Keskiyön aurinko
Lauantai-ilta 13.6.2020 klo 22.59. Yleensä tuohon aikaan on oltu Jukolassa, joko minuutin päästä lähdössä metsään tai katsomassa, kun muut lähtevät. Tällä kertaa oltiin hiihtämässä Ahopään kurussa Saariselällä. Oli lämmintä +21, aurinko paistoi. Olin hiihdettävän lumiosuuden alapäässä kurussa, pienen lammen rannalla (ks. yllä oleva kuva). Kuru jatkui lammen vasemmasta takareunasta alaspäin. Sieltä päin kuului ison linnun siipien ääni. Laulujoutsen lensi kurua pitkin ylöspäin, siis kurun reunojen alapuolella, lammen kohdalla se otti vähän lisää korkeutta ja katosi vasemmalle kurun reunan taakse. Ei ollut järkkäri laukaisuvalmiina ja puhelinkin taskussa eli siitä hetkestä jäi vain hieno muisto. Vähän samanlainen, kuin suopöllöstä, joka istui Termisvaaran huipun kivikasan päällä.
Päivällä oltiin kierrelty Ahopään ja Kiilopään ympäristössä samalla suunnitellen jo öistä hiihtoa. Lopulta valitsimme kahdesta hyvästä paikasta Ahopään kurun, jonne oli kävelymatkaa Kiilopään parkkipaikalta 2,5 km. Hiihdettävää oli kaikkiaan noin 750 metriä.
Ahopään hiihtostadion
Reilu puolet ”ladusta” oli auringonpaisteessa, loppuosa alempana varjoisassa ja viileässä kurussa.
Kurun pohjalla oli viileää ja hämärää
Päivällä oli ollut lämmintä +24,9 astetta ja illallakin vielä 21 astetta. Lumi oli hyvin kantavaa kävellenkin, saati suksilla, mutta pinta oli silti märkä. Luistoa huononsi myös varsin terävät aallonmerkit lumen pinnassa, pitokarva otti harjanteisiin kiinni.
Lumen pinta oli tuulen muovaamaa
Kyllä se ihan täyttä hiihtämistä kuitenkin oli, Åsnesin metallikanttisille tunturisuksilla oli helppo hiihtää suoraan vaikka latu-uraa ei ollutkaan. Åsnesin suksista kiinnostuneille lisää tietoa alkuviikon kesähiihtojutussa.
Hyttysiä, tai sääskiä, niin kuin Lapissa sanotaan, ei aiempina retkipäivinä juurikaan ollut. Yön tyyninä hetkinä niitä kuitenkin pyöri hiihtopaikan liepeillä ja myös paluumatkalla tunturikoivikossa. Tuulenpuuskat veivät ne aina hetkeksi pois ja hiihtämistä ne eivät häirinneet.
Toisessa päässä hiihtostadionia taustamaisemana oli Kiilopää
Kun lenkki oli hiihdetty, käveltiin 2,5 km takaisin Kiilopäälle ja käytiin puolenyön jälkeen uimassa Kuurakaltiossa. Illan, tai yön, retki oli oikein hieno. Kämpille päästyämme tuli vähän aikaa vielä katsottua Jukola-korviketta eli vuoden 95 Jukolan uudelleenjuoksua Sipoosta.
Keskiyöllä 2,5 km paluumatkalla Kiilopäälle ja uimaan Kuurakaltioon
TJELDNET 