Pyörällä Kulmakurussa

Tolosjoki

SM-sprintin jälkeen ajeltiin sunnuntai-iltana Oulusta Saariselälle. Loppumatkasta tie oli märkä ja viimeisen tunnin satoi, oli siis melkoisen pimeää. Perillä oltiin vähän yli klo 23. Maanantai meni levätessä, en käynyt muuta kuin kaupassa.

Eiliselle sattui sopivasti alkuviikon paras keli, olin nimittäin ennakkoon varannut Saariselän keskusvaraamosta pyörän. Yöllä oli pakkasta pari astetta, oli tyyni ja aurinkoinen aamu. Hain pyörän ennen kymmentä, mutta tulin vielä hetkeksi kämpille odottelemaan päivän lämpenemistä. Kun oli useita eri tyyppisiä pyöriä tarjolla samaan hintaan, päätin kokeilla läskipyörän sijasta täysjoustoa, kun en sellaisella ole koskaan ajanut. Pyörä oli Kona Hei Hei Race, käytännössä kisapyörä, ohjaustangossakin oli tarra ”competition use only”. Kun se oli kisapyörä, jousitus oli hiukan turhan kova tällaiseen pitkän lenkin ajoon, mutta ihan mukava sillä oli silti ajaa.

Päivän lenkki suuntautui aluksi kohti Tolosjokea ja Kulmakurua. Tolosjoella ja sen takana Pikku-Harrijoellakin on käyty sulan maan aikaan, mutta Kulmakuru on vielä näkemättä. Hiihtolenkeiltähan se on tuttu. Pyörällä ajettava reitti menee eri kautta kuin latu. Reitti kulki Kuusipään rinnettä Riekkovaaran metsätielle ja sieltä alas Tolosjoen rantaan. Joesta piti kahlata yli. Täällä on aika paljon vettä kaikkialla ja virta joessa oli voimakkaampi kuin muutama vuosi sitten syksyllä. Vettä oli syvimmällä kohdalla hiukan yli polven. Kahlaaminen oli sinällään helppoa, mutta virta painoi aika lailla pyörää. Vesi oli tietysti kylmää. Paljain jaloin ei kannata kahlata yli, minullakin oli crocsit repussa roikkumassa tuota varten.

Jos tulivat jalat aika kylmiksi ylityksessä, äkkiä ne lämpenivät, kun 210-metrinen nousu kohti Harripäitä ja Kulmakurua alkoi. Polku oli välillä ajettavaa, välillä liian jyrkkää ajettavaksi, välillä liian kivistä ajettavaksi, jossain kohtaa liian märkää ajettavaksi. Mutta eipä siitä suksea rennosti liuttamalla pääse ylös talvellakaan.

Polkua Tolosjoelta ylös Kulmakurulle

Ehkä tuosta kolmen kilometrin noususta kuitenkin reilun puolet pystyi ajamaan. Reitin kuvauksessa lukee: ”Siellä täällä nousu käy niin jyrkäksi, että täytyy polkea tosissaan, ettei joudu jalkamieheksi.” Olisipa kiva nähdä, kun joku ajaa tuon koko matkan ylös.

Vaikka täällä koivuista ovat jo lehdet lähteneet, maaruskaa on kyllä tunturissa.

Polkua ylhäällä Kulmakurun lähellä

Hienolta Kulmakuru näyttää näin syksylläkin.

Panoraama Kulmakurusta (aukeaa isompana)

Kulmakurulta Pikku-Harrijoelle – jota kutusutaan myös Harriojaksi, mutta kämpän oven yläpuolella kyllä lukee Pikku-Harrijoki – on alamäkivoittoinen osuus pientä polkua, jossa on paikoin kiviä ja juuria. Nopeammin tuon pätkän pääsee suksilla, mutta kiva sitä oli ajaa pyörälläkin. Tolosjoelta Pikku-Harriojalle polku kulkee Hammastunturin erämaa-alueella.

