Viime talvihan oli tunnetusti todella huono, talvi ilman talvea tai viisi kuukautta kestänyt syksy. Tämän talven alku on ollut vähän normaalimpi, vaikka hiihtämään ei ole vielä luonnonlumelle päässyt. Monena hyvänäkin talvena hiihtokelit ovat alkaneet vasta tammikuussa tai jopa helmikuussa. Tänä aamuna oli maassa märkää lunta noin 8 cm, mutta päivän onkin sitten satanut vettä.
Kauhean kauas menneisyyteen ei kuitenkaan tarvitse mennä, kun yrittää muistella lumisia pakkastalvia. Talvi 2009-2010 oli tosi kylmä ja lunta oli paljon. Toki senkin jälkeen on ollut hyviä talvia, mutta tuo 11 vuoden takainen on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Silloin tuli hiihdetty hiihtokisoja kai noin 25 kpl ja kun selailin vanhaa blogia (ei ole enää saatavilla netissä), huomasin, että useimmista kisoista oli juttuja ja muutenkin juttuja lumisista keleistä. Niinpä ajattelin julkaista tässä nykyisessä blogissa koosteen tuosta talvesta, harva niitä juttuja on ehkä tuolloin lukenut ja kuka on, ei enää muista.
Talvi 2009-10 alkoi hiihdon osalta parin viikon ”hiihtoleirillä” Levillä. Vanhan blogin mukaan 11.12.2009 päättyneellä reissun saldo oli 596 km hiihtoa (316 km pertsaa ja 280 km luistelua), 5 km juoksua, 42:40 tuntia, 9 600 metriä nousua, 33 000 kcal kulutettua energiaa. Tuon kun jaksoi hyvin hiihtää liikaa väsymättä, pohjahan oli tulevalle talvelle hyvä.
Eteläänkin saatiin talvi joulukuun puolivälissä.
Tupurin hiihtomajalla (27.12.2009 21:00:20)
Kyllä kansa hiihtää, Salossakin, kunhan vaan on lunta. Eikä ollenkaan haittaa, vaikka on lisäksi mukava pakkaskeli ja aurinkokin paistaa. Tänään Salossa oli talvikeli hienoimmillaan, niinpä Tupurin hiihtomajan parkkipaikalla oli autoja lähemmäs 50 kpl. Eihän se tietysti mitään Helsingin Paloheinään verrattuna ole, mutta todistaa, että salolaisetkin kyllä mielellään hiihtävät. Eikä autojen määrä kaikkea kerro, lähes ladun varressa Tupurin alueella asuu paljon ihmisiä. Keli oli siis hieno ja 9 km latu hyvässä kunnossa, tänään ei puru tullut juurikaan enää läpi, joten hyvä oli hiihtää. Niin paljon hiihtäjiä ei kuitenkaan ole, että kannattaisi pitää hiihtomajalla kahviota auki.
Yksi juoksukisakin mahtui ohjelmaan.
Salon uudenvuoden juoksu (31.12.2009 21:49:44)
Tämä vuosi päättyi urheilun osalta ihan samalla tavalla kuin viime vuosikin eli Salon uudenvuoden juoksuun. Oma juoksu oli vähintään yhtä hyvä kuin vuosi sitten eli vauhti oli tasainen. Aikaa meni 1.40 enemmän, mutta luminen keli, kylmä viima ja -15 asteen pakkanen hidastivat varmasti matkantekoa selvästi tuota enemmän. Viime vuoden kahdeksas sija vaihtui tänä vuonna neljänteen sijaan eikä palkintokaan jäänyt kuin muutaman sekunnin päähän. Yleensä en häviä loppukirissä, mutta näköjään vajaan tuhannen kilometrin hiihtäminen viimeisen reilun kuukauden aikana ei ole parantanut kirikykyä juoksussa… Ja mikä hienointa, lopputuloksissa oli neljän joukossa kaksi samannimistä, kun serkku juoksi toiseksi.
