Aittajärven tie

Aittajärven tie oli jopa kohtuullisen ajettavassa kunnossa menomatkalla. Paluumatkalla teräviä ja syviä monttuja oli kertaluokkaa enemmän torstai-illan kovien sadekuurojen jäljiltä.

Artikkelin kartta-aineistojen lähde: Maanmittauslaitoksen Maastokarttarasterin 1:50 000 lehti V521 09/2018 (Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston CC 4.0 -lisenssi)

Varmasti tavallisimmat paikat lähteä vaellukselle UKK-puistoon (Urho Kekkosen kansallispuisto) Kiilopää ja Saariselkä. Muita mahdollisia paikkoja ovat Raja-Jooseppi ja Aittajärvi. Päätimme tällä kertaa lähteä matkaan Aittajärveltä, kun olimme auton kanssa liikkeellä.

Tuosta Aittajärven tiestä on kuullut ja lukenut paljon juttuja. Googlaamalla löytää paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia Aittajärven tien kunnosta. Meillä oli entuudestaan pari kokemusta Lapin metsäteistä, Kittilän Kumputunturin ja Sompion Pyhä-Nattasen retkiltä eli tiedossa oli, millaista vähän huonompi tie voi olla ajaa.

Menomatkalla 20.9.2018 tie oli ehkä jopa yllättävänkin hyvässä kunnossa, tosin kuulemma elokuussa se oli ollut selvästi paremmassa kunnossa. Tiehän lähtee 13 km Saariselältä Ivalon suuntaan, viitassa taitaa lukea Kuutuantie. Siitä on matkaa Aittajärvelle 36 km. Alkumatka tiestä oli varsin kohtuullisessa kunnossa aina Lapland Safarisin tukikohtaan ja Nokian Renkaiden testikeskuksen risteykseen saakka. Siitä eteenpäin oli hyviä pätkiä ja oli paljon todella huonoa, missä oli suuria vaikeuksia saada auto eteenpäin ilman että kivet raapivat pohjaan. Välillä piti mennä sentti sentiltä syvien kuoppien yli. Menomatkalla aikaa meni 65 min eli keskinopeudeksi tuli 33 km/h.

Paluumatkalla 22.9.2018 menopäivän illan kovat sadekuurot olivat tehneet tehtävänsä ja syviä, veden täyttämiä monttuja oli paljon enemmän ja ajo siten hitaampaa. Paalumatkalla aikaa meni 80 min eli 27 km/h. Kaukana ei ollut, että olisi joutunut lapiohommiin, tosin lapioita ei ollut mukana. Ja alla oli 2010 mallin Volvo S40 eli ei liikaa maavaraa, mutta kuitenkin vähän enemmän kuin monissa uudemmissa autoissa. Ja vaikka maavaraa olisi ollut enemmän, olisi pitänyt varoa teräviä montun reunoja.

Poropaidan portti. Tämä on sitä samaa poroaitaa, joka on tuttu Saariselän kävijöille Saariselän ja Kiilopään välisiltä reiteiltä.

Matkalla on myös pari poroaitaa, joiden portti pitää nousta avaamaan ja taas sulkemaan. Jälkimmäinen poroaita on se sama, joka kulkee Saariselän ja Kiilopään välillä. Samalla kohdalla siirrytään myös Inarista Sodankylään eli vaikka toisin luulin, suurin osa kansallispuistosta on Inarin sijasta Sodankylässä.

Alkumatka tiestä on aika tylsää maisemiltaan, mutta puolivälin jälkeen alkaa olla aika hienoa katseltavaa ikkunasta, vaikka kuskin paikalta maisemien katselu jääkin aika vähäiseksi. Tie ylittää ensin Luttojoen ja myöhemmin Kulasjoen. Luttohan on tuttu Saariselän kävijöille, sen varressa hiihdetään talvisin ja kuljetaan muuten kesäisin ja Luttotupakin on monelle tuttu. Lutto on 235 km pitkä ja laskee lopulta Kuolavuonoon Venäjän puolella. Kiilopään itärinteiltä alkunsa saava Kulasjoki taas yhtyy Luttoon aika pian alla sen jälkeen, kun Aittajärven tie sen ylittää.

Kulasjoki ylitetään. Kulasjokihan saa alkunsa Kiilopään itäisiltä rinteiltä.

Aittajärven tie ylittää Kulasjoen. Karttapalan lähde: Maanmittauslaitoksen Maastokarttarasterin 1:50 000 lehti V521 09/2018

Jonkun ennakkotiedon mukaan tien huonoin osuus olisi viimeiset kolme kilometriä. Tällä kertaa tilanne oli toinen ja se oli melkeinpä kaikista paras osuus.

Parkkipaikka on tien päässä olevalla sorakuopalla. Siitä on matkaa Suomujoen rantaan 300 metriä ja joen ylityspaikalle pari sataa metriä enemmän. Jos teltta on mukana, hienoa leiripaikkaa ei tarvitse pitkään hakea. Kun eteläsuomalainen suunnistaja katselee metsiä Aittajärvellä, ei tule muuta mieleen kuin että saisipa suunnistaa tuollaisissa maastoissa. Hyvää ja risutonta metsää silmänkantamattomiin, eihän tuollaista täältä Etelä-Suomesta löydä kuin hyvin harvasta paikasta. Eihän se tietysti mitään vanhaa metsää ole, kyllä tuollakin on aikojen saatossa hakattu, mutta maata ei sentään ole muokattu kulkukelvottomaan kuntoon niin kuin monesti täällä etelässä nykyään tehdään.

Metsää Aittajärvellä

Aittajärven parkkipaikka sorakuopassa tien päässä. Karttapalan lähde: Maanmittauslaitoksen Maastokarttarasterin 1:50 000 lehti V521 09/2018

Yhteenveto ja reittikartta
Aittajärven tie
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 1: Aittajärvi – Kuotmuttipää – Kaarnepää – Sarvioja
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 2: Sarvioja – Paratiisikuru – Pirunportti – Muorravaarakka – Jyrkkävaara
Vaellus 20.-22.9.2018 päivä 3: Jyrkkävaara – Aittajärvi

Mainokset
Kategoria(t): luonto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.