Hankala hiihtokeli Sallassa

Eilen illalla maisema mökin terassilta oli talvinen lumisateen jälkeen

Eilen satoi lunta iltaan asti ja maisema oli hyvinkin talvinen. Sitä se oli edelleen tänä aamuna. Puut olivat lumiset ja aurinko paistoi.

Elisillan maisema tänään aamulla valoisassa

Jo eilen sääennustetta katsoessa näytti siltä, että hiihtokelistä ei tänään tule helppo. Ladut oli ajettu yöllä niin, että kaikki oli ajettu aamulla klo 8. Aamuyöstä klo 4-6 oli satanut pari senttiä pakkaslunta ajetun ladun päälle. Aamulla oli pakkasta -1. Latu näytti siltä, että kun se kostuu, luistelubaanasta tulee todella nihkeä, latu olisi todennäköisesti parempi, liippaantuisi. Eli siis pertsaa. Mutta millä suksilla? Voideltavilla, zeroilla vai karvasuksilla? Päädyin lopulta karvasuksiin. Tiina pähkäili luistelusuksien ja karvasuksien välillä ja päätyi myös karvasuksiin.

Latua Keselmäjärven lähellä

Alussa keli oli yllättävän liukas, aamuyöstä satanut lumi luisti ja suksi myös piti. Hiihdettiin alku yhdessä Keselmäjärvelle, joista Tiina lähti nousemaan kohti Itäkotaa ja minä lähdin Sallan kirkonkylän suuntaan. Suolla Keselmäjärven ja Snow Pointin välillä oli sen verran hiihdetty ja aurinko lämmittänyt lunta, että latu oli liipaantunut ja liukas. Sukset luistivat ja pitivät tosi hyvin.

Maisemaa Sallatunturin suuntaan Sallaan menevältä ladulta

Lähempänä Sallaa lumi meni yhä kosteammaksi, vähät hiihtäjät hajaantuivat eri laduille ja luisto alkoi heikentyä, pito oli kyllä hyvä tänään koko matkan. Kiersin Ratiskaviidan lenkin, tai jonkin version siitä ja lähdin sitten kohti Kalliojärveä. Juttelin jonkun paikallisen kanssa, joka kertoi, että täällä innokkaimmat hiihtäjät kiipeävät keväällä kävellen Ruuhitunturille ja hiihtävät hangella ylhäällä olevilla soilla. Siis silloin, kun alhaalla ei ole enää lunta. Kuulostaa hienolta. Viime keväänä latukone ajoi Ruuhitunturin lenkin viimeisen kerran äitienpäivänä, milloin lie siellä ylhäällä hiihdetty viimeisen kerran.

Salla-Kalliojärvi-latua oli tullut viisi hiihtäjää vastakkaiseen suuntaan, kaikki luistelijoita. Neljä oli jäljistä päätellen luistellut alas koko Marjavaaran kolmikilometrisen nousun, yksi oli työntänyt tasatyöntöä. Sain siis hiihtää ylös vasemmanpuoleista latua, josta oli sentään yksi mennyt, toisella ladulla oli se kaksi senttiä kosteaa lunta. Reiluun puoliväliin 90-metristä nousua suksi toimi hyvin, mutta yläosassa lumi alkoi muuttua todella tarttuvaksi ja suksi vähän tökki. Lopulta piti siirtyä pois ladulta. Luistelubaanalla latukoneen kammanjälki kuulsi uuden lumen läpi ja siinä ei tökkinyt, mutta ei kyllä luistanutkaan. Marjavaaralta alas ei tarvinnut laskea, koko ajan piti työntää.

Lassin laavulla söin eväsleipiä ja kuukkeli tuli heti kärkkymään oksalle. Aamulla Hangasselän latu ja Lassin laavulta Sallatunturiin oli ajettu viimeisenä ja siinä ei ollut lunta pinnassa ollenkaan. Ilahduin, että nyt pääsen hiihtämään liukkaammalle ladulle Hangasselän yli Ruuhitunturille. Sadan metrin jälkeen alkoi sataa sakeasti räntää ja lisäksi oli vastatuuli. Se siitä liukkaammasta ladusta. Noin Hangasselän nousun puolivälissä suksi alkoi taas tökkiä ja piti siirtyä pois ladulta. Muutaman kerran piti pysähtyä raapimaan sommalla lunta pois karvoista. Se ei varsinaisesti jäätynyt, mutta lumipallolumi tarttui karvan etuosaan sitkeästi ja alkoi kerätä ympärille ”lumipalloa”. Toinen ongelma suuren osan matkaa oli sompien alle kertyvät lumipallot, jolloin piikki ei enää ulotu lumeen. Kutsun sitä jäätelökauhailmiöksi…

Hiihdin koko nousun Ruuhitunturin kahvilalle ladun sivussa. Tuntui, että lumi tarttui välillä jopa suksien luistopintaan. Joku oli hiihtänyt myös latujen välissä ja näytti hanganneet suksista lunta ja/tai jäätä pahimmillaan kymmenen metrin välein. Helppoa tuskin oli kellään.

Latu ummessa Ruuhitunturin nousussa

Pidin tauon Ruuhitunturin kahvilassa, tuore, paikalla leivottu munkki maistui. On kyllä hieno kahvila, tunturissa yli 400 metrin korkeudessa, ei sen hienompaa ole. Kaikista hienointa on aurinkoisena päivänä, kun tarkenee istua terassilla. Olin miettinyt, että tulisin takaisin Siskellammen latua, mutta keli ylhäällä oli niin huono, että päätin tulla lyhintä reittiä Hangasjärven kautta.

Panoraamakuva Ruuhitunturin rinteeltä

Ruuhitunturin laskussa ei juuri vauhti tänään huimannut, välillä pitää työntää lisää vauhtia. Viime keväänä oli monesti toisin, kerran piti juosta reilu puoli kilometriä jäisellä kelillä.

Ruuhitunturin lasku

Hangasjärveltä eteenpäin oli sikäli parempi hiihtää, että lumi oli märempää eikä enää tarttunut suksiin. Jos ei vauhti huimannut laskuissa, ei se huimannut koko lenkilläkään. Matkaa kertyi 38 km ja aikaa meni 3.45. Keskinopeus tasan 10 km/h ja siihenkin sai hiihtää.

Kuukkelin lisäksi tänään kuului muutamia taviokuurnia.

Reitin korkeusprofiili
Reittikartta
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.