SM-sprintti 2021 Juvalla

Juvan leirintäalueen rannassa perjantai-iltana

Eilen kisattiin tämän vuoden SM-sprintti, tällä kertaa Juvalla. Juva ei ehkä ole niitä kaikkein todennäköisimpiä SM-sprintin järjestämispaikkoja Suomessa, tai edes sprinttikansallisen. Sen verran pieni kirkonkylä kuitenkin on kyseessä. Mutta eipä voinut kukaan ennalta suuremmin maaston tutustua, kun Google Street View toimi vain yhdellä kadulla ja valtatiellä ja nekin kuvat olivat kymmenen vuotta vanhoja. Täytyy myöntää, että vähän oli epäilyksiä, saako kylille sen kummempia sprinttivälejä kuin talon kierto oikealta tai vasemmalta. No kyllä sai, mutta olihan se ehkä vähän tavanomaista SM-sprinttiä helpompi.

Oma valmistautuminen kisoihin ei mennyt ihan putkeen. Sprinttikuntohan oli hyvällä mallilla heinä-elokuun vaihteessa Raaseporissa siitä huolimatta, että alla oli paljon rullahiihtoa ja pyöräilyä ja vain vähän juoksua. Polvi alkoi vaivata ensin Raaseporissa iltapäivän kisassa ja pahemmin Lappeenrannassa. Jalkavaivoja on viime vuosina riittänyt ja yleensä viimeisillä viikoilla on tehty aika paljon sprinttikunnon parantamiseksi. Nyt kävi ihan päinvastoin. Viimeinen kisa ennen SM-kisaa oli Lappeenrannassa kuukausi ennen, 8.8. Viimeinen suunnistus Sallassa 16.8., viimeinen juoksu (ylös Sallatunturille) 21.8.

SM-sprintin maalin tiedettiin olevan Juvan pesäpallokentällä. Oma valmistautuminen huipentui siihen, kun päätin kolme viikkoa ennen kisaa harjoitella syöksymistä kotipesään pesäpallotyyliin, maalihan varmaan olisi suunnilleen kotipesässä. Se vaan teki hiukan kipeää rullasuksilla toteutettuna asfaltilla sen jälkeen, kun suksi oli tökännyt kiveen. Syöksy oli kyllä varsin tyylipuhdas, mutta kai pesäpalloilijan osaavat sen jotenkin pehmeämmin tehdä, eivätkä treenaa sitä asfaltilla. Kyljet vähän kärsivät, onneksi ei muuta pahempaa, mutta sen se teki, että viimeiset kolme viikkoa kuluivat pyörän satulassa. Myös palautuminen vähän kärsi, kun yöllä ei kovin monessa asennossa pystynyt nukkumaan.

Ensimmäistä kertaa kokeilin juoksua lähtökynnyksellä puoli tuntia ennen starttia. Totesin, että juoksu onnistuu, vaikka toki kylkivaivaa piti koko ajan miettiä. Polvikin hiukan oireili. Suunnistajat tietävät, että jos johonkin paikkaa sattuu ja sitä pitää varoa, suunnistuksesta harvoin tulee kovin hyvää.

SM-sprintti H50K1 / Juvan Urheilupuisto / Juvan Urheilijat

Etukäteistietojen mukaan tarjolla olisi metsää peräti 30 % aamun karsintakisasta. En siitä tiedosta ollut erityisen ilahtunut. Käytännössä kuitenkin metsää oli paljon vähemmän, tuskin sitä millään radalla oli 30 % millään järkevällä reitinvalinnalla. Ykkösväli oli kuitenkin pääosin metsässä, mutta aika hyvä ura jo meni silläkin pätkällä, kun ei ollut polkua.

Kakkosvälillä tuli ensimmäinen virhe. En huomannut, että talon jo puskan välistä pääsee suoraan eli siis käytännössä rastivälin olisi voinut juosta lähes viivaa pitkin. Kierto alhaalta vasemmalta toi lisämatkaa 60 m ja vähän nousua. Varmaan siihen meni 10 sek. Oliko sitten hämärä päivä vai mikä, mutta oli koko matkan suunnattomia vaikeuksia saada kartasta selvää, vaikka mittakaava oli 1:3000.

2-3 oli kolme vaihtoehtoa, suoraan pohjoiseen nurmikkoa kadulle, tai sitten oikealta ensimmäisen tai toisen kadun kautta. Valitsin keskimmäisen, eroa tuskin oli eri reittien välillä. 3-4 ei vaihtoehtoja. Katsoin nelosella koodin väärin ja jouduin palaamaan rastille. Oikea se oli, taisi mennä 10 sek tuohon tarkastuskierrokseen.

