vuonna ne eivät ole ehtineet vielä koko Lappiin. Tiiran mukaan etujoukko on tulossa vasta Kainuussa.

Olin ajatellut evästaukoa Tunturilammen laavulla, mutta siellä oli paljon porukkaa ja jatkoin Kaunisharjun laavulle. Siellä ei ollutkaan ketään. Paikka on hieno, mutta siitä on vaikea saada kuvaa. Maasto putoaa ladulta suppaan ja sen takana on todella jyrkkä ja korkea harjunrinne ylös. Paikalle tuli kuukkeli kyselemään syötävää. Pitihän sille syötävää antaa. Sille kelpasi paikallisen leipomon Kursulaisen ruislimppu ja rusinat, sen sijaan pähkinä ei maistunut.

Kuukkelin, pulmusen ja taviokuurnien lisäksi tänään nähtiin riekko ja metson jäljet.

Päivän lenkki oli 51 km ja aikaa meni taas neljä ja puoli tuntia. Kahteen päivään siis tahkottu yhdeksän tuntia ja matkaa kertynyt 101 km. Hyvällä kelillä samassa ajassa taittuisi hyvinkin 140 km.

Reittiprofiili
Reittikartta
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.