Tänään oli pakkasta -14 ja tuulta riittävästi. Tunturissa tuuli oli kovimmillaan 14 m/s, puuskissa 18 m/s. Lähdettiin hiihtämään Hirvaskurun kautta kohti Rumakurua. Hirvaskurun ladulle on tehty kelkalla jossain vaiheessa pohjat, mutta se on käytännössä luomulatua. Hirvaskuruun ei tuuli osunut yhtään.
Kun päästiin Hirvaskurusta ylös neljän ladun risteykseen, kylmä tuuli puhalsi naamaan etelästä. Piispanojalta on tehty kelkalla perinteisen latu Rumakuruun ja se oli ajettu viimeksi eilen. Jatkettiin sitä Rumakuruun. Parempi latu loppui siihen, mutta hiihtämällä tehty latu jatkui kohti Luulampea. Siinä oli välillä alla kelkalla ajettu ura, välillä ei. Tuolla välillä nähtiin reissun ensimmäinen kuukkeli. Käännyttiin ympäri siitä kohdasta, josta Taajoslaavun kesäpolku erkanee Luulammen reitistä. Paluumatkalla poikettiin evästauolle Rumukurun uudelle tuvalle. Ei siellä lämmin ollut, mutta eipähän tuullut.
Tultiin uudestaan neljän ladun risteykseen ja mietittiin, mitä kautta hiihdetään takaisin. Neljän ladun risteyshän on paikka, josta lähtee ladut Rumakuruun, Piispanojalle, Hirvaskuruun ja Iisakkipäälle. Päätettiin lähteä Onninjälkeä, sitä en tiedä, mistä se on saanut nimensä, Piispanojalle, koska sillä reitillä latu oli paras. Siinä kyllä tuuli osui ikävästi osalla matkaa.
Piispanojan tuvalla pysähdytiin syömään loput eväät ja vähän aikaa lämmitelemässä. Edelliset kävijät olivat tehneet sopivasti tulet. Laitoin samalla tuulelta suojassa vähän lisää pitoa. Olin liikkeellä kapeilla tunturisuksilla, Åsnes Mountain Race 46. Unohdin kotiin suksiin sopivat lyhyet pitokarvat, joten piti turvautua purkkipitoon. Hyvin ne sai pitämään, mutta koska sukset ovat vähän löysemmät kuin tavalliset perinteisen sukset, voide kuluu paljon nopeammin. Tykkiladun tuoreella ja kovareunaisella latu-uralla suksen leveimmän kohdan teräskantti hiukan jarrutti varsinkin mutkissa.
Loppumatka hiihdettiin Kuutamolatua. Jos joku on ihmetellyt, mistä kuutamolatu on saanut nimensä, se liittyy ladun valoihin. Siellä on harvakseltaan kirkkaita spottivaloja, joiden valokeilan ja pimeän raja on terävä. En tiedä, miten se kuutamoon liittyy, mutta latu on tosi paha hiihtää pimeässä. Kun alamäessä laskee aina hetken kirkkaassa valossa ja sitten täysin pimeässä, hetkeen ei näe mitään. Pahinta on, kun heti valosta pimeään tullessa on mutka. Ei ole tuon ladun valaistuksen suunnittelija tainnut hiihtää sitä pimeässä. Mutta tänään ei ehtinyt tulla pimeä. Lenkin lopulla hiukan kirkastui samalla, kun ilta alkoi hämärtyä (klo 14).
TJELDNET 