Rinkelirastien sprintti, Rinkelisprintti

Maisema Lappeenrannan linnoitukselta

Viime perjantaina suunnistettiin Lappeenrannassa sprinttiä ensimmäisen kerran ainakin kansallisella tasolla, kun perinteisten Rinkelirastien ensimmäinen päivä oli tänä vuonna sprintti. Sprinttejä on kiva käydä juoksemassa, varsinkin ihan uudessa ympäristössä. Niinpä lähdimme perjantaina iltapävällä matkaan junalla, juoksimme sprintin, yövyimme Lappeenrannassa ja katselimme kaupunkia lauantaina ennen kotimatkaa. On hienoa, kun suunnistuskisoihin pääsee junalla tai julkisilla, sprintteihin pääsee aika usein.

Päivällä ja iltapäivällä Lappeenrannassa tuli vettä kovan tuulen kanssa. Tuli elävästi mieleen omat aiemmat kokemukset lappeenrantalaisesta suunnistuksesta. Neljä vuotta sitten SM-keskimatkalla, silloin Taipalsaaren puolella, oli kova helle +29, joka silloin toukokuussa tuntui erityisen kovalta, kun oli tultu Lapista hiihtämästä vasta pari viikkoa aiemmin. Seuraava kokemus oli Lappee-Jukolasta toimitsijana, missä vietin koko yön metsässä sateessa ja myrskytuulessa. Tätä ennen siis suunnistuskeli Lappeenrannassa oli ollut keskimäärin oikein hyvä. Sääkeskiarvoon ei ole laskettu monia hiihtosuunnistuksia 80- ja 90-luvuilla. Tällä kertaa keli oli lopulta mainio, aurinko paistoi illalla ja ilma oli sateen jälkeen raikas.

Kisa käytiin varsin pienellä, mutta kuitenkin hyvällä alueella Kahilanniemessä. Merkittävä osa kilpailumaastoa oli EKSOTEn eli Etelä-Karjalan sote-piirin Etelä-Karjalan keskussairaala. Oli ratamestarilta hyvä ratkaisu, että pisimmillä radoilla oli kartanvaihto, näin parhaat alueet saatiin käytettyä kahteen kertaan niin, että rata ei mennyt yhdellä kartalla kohtuuttoman monta kerta ristiin. Kartat sai lähdössä samassa karttamuovissa, kartat molemminpuolin.

Rinkelisprintti H45, osa 1 / Kahilanniemi, Lappeenranta / Lappeen Riento

Pari ensimmäistä rastiväliä olivat varsin selkeitä ja helppoja, pääsi mukavasti vauhtiin. Kartta vaikutti ensisilmäyksellä tummalta ja ratapainatus vähän huonosti erottuvana, joten oli hyvä, että silmä sai aikaa sopeutua alkuväleillä. Kakkosellekin oli jo vaihtoehtona kierto vasemmalta, mutta oikea näytti silmään paremmalta.

Kolmoselle tarjottiin kahta vaihtoehtoa. Vasen näytti paremmalta. Pieni turha kierros tuli rastilta lähtiessä, kun katsoin ”nurmikkokielekkeen” olevan kielletty ja kiersin sen, ehkä siinä tuli 15 metriä lisämatkaa.

3-4-välille oli tarjolla kaksi isoa kiertoa ja lisäksi välipujottelu katoksen kautta. Valitettavasti leikkasin vahingossa vasemman kierron kuvasta pois, sitä voi tutkailla toisesta karttapalasta. Oikea kierto näytti parhaalta, vaikka lopussa piti kiertää muuri. Kuitenkin alussa olisi pitänyt kiertää kukkapenkki, jos olisi lähtenyt toiselta puolelta kiertämään.

