Ruuhitunturin lenkki

Pirttivaaran jyrkkään itärinteeseen rakennetaan portaita

Eilen oli vuorossa Ruuhitunturin lenkki. Lähdettiin Poropuiston parkkipaikalta, kuljettiin Pirttivaaran yli Ruuhitunturille, paluumatka Hangasjärven ja Kontiolammen kautta. Matkaa tuli yhteensä noin 14 km, nousua vajaa 400 metriä eli sama kuin lauantaisella Pahakurun lenkillä. Aamupäivällä oli pilvistä ja Ruuhitunturin huippu oli pilvien peitossa, mutta iltapäivällä paistoi aurinko ja oli lämmintä +19 astetta.

Aluksi kuljettiin pätkä Tammakkolammen rantaa, mutta pian alkoi jyrkkä nousu Pirttivaaralle. Reitillä tehtiin kunnostustöitä eli asennettiin pitkospuita ja varsin järeitä teräsportaita. Ylhäällä Pirttivaaralla maasto ja reitti oli todella hienoa ja vähän kulunutta.

Polkua Pirttivaaralla

Metsä oli hienoa, oli isoja kynttiläkuusia, valtavia kilpikaarnamäntyjä ja seassa koivujakin. Paljon oli keloja sekä pystyssä että kaatuneena. Naavaa oli puiden oksilla erityisen paljon juuri Pirttivaaralla.

Pirttivaaralla kasvoi valtavia, kilpikaarnaisia mäntyjä
Puiden oksilla oli paljon naavaa

Pirttivaaralla nähtiin myös iso urpiaisparvi, jossa oli urpiaisten seassa ainakin muutamia järripeippoja. Jo alhaalla Tammakkolammen rannassa oli käpylintuparvi tai sitten olivat taviokuurnia, en onnistunut tunnistamaan tarkemmin.

Pirttivaaralta oli melko jyrkkä lasku metsätielle. Tien jälkeen oli jonkin matkaa louhikkoista maastoa, sitten suon ylityksen jälkeen alkoi nousu Ruuhitunturille. Kun Pirttivaaran nousussa nousukulma vaihteli 9-21 %, Ruuhitunturin nousu oli loivempaa, keskimäärin 9 %. Ruuhitunturin huippujen välisessä satulassa oli hieno suo 390 metrin korkeudessa. En muista vastaavia maisemia nähneeni kuin Norjassa, usein suunnistuskisoissa.

Ruuhitunturin huippujen välisessä satulassa 390 metrin korkeudessa on hieno suo

Ylhäällä poikettiin polulta latupohjalle, joka vie tunturin huipulle näkötornille. Melkoista rakkakivikkoa oli paikoin, joten ei ihme, että Ruuhitunturin latu avataan vasta hiihtolomaviikolle. Harvoin olisi ensilumen aikaan riittävästi lunta. Maisemia huipun näkötorinista näki hyvin kaikkiin suuntiin, vaikka ihan paras sää siihen hommaan ei ollut. Esim. vanha Sallatunturi oli peittynyt pilviin.

Vanha Sallatunturi rajan takana pilvien peitossa

Huipulta laskeuduttiin Ruuhitunturin tuvalle. Päivätuvan vieressähän on talvisin ehkä Suomen paras latukahvila. Päivätuvalla oli tarkoitus syödä retkimuonaa ja keittää kahvia. Kaasu oli loppu, puut olivat loppu. Joistain kepeistä saatiin sen verran pilkkeitä, että saatiin tulet tehtyä ja vettä keitettyä ensin retkimuonia varten ja vielä kahvitkin keitettyä. Homman saa hoidettua hyvin pienellä puumäärällä, kunhan puut ovat kuivia. Useinhan näkee, että nuotioon ladotaan valtava määrä puuta parin makkaran paistamiseksi. Ja valmiita pilkottuja puita jäi vielä seuraavillekin yksiä pieniä tulia varten.

Lounaan jälkeen ihasteltiin vielä hetki maisemia latukahvilan terassilta. Hienot olivat kesälläkin. Juuri lounaan aikaan osui kohdalle pieni sadekuuro, mutta sen jälkeen paistoi aurinko ja se sitten paistoikin koko loppumatkan.

Maisemaa Ruuhitunturin latukahvilan terassilta
Ruuhitunturin tupa

Paluumatkalle lähdettiin kohti Hangasjärveä. Yhdestä polun risteyksestä mentiin harhaan ja oikaistiin sateesta märän varvikon läpi oikealle polulle. Polku seuraili latupohjaa, mutta kierteli vähän kuivempia reittejä ja välillä oli pitkospuita. Latuhan on helppo tehdä suolle, varsinkin rinnesuolle, jolle ei vesi nouse keväälläkään.

Vanhoja pitkoksia Ruuhitunturilla

Vähän alempana polku yhtyi taas latupohjaan Ruuhitunturin laskussa, mutta poikkesi taas alempana sivuun. Melkoiselta mäeltä tuo Ruuhitunturin lasku näytti näin sulan maan aikaankin.

Ruuhitunturin lasku, taustalla Sallatunturi

Hangasjärven rannassa poikettiin laavulla pitämässä pieni tauko. Siellä oli myös mukava keinutuoli! Hangasjärveltä jatkettiin kangaspolkuja pitkin Kontiolammen laavulle. Kontiolampi on oikein hieno harjulampi, molemmilla puolilla korkeat harjut.

Harjujen keskellä oleva Kontiolampi

Loppumatka kuljettiin polkua korkealla harjulla, vähän aikaa oli lampi kummallakin puolella.

Reitti oli oikein hieno, oli hyvin monenlaista maastoa ja maisemaa. Vielä pykälää hienompi kuin Pahakurun lenkki.

Kategoria(t): luonto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.