Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 3: Jyrkkävaara – Aittajärvi

Jyrkkävaaran tupa

Viimeisen vaelluspäivän aamu kului paitsi normaaleissa aamuaskareissa myös tutustumiseen Jyrkkävaaran tuvan ympäristöön. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli suon ylityspaikka, mitä ei illalla pimeässä oikein nähty. Valoisassa selvisi, että siitä meni vanhat pitkospuut, jotka olivat muutaman sentin veden alla. Niiden pinnassa näkyvien riukujen kohdalta olisi siis päässyt kuivin jaloin, kun olisi vain nähnyt ne veden alla olevan pitkospuut. Itse tupa oli oikein hienolla mäntykankaalla pienellä kukkulalla.

Vanhat pitkospuut Jyrkkävaaran tuvalle

Päivä oli pilvinen, välillä vähän satoi. Ei kuitenkaan ollut niin sateista, kuin oli ennusteessa ollut. Kun meillä oli Rovaniemen autojunalle lähtö vasta seuraavana iltana, ei pidetty niin kiirettä aamulla. Matkaahan Aittajärvelle piti olla vain reilu 10 km sen perusteella, mitä kartasta olin saanut mitattua. Aiempien päivien kokemus tosin oli opettanut, että gepsiin kertyy kilometrejä hiukan enemmän kuin kartalta mitattuna.

Oletus oli, että Muorravaarakanjoen yli pääsee alajuoksulla vain kahdesta paikasta eli joen suulta tai sitten jonkin matkaa Jyrkkävaarasta ylöspäin. Päätimme suunnata joen suun ylityspaikalle. Matkalla tuli selväksi, että joesta ei ainakaan silloisella vedenkorkeudella pääse yli muualta kuin uimalla. Pääosin joki virtaa hiljalleen varsin syvänä, koskipaikoissa oli yleensä toisessa reunassa syvä paikka.

Muorravaarakanjoki tihkusateisena aamuna

Reitti alas joen varteen oli varsin märkää maastoa, mutta jokivartta oli mukava kulkea. Kävimme niemessä Lotjanankankaan tulipaikan kohdalla. Jos siitä olisi päässyt yli, olisi päässyt oikaisemaan Suomujoen varteen. Vene olisi tarvittu. Tämä itse asiassa tiedettiinkin, kun Jyrkkävaarassa ollut pariskunta oli yrittänyt siitä edellisenä päivänä yli toiseen suuntaan.

Jokivartta kulkiessamme välillä satoi ja välillä hetkittäin paistoi aurinkokin. Oli varsin lämmin, taisi olla peräti +13. Normaali vaellusasu sadeasun alla oli turhan kuuma, joten päädyin kulkemaan pelkässä ohuessa Gore Tex -asussa.

Koski Muorravaarakanjoen alajuoksulla

Tiesimme siis, että Muorravaarakanjoen yli pääsee sen suulta, aivan läheltä Suomujokea. Tarkasti paras kahluupaikka ei ollut selvillä, eikä kartastakaan tuon suhteen ollut juuri apua. Kävelimme alkuun Suomujoen rantaan katsomaan, sieltä ei sopivaa paikkaa löytynyt. Suomujoessa oli sillä kohtaa komeat hiekkatörmät toisella puolella.

Suomujoen hiekkatörmiä

Palasimme jonkin matkaa takasin ja päättelimme, että yli kannattaa mennä itäisen saaren eteläpuolelta. Ylitys näytti varsin pitkältä ja näytti siltä, että toisella puolella näkyvä rantakin olisi saari eli olisi vielä toinenkin ylitys tiedossa. Löysimme muiden käyttämiä riukuja rannalta ja näimme läntisessä saaressa pari riukuja pystyssä puuta vasten, se varmisti ylityspaikan. Suuntasimme itäisen saaren kärkeä kohden, sen lähellä saisi hetken kahlata matalammassa vedessä. Virta oli aika kova ja vettä paikoin yli polven. Kovempia virtapaikkoja oli kummassakin uomassa. Matka oli näyttänyt pitkältä ja pitkältä se tuntuikin, vesi oli kylmää.