Istuin vähän aikaa ulkona syömässä eväitä ja suunnittelemassa jatkoreittiä. Ei ollut ruuhkaa, koko matkalla ei näkynyt ketään muuta, kuukkeli vaan, vaikka Saariselälle on paljon porukkaa. Harva lähtee Tolosjoen taakse sulan maan aikaan. Päätin lähteä polkuja pitkin etelän suuntaan kohti Kutturan tietä. Polku oli leveää, mutta vähän kivikkoista ja paikoin märkää ja muuttui metsäautotieksi loppumatkasta. Reitti kulki Vihaisen-Seppäsen maan kautta, mutta vihaista Seppästä ei näkynyt, kullankaivajien valtauksia kyllä. Ajoin Kutturan tietä vain pätkän ja kännyin heti Tolosjoen sillan jälkeen pienelle polulle kohti Kakslauttasta. Se olikin mukavin polkupätkä ajaa koko reitillä.

Kakslauttasesta ajoin pätkän Kiilopääntietä, sitten kangaspolkuja ja latupohjaa Tievan ohi Muotkan majalle. Muotkasta ajoin talven hiihtolenkeiltä tuttua uraa kohti Niilanpäätä. Ura oli pari metriä leveää, kulunutta, paikoin vähän kivistä ja juurakkoista, mutta koko matkalta hyvin ajattevaa. Vähän ennen Niilanpäätä alkoi avotunturi.

Maisemaa Niilanpään porokämpän läheltä Terävänkivenpään suuntaan

Riekonmarkat ruskan väreissä

Niilanpäästä Kiilopäälle oli helppoa reittiä, melkeinpä ulkoilutietä, muutama kivisempi kohta. Kiilopäällä pysähdyin kaakaolle, sämpylälle ja pullalle. Vaikka eväitä oli reilusti mukana, pitkällä reilun neljän tunnin ajamisen jälkeen kyllä maistui lisäeväs.

Kiilopäältä suuntasin kohti Rumakurua tunturien yli. Reittikuvauksen mukaan tuo reitti on ”kapeaa hiekkapohjaista reittiä ja vastaan tulee myös muutama kivikkoisempi paikka”. No, minusta reitti oli kivikkoa, missä paikoin oli pätkiä parempaa hiekkapohjaa. Pääosin kyllä pystyi ajamaan, joku jyrkempi ylämäki kivikossa ei kyllä onnistunut. Aloitteleva maastopyöräilijä kävelisi melkein koko matkan.

Näistä reittikuvauksista tulee kyllä mieleen suunnistuskilpailujen maastokuvaukset. Siellähän usein ”pääosin hyväkulkuinen” tarkoittaa ”pääosin kulkukelvotonta” jne. Pyöräilyssä ”pääosin helppoa neulaspolkua, mutta on siellä matkalla jokunen kivi ja juurikin” tarkoittaa, että hetkittäin on sitä neulaspolkua, mutta pääosin kiviä, juuria ja jopa kivikkoa. En tiedä, ketä tuollainen palvelee, suunnistuksessa ja pyöräilyssä…

Rumakurussa oli päivän viimeinen tauko. Kävin katsomassa kurun pohjalla olevaa lähdettä ja samalla täyttämässä juomapullot loppumatkaa varten. Tunturien itäpuolelle aurinko ei enää paistanut, se oli jo sen verran alhaalla.

Rumakurun lähdelampi

Neljän ladun risteyksestä lähdin vielä kohti Iisakkipäätä tuttua latupohjaa, joka oli aivan riittävän kivistä. Kivisyyden kyllä muistin viime vuoden elokuun pyörälenkeiltä. Iisakkipäällä maisema oli hieno, kun aurinko oli jo niin matalalla.

Iisakkipäällä puoli tuntia ennen auringonlaskua

Oli tarkoitus ajaa pientä polkua Iisakkipään rinteiden yläasemalle, mutta päädyin tulemaan alas Iisakkipään sorastettua luontopolkua alas. Välillä piti kantaa pyörää rappusia alas ja erityisesti polku kurun ympäri Aurora-tuvalle oli pääosin ajokelvotonta kivikkoa.

Päivän lenkillä oli mittaa 60 km, nousua 1100 m, ajoaika oli 5.50 h ja matkassa olin kaikkiaan kahdeksan ja puoli tuntia. Aurinko laski juuri, kun pääsin takaisin kämpille. Päivällä oli sen verran lämmin, että ajoin pitkät ylämäkiosuudet pitkähihaisessa paidassa ja laitoin aina ylhäällä takin takaisin päälle.

Mainokset
Kategoria(t): Pyöräily Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.