Kirkas pakkaspäivä

Hirvaskurussa aamulla

Tänään oli ennustettu pakkasen kiristyvän päivän aikana. Ilmatieteenlaitoksen mukaan sen piti kiristyä jo aamulla, Yrnon (yr.no) mukaan vasta iltapäivällä. Lähdettiin hiihtämään jo hyvissä ajoin ja päivän aikana selvisi, että Yrno oli tällä kertaa oikeammassa. Aamulla pakkasta oli vain -13 astetta Saariselän mittauspisteellä, kun sitä nyt illalla klo 19 on -24. Tunturissa on koko päivän ollut noin -12 astetta.

Päivän lenkki suuntautui alkuun Hirvaskurun kautta kohti neljän ladun risteystä. Hirvaskurussa oli aamulla vielä hämärää ja myös aika kylmää, niin kuin melkein aina. Lämmin siellä tulee lähinnä vain kevättalven päivinä, kun aurinko porottaa vastaan noustessa kurua ylöspäin eikä tuuli osu ollenkaan. Erityisen kylmä se on monesti lenkin loppupuolella, kun lähtee laskemaan kurua alas neljän ladun risteyksestä. Tuntuu kuin laskisi kellariin. Mutta kuru on hieno, siksi sitä on aina mukava hiihtää.

Hirvaskurussa oli paikoin aika niukalti lunta, muutamassa kohdassa saa vähän varoa suksiaan, varsinkin jos laskisi alaspäin. Latukoneella se pystytään kuitenkin jo ajamaan ja pääosin se on hyvä. Maisema muuttuu hetkessä, kun noustaan kurusta neljän ladun risteyksen lähelle, kurumaisema muuttuu kumpuilevaksi tunturikoivikoksi ja taustalla näkyy Vahtamapään rinne.

Hirvaskurun latua juuri ennen neljän ladun risteystä. Vasemmalla nousee Vahtamapään rinne.

Neljän ladun risteyksestä hiihdin Rumakuruun. Latu loppuu sinne, kurun kohdalle, uuden tuvan pihaan. Tai eihän se mikään uusi tupa ole, mutta uudempi kuin vanha tupa puoli kilometriä alempana. Uusi tupa on 62 vuotta vanha, rakennettu vuonna 1960. Vanha tupa on 1800-luvun lopulta.

Palasin takaisin neljän ladun risteykseen tarkoituksena hiihtää Onninjäljen ja oikoladun kautta Ahopäälle. Tiina jatkoi matkaa suoraan neljän ladun risteyksestä ja tarkoitus oli, että saan jossain vaiheessa kiinni. Neljän ladun risteys on saanut nimensä tietysti siitä, että se on neljän ladun risteys. Risteyksestä lähtee Hirvaskurun, Iisakkipään ja Rumakurun/Luulammen ladut sekä Onninjälki Piispanojalle. Iisakkipään latu ei ole vielä auki. Onninjäljen nimen historiaa en tunne.

Onninjälki neljän ladun risteyksen lähellä

Onninjälki on hieno latu, se kulkee suuren osan matkasta Piispanojalle yllä olevan kuvan kaltaisessa maisemassa. Poikkesin Onninjäljeltä reilusti ennen Piispanojaa Oikoladulle joka tunnetaan myös Ahopään välilatuna. Se oli vielä muutama vuosi sitten kelkalla tehty luontolatu, mutta nyt sitä on muutama vuosi ajettu latukoneella hiukan eri linjauksella. Minusta vanha kelkkaura oli maisemiltaan hienompi, se kulki hienon suolaakson reunaa.

Oikolatu oli ajettu viimeksi viikko sitten ja se oli aivan hirvittävän nihkeä. Ei tänään muutenkaan mikään lentokeli ollut, mutta aamulla ajetuilla laduilla suksi luisti alamäessä sentään alas saakka toisin kuin eilen, ylämäet olivat selvästi nihkeämpiä. Kovalla pakkasella suksi luistaa sitä paremmin mitä kovempaa hiihtää, mutta pitkällä lenkillä ei taas ole järkevää hiihtää liian kovaa.

Oikoladun jälkeen Ahopään latu tuntui hetken liukkaalta, mutta kun nousu jyrkkeni, aika nihkeää se oli. Ahopään nousussa pohjoispuolelta tulee 75 metriä nousua 900 metrin matkalla. Vaikka olin ylhäällä siihen aikaan, että auringon olisi pitänyt näkyä, aivan taivaanranta olikin pilvien peitossa. Laskussa sentään pääsi aika kovaa, laskua tulee 93 metriä 1400 metrin matkalla Kiilo-ojan varteen.

Evästaukopaikka Sivakkaojan ladun korkeimmassa kohdassa

Vakiotaukopaikka Kiilopää jäi tällä kertaa käymättä. Suksia oli telineissä kuin kevättalvella ja parkkipaikka täynnä autoja. Se ei siis näinä aikoina ole järin terveellinen paikka. Jatkoin matkaa Sivakkaojan latua ja pysähdyin evästauolle ladun korkeimmalle paikalle, kun arvasin, että Sivakkaojan laavulla voi olla aika kylmä. Repussa oli eväsleipä ja termospullollinen kuumaa mehua.

Päivän lenkin reittiprofiili. Polarin korkeuslukemat taas ovat vain suhteessa oikein, asteikko on väärä.

Taukopaikalta tulee laskua 80 metriä vajaan neljän kilometrin matkalla. Tällä kelillä se oli pääosin työnnettävää, mutta vauhdikasta kyllä. Sain Tiinan kiinni vasta Sivakkaojan laavulla. Siellä oli ollut aika kylmä syödä eväitä, mutta toisaalta tulet vähän lämmittivät, olivat pyöräilijät kuulemma tehneet. Aika kylmää on pyöräilykin tällä kelillä. Ladun alimmassa kohdassa Sivakkaojan varressa suolla pakkasta oli arviolta -30. Mittaria siellä ei ollut, mutta naamassa ja käsissä tuntui todella kylmältä. Jonkin matkaa ylempänä tuntui selvästi lämpöisemmältä ja mittari näytti -22.

Päivän toiseksi suurin nousu oli Sivakkaojan suolta poroaidan kautta Laanilan suuntaan mäen päälle, reilun kahden kilometrin matkalla 63 metriä nousua. Siinä alkoi tulla vähitellen taas lämmin. Valaistus alkoi iltapäivällä taas muuttua erilaiseksi. Oranssin ja keltaisen sävyt vaihtuivat sinisen ja violetin sävyihin iltapäivän hämärtyessä.

Tykkylumipuita hämärtyvänä iltapäivänä

Tällä kertaa Laanilan laskun sai laskettua alas asti muutamalla työnnöllä, kun eilen piti työntää lähes koko matka. Laanilan notkossa oli taas kylmä niin kuin melkein aina, tällä kertaa -25. Tosin parikymmentä metriä ylempänä Prospektorin risteyksessä mittari näytti -22 eli ei ihan lämmintä ollut enää ylempänäkään.

Vielä erilainen valaistus oli loppumatkasta, kun katseli tunturien ylärinteitä. Iisakkipään ja Vahtamapään rinteen näkyivät puiden välistä niin, että kuvaa ei saanut. Sen sijaan Kaunispään rinne näkyi hyvin. Ihan sellaista kuvaa en saanut, miten silmä valaistuksen näki, mutta alla oleva kuva on edes sinne päin.

Kaunispään rinne hienossa iltapäivän valaistuksessa

Tämänkään päivän lenkillä eivät kilometrit kertyneet, mutta maisemat olivat sitäkin hienommat.

Reittikartta
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.