Ei nyt kaikkein helpoin keli ollut Sallassa tänäänkään

Latua Poropuiston ja Siskellammen välillä

Viime yönä ei satanut lunta ja oli pari astetta pakkasta, aamulla oli nollassa. Ennusteen mukaan taas oli luvassa pilvistä, räntäsadetta ja aurinkoa. Tai sitten ei. Luvassa siis melkein yhtä hankala hiihtokeli kuin eilen. Ja lisäksi latuja ei ollut ajettu. Täällä Sallassahan on systeemi, missä kunakin päivän ajetaan yksi kolmesta latulohkosta. Lumisateet sekoittavat systeemiä. Jos sataa lunta, seuraavana päivänä ajetaan kaikki ladut ja sitä seuraavana ei mitään. Paitsi jos sataa lunta…

Lauantaina satoi reilusti lunta ja siksi sunnuntaina ajettiin kaikki ladut. Ja kun sunnuntaina ajettiin kaikki ladut, maanantaina ei ajettaisi vuorossa olevaa lohkoa. Paitsi jos sunnuntaina olisi satanut yli 3 cm lunta, olisi ajettu taas kaikki ladut ja tiistaina ei mitään. Sunnuntaina paikoin satoi vain sentti lunta, paikoin jopa 5 cm, kuurot olivat hyvin paikallisia. Tulkinta oli, että satoi alle 3 cm. Tänään on taas iltapäivällä satanut lunta, mutta kuinka paljon. Ajetaanko huomenna tiistaina vuorossa oleva lohko vai kaikki lohkot, se jää nähtäväksi. Systeemi on täysin matemaattinen ja sinällään toimiva, mutta joskus toivoisi pientä joustoa. Voisiko välillä olla ajamatta kaikkia lohkoja lumisateen jälkeen ja ajettaisiin sitä seuraavanakin päivän joku lohko. Olisi aina tuoretta latua tarjolla.

No, tänään oli ihan hyvä pertsakeli karvasuksilla. Voideltavilla ei näyttänyt olevan, eikä luistelusuksilla. Tiinakin kokeili pätkän luistelusuksilla, ei luistanut mihinkään, ja tuli hakemaan karvasukset. Hiihdettiin aluksi Kaunisharjun latua Poropuistoon. Sitä pätkää oli hiihdetty paljon sekä eilen että tänään ja latu oli kauttaaltaan liipalla ja liukas. Se on melkeinpä alueen helpoin ja tasaisin latu ehkä Sallatunturi-Salla-ladun ohella. Ladun varressa oli porukkaa yrittämässä saada pitoa suksiinsa.

Poropuistosta jatkettiin Tammakolammelle ja edelleen Siskellammen suuntaan. Latu muuttui nopeasti hyvinkin nihkeäksi, kun hiihtäjiä oli ollut paljon vähemmän. Mitä ylemmäs Ruuhitunturin rinteelle noustiin, sitä nihkeämmäksi keli muuttui.

Kynttiläkuusia Lehtoaavan reunamilla

Lehtoaavalla, 400 metrin korkeudessa olevalla isolla suolla, aurinko alkoi pilkistellä pilvien takaa ja sinistä taivastakin näkyi. Päivän paras keli osuikin juuri siihen, kun oltiin Ruuhitunturilla. Poikettiin taas Ruuhitunturin kahvilassa ja tällä kertaa saatiin jo katsella terassilta aurinkoista maisemaa. Mittari näytti puolitoista astetta pakkasta ja hiukan tuuli, joten kovin lämmintä ei ollut. Ei ihan samaa kuin viime keväänä, kun oli varjossa +10 ja aurinko paistoi. Tämän päivän menu oli munkki ja kaakao (5 €), munkit leivottu paikan päällä ilman sähköä. Moneen kertaan olen Ruuhitunturin kahvilaa kehunut Suomen hienoimmaksi latukahvilaksi ja kehun taas. Kahvila keskellä erämaata 420 km korkeudella. Linnuntietä lähimmälle tielle on matkaa 5 km.

Maisemaa Ruuhitunturin kahvilan terassilta

Kahvilan pihasta kohti Ruuhitunturin huippua lähtiessämme, taivas oli vielä enimmäkseen sininen pohjoisessa. Valitettavasti tunturin huipulla oli jo pilvistä.

Maisema Ruuhitunturin kahvilan edestä Ruuhitunturin suuntaan

Kahvilalta tunturin huipulle on matkaa vajaa kilometri ja nousua 50 metriä, joka kertyy suurelta osin hyvin lyhyeltä matkalla. Jyrkkä osuus on oikeasti jyrkkä. Siihen mäkeenhän piti kokeilla, miten siitä pääsee vauhdilla ylös. Kyllähän siitä pääsikin, mutta olihan se jyrkkä.

Ruuhitunturin neljän kilometrin lasku Hangasjärvelle laskettiin pääosin ladun sivussa, jossa lumi oli todella nihkeää. Latu taas oli liipalla ja todella liukas. Ja laskuhan on melko hurja. Ladun sivussa pystyssä laskien vauhtia oli enimmillään vajaa 30 km/h, mikä ei toki ole vauhti eikä mikään. Latua pitkin olisi vauhtia varmasti tullut 60-70 km/h. Pääongelma olisi ollut se, että jos tuosta vauhdista joutuisi hyppäämään ladun sivuun, sukset tökkäisivät nihkeään lumeen niin rajusti, ettei olisi toivoakaan pysyä pystyssä. Ja kaatuminen tuosta vauhdista sattuu.

Syötiin vielä eväsleivät Hangasjärven laavulla. Silloinkin sattui aurinko paistamaan ja se lämmittikin mukavasti puuskaisessa kylmässä tuulessa.

Maisemaa Hangasjärven laavulta

Hiihtolenkin jälkeen kävin vielä juoksemassa muutaman kilometrin talvivaelluspolkuja. Muistan, kun jouluna 2005 kiertelin Wengenissä Sveitsissä välipäivänä laskettelusta paikallisia talvivaelluspolkuja ja mietin, milloin sellaisia saadaan Lappiin. Nykyään niitä taitaa olla jo kaikissa Lapin hiihtokeskuksissa. Niitä on mukava juostakin, vähän niin kuin juoksisi kotona Kylmäojankorvessa talvipolkuja. Täällä polut tampataan kelkalla, Wengenissä ainakin silloin rinnekoneella. Kotona polut taas ovat koiranulkoiluttajien tekemiä.

Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.