Uuden vuoden aikaa lunta ja pakkasta riitti ja osui vielä komea kuutamokin.
Linnamäki yöllä ja päivällä (2.1.2010 21:09:49)
Viime päiviin on mahtunut juoksun ja hiihdon lisäksi aika monta tuntia lumisessa metsässä tarpomista, sekä yöllä että päivällä. Uudenvuodenaattoilta juoksun jälkeen kului hienossa kuutamossa kameraa ja jalustaa kanniskellessa ja kuvia ottaessa. Kuvan ottaminen itsessäänkin oli aikaa vievää puuhaa, kun useimmissa kuvissa valotusaika oli 15 sekuntia. Pääosa ajasta meni Pöytiön Linnamäellä.
Uudenvuodenpäivänä oli hieno aurinkoinen pakkaspäivä. Kuvausretkellä vierähti useampi tunti Linnamäellä, Marjavuodella, Myllykoskella ja Juvankoskella.
Kuvia aurinkoisena talvipäivänä
Vihdin hiihdot (02.01.2010 20:59:04)
Tänään oli kuulemma talven kylmin päivä. Tänään oli myös kauden toinen hiihtokilpailu, siis sellainen, johon minä osallistuin, Vihdin hiihdot Nummelassa. Kuudetta talvea kierrän kansallisia hiihtokilpailuja, Vihdissä olen hiihtänyt jo kahdeksan kertaa, kuudet Vihdin hiihdot ja parit piirinmestaruushiihdot, latu on siis jo varsin tuttu. Latu on siinä mielessä erilainen kuin muut ladut, että ylämäen jälkeen tulee aina pitkäkin pätkä tasaista ennen laskua, se tekee ladusta varsin rankan, vaikka nousua ei kaikkineen olekaan 5 km ladulla kuin 100 metriä.
Tänään hiihdettiin kympin sijasta vain 5 km kovan pakkasen takia (-19). Kauden avauskisassa ennen joulua Keravallahan kymppi lyheni 8,5 kilometriin, silloin syynä oli vain 850 m pitkä tykkilatu, sielläkin tosin oli kylmä (-14).
Jos oli tänään pakkasta, oli myös riittävästi lunta ja latu loistavassa kunnossa. Ja maisema hieno, vaikka ei sitä kisassa ehdi yhtään katsoa. Vihdin hiihdoissa, jotka hiihdetään aina perinteistä, on usein ollut hankala keli voidella. Tänään ei ollut. Luistoksi Swixin vihreä LF4 ja pidoksi saman firman vihreä. Se siitä, hyvin toimi. Hiihto meni hyvin, vaikka kyllähän vähän vähemmän pakkasta olisi voinut olla. Kun uudenvuoden juoksussa palkintosija pääsi aivan lopussa karkaamaan, tänään se ei karannut.
Haltialan takaa-ajo (03.01.2010 21:42:06)
Tänäänkin oli talven kylmin päivä. Ja tänäänkin oli hiihtokilpailut. Haltialan takaa-ajo Paloheinässä. Hiihdetään ensin 7,5 km (tai mikä missäkin sarjassa matka on) vapaalla, sitten levätään sen aikaa, että alkaa väsyttää ja hiihdetään toiset 7,5 km perinteistä takaa-ajona.
Aamulla oli pakkasta -25, mutta päivällä oli luvassa lauhtuvaa. Kisan piti alkaa alunperin klo 10, mutta sitä siirrettiin ennusteiden takia tunnilla jo pari päivää sitten. Aamulla sitä jouduttiin siirtämään vielä lisää tunnilla. Lisäksi takaa-ajo-osa peruutettiin eli hiihdettiin pelkkä vapaan osuus. Oliko klo 12 sitten se -17, mikä on pakkasraja nuorimpien sarjoissa, en tiedä, mutta aika lähellä kumminkin. Kun itse lähdin matkaan klo 13 jälkeen, pakkasta taisi olla noin -16.
