Kaksi viimeistä hiihtopäivää

Aamuaurinko Laanilan ja Ahopään risteyksen välillä sunnuntaina

Reissun kaksi viimeistä hiihtopäivää on hiihdetty ja kotiinkin jo päästy. Lauantaina oli pilvistä ja pikku pakkanen, ajoittain tuli jäätävää tihkua. Keli oli varsin hyvä. Minä hiihdin pertsaa ja Tiina luisteli niin kuin kaikki lenkit tällä reissulla. Tykkilatua hiihdettiin, minä tosin kävin kertaalleen Laanilasta Ahopään risteyksessä. Se oli ajettu kelkalla, lunta siis oli ihan mukavasti siihen nähden, kuinka lauhaa oli viikolla. Hidasta ja nihkeää se oli hiihtää tykkilatuun verrattuna.

Reilun parin tunnin hiihdon jälkeen käytiin munkkikahveilla Savottakahvilassa Laanilassa. Munkki ja kahvi maksaa 4 euroa eli hinta on noussut eurolla. Kolme euroa se on maksanut viimeiset kymmenen vuotta, joten hinnan nousu ei ole mitenkään kohtuuton, eikä muista latukahviloista pullakahveja tuohon hintaan saa. Ja vielä itse leivottuja munkkeja, ei raakapakasteita.

Savottakahvila ja Savottamuseo Laanilassa

Sunnuntaina olikin sitten kylmä ja aurinkoinen päivä. Lauantai-iltana oli satanut muutama sentti lunta. Kaikki valoladut oli saatu taas ajettua latukoneella. Tykkiladun ulkopuolelle ei parhailla suksilla kannatta lähteä, vaikka lunta pääosin onkin riittävästi. Pakkasta oli -11, Laanilan notkossa peräti -17. Keli oli siis nihkeä luistella, pertsa olisi ollut helpompaa.

Vaikka luisto oli nihkeä, hieno oli hiihtää ja katsella komeita maisemia. Poroaidalla ehdin käydä ja paluumatka vielä Kuutamoladun kautta. Iltapäivällä kun piti vielä siivota, pakata ja ajaa Rovaniemelle autojunalle, ei ehtinyt kuin reilun parin tunnin lenkin tehdä. Olisihan noita maisemia pidempäänkin katsellut, mutta seuraavalla kerralla sitten taas.

Poroaidalta Rönkönlammelle
Laanilasta Piispanojalle
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.