Kaksi viimeistä hiihtoaamua ja yhteenveto Sallasta ja Sallan laduista

Kevään viimeinen hiihtolenkki edennyt Siskellammen kohdalle

Maanantaina ja tiistaina 19.-20.4.2021 olivat tämän kevään viimeiset hiihtoaamut. Sallassa maanantaiyönä oli reilusti pakkasta ja ohjelmassa oli hankihiihtoa aikaisin aamulla, lähtö klo 7. Alkumatka taittui tunturin ympäri kiertävää latua lähelle Itäkotaa. Nousussa oli jo pari paikkaa puhki, aurinko oli paistanut rinteeseen ja sulattanut lumet jyrkistä kohdista. Pääosin nousu on varjoinen ja lumi kestää varmasti pitkään.

Tarkoitus oli ainakin aluksi hiihtää Tunturilampien ympäristössä. Jonkinlainen ajatus oli kiertää Tunturikumpu pohjoisen kautta Lehtovaaranjängälle, mutta jo lyhyt matka pohjoiselta Tunturilammelta eteenpäin osoitti, että hanki ei ole riittävän vahvaa metsässä ja toisaalta metsä oli turhan tiheää. Jännä, että vesistöjen nimi on Tunturilammit eikä Tunturijärvet. Pohjoisempi on halkaisijaltaan 400 metriä, eteläisempi pituudeltaan kilometrin. Kyllä ne minusta järviä ovat. Mutta ehkä Sallan suunnalla pieniä järviäkin kutsutaan lammiksi. Toisaalta täällä puroja kutsutaan joiksi, kun taas Inarissa vastaavat virtaavat vesistöt ovat ojia. Ja jossain päin Suomea puroja.

Eteläisemmältä Tunturilammelta pääsi pääosin soita pitkin kymmenisen metriä alempana olevalle Lehtojängälle. Kaipa jänkä taipuu jängälle eikä jänkälle. Vaikka jonkun mielestähän se taipuu tietysti jänkhälle. Lehtovaaranjängälle siis pääsi, mutta Tunturikummun eteläpuolelta. Se oli hieno suo hangella hiihtämiseen. Keskellä oli paljon avosuota ja reunoilla sai pujotella puiden seassa. Pari kilometriä pitkä, reilu puoli kilometriä leveä. Käpytikka rummutti jossain keloa hiljaisessa aamussa, ääni oli uskomattoman kova ja kuuluva.

Suon eteläosasta pääsi pujottelemaan alas Kaunisharjun ladulle. Mökille palasin Poropuiston kautta pitkin Harjuladuksi ja Lähdeladuksi risitittyjä latuja. Harjulatu sai nimestä siitä, kun se kulkee hienossa harjumaastossa, Kontiokankaanharjulla. Lähdeladun nimi taas tuli siitä, että sen varressa on Sotkan Ämmin lähde. Muitakin nimiä laduille syntyi, kun niillä ei virallisia nimiä ollut: Hangasselän latu, Siskellammen latu, Lassin laavun latu, Marjavaaran latu.

Hankihiihdon reittikartta 19.4.2021

Viimeisenä aamuna lenkki suuntautui Lähde- ja Harjulatujen sekä Siskellammen ladun kautta Ruuhitunturin kahvilalle ja sieltä Hangasjärven kautta takaisin. Latu oli ajettu jo edellisenä iltana ja se oli melkoisen kova aikaisin aamulla, vaikka lämpötila oli käynyt vain hiukan pakkasella. Jutun alussa on kuva tuolta aamulta Siskellammen läheltä. Ruuhitunturin lasku oli vielä aamulla puoli yhdeksän tienoilla niin kova, että katsoin parhaaksi juosta alas jyrkimmän 600 metrin osuuden. En raaskinut aurata hyvien suksien kantteja pilalle ja toisaalta suoraa laskien vauhti olisi kiihtynyt turhan kovaksi. Kun ei sitä mäkeä viitsi useimmilla keleillä laskea matalassa laskuasennossa, saati sitten jääkelillä. Jännä, kun mielikuva Ruuhitunturin laskusta 32 vuoden takaa oli sellainen, että hyvällä kelillä olisi saanut laskea koko neljä kilometriä yhteenmenoon, eikä siinä olisi ollut liian kovavauhtisia kohtia. Ehkä linjaus oli silloin toinen ja ehkä nuorempana uskalsi. Eivätkä tietysti sen ajan suksetkaan olleen ihan niin liukkaita. Nyt ylempänä oli pieni nousu ja alaosa tosiaan huomattavan vauhdikas.

Hangasjärvi

Poikkesin vielä Hangasjärven laavulla syömässä vähän eväitä. Kevään viimeisen hiihtolenkin viimeinen tauko. Hangasjärven jäälle oli jo alkanut ilmestyä tummia alueita eli kevät etenee. Pari päivää aikaisemmin se oli ollut vielä ihan valkoinen. 24.4. Sallassa näkyy sataneet 20 cm uutta lunta!

Kevään viimeinen lenkki oli 22 km, koko talven hiihtokilometrimäärä 2720 km. Talvi oli siis oikein hyvä. Hiukan parempaa alkutalvea joulukuussa olisi tarvittu, että 3000 km olisi mennyt rikki. Tammikuun puolivälistä alkaen talvi oli etelässäkin tosi hyvä, tosin paljon oli nihkeitä ja pehmeitä kelejä eli helpolla eivät kilometrit kertyneet ennen helmikuun loppua.

Vajaan kahden viikon reissu Sallaan päättyi tiistaina ajolla Rovaniemelle ja autojunalla kotiin. Menomatka onnistui Kemijärvelle, mutta sinne menee autojuna vai kahdesti viikossa. Kemijärveltä on Sallatunturille matkaa 70 km, Rovaniemeltä 160 km.

