Termisvaara – Dierpmesvárri

Maisemaa Paihkaisjärven ja Saanan suuntaan

Teimme kolmen päivän vaelluksen 6.-8.8.2019 Käsivarren Lapissa reitillä: Kilpisjärvi – Tsahkaljärvi – Marjajärvet – Paihkasjärvi – Termisjärvi (yö) – Termisvaara – Termisjärvi (yö) – Tsahkaljärvi – Kilpisjärvi.

Juttu vaelluksesta on jaettu osiin:

Kilpisjärvi-Termisjärvi-Kilpisjärvi reittikarttoineen
Nousu Termisvaaralle (tämä juttu)
Termisjärven varaus- ja autiotupa
Lintuja
Eläimiä
Kukkia

Kilpisjärvi-Termisjärvi-vaelluksen toisena päivänä nousin Termisvaaralle (Dierpnesvárri) Termisjärven tuvalta käsin. Matkaa linnuntietä tulisi vain tasan kaksi kilometriä, mutta kun Termisjärvi täytyy kiertää eikä pahtaa voi kiivetä, matkaa tulee selvästi enemmän. Kiersin Termisjärven länsipuolelta, matkaa huipulle tuli 5,7 km, nousua reilu 400 metriä. Myös järven itäpään kautta voisi kiertää, mutta sieltä matkaa tulisi enemmän ja nousu näyttää jyrkemmältä ja vaikeammalta.

Vaikka Termisvaaran nimessä on vaara, eihän se mikään vaara ole vaan kunnon tunturi. Vaara on arvattavasti käännetty pohjoissaamen sanasta várri vaaraksi, vaikka tiettävästi várri tarkoittaa vuorta. Niinpä Termisvaara pitäisi kääntää suomeksi Termisvuori tai Termistunturi. Samaa koskee alueen monta muutakin tunturia. Matkalla Kilpisjärveltä Termisjärvelle ohitetaan mm. Másetvárri.

Alkumatka, ensimmäiset kaksi kilometriä taittui samaa polkua, jota edellisenä päivänä oli tultu Kilpisjärveltä. Matkaa Paihkasjoen (Báikkasjohka) ylityspaikalle tulee 2,5 km. Joki oli ainakin 2019 elokuun alun vedenkorkeuksilla helppo ylittää järven länsipään läheltä. Kapeasta salmesta 300 metriä idempää olisi ehkä mahdollista kahlata yli, mutta ainakaan nyt se ei näyttänyt houkuttelevalta, varsinkin kun joesta pääsi yli kuivin jaloin.

Paihkaisjoen ylityspaikka

Ylityspaikka on kyllä melkoista kivikkoa ja jos se on veden alla, ylitys ei ole helppo, kohdalla on sen verran virtausta. Vaikea sanoa, kuinka usein vesi peittää kivikon. Ylityspaikan kohdalla näin kärpän rantakivikossa.

Lyhyen tasamaaosuuden jälkeen tuli pieni yllätys, kapea ja syvä puro. Kyllä se toki kartassa näkyy, mutta se oli yllätys, että siinä oli metrin penkat ja se näytti muutenkin varsin syvältä. Pienellä etsimisellä löytyi menomatkalla kivinen kohta, jossa pääsin yli. Paluumatkalla taas löysin niin kapean kohdan, että siitä pääsi hyppäämällä yli. Tuo tasamaaosuus, kuten myös nousun alkuosa, on varsin vaihtelevaa maastoa. On melkoista kivikkoa, pajukkoa, vaivaiskoivua ja välissä hyväkulkuistakin pohjaa. Taitavasti reittinsä valitsemalla pääsee varsin mukavasti kulkemaan.

