Pyöräilyä Kiikalan ja Someron kankailla, tauko Somerniemen kesätorilla

Hyyppärän harjualueen korkein kohta

Jo vuosia on ollut suunnitelmissa ajaa pyörällä mökiltä Somerniemen kesätorille, mutta aina se on jäänyt. Tänä kesänä päätin sen toteuttaa, eikä ollut vaikea houkutella kaveria mukaan, kun luvassa oli satakunta kilometriä pyöräilyä hienoilla sorateillä. Kesätori on auki vain lauantaisin ja eilinen päivä päätettiin ajopäiväksi jo jokunen viikko sitten.

Aamulla oli tosi kostea keli ja jossain oli satanutkin reippaasti aamuyöstä. Pöytiölläkin hetken satoi viiden aikaan aamulla, mutta ei se riittänyt kuin saamaan sademittarin pohjan märäksi. Päivän reitti lähti ensin kohti Varvoa ja yllättäen koko reissun suurin nousu oli nousu Varvolle, 41 metriä. Varvon tienoilla oli satanut reilusti, kun oli isoja lammikoita ja metsäpolkuosuudella märkää ja liukasta.

Päivän ensimmäinen, vaan ei viimeinen, pummi tuli pian Kalkkilantien jälkeen Honkalan kohdalla, muutama sata metriä umpikujaan. Monet kerrat olen tuotakin tietä ajanut, mutta yleensä toiseen suuntaan Kiikalasta takaisin mökille päin. Kiikalan kirkonkylän kohdalla oli pidempi pätkää asfalttia, joten matka joutui nopeammin. Vähitellen aamun kostea ilmakin alkoi kuivua, mutta toisaalta lämpö tuli lisää, kun aurinko alkoi paistaa.

Kappelinkulman kohdalta lähdettiin nousemaan kohti Hyyppäränharjua. Yksi harhaanajo opetti, että pitkällä lenkillä ei kannata kauhean montaa kertaa ajaa harhaan ja pysähdyin katsomaan kerran karttaa, kun oli taas osuus, mitä oli ajanut vain toiseen suuntaan. Reitti oli oikea. Poikettiin Hyyppäränharjun korkeimmalla paikalla katselemassa maisemia, on se vaan hieno paikka.

Asfalttisiirtymää oli taas lentokentän ohi Oinasjärventietä, tosin tie on remontissa ja jossain kohdassa asfaltti oli kuorittu pois. Remonttia se tie kaipaakin, kun vanha asfaltti on ollut niin huonossa kunnossa. Hyvä kun tekevät oikein kunnolla pohjat uusiksi. Kaskintonnummen kohdalta oli tarkoitus lähteä metsätielle kohti Halkianjärven itäpuolta. Muistin kuitenkin risteyksen väärin ja todellisuudessa ajettiin pitkä pätkä kärrypolkua lähes Oinasjärventien suuntaisesti. Ja mäkiähän siinä myös riitti. Kun selvisi, mihin oli ajettu, piti tehdä uusi reittisuunnitelma. Tarkoitus oli tosiaan ehtiä Someniemelle ennen kuin kesätori menee kiinni klo 13. Päätettiin ajaa takaisin Oinasjärventielle ja Iso-Valkeen kautta Somerniemelle, reittiä mikä oli suunniteltu paluureitiksi.

Oinasjärventiellä olikin pitkä pätkä karkeaa sepeliä tietyöosuudella, sitä oli aika hankala ajaa. Onneksi lopulta päästiin kääntymään pienelle metsätielle, tai melkeinpä kärrypolulle, kohti Iso-Valkeeta. Ei käyty rannassa, se oli tarkoitus tehdä paluumatkalla. Iso-Valkeelta Somerniemen suuntaan menevä metsätie oli tosi pahasti nimismiehenkiharalla, ei paljon maisemia pystynyt katsomaan. Muistelin viereistä Murjumäen suunnistusmaastoa, oikein todella pahaa harju-suppamaastoa. Siinä oli 2010 SM-erikoispitkän perhoslenkit ja ennen Hälvälä-Jukolaa 2018 kävin siellä Someron Torstairasteilla.

Somerniemen kesätori

Loppumatka Somerniemelle olikin sitten Helsinki-Somero-tietä. Hyvin ehdittiin ajoissa perille, kahvila oli auki. Paljon oli myös muita myyjiä ja väkeä. Olin kuullut, että tori on todella suosittu ja niin näytti olevan vielä puolenpäivän jälkeenkin. Kahvilassa ei yllättäen käynyt kortti, mutta limpparin ja marjapiirakan vanilijakastikkeella sai kera maksulapun eli sai maksaa myöhemmin tilille. On kyllä hieno palvelu! Olisihan se ollut onnetonta, jos olisi ajettu 45 km turhaan.