Suksi ei ylämäkeen luistellessa luista mihinkään, kun sataa hiukan lunta, on -16 ja lumi kovan yöpakkasen jäljiltä vielä kylmempää. Kuuluu nirsk-narsk-nirsk… Niin kauan, kun jaksaa mennä wassua tai mogrenia, suksi vielä luistaa, mutta kun mennään kuokkaa, se ei luista mihinkään. Kaikki eivät nyt tiedä mistä puhutaan, mitä ovat wassu, mogren ja kuokka, mutta selittäminen on vähän vaikeaa ja monimutkaista, kyse on kuitenkin erilaisista luistelutekniikoista. Wassu on nimetty Thomas Wassbergin mukaan, mogren Torgny Mogrenin mukaan ja kuokka taas on perusluistelua, sellaista mitä tavallinen kuntoilija hiihtää tasaisellakin. On siinä ruotsalaisilla aihetta ylpeyteen, kun Wassberg on kehittänyt wassun, Mogren mogrenin ja mäkihypyssä Jan Boklöv kehitti V-tyyliin. Mutta onhan meilläkin Pauli Siitosen kehittämä luistelupotku Siitonen-Schritt.
Itse kisa meni tänäänkin hyvin, palkinto tuli taas ja eroa kärkeen oli 20 sekuntia. Olin eilen laiska, enkä viitsinyt voidella suksia. Ajattelin, että voitelen aamulla. Aamulla taas oli niin kylmä, että ei huvittanut mennä parvekkeelle palelemaan ja odottelin, josko kisaa ylipäänsä hiihdetään. Sitten oli pakko lähteä. Otin sukset, joilla hiihdin kaksi viikkoa sitten Keravan kisan, niissä oli silloin voideltuna luistona Swixin LF4 eli sama, jota käytin eilen ja joka tänäänkin oli oikea voide. Harjasin sukset ja ajoin Paloheinään, en siis voidellut niitä ollenkaan. Jälkeenpäin jäin miettimään, montako sekuntia meni laiskuuden takia tänään. Sitä ei kukaan koskaan saa tietää ja parempi niin, muuten voisi ruveta laiskuus harmittamaan…
Maakuntaviesti (06.01.2010 20:54:22)
Tänään, loppiaisena, oli perinteisten maakuntaviestien päivä. Maakuntaviestejä hiihdetään vähän erilaisilla tavoilla ympäri Suomen, jossain on kuntajoukkueet ja jossain seurajoukkueet, jossain naiset ja miehet ovat samassa joukkueessa ja jossain on omat sarjansa, on nuorten sarjoja, ikämiessarjoja ja puulaakisarjoja. Ihan maakunnittain viestejä ei välttämättä hiihdetä, esim. Uusimaa on jaettu kahtia niin, että Helsingin piirin maakuntaviestissä hiihtävät Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen seurat, Uudenmaan piirin viestissä kaikki muut Uudenmaan seurat.
Itse olin hiihtämässä Uudenmaan viestissä Nurmijärvellä. Pakkasta oli taas riittävästi ja nuorten viesti jouduttiin peruuttamaan, muut sarjat hiihdettiin, pakkasta oli -19. Teksti-tv:een mukaan peräti kymmenen piirin viestit jouduttiin peruuttamaan kokonaan pakkasen takia.
Oma ”tour de ski” alkaa olla jo voiton puolella, viikon sisään on ollut yksi juoksukisa ja kolme hiihtokisaa, jäljellä on vielä kaksi hiihtokisaa. Ja lämpimimmillään on ollut pakkasta -15 eli paljon kylmempää kuin oikealla Tour de Skillä. Tänään touhun teki erityisen kylmäksi viesti eli käytännössä ennen omaa osuutta joutui jonkin aikaa seisoskelemaan. Väliaikalähdöissä olen tullut verryttelemästä vasta muutamaa minuuttia ennen omaa lähtöä. Ja matkakin oli tänään vain 3,2 km, joten aika reippaasti oli pakko lähteä matkaan. Oma osuus oli vapaalla, keli oli vielä nihkeämpi nirsk-narsk-keli kuin Paloheinässä sunnuntaina, mutta latu oli sen verran loivapiirteinen, että melkein kaikki nousut pystyi menemään wassulla. Tai pystyi kuka pystyi… Kantilleen kun suksen käänsi, siihen se pysähtyi. Luistona oli taas kerran Swixin LF4, ja nyt jopa voitelin sukset edellisenä iltana. Oma hiihto meni taas hyvin, pakkasesta huolimatta, aikaa 3,2 km:lla meni 8.24.
