Päivän retkikohteena olivat Salmijoenkuru ja Kalliojärvi. Ajamatkaa Sallatunturilta oli 25 km, johon meni aikaa reilu puoli tuntia. Viimeiset 7 km oli metsäautotietä, jota oli parempi körötellä maksimissaan reilu 30 km/h. Oli tie silti parempi kuin Aittajärventie tai Nattasille tai Kumputunturille menevä tie. Lopulta aika harvassa paikassa piti väistellä kuoppia, mutta koko ajan niitä piti varoa. Auto jätettiin tien varteen Salmiojankurun polun risteykseen.
Hetken odoteltiin autossa sadekuuron loppumista ja huomattiin odotellessa kankaalla poroja. Lopulta lähdettiin matkaan. Salmijoelle oli matkaa vain pari kilometriä. Polku kulki hienossa kangasmaastossa, jossa oli paljon suppia, kumpareita ja notkoja. Olisi siis hienoa suunnistusmaastoa ja onkin, siellä järjestettiin tänä kesänä Sallan Karhujen kansalliset Karhurastit.
Salmijoen varressa oli kota ja toinenkin tulipaikka. Arvattavasti paikalla käy välillä aika paljon porukkaa, vaikka tänään ei nähty koko päivän yhtään kulkijaa.
Hienon kosken ja kanjonin rinteillä kasvoi todella komeita ja korkeita kynttiläkuusia. Alue kuuluu Peuratunturin vanhojen metsien suojelualueeseen. Kurun rinteiden männiköt ovat yli 200 vuotta vanhoja ja keloja on paljon. Kuljimme jonkin matkaa myös Salmijoen toisella puolella, josta löytyi myös kokonaan naavan peitossa olevia kuusia.
Palasimme joen länsipuolelta takaisin kodalle ja suuntasimme seuraavaksi kohti Kalliolampea. Kalliolammella maasto muuttui hetkeksi ihan toisen näköiseksi. Lammen etelärannalla oli pitkä pätkä kalliomaastoa. Mustikoita oli kosteissa painanteissa erityisen paljon, vaikka koko ajan niitä sai poimittua suuhunsa kävellessä.
Kalliolammen jälkeen kävelimme auton ohi ja suuntasimme itään kohti Kalliojärven päivätupaa. Reitti oli suurelta osin harjun päällä kulkevaa tietä, osaksi sentään polkuakin. Tie oli aika massiivinen, kun joku suunnittelee alueelle lomakylää. Sääli, hieno Kalliojärven alue ei sen jälkeen ole enää entisensä. Matkan varrella nähtiin monia hienoja lampia ja soita. Alueen lammilla ja järvillä hiihdettiin hangella viime huhtikuussa.
Talvella oli käyty Kalliojärvellä useammankin kerran, mutta kertaakaan ei poikettu ylempänä rinteellä olevalle Kalliojärven päivätuvalle. Sehän piti tänään käydä katsomassa. Tässä tuvassa oli kaasupullossa kaasua ja puuvajassa riittävästi puita. Ehdin jo pilkkoa kamiinapuut valmiiksi, kun saatiin kaasuhella toimimaan. Keitettiinkin tee- ja kahvivesi sillä. Jäipä seuraavalle valmiiksi pilkotut puut ja sytykkeet. Tuvan ikkunasta oli tosi hieno näkymä Kalliojärvelle ja sen reunan kalliopahdalle, se oli kuin taulu.
Tällä kertaa mukana ei ollut retkimuonaa. Keitettiin teetä ja kahvia ja syötiin eväsleipiä ja Kursulaisen pullaa. Paluumatkalla autolle satoi hiljalleen. Laitettiin tuvalla sadeasut päälle, mutta eipä sitä vettä paljon tullut. Tänään kuljettiin todella hienossa ja vaihtelevassa maastossa noin 10 km lenkki. Lopun sadetta lukuunottamatta oli poutakeli ja tarkeni kulkea t-paidassa, lämmintä oli ylimmillään +18 astetta.
TJELDNET 