Iso Pyhä, Iso Pyhätunturi vai Pohjoinen Sallatunturi?

Rinnesuota

Eilen oli varsin viileä päivä, joku voisi kylmäksikin kutsua, lämmintä oli aamupäivällä +8 ja tunturissa kävi raikas pohjoistuuli. Illalla oli tarkoitus mennä suunnistamaan Karhurasteille, joten tehtiin päivällä lyhyempi retki. Kohteena oli Iso Pyhä, jota kutsutaan myös Iso Pyhätunturiksi ja Pohjoiseksi Sallatunturiksi ja onpa se jossain Iso Sallatunturi.

Periaatteessa kai Pyhä on vanha nimi ja Sallatunturi uusi. Vanha Sallatunturi, jonka kolme huippua ovat Sallatunturi, Välitunturi ja Rohmoiva, jäi sodan jälkeen rajan taakse. Sen juurella oli Sallansuun kylä. Pitäjän nimi taas oli Kuolajärvi, joka muutettiin vuonna 1936 Sallaksi. Kuolajärven pitäjässä oli Kuolajärven kylä, joka sijaitsi Kuolajärven rannalla. Pitäjän keskus ja kirkonkylä oli Sallansuu. Sotien jälkeen Sallan kirkonkylä siirtyi entisen Märkäjärven kylän kohdalle, siis sille paikalle, missä Sallan kirkonkylä nyt on. Kun vanha Sallatunturi jäi rajan taakse, haluttiin Iso Pyhätunturi ja Pieni Pyhätunturi nimetä Sallatunturiksi. Niinpä Iso Pyhää kutsutaan nykyään kaiketi virallisesti Pohjoiseksi Sallatunturiksi.

Se historiasta tällä erää. Mentiin autolla Sallatunturin pohjoisrinteiden parkkipaikalle, josta polku tunturiin lähti. Polku oli suurelta osin kunnostettu kestämään tulevan kansallispuiston tuomat suuremmat kävijämäärät. Nyt ei ollut tungosta, nähtiin 13 ihmistä ja kaksi koiraa, kuitenkin kolmetoista kertaa enemmän kuin lauantain lenkillä Pahakuruun. Alkumatka oli sorastettu, välillä oli pitkospuita ja ylempänä portaita. Välillä oli pätkiä varsin kulunutta polkua.

Alemmat portaat

Vaikeakulkuista kivirakkaa oli ylempänä paljon, mutta niissä kohdissa oli portaat. Mietin, että kun 32 vuotta sitten Iso Pyhälle meni latu ja sinne tuli jonkun kerran hiihdettyä, mistä kohtaa se mahtoi mennä, että siitä uskalsi laskea alas… Kaipa sitä vaan nuorempana uskalsi.

Portaat tunturin huipulle, taustalla näkyy Pyhäjärvi

Vaikka oli pilvinen päivä, maisemat näkyivät varsin hyvin, tosin vanha Sallatunturi oli pilvien peitossa. Jännä, kun tuntureilla ylhäällä kasvaa usein pihlajaa, vaikka alempana sitä ei kasva. Tämä huomattiin aikanaan Pyhä Nattasella Sodankylässä.

Pihlaja kasvaa tunturissa, taustalla tyypillistä suo-metsä-maisemaa

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, millaista maasto täällä on. On paljon soita ja paljon metsää. Aivan kuvan vasemmassa reunassa näkyy uusi, valtavan kokoinen avohakkuu. Taitaa olla juuri tulevan kansallispuiston rajojen ulkopuolella.

Maisemaa Tunturilammin suuntaan

Tunturin huipulla on nykyään näkötorni. 32 vuotta siellä oli vanha kolmionmittaustorni. Muistan vielä, miten tuuli ulvoi sen rakenteissa.

Pohjoisen Sallatunturin näkötorni
Sallatunturin laskettelurinteitä, takana näkyy Ruuhitunturi

Matkaa tunturin huipulle tuli 1,9 km suuntaansa, nousua 170 metriä. Kartan mukaan paluu on mahdollinen myös toista polkua, mutta sitä ei nykyään olen maastoon merkattu, emmekä viitsineet lähteä taiteilemaan rakkakivikkoon.

Paluumatkalla aika alhaalla metsässä katselimme pientä lintua, joka lenteli ympäriinsä ja välillä istui jossain. Onnistuin saamaan siitä muutaman kuvan. Lintu osoittautui nuoreksi leppälinnuksi. Lauantaina olimme hyvin lähellä samaa paikkaa, mutta alemmalla polulle, nähneet vastaavan kokoisen linnun, joka taas osoittautui nuoreksi (tai naaras) pohjansirkuksi.

Nuori leppälintu
Nuori / naaras pohjansirkku

Kategoria(t): luonto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.