Pyöräilemässä Kemiönsaarella ja Teijon kansallispuistossa

Evästauko Vestlaxissa

Parina aurinkoisena päivänä, torstaina ja perjantaina, käytiin pyöräilemässä. Torstaina ajettiin autolla Kemiöön ja ajettiin reittiä Kemiö – Pederså – Vestlax – Lammala/Västanfjärd – Nivelax – Kemiö. Lenkin jälkeen käytiin Salon Lehmijärvellä saunassa ja vielä Salon iltatorilla. Eilen taas mentiin autolla Teijoon ja ajettiin osin Teijon kansallispuistossa Strömmaan ja takaisin. Torstain reitti oli osin asfalttia, osin soratietä, perjantaina osa matkasta ajettiin polkuja ja metsäteitä.

Kemiönsaarella hienoin pätkä reitistä oli soratie merenrantaa pitkin Pedersåsta Vestlaxiin. Siinä näki merimaisemaa melkein koko ajan, vaikka tien ja rannan välissä oli taloja, mökkejä ja metsääkin. Evästauko pidettiin hienolla paikalla merimaisemaa ihaillen Vestlaxissa.

Sundvikin ja Billbölen välillä ihmeteltiin tien varressa kulkevaa lammasaidan näköistä aitaa, jossa oli vielä sähköpaimenkin yläreunassa. Se osoittautui Svinbergetin luonnonsuojelualueeksi, jossa on oli kesätöissä lampaita pitää kapean, kalkkikiveä olevan kallioharjanteen luontoa kunnossa. Alueella kasvaa 32 uhanalaista kasvilajia. Lampaita ei valitettavasti nähty.

Västanfjärdissä käytiin syömässä virolaisen pariskunnan pitämässä Nati Pubissa, joka vaikutti ainakin päiväsaikaan nimenomaan ruokapaikalta eikä pubilta. Lounaan jälkeen matka jatkui vähän isompaa tietä kohti Nivelaxia ja Kemiötä. Ei ajettu kuitenkaan päätietä takaisin Kemiöön vaan kierrettiin pienempää tietä Norrlångvikin kautta. Päivän retki oli 50 km ja se kuului kokonaisuudesaan Rannikkoreittiin.

Kemiö – Pederså – Vestlax – Lammala/Västanfjärd – Nivelax – Kemiö 50 km

Perjantaina ajettiin autolla Teijon kirkolle. Lähdettiin polkemaan eiliseltä tuttua Rannikkoreittiä kohti Mathildedalia ja Strömmaa. Reitti kulki alkumatkasta osin asfaltilla, osin soratiellä ja mäkiä oli vähintäänkin riittävästi. 40-metrisiä mäkiä oli useita ja ne olivat jyrkkiäkin. Mathildedalin jälkeen soratie muuttui ensin metsätieksi ja sitten hyväksi poluksi. Tuollaisia sorastettuja polkuja on mukava ajella eikä maastokaan kulu.

Maastopyöräreittiä välillä Strömma-Mathildedal

Ajattiin Strömmaan ja käytiin katsomassa vanhaa kanavaa. Vanha kanava valmistui jo vuonna 1845 ja se rakennettiin helpottamaan Kiskonjoen kaivoksen rautamalmin kuljetusta Teijon ruukille. Kanavaa levennettiin 1800-luvun lopussa ja samalla alkuperäinen työntösilta korvattiin nykyisellä kääntösillalla. Uusi kanava valmistui vuonna 1968. Strömman sanotaan olevan ainoa paikka Suomessa, jossa voi havaita vuorovesivirtauksen. Uuden kanavan virtausmittarin lukemia voi katsella netistä.

Strömman vanhan kanavan kääntösilta vuodelta 1898

Kuivan kesän jäljiltä mustikanvarvut ovat paikoin punaisia, ihan kuin olisi Lapin maaruska parhaimmillaan.

Maaruskaa, punaisia mustikanvarpuja

Teijon kansallispuistossa on paljon hienoa metsää ja kallioalueita, eipä se muuten olisikaan kansallispuisto.

Mäntymetsää Teijon kansallispuiston reunamilla

Strömmasta palattiin samaa reittiä takaisin Mathildedaliin ja poikettiin kansallispuiston luontokeskuksessa. Paluumatka Mathildedalista Teijoon ajettiin eri reittiä kuin mennessä, ajeltiin metsäteitä ja latupohjia Miilunummelle ja sieltä soratietä takaisin Teijon kirkolle.

Teijon kirkko on rakennettu vuonna 1829

Kansallispuistossa saa ajaa maastopyörällä, mutta ainakin itse pysyn mielummin merkityllä maastopyöräreitillä, sorateillä, metsäteillä ja latupohjilla. Kun alueella on paljon kävijöitä, polut kuluvat ilmankin pyöräilyä nopeasti juurakkoisiksi ja kivikkoisiksi.

Päivän lenkki oli vajaa 30 km eli 20 km vähemmän kuin edellisenä päivänä, mutta nousua oli melkein yhtä paljon.

Teijo – Mathildedal – Strömma – Mathildedal – Miilunummi – Teijo

Mainokset
Kategoria(t): Pyöräily Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.