Etelä-Tuusulan kylälatuverkosto, osa 2

Yksi hienoimmista paikoista Ruotsinkylän laduilla: Paratiisinmäki

Sunnuntaina (14.2.2021) lähdettiin uudestaan Etelä-Tuusulan kylälatuverkostolle ajatuksena hiihtää ne ladut, jotka viikkoa aiemmin jäivät hiihtämättä. Viikkoa aiemmin oli tuuleton, mutta pilvinen pakkaspäivä. Nyt lämpötila oli sama, mutta keli oli osaksi aurinkoinen ja myös tuulinen.

Heti alussa on yksi hienoimmista paikoista, Paratiisinmäki

Retkelle lähdettiin taas kotoa käsin, ensin Ilolan latuja pitkin Mätäkivenmäelle. Viime kerralle hiihdettiin metsäsiirtymä eri reittejä meno- ja paluumatkalla ja todettiin Mätäkivenmäen ylittävä reitti parhaaksi. Mätäkiven nousun päältä käännyttiin viikon takaiselle omalle ladulle. Lasku moottoritien varteen mentiin vähän loivemmin kuin viikon takaisella paluumatkalla. Siirtymätaival Maisalantien pyörätietä on noin 700 metriä, josta osan pystyi hiihtämään penkalla. Laduille lähdettiin taas etelän suuntaan. Pohjoisessa olisi vielä ns. Metlan kuntorata, joka on hyvinkin tuttu pyörälenkeiltä, se jäi vielä tälläkin kertaa hiihtämättä.

Mitään kovin suuria mäkiä latuverkostolla ole, mutta ihan tasaistakaan maasto ei ole. Muutamia vauhdikkaampiakin laskuja on.

Viikkoa aiemmin poikettiin alkumatkasta Myllykylässä, nyt jatkettiin suoraan Nahkelan suuntaan samaa reittiä kuin viikko sitten.

Marjalanmäki Nahkelassa. Juuri tämän kuvan ottamisen jälkeen puhelin luiskahti kädestä hankeen, mutta kyllähän se sieltä pienen kaivamisen jälkeen löytyi.

Nahkelan Marjalanmäellä vielä aurinko paistoi, mutta vähitellen sen jälkeen pilvistyi. Kun pakkasella ottaa kuvia kesken hiihtolenkin puhelimella, kuvaamiseen on ainakin kolme vaihtoehtoa. Jos kädessä on hiihtohanskat, voi puhelimen yrittää ottaa takin alta kaulapussista hanskat kädessä ja ottaa kuvan, silloin ei tarvitse olla paljain käsin ollenkaan. Nyt oli rukkaset kädessä, joten helpoin vaihtoehto on ottaa molemmat rukkaset pois kädestä, mutta silloin tulee käsille kylmä. Kolmas vaihtoehto on ottaa vain oikean käden rukkanen pois ja kuvata niin, että vasemman käden sauvan hihna on normaalisti kiinni. Marjalanmäellä otin kuvaa juuri tällä kolmannella tavalla sillä seurauksella, että puhelin luiskahti hankeen. Eipä ollut paljon hyötyä siitä, että kädet olisivat muka pysyneet paremmin lämpimänä, kun piti kaivella paljain käsin puhelinta hangesta. Yllättävät syvälle se meni, piti tosissaan kaivaa ennen kuin se löytyi.

Marjalanmäen jälkeen tuli risteys, mistä viimeksi käännyttiin itään Lahelaa kohti. Nyt jatkettiin etelään Hernemäen suuntaan. Hernemäen eteläpuolella seikkailin viime keväänä pyörällä ja yritin löytää polkureittiä läpi etelän suuntaan. Enpä silloin osannut hyödyntää latureittejä, joiden täytyy metsäosuuksilla mennä polkuja pitkin. Täytyy ensi keväänä yrittää uudestaan.

Hernemäen eteläpuolinen maasto on mielenkiintoista puronotkomaastoa. Olisi varmaan hyvää suunnistusmaastoa. Mutta on se myös jännää hiihtomaastoa, latu mutkittelee ylös alas puronotkoissa, aika tarkkana saa olla muutamissa laskuissa, vaikka eivät ne isoja ole. Ladut ovat onneksi tuolla alueella yksisuunntaisia eli vastaantulijoita ei tarvitse varoa.

Päivän evästaukoa ei saatu sovitettua tuulelta suojaan aurinkoon, kun aurinko ehti mennä pilveen. Taukoa pidettiin tuon puronotkomaaston eteläreunassa.

Heti eväsatuon jälkeen lähdettin Juhmon laduille, jotka jäivät viimeksi hiihtämättä. Juhmon tilahan on tunnettu mansikkatilana. Noilla seuduin käytiin viime keväänä Uudenmaan koronasulun aikaan tutkimassa mm. Maarinjärven luonnonsuojelualuetta. 2,6 km lenkki kiersi yhden monikulmaisen peltoaukean reunoja pitkin ja siinä oli huomattavan paljon korkeuseroja. Rinnepelloilla on hauska hiihtää, saa vähän alppiniittytunnelmaa, vaikka vuoret ympäriltä puuttuvatkin. Myös Ruotsinkylässä on rinnepeltoja. Tuusulanjoen varresta latu nousee peltoa pitkin Myllykyläntielle, siinä on korkeuseroa noin 20 metriä.

Latu nousee 20 metriä puolen kilometrin matkalla Tuusulanjoen varresta Myllykyläntielle. Vasemmalla pilkottaa Johannisbergin kartano. Kuva on otettu menomatkalla, kun aurinko vielä paistoi.

Myllykyläntien ja Tuusulanjoen välillä latu menee Johannisbergin kartanon ohi. Kartano oli 1500-luvulla Ruotsinkylän suurin tila. Aika historiallisissa maisemissa siis hiihdetään.

Paluumatkalla hiihdettiin vielä pistolatu lähelle Klemetskogin koulua. Silläkin ladulla oli kunnon mäkiä. Paluumatka Paratiisinmäen kautta hiihdettiin tuttua latua ja kävelyosuuden jälkeen hiihdettiin taas Mätäkivenmäen yli ja Ilolan latuja pitkin kotiin.

Tämä kuva ei ole Lapista, se on Tuusulasta.

Lenkki oli pituudeltaan 35 km, täsmälleen sama kuin viikkoa aiemmin, vaikka reitti oli eri. Oli taas hieno retkipäivä Etelä-Tuusulan kylälatuverkostolla. Edellisestä jutusta se taisi käydäkin ilmi, mutta kerrotaan nyt tässäkin, että ladut on tehty moottorikelkalla ja niillä voi hiihtää vain perinteistä.

Reittikartta
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.