Tauolla yritettiin suunnitella paluureittiä uusiksi, ettei tarvitsisi ajaa Iso-Valkeelle koko matkaa samaa reittiä. Verkko oli kuitenkin huono, eikä karttaa tahtonut saada millään latautumaan. Sen verran kuitenkin selvisi, että päästään suunniteltua menoreittiä kohti Mäyrämäkeä ja sieltä pääsee oikaisemaan Iso-Valkeelle.

Yritin muistella Someron SM-erikoispitkän 2010 kilpailukeskuksen paikkaa ja luulin sen tunnistavani, mutta väärässä olin. Reittihärveli löytyy yhä ja siitä käy ilmi, että kilpailukeskus oli Mäyrämäessä, ihan siitä ei menty eilen ohi. On se tuolloinen kisa ollut melkoinen lenkki, 20 km rata ja aikaa mennyt kolme tuntia. Olisi silloin pitänyt akillesvaivan takia tulla kesken pois, mutta en tullut. Puolentoista kuukauden jälkeen taisin seuraavan kerran juosta.

Jotenkin sopiikin tuon epäonnen SM-erikoispitkän, tai niin kuin yksi kaveri sanoo SM-liianpitkän, muisteluun, että Mäyrämäen risteyksessä tuli karkea kartanlukuvirhe ja päädyttiin hyvän matkaa kohti Oinasjärveä. Onneksi oli Iso-Valkeen kyltti, siitä kurvattiin menomatkan reitille. Ei mennyt tuo kohta(kaan) ihan suunnitellusti, mutta mitäpä sillä on väliä. Iso-Valkeelle päästiin uimaan ja evästauolle.

Iso-Valkee

Iso-Valkeen vesi on niin kirkasta kuin vaan voi kuvitella, sanotaan, että sitä voisi jopa juoda. Pohja on hienoa valkoista hiekkaa. Vesi on varsin raikasta verrattuna muihin järviin näillä keleillä. Ilman lämpötila taisi olla +32, vesi arvioilta +23, samaa luokkaa kun muutama päivä sitten Näsijärvessä. Eväsleipä maistuu aina hyvältä, mutta perjantaina Jokioisten Leivästä ostetut Kaurapeitto-sämpylät olivat erityisen hyviä. Eikä Jokioisten Mökkipullakaan huonoa ollut.

Matka taas jatkui, vähän matkaa samaa reittiä kuin menomatkalla. Oinasjärventieltä Johannislundin kautta Kyöppelinharjulle oli tuttua, ainakin pari kertaa ajettua reittiä, mutta sekin aina toiseen suuntaan. Yksi harhaanajo taas tuli Tervakkaan luona. Olisi pitänyt ymmärtää kääntyä takavasemmalle. Reitti jatkui ohi Särämäen, joka muuten on Varsinais-Suomen korkein mäki, 164 metriä. Metsätiellä käytiin 140 metrissä, samalla korkeudella kuin Hyyppäränharjun korkein kohta.

Johannislundin lähellä ajettiin hienon harjualueen, Kiikalassa niitä hienoja harjualueita riittää, kautta. Ympärillä on useita pieniä järviä, Iso-Kolosin niistä suurin. Alue on Natura-aluetta. Samaa reittiä muuten menee toiseen suuntaan Kiikalan lentokentän 7 km latu talvisin. Hienoa aluetta kesällä ja talvella, joku kuva löytyy aiemmasta, vuoden 2017 jutusta.

Seuraava kohde oli Kyöppelinharju ja Rautalampi. Kyöppelinharju on myös Natura-aluetta ja niin hienoa harjumaastoa, että mahtaako ihan vastaavaa löytyä koko Etelä-Suomesta. Siellähän on käyty lukuisia kertoja suunnistamassa.

Rautalampi (kuva 22.7.2020)

Rautalammessa piti tietysti käydä uimassa. Mittari näytti pintaveden lämpötilaksi +27, mutta syvemmältä se oli huomattavasti kylmempää. Uinnin päälle maistui toinen evässämpylä. Matkaa mökille oli vielä noin 30 km. Loppumatka oli sen verran tutumpaa reittiä, että harhaanoajoja ei tullut, tosin pari kertaa piti varmistaa kartasta.

Viimeinen vesitippa tuli juostua noin 10 km ennen lenkin loppua ja muutenkin loppumatkasta olisi enemmänkin mielellään juonut. Vaikka laskin juoneeni melkein 3,5 litraa, olisi tosiaan vielä ylimääräinenkin litra mennyt. Sen verran kovaa on nesteen kulutus tuollaisella lenkillä, kun lämmintä on yli 30 astetta.

Päivän lenkille tuli mittaa 108 km, aikaa kului tasan 6 tuntia. Polarin mittari kertoo noususummaksi 850 metriä ja kulutukseksi 3700 kcal. Kunnon lenkki siis oli kyseessä.

Reittikartta
Kategoria(t): Pyöräily Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.