Samanlainen keli jatkuu kuin aikaisempina päivinä täällä Sallassa. Välillä paistaa aurinko, välillä sataa räntää, välillä molempia yhtä aikaa. Tänään ajettiin aamulla kaikki ladut ja ne olivatkin loistavassa kunnossa. Luisto ei tänäänkään ollut silti kummoinen, uuden lumen vesikeli edelleen. Lumi on niin hienojakoista, että se kostuu tosi herkästi ja silloin luisto on huono. Päätin tänäänkin lähteä karvasuksilla, Tiina lähti luistelusuksilla.
Joku on kumminkin kiinnostunut, minkälaisilla karvasuksilla hiihdän. Malli on Madshus Race Pro Intelligrip vuosimallia 2020-21 eli vielä valkoinen suksi, tämän talven malli on etuosasta punainen. Suksi on käytännössä vanha Redline-kisasuksi, johon on laitettu 30 % nylonia sisältävä karva pelkän mohairin sijasta. Sekoitekarvan ansiosta sukset toimivat parhaiten nollan molemmin puolin, eikä karva vety niin helposti kuin 100-prosenttinen mohair-karva. Tänään oli loistava pito koko matkan eikä yhtään tökkinyt. Luisto tietysti on mitä on tällä kelillä, mutta varsin hyvin luisti muihin verrattuna.
Tänään hiihdettiin eri reittejä, mutta tarkoitus oli osua Ruuhitunturin kahvilaan samaan aikaan. Tiina lähti Lassin laavun kautta ja minä lähdin tunturin ympäri -lenkkiä ja Kaunisharjun kautta Poropuistoon. Tunturin ympäri -lenkin Itäkodan nousussa tuli hiki, kun tuuli ei osunut yhtään. Piti kaivaa ohuemmat hanskat repusta ja olisin vaihtanut ohuemman takinkin, jos olisi ollut mukana. Pitkän nousun jälkeen oli Tunturilammille saakka tasaisempaa suomaastoa ja sitten pitkä laskuvoittoinen osuus Kauniharjun juurelle. Laskuun paistoi aurinko ja luisto oli aika huono, niinpä alla oleva laskuvideo on nopeutettu.
Poropuiston kohdalle tulin tänään eri suunnasta kuin eilen, mutta siitä matka jatkui eilistä reittiä kohti Siskellampea.
Täällä Sallassa ladut ovat niin viimeisen päälle kunnossa kuin vaan voi olla silloin, kun ne on ajettu eilisessä jutussa kuvatun systeemin mukaan. Kahdessa päivässä sitten tuli se yli 3 cm lunta eli tänään ajettiin kaikki ladut. Huomenna taas ei ajeta ellei yöllä sada yli 3 cm lunta.
Tammakkolammelta Siskellammen kautta Ruuhituntunturin kahvilan pihaan on matkaa 9,5 km, nousua 150 metriä. Matkalla on muutamia alamäkiä, mutta pääosin koko matka on vaihtelevaa nousua. Noin puolimatkassa on Siskellammen kota samannimisen lammen rannalla. Kun tuolla ladulla Tammakkolammelta ja Ruuhitunturille ei ole virallista nimeä, nimesimme sen viime keväänä Siskellammen laduksi. Siskellammesta käytetään myös muotoa Siskelilammet, Siskellammit ja Siskelilammit. Maastokartassa lukee Siskellammit. Mutta Siskellammen latu taipuu noista muodoista parhaiten.
Heti Siskellammen jälkeen on pieni, metsäinen nousu (kuvassa yllä) ja sen jälkeen loiva lasku takaisin suolle. Sieltä alkaa reilun parin kilometrin nousuosuus Lehtoaavalle, nousua siinä on sata metriä. Suotahan se nousukin pitkälti on, täällä kun rinnesoita riittää. Lehtoaavalta onkin sitten enää parinkymmenen metrin nousu Ruuhitunturin kahvilan pihaan. Tiina oli hetken ehtinyt odotella, mutta ei pitkään. Päivän menu oli taas munkki ja kaakao. Tänään olisi ollut tarjolla myös poronkäristyskeittoa!
Tauon jälkeen laskettiin yhdessä Ruuhitunturin lasku Hangasjärvelle. Se olikin tänään mukava laskea, latu ei ollut liian liukas eikä luistelubaana liian nihkeä. Vauhtia oli enimmillään 44 km/h. Hangasjärveltä käännyin takaisin Ruuhitunturin nousuladulle ja hiihdin koko nousun tunturin huipulle saakka. Nousua tulee 210 metriä 4,6 km matkalla, aikaa meni rauhallista lenkkivauhtia hiihtäessä 35 min eli on se melkoinen nousu. Alkuosassa on jokunen pieni lasku, mutta muuten koko ajan vaihtelevaa nousua, tällä kelillä lähes pelkkää vuorohiihtoa.
Tunturin huipulta laskin osan matkaa alas ja kurvasin Hangasselän ladulle. Se oli todella nihkeä, vähän hiihdetty ja märkä ja vastatuulikin vielä. Laskuvoittoista maastoa kuitenkin. Tällä reissulla Kalliojärvi on vielä käymättä ja nyt päätin sen läpi hiihtää. Latukone ajaa kaakosta Kalliolammen rantaan ja luoteesta Kalliojärven rantaan. Väli on vajaa kaksi kilometriä ja siihen ajetaan kelkalla joskus pohja. Käytännössä se oli nyt pelkkä hiihtämällä tehty latu ja vieläpä pehmeä sellainen. Mutta hieno paikkahan se on. Elokuussa käytiin noissa maastoissa sulan maan aikaan, silloin käytiin myös Kalliojärven päivätuvalla, nyt en siellä käynyt. Kalliolammen kalliojyrkänteillä hyppelehti pari kuukkelia.
Kalliojärveltä jatkoin evästauolle Lassin laavulle. Istuskelin laavulla jonkin aikaa syömässä eväsleipiä ja juttelemassa karvasuksista. Paikalle tuli pari hiihtäjää paistamaan makkaraa ja pian paikalle ilmestyi myös pari kuukkelia kärkkymään niitä samoja makkaroita.
Laavulle istuessa kohdalle osui sakea räntäkuuro. Kun lähdin hiihtämään kohti Sallatunturia, kohta paistoi taas aurinko. Tunturi näkyy hienosti Ruuhijoen ylityksen jälkeiseltä suolta. Viime keväänä suolla oli paikoin vettä ladulla, piti kiertää hankea pitkin. Nyt on edelleen täysi talvi. Ennen Hautajärventien alikulkua kuulin taas taviokuurnan laulavan. Yhtään en ole vielä nähnyt, mutta useamman jo kuullut. Laulu on kaunis ja kaunis on lintukin, jos sen sattuu näkemään.
Päivän lenkki oli 50 km. Eivät tulleet kilometrit tänäänkään helpolla, aikaa meni neljä ja puoli tuntia.
TJELDNET 