Joen ylityspaikka lähellä Muorravaarakanjoen laskukohtaa Suomujokeen

Pääsimme saareen, kävelimme siitä kahluukengillä (= crocseilla) yli ja ylitimme vielä kapean uoman. Kun kengät oli saatu jalkaan, tuli vastaan vielä kolmaskin uoma, mutta sen sai onneksi kierrettyä etelän puolelta. Jatkoimme sitten matkaa Suomujoen rantaa, alkuun aika samanlaista maisemaa kuin Muorravaarakanjoella, Suomujoki vaan on vähän isompi joki. Suomujokihan saa alkunsa läheltä Kiilopäätä, Niilanpään eteläpuolelta. Se taas laskee Luttojokeen, joka taas puolestaan laskee Kuolanvuonoon, tosin Tuulomajokena.

Suomujoki

Kun jonkin matkaa oli kävelty joen vartta, joki leveni Suomujärviksi. Polku meni Keittokalajärven, siellä tosiaankin on tuon niminen järvi, ja Suomujärvien välistä, mutta välissä oli sen verran paljon vettä, että ei viitsitty ruveta kahlaamaan. Kuivemmalla kelillä siitä olisi varmasti päässyt helposti kuivin jaloin, kun polku kerran sinne meni. Nyt katsottiin parhaaksi kiertää Keittokalajärvi eteläpuolelta. Siinä lähellä näyttää olevan kartan mukaan Lihavasiikajärvi. Kalaa niissä varmasti on, kun ovat tuollaiset nimet saaneet.

Keittokalajärven jälkeen palattiin polulle ja jatkettiin edelleen Suomujärven rantaa. Päivän ensimmäiset ihmiset nähtiin Suomujärven länsipäässä olevalla tulipaikalla, siellä oli enemmänkin porukkaa. Taisi kaikilla olla vaellus vasta aluillaan.

Suomujärven länsipää

Suomujärvien, Mukkaperänjärven ja Kotajärven välissä menee komea harju. Katseltiin sitä jo Suomujärvien itäpäässä, mutta todettiin, että länsipäässä sen katkaisee salmi. Tuota salmea sitten käytiin katsomassa tulipaikan lähellä. Salmi kyllä näytti sellaiselta, että siitä olisi hyvinkin päässyt kahlaamalla yli, varsinkin vähän matalamman veden aikaan.

Kapea salmi Kotajärven ja Suomujärven välissä

Reissun viimeinen etappi alkoi olla käsillä, matkaa Kotajärven rantaa Aittajärvelle ei ollut enää pitkälti. Tosin edessä oli vielä joen ylitys ennen kuin pääsisimme autolle. Se Suomujoen ylitys, tuttu ensimmäisen vaelluspäivän alusta. Tälle viimeiselle etapillekin oli vielä hienoa maisemaa, kun polku nousi korkealle harjulle.

Korkea harju Kotajärven rannalla

Pian harjun jälkeen laskeuduttiin joen rantaan ja kahlattiin yli. Sitten olikin jäljellä enää puoli kilometriä parkkipaikalle. Viimeiselle päivälle tuli matkaa 13 km, kun oli kartasta mittaamalla arvioinut matkaksi reilu 10 km. Sen verran tehtiin mutkia ja niitä tuli tekemättäkin. Matkassa oltiin melkein viisi tuntia, minkä oli myös reilusti enemmän kuin oli ajateltu. Muutama kierto, jokien ylitykset ja alussa suolutakot hidastivat matkantekoa. Olimme tosi tyytyväisiä, että ei tarvinnut samana iltana ajaa junalle Rovaniemelle vaan saatiin jäädä yöksi Saariselälle.

Yhteenveto ja reittikartta
Aittajärven tie
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 1: Aittajärvi – Kuotmuttipää – Kaarnepää – Sarvioja
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 2: Sarvioja – Paratiisikuru – Pirunportti – Muorravaarakka – Jyrkkävaara
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 3: Jyrkkävaara – Aittajärvi

Mainokset
Kategoria(t): luonto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.