Vantaan hiihdot (09.01.2010 21:59:50)
Pakkanen vaan jatkuu, mutta niin jatkuvat hiihtokilpailutkin. Tänään hiihdettiin Vantaan hiihdot Hakunilassa. Matkana oli 10 km perinteistä ja latu oli Hakunilan 5 km latu, joka on yksi parhaista ja kovimmista kilpaladuista koko Etelä-Suomessa, nousua on yhdellä kierroksella reilu 150 metriä. Radalla on kolme isoa nousua ja laskut ovat mutkaisia, helpolla ei siis päässyt.
Kun paikalla oli oman sarjani parhaat perinteisen hiihtäjät ja osanottajia oli 15, kisa oli alkukauden selvästi kovatasoisin. Tällä kertaa eroa kärkeen ei laskettu sekunneissa, mutta ei 1.13 ollut ollenkaan paha ero, päinvastoin, koska taso oli kova ja latu rankka.
Aamulla oli pakkasta -21 ja nuorten lähdöt siirrettiin iltapäivään. Kun oma lähtö oli klo 13 jälkeen, stadionin mittari näytti -12. Tiedä sitten lämmittikö aurinko siihen vähän, mutta keli tuntui kuitenkin selvästi lämpimämmältä kuin maakuntaviestissä. Luistona oli jo viidettä kertaa tällä kaudella Swixin LF4 ja hyvin se luistikin. Pitona oli VR40, jolla sai sellaisen seinäpidon, että kaikki mäet pääsi suoralla suksella ylös, ja se ei Hakunilassa ole aina ihan helppoa.
Österbyloppet (10.01.2010 19:24:19)
Aamulla Pöytiöllä oli -14 ja sakea sumu. Maisemat matkalla Tammisaareen olivat tosi hienot, kun kostea sumu oli muodostanut paksun kerroksen kuuraa puihin. Paikoin näkyvyys oli vain 30 metriä, paikoin aurinkokin näkyi sumun takaa. 25 km ennen Tammisaarta auton mittari näytti -17, mutta kisapaikalla Västerbyssä oli -10, sumua sielläkin.
Tänään oli siis taas hiihtokisat, Österbyloppet, Tammisaaren Västerbyn hiihtokeskuksessa. Järjestävä seura oli Österby Sportklubb. Kysyin yhdeltä toimitsijalta, miksi kisa on Österbyloppet, mutta paikka Västerby. Österby Sportklubb aloitti toimintansa kuulemma parin kilometrin päässä Österbyssä 40-luvulla, mutta myöhemmin seuran toiminta siirtyi nykyiselle paikalle Västerbyhyn. Paikka oli muuten sama, jossa lokakuisessa syysmyrskyssä oli SM-yösuunnistus.
Edessä oli tänäänkin 10 km perinteistä. Hiihdettiin ensin kaksi kertaa 3 km ja sitten kaksi kertaa 2,1 km. Varsinkin 3 km latu oli oikein hyvä, pitkiä hiihtonousuja, yksi haarakäyntinousu, vaihtelevaa maastoa ja yksi tosi paha lasku, tai jäinen todella tiukka mutka laskussa.
Monen hyvän hiihdon jatkeeksi, ja oman tour de skin päätteeksi, tänään tuli voitto 9 sek erolla seuraavaan. 11 päivän sisään takana on:
10 km juoksusta 4. sija
5 km (P) hiihdosta 3.
