Hiihtoa Ilola-Kuusijärvi-Bisa

Satupuiston latua Ilolassa

Eilen oli monen päivän nihkeiden pakkaskelien jälkeen vähän lauhempaa, -4 astetta, joten oli hyvä päivä lähteä pitkälle luistelulenkille. Varsinaisena aikomuksena ei ollut hiihtää Kuusijärvelle, mutta sinne kuitenkin päädyin. Alkuun hiihdin melkein kaikki kotiladut läpi eli Mätäkivi, Pirunkorpi, Elmo ja Simonkylä. Kun ura Hiekkaharjun golfkentän suuntaan oli myös ajettu, lähdin sinne. Mittarissa taisi olla jo 26 km, kun oli päässyt golfkentälle.

Mutta kun golfkentältäkin lähti tuore ura Keravanjoen vartta, pitihän sinne lähteä. Viime viikonloppuna käytiin katsomassa Koivukylänväylän Kervavanjoen ylittävällä sillalla, että latukoneura jatkuu toisella puolella Havukosken suuntaan, vaikka sillan ali ei latukoneella pääsekään. Kyllä kelpasi hiihtää, kun sai tehdä ensimmäiset jäljet luistelubaanalle, se on aina harvinaista.

Pitkät pätkät sai tehdä ensimmäiset jäljet tuoreelle luistelubaanalla, tässä Keravanjoen varressa

Pääkaupunkiseudun latukarttaan ulkoliikunta.fi ei ole merkattu golfkentältä Havukosken koulun ladulle menevää väliä, mutta hyvinä talvina se on ajettu. Koulun ympäristössä, pellolla ja puistossa kiertävä latukin tekee vähän laajemman lenkin kuin karttaan on piirretty, se menee ihan Peijaksentien varteen. Siinä pitää ottaa sukset jalasta ja kävellä pari sataa metriä joen yli kohti Kuusijärveä menevälle ladulle. Vuosia sitten tuosta kohtaa pääsi jokea pitkin ottamatta suksia jalasta, mutta nyt taitaa jään päällä, lumen alla olla vettä, eli jäälle ei suksilla kannata mennä.

Vaikka Kuusijärvelle menevä latu oli juuri ajettu, se ei ollut kauhean hyvä. Vaikka vieressä menee aurattu ulkoilutie, silti jotkut kävelevät ladulla. Juuri ennen Kuusijärveä piti ottaa sukset jalasta sekä Lahden moottoritien että vanhan tien alikulussa, kun tieltä oli tullut niin paljon likaista aurauslunta ladulle.

Kuusijärven kiersin kuntorataa vastapäivään. Joskus 80-90-luvulla, kun ladut ajettiin vielä moottorikelkalla, Hiekkaharjusta meni latu Kuusijärvelle ja aika monesti tuli silloin pitkällä lenkillä käytyä kiertämässä Kuusijärven ladut. Noin 15 vuoteen ei tuota väliä päässyt hiihtämään. Siihen aikaan Kuusijärvelle oli tehty aika mäkinen latu, joka kierteli ylös-alas järven ympäristön mäkiä. Nykyisin on ajettu vain järven kiertävä valaistu reitti.

Kun kerran olin Kuusijärvelle saakka tullut, ajattelin saman tien kiertää 12 km Bisan lenkin, sekin oli ajettu aamulla.

Bisan lenkkiä

Bisan lenkillä lumi oli monin paikoin painanut puut kaarelle ladun yli

Bisan lenkillä oli monin paikoin puissa niin paljon lunta, että ohuemmat rungot olivat kaartuneet ladun ylle. Siinä on riski, että jossain vaiheessa saa latukonekuski ottaa mukaansa moottorisahan. Mutta voihan olla, että tuuli pudottaa lumet ennen kuin se jossain vaiheessa muuttuu raskaammaksi. Pahinta taitaisi olla kostea ja runsas lumi nykyisen päälle.

Maakaasulinjaa oli ajettu koneella vain toiseen suuntaan, toinen puoli taisi olla ajettu edellisenä viikonloppuna, niin paljon siinä oli lunta. En muistanutkaan, että Bisan ja Viirilän suon välillä maakaasulinjalla on muutamia niin hankalia nousuja luistellen. Aika kapea ura, jyrkkää nousua ja vasemmalle päin huomattavan kaltevaa.

Ainakin osan Viirilän suon Sipoon Myyrien kelkkaladuista oli myös ajettu. Viirilässä hiihtäessä tulee aina mieleen lukemattomat hiihtosuunnistusharjoitukset, joita siellä Pihkaniskojen porukalla tehtiin 80-90-lukujen taiteessa. Uraverkosto oli melkoisen tiheä ja harjoitukset vaativia.

Muutenkin Viirilän suo ja sen ympäristö ovat hienoja. Ei alue suotta kuulu Sipoonkorven kansallispuistoon. Siellä tuntee olevansa erämaassa, vaikka aika lähelle ihmisten ilmoja ollaankin.

Viirilästä reitti jatkui takaisin Kuusijärvelle, jossa poikkesin kaakaolle. Tuossa vaiheessa oli jo reilu kolme tuntia hiihtoa takana. Kaakao ja laskiaispulla kyllä maistuivat, vaikkei laskiainen vielä pitkään aikaan olekaan.

Paluumatka taittui menoreittiä Kuusijärveltä Havukosken kautta Hiekkaharjuun, Simonkylään ja takaisin kotiin. Nelisen tuntia siihen meni, 53 km. Nyt voisi hiihtää yhtenä lenkkinä melkein sata kilometriä, kun olisi poikennut Bisalta Hakunilaan ja kiertänyt siellä olevat ladut ja sitten Viirilästä Keinukallioon ja Ahjon lenkille. Kyllä pääkaupunkiseudulla riittää hyvinä talvina hiihdettävää niin paljon, ettei tuskin mistään löydy vastaavaa.

Ilola-Pirunkorpi-Elmo-Ilola-Simonkylä-Hiekkaharju-Havukoski-Kuusijärvi-Bisa-Viirilä-Kuusijärvi-Hiekkaharju-Ilola 53 km

Mainokset
Kategoria(t): Hiihto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.