Viitosella tuli oikeastaan radan ainoa selkeä pummi, kun luulin rastin olevan rakennuksen eteläpuolella. En vaan vauhdissa erottanut, että pohjoisen puolelta oli katossyvennys ja rasti oli sen perällä. Olisi pitänyt katsoa määritettä, mutta katsomatta jäi. Tällaisissa paikoissa kyllä voisi selkeyden vuoksi siirtää ympyrää puoli milliä pohjoiseen tai käyttää kohdistuspistettä. Mutta samahan se on aina kaikille, vaikka tietysti joku näkee paremmin, joku huonommin. Ja joku ”ehtii” katsoa määritteen, joku ei…

Kuutoselle aika selkeä reitti pitkän rakennuksen oikealta puolelta, samoin seiskalle oikean kautta. Käänsin heti kuutosen jälkeen kartan ja rupesin suunnittelemaan radan toista osaa.

Rinkelisprintti H45, osa 2 / Kahilanniemi, Lappeenranta / Lappeen Riento

Kasille mahdollisimman suoraan, ysille vasemmalta nurmikkoa pitkin näytti aavistuksen nopeammalta. Kympille suora S-reitinvalinta näytti parhaalta, aika tiukka nousu siinä tosin oli, kierroilla olisi saanut nousta loivemmin.

11-12 molemmat kierrot vaikuttivat varsin tasavertaisilta, mutta oikea näytti vähän paremmalta ja alkuosaltaan tutummalta. Sieltä siis. Minuutin perään lähtenyt Hytönen pyyhkäisi puolivälissä ohi. Siinä sitten omakin vauhti kiihtyi ja syke alkoi lyödä sellaisia lukemia, että korkeammille aivotoiminnoille ei enää riitä resursseja. Lyhyitä ja selkeitä välejä oli kuitenkin helppo mennä, kun selkä näkyi edessä. Hiukan liian kova vauhti sitten kostautui rastilla 15. Juoksin rastista 15 melkein kosketusetäisyydeltä ohi ja siinä vaiheessa luulin tulleeni väärään pihaan eli uskoin olevani menossa rastilla 16. Tai sitten 15, ratapaintuksen perusteella rastin 16 järjestysnumero voisi olla yhtä hyvin 15. No, rastilla 16 kuitenkin koodi täsmäsi ja kaikki oli taas hyvin aina leimantarkastukseen saakka. Hylsyhän siitä tietysti tuli.

Kun kolme viikkoa aiemmin Tampereella hävisin kärkeen 2.28 hiukan lyhyemmällä radalla, nyt olisin hävinnyt 1.09 + 2 sek rastin 15 leimaukseen, voi kai todeta, että vauhtia on tullut lisää, kun kärkikin oli sama molemmissa.

Kyöppelinharjun suppamaasto oli huono kenraali Jukolaan (rasti jäi väliin), mutta Jukola sitten taas oikein hyvä. Toivottavasti sama käy uudestaan, seuraavana ohjelmassa kun on ensi viikonloppuna WMOC sprintti Köpiksessä.

Rinkelirastien sprintti, Rinkelisprintti, oli hyvä sprinttikisa. Koko ajan sai suunnistaa, mutta mitään erityisiä kikkailuja ei radalla ollut. Toivottavasti myös ensi vuonna on vastaava kisa, tullaan varmasti mukaan silloinkin. Josko vaikka sen nimi olisi Rinkelisprintti, jonka itse asiassa bongasin kisakuvasivulta. Ei Rinkelirastien nimessä mitään vikaa ole, mutta olisi tärkeää, että sprintit erottuisivat kilpailukalenterista nimen perusteella, muuten sprintistä kiinnostuneiden on niitä vaikea löytää. Onneksi saimme vinkin Torniaisen Arilta ja osasimme tulla kisasivuja tutkimaan.

Järjestäjien kisasivuilta löytyy hyvät reittianalyysit kaikista radoista.

Lauantai oli turistipäivä ja käytiin mm. Wolkoffin talomuseossa.

Wolkoffin talomuseo

Mainokset
Kategoria(t): Suunnistus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.