Viikon paras hiihtopäivä

Neljän ladun risteyksen ja Rumakurun välillä

Jos ei eilen tunturimaisemia näkynyt, tänään näkyi senkin edestä. Päivä oli muuten aika samanlainen kuin eilen, pakkasta muutama aste ja tuulta riittävästi. Tämä viikko on ollut siitä erikoinen, että kaikki päivät ovat olleet tuulisia. Yleensä on sentään ollut jokunen vähätuulinenkin päivä, vaikka harvoinpa täällä kevättalvella on ihan tyyntä ollut.

Lähdin tänään liikkeelle luistellen, Tiina taas vaihtoi viime tipassa pertsaan ja lähti Kulmakurun lenkille. Luistelukeli oli alkumatkasta aika nihkeä, mutta kun iltapäivällä ilma lämpesi nollan pintaan, kelikin liukastui aurinkoisissa paikoissa. Mutta ei puhettakaan, että lumi olisi mennyt yhtään kosteaksi.

Puhdas pakkaslumi kirkkaassa auringonpaisteessa

Hiihdin Kuutamolatua Piispanojalle, sieltä neljän ladun risteykseen ja edelleen Rumakurun kautta Luulammelle. Kiilopään ylitys oli tänään(kin) varsin työläs, vastatuuli on melkoinen ja ura kauttaaltaan ummessa. Lasku toiselle puolelle sen sijaan oli varsin hyvä, hiukan oli tuiskulunta latu-urassa, mutta se vaan sopivasti jarrutti.

Tuuli tuiversi taas tunturissa, tässäkin Kiilopään nousu Luulammen suunnasta ummessa

Kiilopäältä jatkoin Sivakkaojan latua Tievaan, jossa oli päivän ensimmäinen tauko. Menu oli Tievan kuuluisaa pannukakkua ja lämmintä mehua. Tievasta saisi myös hyvän keittolounaan, joka näytti sisältävän keiton lisäksi leivät, leikkeleet ja juomat eli siis varsin kattava keittolounas.

Tievasta jatkoin Kakslauttaseen ja totesin, että alalatu on pahasti tallottu myös tähän aikaan vuodesta, vaikka ulkomaisia matkailijoita Kakslauttasessa on paljon vähemmän kuin alkutalvesta. Ylälatu poroaidan porttia kohti sentään oli hyvässä kunnossa. Jatkoin Kiilopäälle ja pidin toisen tauon siellä. Sai samalla pipon ja hanskat kuivaksi kuivauskaapissa.

Toisen tauon jälkeen hiihdin takaisin poroaidan portille ja jatkoin kohti Laanilaa. Se olikin päivän paras pätkä, liukas baana ja myötätuuli. Kurvasin kuitenkin takaisin kohti Ahopäätä ja uudelle Ahopään väliladulle, nyt ensimmäistä kertaa auringonpaisteessa. Ihan hienot maisemat tältä uudelta, latukoneella ajettavalta ladultakin on, mutta edelleen olen sitä mieltä, että vanha kelkkaura suon laidassa oli hienompi.

Uutta Ahopään välilatua

Lenkin päätteeksi hiihdin vielä Iisakkipään ladun. Yleensä se tulee hiihdettyä viikon aikana moneen kertaan, mutta nyt on ollut niin tuulista, että tämä oli ensimmäinen kerta. Nyt pääsi myötätuuleen, tai laitamyötäiseen.

Päivän lenkin loppupuolelta maisema Iisakkipään ladulta Vahtamapään rinteeltä

Iisakkipään lasku Saariselän suuntaan on ennallaan alaosastaan. Siinä on edelleen lopussa lammen rannassa todella tiukka mutka, oli pakko laittaa suksia vähän poikittain, askeltamalla ei tahtonut ehtiä. En nimittäin laskiessa muistanut, että se on noin tiukka.

Päivän lenkki oli viikon pisin, 57 km. Huomenna on lepopäivä, vaihdetaan maisemaa Länsi-Lappiin Muonioon.

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.