Paluu ainakin puoliksi värikkääseen maailmaan

Laanioja Onninjäljen varressa

Tänään oli aamulla pakkasta -7 ja yöllä oli satanut vähän lunta. Iltapäivällä piti vähän lauhtua. Tuulta oli vähemmän kuin parina päivänä eikä taivas ollut kauttaaltaan paksussa pilvessä. Ajateltiin, että keli olisi yhtä liukas luistella kuin eilen, mutta se olikin päinvastoin tosi nihkeä. Hetken jo harkitsin, että käyn vaihtamassa pertsasuksiin, koska latu oli liukas, mutta tekemättä jäi.

Luulammen latu oli ajettu ensimmäistä kertaa ja tarkoitus oli käydä siellä katsomassa. Minä hiihdin Kuutamaoladun kautta ja Tiina lähti kiertämään Laanilan kautta. Huomasin jo Kuutamoladulla, että sitä oli mennyt kaksi pyöräilijää. Baana oli kuitenkin sen verran kova, että jäljet eivät oikeastaan ollenkaan haitanneet hiihtämistä. Sen sijaan Onninjälki oli parin päivän tuiskulumen jälkeen vielä latukoneen jäljiltäkin sen verran pehmeä, että pyörät olivat uponneet monin paikoin jopa 5 cm. Hiihdin Oikoladun risteykseen saakka ja totesin, että parempi kääntyä takaisin hiihtämään kunnossa olevia latuja. Pahimmillaan pyörillä oli ajettu jopa Luulammelle saakka ja onhan sieltä poiskin päästävä. Sanomattakin on selvää, että pyöräily on täällä kuten muuallakin kielletty ladulla. Täällä on pyöräilyä varten kunnostettu hienoja talvireittejä maastoon.

Tiina tuli vastaan Laaniojan sillalla ja jatkettiin siitä yhdessä Laanilaa kohti. Jatkettiin valolatua etelään ja päätettiin hiihtää Ahopään yli, josko vaikka aurinko näkyisi. No näkyihän se melkein.

Ahopää

Ahopäältä jatkettiin Kiilopään pihaan. Suksia ja autoja oli paljon vähemmän kuin viikko sitten, mutta jatkettiin silti evästauolle Sivakkaojan laavulle. Siellähän oli taas kylmä ja kun pitkä laskuvoittoinen osuus oli takana, taas oli varpaat ja sormet jäässä.

Sivakkaojalla oli pakkasta -10, mutta kun jatkettiin valolatua poroaidan ohi mäkeä ylös, vähitellen alkoi tulla taas lämmin. Aurinko paistoi vielä puiden latvoihin mäen päällä ja värjäsi ne vaaleanpunaiseksi. Vielä hienompia vaaleanpunaisia sävyjä näkyi pohjoisessa tuntureilla, mutta kuva jäi ottamatta, kun järkkäri ei ollut mukana.

Aurinko valaisi puiden latvat

Laaniselällä taivas oli vähän samaan tapaan violetti kuin muutama päivä sitten.

Laaniselkä

Loppumatkasta kuukin näkyi hetken aikaa.

Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.