Salla valikoitui kohteeksi vähän sattumalta, kun vain reilua viikkoa ennen lähtöä varatessa piti mennä sinne mihin pääsi. Sallassa sattui olemaan sopiva mökki vapaana, ei sielläkään niitä kovin paljon ollut pääsiäisen jälkeen. Olin ollut Sallassa viikon hiihtämässä isän kanssa vuonna 1989, mutta sen jälkeen matkat ovat suuntautuneet Leville, Saariselälle, Ylläkselle, Muonioon ja Kilpisjärvelle. Yli 15 vuoden ajan aina Leville, viimeisen 10 vuoden aikana useimmin Saariselälle.

On Salla kyllä ollut välillä mielessä, mutta ehkä latujen kunnostussysteemi on vähän epäilyttänyt. Latuverkostohan on jaettu kolmeen lohkoon: Sallatunturin ympäristö, Salla ja Ruuhitunturi. Kukin lohko ajetaan kaksi kertaa viikossa, lauantaina ei mitään. Lumisateet sekoittavat systeemiä eli on päiviä, jolloin ajetaan kaikki ladut ja sitten seuraavana ei mitään. Pelko huonokuntoisista laduista osoittautui kuitenkin täysin vääräksi. Ensinnäkin lauantaita ja lumisateeseen liittyviä poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä on ajettuja latuja. Toiseksi, hiihtäjiä on niin paljon vähemmän kuin isoissa hiihtokeskuksissa, että ladut eivät kulu. Levillä ja Saariselällähän latu ja luistelubaana voivat olla tosi kuluneita jo ennen puolta päivää, vaikka ladut ajetaan aamuisin. Ainakaan tällä reissulla ei latujen kanssa ollut ongelmia, päinvastoin, ne olivat aina ajon jälkeen niin viimeisen päälle hyviä kuin ladut vain voivat olla. Isolla koneella ajettuja, yhdellä vedolla kaksi latua ja riittävän leveä luistelubaana.

Itse latureitit ja maisemathan Sallassa ovat todella hienot. Ihan vastaavaa ei juurikaan löydy Suomesta. Todella pitkiä nousuja, joissa nousukulma ja suunta vaihtelevat koko ajan. Rinnesoita, joita harvasta paikasta löytyy Suomesta. Paljon kynttiläkuusia. Hienoa oli nyt ja erityisen hienolta maisemat näyttävät kuvissa silloin, kun kynttiläkuuset ovat tykkylumen peitossa. Korkeuserot ovat isoja, isoimmat nousut ovat 200-metrisiä ja paljon löytyy 100-150-metrisiä. Nousut ja laskut ovat pääosin loivia, mutta kun laskut ovat pitkiä, vauhti kyllä hyvällä kelillä nousee todella kovaksi.

Jos tykkää mäistä, sekä ylä- että ala., Salla on oikea kohde hiihtoreissulle. Jos taas ei tykkää ja on arka laskemaan, ehkä joku toinen paikka on parempi. Helppoja latuja ei juurikaan löydy. Toki Sallatunturin ja Sallan kirkonkylän välinen valolatu on pääosin helppo, mutta on siinäkin muutamia varsin reippaita laskuja. Ehkä tasaisin osuus on Sallatunturin juurelta parin kilometrin pätkä Kaunisharjun suuntaan.

Sallatunturi on hyvin rauhallinen paikka. Kuka siitä tykkää, voin lämpimästi suositella. Kuka taas tykkää levimäisestä menosta, kannattanee mennä muualle.

Sallatunturilla majoitus keskittyy lähelle tunturia. Sallatunturin Tuvat oli hyvä majapaikka, kun kullekin kolmelle latulohkolle pääsi parin sadan metrin kävelyllä.

Kun laittaa ruoat itse mökillä, täytyy käydä kaupassa. Kauppaa Sallatunturilla ei ole, lähin kauppa on Sallan kirkonkylässä 10 km päässä. Auto on siis hyvä olla matkassa tai sitten täytyy hiihtää kauppaan, mahdotonta sekään ei toki oli, aika lähelle pääsee latua pitkin.

Sallassa on leipomo nimeltään Kursulainen. Tuotevalikoima on varsin laaja ja ainakin S-Market Erätulessa oli hyvä valikoima leipää ja pullaa. Itse leipomo on Kursun kylässä Kemijärven suuntaan. Testatuksi tuli useita eri ruisleipiä, kauralimppu ja pullapitko. Kaikki olivat oikein hyviä, mutta kauralimppu saa erityismaininnan. Se on kyllä valittava Suomen parhaaksi vaaleaksi leiväksi, ohittaa salolaisen Kuiron leipomon Konttileivän. Kursulaisen kauralimppu sisältää monenlaisia siemeniä, muistuttaa aika paljon norjalaista grovbrödiä. Ruisleivät olivat hyviä, mutta eivät ihan yllä omalla asteikolla Top5-listalle. Pullapitko oli hyvää.

Salla siis sattumalta valikoitui kohteeksi, mutta sitä se ei enää seuraavalla kerralla tee. Ei taatusti menee 32 vuotta ennen seuraavaa kertaa, se tulee varmasti hyvinkin nopeasti. Kyllähän Sallaan täytyy päästä uudelleen.

Alla listattuna reissun aiemmat jutut:

Salla – keskellä ei mitään

Hiihtoa Kaunisharju-Ruuhitunturi-Salla

Tänään ei Sallassa maisemia katseltu

Viikon paras hiihtokeli Sallassa

Maisemia Sallatunturin laelta ennen auringonlaskua

Sallan ladut: 3 x Ruuhitunturi

Aihkipetsi ja Ruuhitunturin kahvila

Kalliojärvi ja Sallan kirkonkylän ladut

Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.