7 km (V) 3.
3 km (V) viestiosuuden 2.
10 km (P) 7.
10 km (P) 1.
Suurin ero kärkeen 1.13 ja pienin 9 sek voitto. Eli hyvin on kiertue mennyt.
Tänään oli siis -10 ja harvoin tuollainen pakkanen tuntuu niin lämpimältä ja mukavalta hiihtää. Luistona LF4 vaihtui LF6:een ja pitona VR40 VR45:een. Luisto ja pito olivat tänäänkin hyvät.
Kyllä näin 11 vuoden jälkeen täytyy ihmetellä, että tuosta puolitoistaviikkoisesta selvisi niin hyvin, kun joka kisassa oli vielä enemmän kuin tarpeeksi pakkasta. Talven parhaat hiihdot olivat vielä hiihtämättä. Toisinkin olisi voinut käydä.
Söderkulla Spelen (17.01.2010 21:51:37)
Viikko on kulunut oman tour de skin päättymisestä. Aktiivista palautumista on harrastettu pitkähköjen ja hyvin rauhallisten hiihtolenkkien avulla noin 100 kilometrin verran, seassa eilen pari lähes kisavauhtista viiden minuutin pätkää. Lihakset ja keuhkoputket eivät ole täysin palautuneet kovista (ja monista) pakkaskisoista, ihan parhaassa vedossa ei siis tänä aamuna oltu Söderkullaan mennessä.
Söderkullan latu on varsin erilainen, mitä tällä kaudella aiemmin hiihdetyt ovat olleet. Heti alusta noustaan pitkään. Ensimmäiset 300 metriä on vaihtelevaa wassu-nousua (jos joku ei vielä tiedä, mitä on wassu, voi selata tätä palstaa vähän eteenpäin, vai pitääkö sanoa taakse päin, eikä välttämättä tiedä senkään jälkeen…), seuraavat 200 metriä noustaan jyrkemmin ja sen jälkeen on vielä 150 metriä vaihtelevaa maastoa, ennen kuin ollaan ladun korkeimmalla kohdalle, 40 metriä lähtöä ylemmäs. Nousu on siis Etelä-Suomen kovimpia, vielä hiukan isompi löytyy Keräkankareen ladulta ja Lahdesta. Sitten onkin pitkä pätkä vaihtelevaa, helpohkoa maastoa, kunnes noustaan jyrkästi kolme kertaa eri puolilta toiselle isolle kalliolle. Ensimmäinen nousu on vain kymmenmetrinen, seuraavat 20-25 metriä, kaikki jyrkkiä. Jokaisen nousun jälkeen on mutkainen vauhdikas lasku. Loppumatka on sitten taas helpompaa ja laskuvoittoista. Latu on kaikkiaan varsin mutkainen eli ei mikään helppo hiihdettävä.
Jos maakuntaviestin ladun pääsi ympäri wassulla, tämä taas oli oikein kunnon kuokkahiihtäjän latu (jos joku ei tiedä, mitä on kuokka, voi…), wassupätkiä oli jopa poikkeuksellisen vähän. Nousua kympillä mittarin mukaan 220 metriä eli aika lailla vähemmän kuin Hakunilassa viime viikolla. Hakunilassa kuitenkin muutamassa paikassa nousumetrejä saa ilmaiseksi, kun pääsee alamäen vauhdilla vähän matkaa ylös seuraavaa mäkeä. Söderkullassa kaikki metrit on oikesti noustava hiihtämällä, laskemalla niitä ei saa yhtäkään.