Neloselle mennessä jo ihmettelin kartta levällään, eikö viitoselle tosiaan löydy järkevää reittiä kuin vasemmalta. Ei löytynyt. Hautausmaa oli kierrettävä vasemmalta. Lopussa oli vaihtoehtona vasemmalta kilpailukeskuksen reunaa tai oikealta. Katsoin, että reitit ovat suorakulmaisia eli ei eroa ja lähdin vasemmalta. Huomaamatta jäi pieni kulkuaukko, jonka kautta oikealta olisi päässyt oikomaan kulmia ja vähän oikaisemaan. Lopun oikea olisi ollut noin 40-50 metriä lyhyempi eli oma valinta oli 10 sekuntia hitaampi. Koko välillä siis tuli 20 sekuntia takkiin. Helppo rata ja viitosrastilla virhesaldo jo 30 sekuntia. No, mikään rata koskaan ei ole ollut niin helppo, ettenkö saisi siihen jotain koukeroa leivottua.

5-6 oli lukusia vaihtoehtoja, joilla tuskin oli juurikaan eroa. Päätin mennä kenttää ympäri oikealta ja sitten polun kautta kohti rastia. Jotenkin homma meni taas vähän pitkäksi ja käännyin kentän reunan ulkoilutieltä vasta katsomon jälkeen, kun piti kääntyä sitä ennen. Pari ihmettelypysähdystä ja lisämatka veivät ehkä 15 sekuntia.

6-7 pääsi pystyvihreällekin, onneksi harvinaista sprintissä, kun oikaisin polkujen risteyksen. 7-8 helppo talon ympäri, kunhan tajusi rastin olevan aidan takana. 8-9 suoraviivaista juoksua. 9-10 jyrkkään alamäkeen metsässä, jossa oli kyllä ura, mutta koko ajan vastaantulijoita. En saanut luettua karttaa ennen kuin ulkoilutiellä ja olinkin hetken ihan pihalla, kun en ollut nähnyt aitaa. Kymmenisen sekuntia ihmettelin ja pyörittelin karttaa ennen kuin alkoi täsmätä.

10-11 katsoin, että kentän aidan reunaa katsomon ja aidan välistä pääsee sujuvasti rastille. Ei päässyt. Tai oli sielläkin rasti, mutta oma oli vasta vähän matkan päässä. Koko katsomo piti kiertää, gepsin mukaan 25 sekunnin virhe.

Loppu puistojuoksua pesäpallokentälle. En syöksynyt kotipesään, vaikka sitä olin harjoitellutkin…

Tuosta kun laskee yhteen, aamun virhesaldoksi tuli 1.20. A-finaalipaikka jäi 12 sekunnin päähän. 1-2, 4-5 ja 10-11 voi laskea sen piikkiin, etten nähnyt karttaa. 1-2 en nähnyt pensaan ja talon välistä aukkoa, nelosella en nähnyt oikein koodia määritteistä (63 vs. 83), 4-5 en nähnyt lopun oikealta kiertävän reitin aukkoa, 10-11 en nähnyt, että katsomon ja aidan väli on umpikuja. 45 sekuntia. 35 sekuntia muusta johtuvaa.

Jos 4-5-välin huonompi reitinvalinta olisi jäänyt ainoaksi virheeksi, olisin ollut suunnistukseen tyytyväinen. Sen verran virhettä tahtoo tosiaan aina tulla, vaikka miten hyvin menisi ja rata olisi kuinka helppo. Varmaan kylkien ja polven miettiminen vaikutti keskittymiseen. Pitkä juoksutauko vaikutti juoksuun. Pitkä sprinttitauko vaikutti suunnistuksen sujuvuuteen. Mutta eihän se hyvin mennyt, ei valmistautuminen eikä varsinkaan kisa.

Maalissa kylki oli ok, polvi niin kipeä, että päätin samantien, että en juokse B-finaalia. Oletin ilman muuta, että tuolla suorituksella ei pääse lähellekään A-finaalia, vaikka tänä vuonna mukaan pääsikin entisen 30:n sijasta 40 parasta. Olisinko juossut, jos olisin päässyt A-finaalin. Tuskin. Vaikka ei voi koskaan varmasti tietää. Ei ainakaan olisi kannattanut juosta.

Kausi on ollut ihan erilainen kuin moniin vuosiin, vaikka tulos SM-sprintistä oli huono. Kunto on ollut kertaluokkaa parempi kuin vuosiin ja juoksukin oli varsin hyvää vielä elokuun alussa. Siitä piti olla hyvä saumat päästä oikein hyvään sprinttikuntoon vähän vähemmän rullahiihtämällä ja vähän enemmän juoksemalla. Toisin kävi.

Ensi kausi tulee olemaan sprintin totutusta poikkeava, kun SM-sprintti on jo toukokuun puolivälissä. Toivoa sopii, että sprinttikisoja olisi silti tasaisesti keväästä syksyyn eikä hupi loppuisi jo toukokuussa. Huhtikuun katupölykelit kun eivät ole ihan terveellisintä touhua keuhkoille juoksennella kaupunkisprinttejä, voi olla, että kisat jäävät vähiin ennen SM-kisaa. Jos kisoja ei ole SM-kisan jälkeen, voikin aloittaa samantien Lahden SM-sprintin miettimisen, se kisataan syyskuussa 2023.

Viimeinen rasti kolmospesällä
Kategoria(t): Suunnistus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.