Oikeastaan koko loppunousussa, tai varsinaisessa nousussa, kysymys on mikroreitinvalinnasta. Eli siitä, mistä reittinsä valitsee näkyvällä osuudella ja miten arvaa tai aavistaa maaston muuttuvan tai olevan muuttumatta ylempänä. Rinteestä löytyy kivikkoa, varvikkoa ja ruohopohjaista tunturikangasta vaihtelevasti. Kivikoilta ei voi kokonaan välttyä, mutta melko vähälläkin voi selvitä rinteen yläosia lukuunottamatta. Rinteessä on lähteitä, osuin mennen tullen sopivasti lähteelle täyttämään juomapullot. Muuten vettä ei olekaan saatavilla Paihkasjoen ja viereisen puron jälkeen, eikä lähteiden löytymiseen ehkä kannata luottaa.

Termisjärvi, edessä erikoinen kivimuodostelma

Rinteestä löytyi myös erikoinen kivimuodostelma. Iso kivi oli toisen päällä niin, että ylemmän kiven keskiosa oli tyhjän päällä. Päällimmäisenä oli sitten luultavasti jonkun nostama kivi. Tuota päällä olevaa isoa kiveä ei kukaan taatusti ole siihen noin nostanut. Tuo kivi oli hyvä maamerkki, koska sen kieppeiltä ylöspäin johti helppokulkuinen, ruohikkopohjainen notko. Siitä alaspäin oli taas helpompi kulkea harjanteella.

Maisemat olivat oikeastaan hienoimmat rinteen puolivälin jälkeen, koska tunturin laki on niin laakea. Erityisesti Saanan, Kilpisjärven ja Norjan tuntureiden suuntaan näkyvyys oli hyvä.

Maisemaa Paihkaisjärven ja Saanan suuntaan

Ylempänä loiveneva rinne peittää näkyvyyden lähemmäs, mutta teleobjetiivilla huipultakin kyllä saa hyviä kuvia.

Maisema Kilpisjärven suuntaan: edessä Pahkaisjärvi, vasemmalla Marjajärvet, keskellä Tsahkaljärvi, jonka takana Kilpisjärvi. Oikealla Saana, taistalla Norjan tuntureita.

Tunturin huippu on tosiaan varsin laakea ja kivinen. Huipulla on iso kivikasa, jonka joku lienee rakentanut ajatuksen kanssa, se ei ole samanlainen kuin vaikkapa Pallaksen Taivaskeron kiviröykkiö, johon kulkijat ovat heitelleet tai pinonneet kiviä.

Läntinen huippu on 1028,8 metriä ja reilu neljä metriä itäistä huippua korkeampi. Välissä maasto laskee muutaman kymmenen metrejä.

Huipulla sattui erikoinen tapaus, jossa tästä lainaus retken lintuja käsittelevästä osiosta:

”Olin muutaman kymmenen metrin päässä huipulla olevasta kivikasasta. Katsoin, että onpas kolmimetrisen kasan päällä kovasti pöllön näköinen lintu. En pysähtynyt ja ottanut käteen kaulassa roikkuvaa kameraa, kun en uskonut sen olevan pöllö. Kun seuraavaksi katsoin siihen suuntaan, se kivi lähti lentoon. Ymmärsin heti, että kuvaa en ehtisi saada ja keskityin komean pöllön katseluun. Luontokeskuksessa retken jälkeen Aleksin avustuksella selvisi, että lintu oli suopöllö. Sellainen kuulemma Termisjärvellä silloin tällöin näyttäytyy. Mutta että sellainen istuu yli 1000-metrisen tunturin laella, se ei liene ihan tavallista. Ja se oli myös ensimmäinen suopöllö, jonka olen nähnyt.”

Termisvaaran huippu 1028,8 metriä

Aivan huipulta ei Termisjärven suuntaan näe, mutta rinteeltä kylläkin. Sieltä näkyy komeasti myös Salmikuru, josta on hiukan tarinaa osiossa Termisjärven tupa.

Salmikuru

Paluumatka taittui suunnilleen samaa reittiä takaisin Termisjärven tuvalle. Reissuun meni aikaa taukoineen neljä ja puoli tuntia. Tuossa oli mukana mm. kärpän kuvausta ja hillojen poimimista jälkiruoaksi.

Reittikartta löytyy vaelluksen pääjutusta.

Mainokset
Kategoria(t): luonto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.