Pakkasta oli -8 vähän lauhemman viikon jälkeen, mutta toisaalta tämä oli kauden lämpimin kisa. Keli ei ollut hirmu liukas, ei tosin nihkeäkään, nousut olivat aika pehmeitä. Kaikki vapaan kisat on tällä kaudella tullut aloitettua ehkä hiukan liian kovaa, nyt piti oikein keskittyä siihen, että ei lähtisi ihan täysillä. Mutkaisen ladun ja jyrkkien nousujen takia aikaa menee paljon, jos hiihtää jalat alta heti ensimmäisessä nousussa. Ja eihän se nyt muutenkaan ole fiksua. Kaikesta huolimatta meno tökkäsi toisen kierroksen aloitusnousuun ja tuntui, ettei ikinä pääse päälle. Mutta ihme ja kumma, loppukierros meni kuitenkin taas paljon paremmin. Reidet olivat kyllä tänään kovilla, ihan muutenkin kovan ladun ja pehmeän kelin takia ja myös siksi, että ne eivät olleet ihan parhaassa vedossa ennen kisaakaan.
Päivän kisa oli tiukka, olin tuloksissa viides, vaikka eroa voittajaan oli vain 19 sekuntia. Ajat olivat varsin hurjia, vaikka latu ei tuntunut järin nopealta, päin vastoin, minunkin aikani oli 24.24. Tarkistusmittaus Kansalaisen Karttapaikan kartasta osoitti, että viiden kilometrin latu oli todellisuudessa vain 4,35 km pitkä. Eli oma kilometrivauhti ei ollutkaan hurja 2,26 min/km vaan inhimillisempi 2,48 min/km. No, Juha Lallukka, joka voitti yleisen sarjan 15 km ajalla 31 min noin puolellatoista minuutilla, hiihti 2,22 min/km, kun matkaksi otetaan todellinen 13 kilometriä.
Päivän voitelu oli Swixin LF6 + HF7, siinä ei ollut valittamista, kyllä suksi hyvin luisti.
Vaaravuoren hiihdot (24.01.2010 20:01:57)
Tänään oli kisat Alastarossa, Vaaravuoren hiihdot. Kovin kummoinen vuori se ei ollut, mutta latu kiemurteli sitä ylös ja alas kiitettävän monta kertaa. Korkeuseroa oli 27 metriä, suurin nousu 20 metriä ja kokoaisnousu 220 metriä. Latu oli siitä erikoinen, että koko ajan oli tiukkoja mutkia ja monet laskut päättyivät todella tiukkaan mutkaan. Ylipäänsä hiihtäminen oli teknisesti tosi vaikeaa, kun mutkiin tultiin aina tosi kovalla vauhdilla eivätkä jatkuvat mutkat nousuissakaan mitään helppoja olleet.
Pakkasta oli aamulla Pöytiöllä -22, mutta Alastarolla kisan aikana iltapäivällä vain -10. Tänään tuli todettua se, että hiihto on välineurheilua. Kisasuksi oli liukas, mutta vaikea hiihtää. Verryttelysuksi oli alamäessä melkein yhtä liukas, luistellessa ei niinkään, mutta helpompi hiihtää. Pitäisi tietysti olla kovalle alustalle sopiva kisakelpoinen suksi. Mutta kun ei ole. On valittava pehmeän lumikelin suksen ja vanhan ja kuluneen verryttelysuksen väliltä, tällä kertaa verryttelysuksi oli 13 vuotta vanha nollakelin suksi. Samanlainen keli on ollut tänä vuonna kaikissa vapaan kisoissa lukuunottamatta Söderkullaa, jossa oli pehmeää.
Aiemmin olen valinnut liukkaan suksen, joka on vaikea hiihtää. Sillä on ollut vaikea hiihtää, mutta tulos on ollut kohtuullisen hyvä. Nyt valitsin suksen, joka on helppo hiihtää, mutta ei luista luistellessa. Tulos oli kohtuullisen huono. Huonosti ylämäkeen luistava suksi teki saman kuin epävakaa suksi eli jalkoja joutui jännittämään ja säärien etuosia hapotti ankarasti. Noilla jaloilla kun yrittää mennä kovaa mutkaista latua, eihän siitä varsinkaan toisella kierroksella tahtonut mitään tulla. Suksivalinta siis oli väärä, mutta tulipahan kokeiltua.
