Kiikalan lentokentän latua tasaisessa kangasmaastossa
Nyt kun Salossakin on lunta reilu 40 cm, pääsee täälläkin hyvin hiihtämään. Kiikalan lentokentän ympäristö on tuttu suunnistuksista ja monilta pyörälenkeillä, mutta hiihtämässä en ollut siellä koskaan käynyt. Tänään päätin tuonkin puutteen korjata ja lähdin iltapäivällä Kiikalan lentokentän ladulle. Tiedossa ei ollut muuta, kuin että se on noin 7 km pitkä ja ladulle pääsee Kultalähteen parkkipaikalta.
Hauska lähteä hiihtämään ladulle, josta ei tiedä tuon enempää. Latu lähti parkkipaikan kohdalta tien toiselta puolelta. Onneksi joku muukin oli juuri lähdössä hiihtämään, joten siinä selvisi, kumpaan suuntaan latua on tarkoitus kiertää. Vastapäivään sitä kierretään niin kuin monia latuja on tapana. Mistä lie tuokin johtuu, niinhän urheilukenttääkin kierretään vastapäivään. Toisaalta esim. Muurlan pururataa kierretäänkin myötäpäivään, joten ei kiertosuuntaa itsestäänselvyytenä voi koskaan pitää.
Kiikalan lentokentän latua Iso-Kolosimen lähellä harjumaastossa
Ensimmäiset pari kilometriä ladusta oli tasaista kangasmaastoa. Sitten Lasikyläntien varresta käännyttiin pohjoiseen kohti luonnosuojelualuetta, jossa on muutamia järviä ja harjumaastoa. Tuo osuus oli tuttua muutamilta pyörälenkeiltä. Tuolla pätkällä oli harjumaastoa ja tasainen maasto muuttui mäkisemmäksi.
Latu kulki monessa paikassa harjulla suppien tai lampien välissä. Yksi suurimmista supista oli lähellä Oinasjärventietä, nimeltään Putinkulju.
Suppa nimeltä Putinkulju
Putinkuljun jälkeen käännyttiin Oinasjärventien suuntaisesti kohti lentokenttää. Latu meni lentokentän reunaa sen länsipuolelta. Itätuuli oli puhaltanut ladun täysin umpeen kohdassa, missä ylitettiin kiitoradan länsipää. Loppumatka oli taas varsin tasaista kangasmaastoa.
Latukartta, yksi kierros 6,8 km
20 km lenkin jälkeen ajoin muutaman kilometrin päähän Härjänvatsan saunalle. Sauna ja avanto tekivät hyvää hiihtolenkin ja aamun lumitöiden jälkeen.
TJELDNET 