Vastuskin oli kyllä tänään tosi kova, mutta eroa kärkeen olisi kyllä voinut olla puolet vähemmän kuin nyt, 2.41 on vähän liikaa. Vauhti oli silti varsin hurja, kun minä käytin kymppiin 26.10. Vaikka latu oli nopea, 2.36 min/km on aina hyvää vauhtia. Ja siinäpä se onkin, suksi joka on vielä helppo hiihtää 3 min/km vauhdissa kovemmallakin alustalla, ei sitä enää ole 2.30 min/km vauhdissa, jota hiihdin ensimmäisen kierroksen.
Kultakellohiihdot (13.02.2010 18:06:39)
Varsinais-Suomen piirissä on vain kahdet kansalliset hiihtokilpailut, Alastaron Urheilijoiden Vaaravuoren hiihdot ja tänään Loimaan Jankon järjestämät Kultakellohiihdot. En ole sentään pelkästään tänne siirtynyt hiihtämään vaan on tässä välissä tullut hiihdettyä kolme kisaa Uudellamaalla, raportointi tänne on vain jäänyt tekemättä.
Suunnistuskisoissa kerrotaan, mistä kisapaikalle on opastus, mutta usein ei kerrota itse paikkaa, hiihtokilpailuissa on toisin. Usein kerrotaan vaan paikka, niin kuin tänään oli tiedossa, että hiihdetään Kertunmäen maastossa. Paikan joko tietää tai sitten se on etsittävä kartasta. Minä en tiennyt, maantiekartasta ei löytynyt eikä puhelimen navigaattorikaan sitä löytänyt, kun ei ollut osoitetta. Onneksi kansalaisen karttapaikan paikannimihaku sentään löysi Kertunmäen.
Askartelin nokialaisen navigaattoriin reitin kahden välipisteen kautta, jotta reitti olisi haluttu, siis nopein. Ainoa vaan, että navigaattori otti ja kaatui sekunnin ensimmäisen välipisteen jälkeen. Mutta kun reitti oli loppua lukuunottamatta tuttu Alastaron kisoista, Kertunmäki löytyi. Ko. navigaattori muuten toimii oikein hyvin pääkaupunkiseudulla, vaikka täällä maalla olisikin kovasti toivomisen varaa monessakin suhteessa.
Matka tänään oli 10 km perinteistä, hiihdettiin kolmena reilun kolmen kilometrin lenkkinä. Erikoista tällä kertaa oli se, että kisapaikka oli mäen päällä, ladun korkeimmalla kohdalla. Suuri osa laskuista oli niin loivia, että piti työntää. Myös nousut olivat loivia lukuunottamatta suurinta nousua, joka alkoi haarakäyntinousuna ja jonka päällä oli aika matka tasaista ennen pientäkään laskua. Vaikka korkeuseroa oli vain 30 m ja kokonaisnousu 210 m kympillä, ladun teki raskaaksi se, että kunnon palautuspaikkoja oli vähän. Hiihto tuppaa olemaan sellainen laji, että aina tekee jostain syystä pahaa, oli latu sitten minkälainen tahansa.
Tänään oma lähtöaika oli klo 12:00.00. Siihen sopikin sitten hyvin hiihtää ajaksi 30:00.0. Ja sillähän irtosi voitto reilulla minutilla. Kultakellohiihdoissa voittajat saivat palkinnoksi kellon, ei sentään kultaista vaan rannekellon. Eli ihan hyvä palkinto, ainoa vaan, että mitä sillä tekee, kun jo omistaa hyvän rannekellon…
Pakkasta oli tunti ennen lähtöä -11, hiihdon aikana hiukan vähemmän. Luistona oli Swixin LF6 ja pitona VR45+VR40. Hyvin toimi, ei voi valittaa.
Tarina jatkuu toisessa osassa lähipäivinä.
TJELDNET 